Oireita

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Kirppu^
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kuulostaapa ihanilta teidän puolisot:) jospa se oma jyrmykin sulais vähä tässä ajan kanssa. Meilläkin 11v yhteistä taivalta takana,tunnetaan toisemme liiankin hyvin vissiin:)
 
Ahdistaa välillä.. :/ esimerkiksi tänään kaupassa yritin kattoa vauvan vaatteita, niin tuli vaan semmoinen olo että äkkiä pois. Ei ole aikaisemmista tämmöistä ollut, varmaan johtuu miehen alakuloisuudesta tämä minun olo. Mies ei tosiaan ollut vissiin yhtä innoissaan raskautumisesta, toivotaan että muuttuis mieli vielä. Tänäänkin tiuskasi vain että koko ajan sinäkin valitat jostakin, kun mulle tuli pahaolo kesken syönnin. Hohhoijaa..
Miten teillä muilla miehet on ottaneet raskauden? Luin muiden kommentteja tuolta toisen kuun keskusteluista, ihan utopistinen ajatus että mun mies sanois semmoisia (positiivisia) asioita mitä sieltä luin. Harmittaa toki mutta ei mies ole koskaan ollut hempeilijä tyyppi.
Vauvan tulo muuttaa asioita, miehesi on epävarma monesta asiasta. Eivät miehet ymmärrä vauvan tuloa samalla tavalla, asia on heille abstrakti aina siihen asti kunnes saavat lapsen syliinsä. Sittenkin lasta kohdellaan kuin se olisi lasista tehty. Ensimmäisen vauvan odotus on hankalinta, miehellä ei ole aikaisempaa kokemusta siitä miten asiat voivat muuttua. Toinen on sitten erikseen, on jo mielikuva asioiden kulusta ja se antaa varmuutta.
Harmi ettei miehesi pysty sinua tukemaan muutoksessa. Raskaus on raskasta aikaa, ja vie naisen huomion parisuhteesta omaan napaan. Vanhemmuus on molempien kasvamista pois minä-keskeisyydestä siihen, että asetetaan lapsi omien tarpeiden edelle. Voihan olla että vanhemmaksi tulo herättää miehessäsi muistoja lapsuudestaan, jotka sitten pohdituttavat. Suosittelen että osallistutte neuvolan odotusryhmään, siellä pohditaan näitä asioita, ja se voi auttaa vähän jurompaakin suomalaista miestä pukemaan tuntojaan sanoiksi.
Tsemppiä odotukseen! Sinun täytyy olla vahva! Vaikka lapsi olisi kuinka toivottu, niin sen odotus ja syntymä saa tulevat vanhemmat pohtimaan, niin hyviä kuin huonojakin juttu.
 
Kiitos tsemppauksesta Nepeta Cataria :) tottahan se on, ettei miehelle asia konkretisoidu kuin vasta syntymän jälkeen. Tämä on kuitenkin jo kolmas lapsemme, niin luulisi olevan "tuttua hommaa" myös miehelle. Ehkä tässäkin aika auttaa, ei ole turhan 9kk odotusaika.
 
Meillä lapsi on yhdessä suunniteltu ja toivottu. Mieskin on jo vuosia puhunut että haluaa isäksi. Hän on periaatteessa tehnyt henkistä valmistautumista asiaan jo pitkään ja jo raskauden yrityksen aikana. Silti tuntuu, että hänelle on jotenkin vaikea orientoitua tähän uuteen tilanteeseen. Välillä harmittelee kun mä en jaksa kaikkea tai kun kiellän puristelemasta tissejä jne... Sellaista semiasiatonta kitinää siitä miten *mun* takiani hänen elämänsä muuttuu. Siinä sit syvään henkeä ja selitys että koittaisitko rakas kasvaa aikuiseksi kun tää lapsen odotus nyt vaan on tätä ja että arvaa vaan miten mun elämäni muuttuu. Jotenkin tuntuu että mies koittaa tehdä omasta elämänmuutoksestaan vähän turhan ison numeron verrattuna siihen mitä tää naispuolinen joutuu väkisinkin kokemaan.
 
Onko ketään muuta ahdistanut raskaus? Alkoi tänään ahdistamaan ihan hirveästi...
Vaikka tätä on yritetty jo 3v ja 8 km taustalla. Ikinä ei oo ennen ahistanut. Nyt alkoi. :sad010

Mua ahdistaa myös välillä niin paljon, että tuntuu etten saa tarpeeksi happea. Osaltaan siihen vaikuttaa tää ällöttävä pahoinvointi ja unettomuus {saatan valvoa tuntikausia öisin, niin hermojaraastavaa:mad:} ja osaltaan vilkas esikoinen, jolla on nyt rauhaton univaihe ja jonka kanssa liikkuminen ihmisten ilmoilla on hankalaa.

Oon todella seurallinen ja menevä ihminen ja nyt tuntuu, että tää paha olo ja 1-v esikoinen on vanginnut mut tänne neljän seinän sisään. Välillä tuntuu, että menetän pian järkeni :bag:o_O.
 
Oi ihana kuulla että mahdollista helpotusta huonoon oloon olisi tulossa. Mulla nyt 8+3. Kirsikka5, voin kuvitella että ahdistaa. Mua ahdistaa kans tää väsymys, ällö olo ja saamattomuus eikä ole edes sitä 1-vuotiasta tässä ympärillä hääräämässä.
 
Mulla kans aivan hirveää ällötystä ja oksu kurkussa :( Toivottavasti helpottaa pian! Meillä kans e-r-i-t-t-ä-i-n vilkas 3v, joka jätti nyt vkonloppuna päikkäritkin väliin :/
Mutta onneksi on myös vastuunsa tunteva mies ja oon saanut pötkötellä kun tarvetta <3 Mutta oon mä kyl jaksanut leikata pojan hiukset ja siivoilla ja ulkoilla ja laittaa vähän joulua :)
Torstaina olis eka neuvola :)

7+3
 
Elämä tosiaan muuttuu, se että väsynyt ja pahoinvoiva äippä ei jaksa lähteä iltapippaloihin on vain alkusoittoa sille, että sinne tulee lähdettyä vielä vähemmän sitten kun vauva on syntynyt. Elämä muuttuu kotikeskeisemmäksi. Se on iso muutos, ja vaatii aikaa, ainakin sen 9kk, jollei jopa enemmän.

Esikoisen aikaan kaipailin enemmän ihmisten ilmoille, mutta nyt kun perhettä (ja ikää) on enemmän, niin ei jaksa haikailla pippaloimaan. Toki paljon auttaa se että mies on kotona viihtyvää sorttia. :Heartpink
 
Meillä kans vähän jännä homma sinäänsä kun mun mies on ollu vähän vastahakoinen vauva-asian suhteen mutta haluaa lapsen jos mäkin haluan periaatteella. Ennen se ei tykänny yhtään edes puhua vauvajutuista mutta kyllä se nyt jo puhuukin ja epäilee että meille tulee tyttö. :D Sitten se myös mietti että miks sillä on kauheesti mielitekoja ja vähän niinkuin "raskausoireita". Lueskelin että sekin voi johtua siitä että mies valmistautuu myös siihen vauvan tuloon ja testosteronitasot laskee. Se kyllä kiisti heti kaikki oireet kun kuuli tämän. :D Oon kyllä varma että teijän ne jörmyt vielä sieltä heltyy. :3

Mulla alkaa olee jo aikamoista pahoinvointia, vaikka ollaan tänään suunnilleen kuudennen rv:n lopussa vasta. :) Jonkin verran myös ollu alavatsalla kipuja ja vatsavaivoja. Kerran myös ihan pieni määrä rusehtavaa vuotoa tullu ja sepä vasta säikäytti. :eek:
 
Yyni, mullakin pahoinvointi loppui tuossa viikko sitten 8. viikon lopulla, samoin en ole ollut hajuillekaan nyt niin herkkä. Pelottaahan se minuakin, että jos kaikki ei enää olekaan hyvin. Toisaalta yritän rauhoitella itseäni, että aiemmin kkm on oireillut vuodoin, nyt vuotoja tai kipuja ei ole ollut. Toisaalta tiedän valitettavan hyvin, että raskaus on voinut mennä kesken, vaikka vuotoja tai kipuja ei olisikaan. Esikoisraskaus oli hyvin vähäoireinen ja se tuo vähän toivoa, mutta en pysty siltikään rauhoittumaan täysin ennen kuin näen tai kuulen, että masussa on kaikki hyvin. Dopplerilla en kuitenkaan ole saanut sykettä vielä kuuluviin. Kohdun en tunne nousseen vielä häpyluun yläpuolelle, mikä kaiketi selittää myös osittain sitä, että doppleristakaan ei mitään kuulu.

8+5
Voi ei, sulla sama huoli kun mulla. On tää vaan niin stressaavaa aikaa tää alkuraskaus. Mulla kyllä nyt tullu pahoinvointi jo takas, mutta ei aiemmalla voimalla. Jotenkin helpottaa pelkoon kuitenkin, kun pahoinvointia edelleen on, vaikkakin lievempänä. Mielellään kyllä luopuisin koko pahoinvoinnista, mutta kun se ehti alkaa niin tottahan sen loppuminen tai väheneminen huolettaa.
Mäkään en oo saanu vielä dopplerilla ääniä kuuluviin, vaikka aiemmissa oon suunnilleen näihin aikoihin saanu. Mutta siitä en osaa minäkään niin huolestua kun syynä voi olla vaikka edessä oleva istukka.
Onko sulla milloin ultra, että pääset tarkistamaan tilanteen. Toivotaan, että meillä molemmilla kaikki kunnossa masussa.
 
Pahoinvointi/kuvotus alkaa aina nukkumaan mentäessä. Nyt toki aika myöhään sänkyyn menossa, mutta olo on karsea. Yöh.

7+4
 
Voi mikä yö, sain taas nukuttua ihan hyvin klo 22.30-03 mutta siitä asti katsellut kelloa puolen tunnin välein. Nyt tässä aamukahvia juon, päivän ainoa kahvi kun ei muuten enää maistu. Ja pian töihin.

7+4
 
Toinen aamu ilman yökkäilyjä :angelic: toisaalta jännittää että onko kaikki sitten hyvin :bored: missään kohtaa hyvä näitten olojen kans. No torstaina pääsee näkemään onko kaikki kunnossa :happy: ja sitten nämä. Voi elämä noita unia mitä nään, vois sanua jo punastelevan ko herää aamulla :shy:
9+1
 
Heinis86 Mikä viikko sulla menos? Mulla tuli vk 6 kans sitä tuhruvuotoa 3 viikkoa ja lakkasi yhtäkkiä. Kaikki silti ok. Gyne epäili että oli vain kiinnittymisvuotoa.

Nyt 9+5, olen tällä hetkellä naisten tautien polilla selvittämässä tilannetta. Eilen oli tosi runsasta ja hyytelömäistä vuotoa, tänään ei taas juuri mitään.
 
Oonko ainoa jolla ei oo ollut ollenkaan pahoinvointia? Mulla ainoot oireet on väsymys, mikä voi johtua kyllä siitä kun nuorimmainen heräilee välillä öisin, finnejä on enemmän kuin normaalisti ja menkat tietysti uupuu. Jos en ois plussaa testiin saanut niin en tietäis olevani raskaana. Omalla tavalla ihan kiva ettei tarvitse kärsiä, mutta sitten toisaalta mietin että onko kaikki hyvin kun ek okseta. Pojista molemmista on pahoinvointi alkanut melkein heti plussan jälkeen.
 
Oonko ainoa jolla ei oo ollut ollenkaan pahoinvointia? Mulla ainoot oireet on väsymys, mikä voi johtua kyllä siitä kun nuorimmainen heräilee välillä öisin, finnejä on enemmän kuin normaalisti ja menkat tietysti uupuu. Jos en ois plussaa testiin saanut niin en tietäis olevani raskaana. Omalla tavalla ihan kiva ettei tarvitse kärsiä, mutta sitten toisaalta mietin että onko kaikki hyvin kun ek okseta. Pojista molemmista on pahoinvointi alkanut melkein heti plussan jälkeen.

Mulla ei kyllä juurikaan oo ollu. Joinakin aamuina vähän kuvottanut :) eikä oo ollu missään neljässä raskaudessa pahoinvointia
 
Mulla ei kyllä juurikaan oo ollu. Joinakin aamuina vähän kuvottanut :) eikä oo ollu missään neljässä raskaudessa pahoinvointia

Hyvä etten siis ole ainoa. Vähän jännittää että onko kaikki hyvin. Mutta toisaalta mietin että voihan kertoa sitren tytöstä kun ei pahoinvointia ole ja pojista on ollut. :D
 
Takaisin
Top