Mulla on ollu pari viikkoa jotenkin kummallinen pelko, ettei kohdussa olisikaan elämää (1. rv 12 tuulimuna, 2. esikoinen, 3. ?). Ja siks vähän etäännyttänyt itseäni näistä keskusteluista. Vaikka tavallaan koittanu taistella sitä pelkoa vastaan, mut se vaan ottaa vallan. Ärsyttää.
Miehenikin ollut sitten kuitenkin tosi varovainen asian suhteen, pelkoa, shokkityyppistä. Kesti kauan, ennen kun asia, varhaisultra, tuli kunnolla puheeksi. No nyt on varhaisultra vihdoin varattu ens lauantaille, 7+3. No helpotti, ettei tarvi epätietoisuudessa tän pitempään olla.
Hienoa, että monella teistä se pieni elämänalku on sieltä löytynyt. <3.