Imettävät kuumeilijat

No näimpä. Pitäs kans tää muistaa kakkosen ajoiita kun menkat alko 1,5v kohdalla :rolleyes::grin tuntee itsensä ihan ääliöksi kun pohtii ja testailee tikuilla. Vois sitä vähät rahansa järkevämmin käyttää :laughing001
Et ole ainoa, itsekin niitä harrastin:rolleyes: hymynaamankin sain digeihin monesti, eikä menkat alkaneet moooooneen kuukauteen:rolleyes: minkä sille voi että välillä on malttamaton!
 
Tervetuloa Vappupallo! Joo tuo on nii syvältä. Mulla on ”vasta” 10kk synnytksestä ja silti viikat kuukaudet vähintää kerran kk olo et oon raskaana :hilarious: vaikka tosiaan samaa oli kakkosesta ja menkat alko 1,5v kohdalla.

Mimmi kiva kuulla sinusta ja ihana et on elämässä uusia projekteja vaikei se toki tilannetta korvaa:sorry:

Omassa navassa se ”kerran kuussa raskaana”-olo on taas vaihteeksi ohi :rolleyes: lämmöt laski samoin mahan turvotus ja muut ällöolot:nailbiting:
 
Tänne kuuluu ihan hyvää, tilanteen huomioon ottaen. Kiitos kysymästä. Olen seurannut kyllä keskustelua mutta en oikein ole keksinyt mitään järkevää tekstiä.

Vuoto loppui aika pian, eikä ainakaan tähän mennessä ole ollut tulehduksen merkkejä tai muuta hälyttävää. Reilu viikon päästä pitäisi käydä verikokeella sitten vielä varmistamassa, että hormonit on laskenut normiin. Oon ajatellut odottaa yhdet menkat, että taas saa kierrosta kiinni ja sitten toivoa että tärppi käy jossain vaiheessa.

Nyt oon ajatellut keskittyä ihan muihin juttuihin, kun meillä on aika isoja muutoksia tulossa elämään. Ollaan taloa ostamassa ja aloittamassa remonttia siihen nyt. Muutto olisi varmaan joskus kesän lopulla joten nyt oon alkanut miettii et nyt olisi hyvä aika tehdä muita muutoksia taaperon elämään ettei kaikki muutu kerralla. Tähän asti meillä minä olen nukuttanut neidin tissille, mutta nyt aloitetaan opettelemaan joskos se uni maittaisi isän kanssa ilman unimaitoa. Sillä tavalla voisi sitten ajatella mahdollista imetyksen lopetusta jossain vaiheessa ilman että tulisi kaikki muutokset rytinällä päälle.
Kiva kuulla sinusta, mukavaa että voit tilanteen huomioon ottaen hyvin. Ja hyvä että saat hcg-seurannan!
Hyviä pohdintoja :)
 
Hehei, täällä uusi kirjoittelija. Meille syntyi viime vuoden maaliskuussa poika ja olen häntä imettänyt vuoden vanhaksi ja nyt sen jälkeen vähennellyt niin, että imetän enää aamuisin yhden kerran. Menkat/kierto eivät ole alkaneet missään vaiheessa ja vauvakuume on ollut kohtuullisen kova, jo jostain syksystä asti. Imetystäkin olen ajanut alas siitä syystä, että hormonitoiminta jo alkaisi ja mahdollisuudet raskautua tulisivat todeksi (?). Mikään nuori en ole, vaan täytän pian 36, mutta esikoinen tärppäsi kohtalaisen helposti 34-vuotiaana.

Pari viikkoa sitten luulen tunteneeni ovulaation, mutta näitä tuntemuksia mulla on ollut viimeisen vuoden aikana useasti. Tällä viikolla kuitenkin noin 8-9 päivää (kuvitteellisesta?) ovulaatiosta oli samantyylistä kipuilua samalla puolella ja toiveikkaana ajattelen, että voisiko se olla ns. kiinnittymiskipua. Esikoisen kanssa sellaisen tunsin. All in all, ostin tänään testin ja teen sen huomenna. Nähtäväksi jää olenko aivan harhainen tuntemuksieni kanssa vai miten.. toki huomenna on ehkä aikaista kokeilla, mutta esikoisen kanssa näkyi haalea plussa jo näillä päivillä.

Mutta sellaista tänne :)
Tervetuloa :Heartred Toivomme sinulle pikaista tärppiä :)
 
Kiva, kun täälläkin on aktivoiduttu ja tullut uutta porukkaa. :happy:

Mää tikutin ovulaation pari päivää Flon ennustuksen jälkeen. Talletettu on aika lailla joka päivä ja nyt kerrankin mies on se, joka ei jaksa ja jota väsyttää. :grin Alkukuusta näkee, miten käy.
 
Jahans. Eilen tuli tumma viiva ovistestiin ja tänään tummunut tasavahvaksi :wideyed::wacky: Tein vastoin periaatteita r.testin mutta se oli ihan nega (raskaudesa ovistikku oli lähes plus kun r.testi jo haamusi). Eli mikähän tämäkin lie. Lämmätkin 37 eli tuskin ovistakaan on. Olisko joku kierron alun ponnistus
 
Oi jännää sharmamder! Toivotaan parasta! :) Heti tänne infoa, kun tiedät lisää! :D Ja Pronssille myös peukut piinapäiviin!
 
En oo viel päässy tekemään testejä mutta raskautta mä en kyl usko. Perus olot puuttuu, mä hikoilen koko ajan ku raskauden alussa/ennen plussaa oviksesta oon aina palellu aivan hulluna :confused:
Maito on kyl niiin tiukassa kolmatta tai neljättä päivää ettei tosikaan. Nytkään en koko yönä saanu imetettyä kun ei lähde herumaa :shifty: no,vierottuupahan. Eilenkin, vaik kävi tissillä tiuhaan ei vaan lähteny tulee vaik naplas lähemmä 20minsaa. On tätä ollu toki satunnaisest joskus muulloni mut ei näin pahana ja yleensä maito ”noussu” jos tiheämpään päivän käyny. :sorry:
 
Sharmander, oliko sulla ovisplussa tikulla? Oisko se hyvä merkki kuitenkin kierron alkamiseen viitaten?

Mulla alkoi joku vuoto. Vissiin dpo 7 nyt. Toivottavasti tämä on kiinnitysvuotoa, jota on ollut kahdessa edellisessä raskaudessa. En jaksa näitä paskoja kahden viikon kuukautisia enää. Niitä oli ennen ekaa raskautta ihan tarpeeksi kauan.:shifty:
 
Pronssi. Joo oli se ihan plus vaik en millää digillä varmistanu. Tumma viiva oli ja tuli heti. Toisaalta joskus oon saanu sellaisia ja mitään ei oo tapahtunu :angelic: mut joo! Jään tosiaan oottaa mitä tapahtuu. Maidon tiukkuus on ihan järkyttävää

Voi ei, mulöa on ollu paljo noita 6-7pv luteaalikiertoja :oops: ihan per..tä kun sit vuotaa reilun Viikon. Jospa se jäis ny tuhnukS ja tietäs hyvää :finger:
 
Mulla on jo toisetkin menkat tulleet, ja näköjään kierto alkoi heti säännöllisenä, jopa vaikuttaa säännöllisemmältä kuin ennen raskautta.. Ja imetyksiä on 2 krt/päivä..
 
Mäkin raahaudun tänne nyt kirjoittelemaan. Meillä kävi myös niin, että tuli keskenmeno. Alkoi pitkänä perjantaina ja sitä oli vähän aavisteltu kyllä etukäteen - oli ollut pientä vuotoa ja ultrassa todettiin ettei sikiö vastannut viikkojaan. Menkoista olisi ollut 9+jotain ja koko vain jotain 6+2. Myös syke oli kovin hidas, vain noin 60 tai jopa alle. Ultrassa näkyi myös jotain ylimääräistä, lääkäri uumoili että ehkä oli alkanut kaksoisraskautena ja toinen oli sulautunut toiseen. Tai sitten kyseessä oli jokin epämuodostuma. Oli myös itsellä sellainen olo silloin, että kesken tulee menemään. Olin jo aloittanut suremisen kun vuoto kunnolla alkoi. Keskenmenon pystyin hyväksymään, mutta sen hoito oli kauheaa, epäinhimillistä ja traumatisoivaa. Jostain syystä kohdunkanava ei tyhjentynyt kunnolla vaikka kohtu olikin tyhjä ja sieltä sitten nyhdettiin ilman kipulääkitystä tai edes varoitusta siitä mitä aiotaan tehdä naistentautien poliklinikalla useampaan kertaan sitä kudosta pois. Söin tyhjennyslääkkeetkin, mutta niillä ei ollut vaikutusta. Kokonaisuudessaan kokemus oli järkyttävä. Vuotoa oli kuukauden päivät, sitten oli pari päivää väliä, jonka jälkeen alkoi ekat kuukautiset joissa vuoto oli yhtä paha kuin itse keskenmenon pahimmassa vaiheessa. En tiedä uskallanko yrittää uutta raskautta nyt tai koskaan, vaikka esikoiselle sisarusta toivottaisiinkin. En tiedä.
 
Mulla myös keskenmeno kokemuksessa ennen esikoista nyhdettiin pihdeillä pois jotain sieltä kohdusta.. Olinkin sen jo unohtanut koska sen jälkeen synnytys oli niin traumatisoiva että nuo muut sen rinnalla ei enää tuntuneet miltään. :sad001
Toivottavasti saat hildurbia jotain keskusteluapua tuohon sun kokemukseen jotta ei tarvii lapsihaaveita siihen hylätä. Ja voihan olla, että seuraava raskaus menisi ihan hyvin. Mutta aika varmaan auttaa tuohon kokemukseen.
 
Olen niin pahoillani hildurbia puolestasi! Ymmärrän, että kokemuksesi oli varmasti todella rankka ja yhdyn siirun sanoihin, toivottavasti saat keskusteluapua. On aivan kamalaa, kun ei pysty itse vaikuttamaan keskenmenon tai synnytyksen kulkuun. Sitä vaan toivoo että fyysinen puoli olisi kunnossa mahdollisimman pian, jotta pääsee henkisestikin eteenpäin. Minulla myös oli jotain hyytymää ja istukan palasia kiinni kohdunkanavassa joita lääkäri irrotti samalla kun totesi km tapahtuneen. Ymmärrän myös tuon kokemuksen, kun se oli aika kivulias toimenpide vaikka ei kestänyt kauaa.

Minulla oli tänään hcg verikoe. Kolme viikkoa keskenmenosta ja nyt arvo oli 5,1 eli näyttäisi kaikki raskausmateriaalit poistuneet vuodon mukana. Nyt sitten odotellaan ekoja menkkojaki alkavaksi. Alavatsassa ollut nyt menkkakipuja pari päivää. Luulisin, että ovis meneillään tai kohta vuoto alkaa.
 
Henkisestä puolesta vielä omassa tilanteessani. Minusta tuntuu, että pääosin olen hyväksynyt ja käsitellyt keskenmenoni. Mua on jäänyt kaivertamaan yksi asia mikä on toisaalta ihan tyhmää. Taisin jo aikaisemmin sanoa, että en ikinä unohda sitä pientä elämänalkua mikä housuihin putosi, mutta en myöskään unohda mitä sille tein. Mulla oli side päällä johon se tosiaan valahti ja hetken järkytyksen ja käsissä pidon jälkeen käärein siteen, kuin minkä tahansa menkkasiteen ja laitoin roskakoriin. Ja nyt tämä asia vaivaa, että se minun pieni jo hieman vauvan näköinen alku on roskiksessa jossain kaatopaikalla.
 
Kiitos kaikille. Sananne ovat kullan arvoisia. :Heartred

Mimmi, pahoittelut myös teidän puolesta. Mä uskon, että harmittaa sen alkion roskikseen meneminen. Lohduttaako ajatella, ettei siellä ns. ollut enää ketään? Se oli periaatteessa vaan sun tekemää kudosta tietyssä muodossa. Mä en ehtinyt/joutunut näkemään mitään alkiota, kaikki meni pöntöstä alas vaan. En jäänyt sitten edes katsomaan että mitä sieltä tuli, jotenkin en halunnut katsoa. Olin nähnyt sen sikiön ultrassa elävänä ja siitä olen tosi kiitollinen ja onnellinen. Mua lohduttaa, että se sai kuitenkin elää vähän aikaa ja ehkä se oli se aika mitä se nyt tarvitsi ja se riitti. Sen kanssa olenkin jotenkin sujut, että sitä ei oltu nyt vaan tarkoitettu.

Mä pääsin onneksi juttelemaan oman terkkani kanssa neuvolaan. Siitä oli kyllä paljon apua ja oli todella tärkeä kohdata myötätuntoinen terveydenhoidon työntekijä sen jälkeen mitä oli siellä sairaalan naistenpolilla kokenut. En toivoisi tällaista kokemusta ikinä kellekään, en edes pahimmille vihamiehilleni jos sellaisia olisi. Kunhan saan omat ajatukseni ja tunteeni vielä kasaan, niin laitan asiasta palautetta sairaalalle ja tämä minun terkka aikoi myös laittaa neuvolan kautta palautetta. Koen kyllä, että sain asian sillä lailla käsiteltyä. Mutta silti ajatus siitä että sama tapahtuisi vielä uudestaan on tällä hetkellä liian pelottava. Ehkä siihen auttaa aika sitten. En tosiaan tiedä. Ehkä koen jotenkin, että koko keskenmeno oli minulle sellainen osoitus siitä, että en ole nyt valmis uudelle vauvalle. Tuo kesken mennyt olisi ollut jotenkin "täydellinen", ikäeroa olisi tullut se vähän alle kolme vuotta ja jotenkin ajattelin aluksi että se oli kaikki jotenkin taianomaista, kun tärppäsikin heti. Mutta ei. Kivahan se mahdollisimman pieni ikäero noin periaatteessa olisi, mutta ei meistä (tai oikeastaan minusta) ole nyt vähään aikaan yrittäjäksi. Tsemppaan täällä teitä muita ja toivon että kaikilla menee kaikki niin hyvin kuin mahdollista. :Heartred
 
Takaisin
Top