Meidän tulevaa on odottamassa 2 isoveljeä, joista nuorempi on jo yli vuoden kysellyt, tuleeko meille vauva. Hän haluaisi niin kovasti olla myös isoveli. Eikä asiaa oo auttanut yhtään se, että kaikki ikätoverit ovat isoveljiä. Eilen viimeksi puhui, että jos meille tulisi vauva, hän olisi pikkuveli JA isoveli ja isoveljensä olisi isoveli ja isoisoveli :)
Pitkin syksyä sama lapsi on kainalossa istuessaan silitellyt mun mahaa ja vilkuillut mua alta kulmain. Voin vain kuvitella sen ilmeen, kun kuulee, että siellä oikeasti joku on kasvamassa.
Näillä veljeksillä on keskenään ikäeroa 1v 2kk, joten molempien vauva-aika meni mulla aika sumussa. Esikoisen kanssa kai kaikilla menee aika uuteen totutellessa ja opetellessa, mutta meillä keskosuus teki vielä sen, että ei osannut imeä, joten ekat 10 pvää oltiin osastolla nenä-mahaletkun kanssa. Kotiin päästyäkin piti herättää syömään 3h välein, kunnes saatiin 5kg painoa täyteen.
Toinen myös syntyi keskosena, mutta imurefleksi oli jo ehtinyt kehittyä. Tää kaveri sitten suunnilleen asui rinnalla, eikä nukkunut - päiväunet max.30min kerrallaan. Esikoinen on ollut hyvä yönukkuja aina siitä lähtien, kun sai nukkua niin pitkään kuin halusi. Nuorempi nukkui ekan kokonaisen yön ja vielä omassa sängyssä lähempänä 2 vuoden ikää. Yhtäaikaa nukutut päiväunet on laskettavissa yhden käden sormilla.
Nyt mä toivon/kuvittelen pystyväni keskittymään vauvaan vauvana ja ottamaan "kaiken" irti tästä kokemuksesta.