Synnytyskertomukset

Kiitokset kaikille onnitteluista!! :Heartblue Meijän pikkuisella oli mittaa 44cm ja paino 2370g, viikkoja ehti tulla 34+0. Hänet lasketaan vielä keskoseksi ku täysiaikasuuden raja on 35vk.

Vauva on naistenklinikalla tehohoidossa, keuhkot ei oo vielä ehtiny kypsyä ni saa hiukan apuja hengitykseen ylipainelaitteella. Mutta mitään hätää ei ole :) vaikka onhan se hiukan surkia kahtoa toista letkuissa ja ku ei oo saatu vauvaa sylitellä eikä käsitellä.

Synnytys lähti tosiaan ihan yllättäin käynnistyyn ti iltana 7.11. Aamulla olin ekassa nyyttiryhmä tapaamisessa, koska hiukan jännitti tuleva koitos :D kotona hääräsin ja laitoin vauvan huonetta (juuri ollaan muutettu) ja parit päikkärit taisin myös ottaa ku tuntu että väsytti nii palijo..puoliso oli päivän töissä ja tuli vasta illalla kympin jälkeen kotiin ku oli venettä laittamasa illan talviteloille kaverin kaa..

Kaheksan maissa illalla aloin kiinnittää huomiota supistuksiin ja siihen että oli menkkajomotusta ja alaselkää alkoi myös välillä särkee supisten aikana ja kympin seudulla soittelin äitin kaa ja hän meinas että pitäskö soittaa naistenklinikalle oman mielenrauhan vuoksi. Odottelin puolison kotiin ja sit kerroin hänelle supistuksista ja soitettiin yhentoista maissa. Käskettiin ottaa grammanen panadoli ja mennä sänkyyn pötkölleen ku olin päivän touhunnu ja seurata tunnin ajan vaikutusta ja soittaa uuestaan jos kipeytyy tai jotain muuta..

Tilanne ei helpottanu vaan tunnin aikana supistukset ehti muuttua jo kivuliaiksi ja tuli jonku minuutin välein ja soitettiin uuestaan. Käski meijän lähtiä tulemaan ja sit nopiasti puoliso pakkas mulle jotaki vaatetta mukaan ja tässä vaiheessa vielä aattelin ite että kyllä sieltä hetken päästä takas tullaan, että ne antaa jotaki supistuksia estävää lääkettä :D

Perille ku päästiin yhen jälkeen yöllä meijät otettiin tarkkailuhuoneeseen ja seurattiin vauvan sykettä ja supistuksia. En tiijä kauanko oltiin siinä huoneesa mut sit kävin lääkärin tykönä ja hän teki sisätutkimuksen ja olin avautunu 3cm ja sit kahto ultralla vauvan painoarvion. Mentiin takasi tarkkailuun ja sain kortisonia että vauvan keuhkot kypsyis ja luulin vielä että kohta mennään kotiin ku ne antaa niitä supistuksen estolääkkeitä.. noh, ei menty kotiin vaan siirryttiin synnytysaliin noin neljän aikaan aamulla ja supistukset oli tosi kovia ja tuli tiuhaan.

Synnytysalissa sain ilokaasun heti käyttöön. Ja tosiaan, automatkalla ehin vähä kirjottaa siihen ”toiveita synnytykseen” lappuun kivunlievitystoiveita ja kätilöltä toivoin opastusta eri asentoihin, ne otettiin kyl tosi hyvin huomioon. Varmaan joskus viien maissa kätilö tutki mut ja olin avautunu jo 9cm ja sillo aattelin että täähä hoituukin nopiaa, että ennen ku yövuoro vaihtuu ni meillä on vauva sylissä :) kokeilin kivunlievitykseen tosiaan sitä ilokaasua ja lämmintä suihkua puolisen tuntia ja sit vielä tenslaitetta. Tenslaite tuntu hyvälle jonku aikaa mut sit jossain vaiheessa ei ollu enää hyvä. Ja aquarakkulat mulle laitettiin kans, neki autto oman aikansa.

Homma ei sit oikeen edenny ku vauva ei ollu laskeutunu vielä kunnolla ja kalvotkaan mulla ei puhennu. Eri asennoilla sit koitettiin vauvaa saaha alaspäin..nojasin sänkyyn ja seisoskelin ja istuin jonku ämpärin päällä josaki välisä. Johonki väliin mulle laitettiin pudendaali puudutus emättimeen, en halunnu epiduraalia. Kalvot puhkastiin sit johonki aikaan ja ponnistamaan aloin joskus kympin jälkeen. Oksitosiinitippa mulle laitettiin kans supistusväli alko kasvaa ja ite supistukset alko lyhenee, mut kätilö sit meinas et liekö ehti se oksitosiini ees vaikuttaa. Ponnistusvaihe kesti vajaa tunnin ja klo 11.07 syntyi sitten pieni poika :Heartred

Hyvä mieli jäi synnytyksestä ja mua kuunneltiin ja toiveet otettiin huomioon. :)
 
Kiitokset kaikille onnitteluista!! :Heartblue Meijän pikkuisella oli mittaa 44cm ja paino 2370g, viikkoja ehti tulla 34+0. Hänet lasketaan vielä keskoseksi ku täysiaikasuuden raja on 35vk.

Vauva on naistenklinikalla tehohoidossa, keuhkot ei oo vielä ehtiny kypsyä ni saa hiukan apuja hengitykseen ylipainelaitteella. Mutta mitään hätää ei ole :) vaikka onhan se hiukan surkia kahtoa toista letkuissa ja ku ei oo saatu vauvaa sylitellä eikä käsitellä.

Synnytys lähti tosiaan ihan yllättäin käynnistyyn ti iltana 7.11. Aamulla olin ekassa nyyttiryhmä tapaamisessa, koska hiukan jännitti tuleva koitos :D kotona hääräsin ja laitoin vauvan huonetta (juuri ollaan muutettu) ja parit päikkärit taisin myös ottaa ku tuntu että väsytti nii palijo..puoliso oli päivän töissä ja tuli vasta illalla kympin jälkeen kotiin ku oli venettä laittamasa illan talviteloille kaverin kaa..

Kaheksan maissa illalla aloin kiinnittää huomiota supistuksiin ja siihen että oli menkkajomotusta ja alaselkää alkoi myös välillä särkee supisten aikana ja kympin seudulla soittelin äitin kaa ja hän meinas että pitäskö soittaa naistenklinikalle oman mielenrauhan vuoksi. Odottelin puolison kotiin ja sit kerroin hänelle supistuksista ja soitettiin yhentoista maissa. Käskettiin ottaa grammanen panadoli ja mennä sänkyyn pötkölleen ku olin päivän touhunnu ja seurata tunnin ajan vaikutusta ja soittaa uuestaan jos kipeytyy tai jotain muuta..

Tilanne ei helpottanu vaan tunnin aikana supistukset ehti muuttua jo kivuliaiksi ja tuli jonku minuutin välein ja soitettiin uuestaan. Käski meijän lähtiä tulemaan ja sit nopiasti puoliso pakkas mulle jotaki vaatetta mukaan ja tässä vaiheessa vielä aattelin ite että kyllä sieltä hetken päästä takas tullaan, että ne antaa jotaki supistuksia estävää lääkettä :D

Perille ku päästiin yhen jälkeen yöllä meijät otettiin tarkkailuhuoneeseen ja seurattiin vauvan sykettä ja supistuksia. En tiijä kauanko oltiin siinä huoneesa mut sit kävin lääkärin tykönä ja hän teki sisätutkimuksen ja olin avautunu 3cm ja sit kahto ultralla vauvan painoarvion. Mentiin takasi tarkkailuun ja sain kortisonia että vauvan keuhkot kypsyis ja luulin vielä että kohta mennään kotiin ku ne antaa niitä supistuksen estolääkkeitä.. noh, ei menty kotiin vaan siirryttiin synnytysaliin noin neljän aikaan aamulla ja supistukset oli tosi kovia ja tuli tiuhaan.

Synnytysalissa sain ilokaasun heti käyttöön. Ja tosiaan, automatkalla ehin vähä kirjottaa siihen ”toiveita synnytykseen” lappuun kivunlievitystoiveita ja kätilöltä toivoin opastusta eri asentoihin, ne otettiin kyl tosi hyvin huomioon. Varmaan joskus viien maissa kätilö tutki mut ja olin avautunu jo 9cm ja sillo aattelin että täähä hoituukin nopiaa, että ennen ku yövuoro vaihtuu ni meillä on vauva sylissä :) kokeilin kivunlievitykseen tosiaan sitä ilokaasua ja lämmintä suihkua puolisen tuntia ja sit vielä tenslaitetta. Tenslaite tuntu hyvälle jonku aikaa mut sit jossain vaiheessa ei ollu enää hyvä. Ja aquarakkulat mulle laitettiin kans, neki autto oman aikansa.

Homma ei sit oikeen edenny ku vauva ei ollu laskeutunu vielä kunnolla ja kalvotkaan mulla ei puhennu. Eri asennoilla sit koitettiin vauvaa saaha alaspäin..nojasin sänkyyn ja seisoskelin ja istuin jonku ämpärin päällä josaki välisä. Johonki väliin mulle laitettiin pudendaali puudutus emättimeen, en halunnu epiduraalia. Kalvot puhkastiin sit johonki aikaan ja ponnistamaan aloin joskus kympin jälkeen. Oksitosiinitippa mulle laitettiin kans supistusväli alko kasvaa ja ite supistukset alko lyhenee, mut kätilö sit meinas et liekö ehti se oksitosiini ees vaikuttaa. Ponnistusvaihe kesti vajaa tunnin ja klo 11.07 syntyi sitten pieni poika :Heartred

Hyvä mieli jäi synnytyksestä ja mua kuunneltiin ja toiveet otettiin huomioon. :)

Ihana kuulla, että kaikki on hyvin eikä hätää pojalla,vaikka pikkuinen päättikin syntyä hiukan etuajassa:happy: Ja että synnytyksestäkin jäi positiivinen kuva sekä sinulla kaikki hyvin.
Tiedätkö kauanko pienokainen joutuu olemaan tehohoidossa?
Onnea hirmuisesti pikku prinssistä ja jaksamisia sinne!:Heartred
 
Ihana kuulla, että kaikki on hyvin eikä hätää pojalla,vaikka pikkuinen päättikin syntyä hiukan etuajassa:happy: Ja että synnytyksestäkin jäi positiivinen kuva sekä sinulla kaikki hyvin.
Tiedätkö kauanko pienokainen joutuu olemaan tehohoidossa?
Onnea hirmuisesti pikku prinssistä ja jaksamisia sinne!:Heartred

Ei ole vielä tietoa kauanko pieni joutuu oleen täälä, mut ainaki siihen että on täysaikanen (ke 15.11). Kahtotaan hetki kerrallaan eteenpäin! Tänää saatiin jo vauvaa pitää kenguruhoidossa :Heartblue
 
Joo, 37 viikkoinen lasketaan täysiaikaiseksi. Sitä aiemmat on pikkukeskosia, keskosia, tai jotain isoja keskosia
 
Meilläkin "iso keskonen", kun 36+5. Alustavasti kuitenkin riittää esimerkiksi neuvolassa tavallinen käyntirytmi muutamalla ekstra painoseurantakäynnillä lisättynä, jos ei ongelmia ilmene.
 
Tämä meidän toinen siis tuli "vähän yllättäen" 2,5vkoa etukäteen. Ei mitään oireita ollut edeltävästi. Sitten klo 2 yöllä ehkä jotain supistusten kaltaisia tuntemuksia klo 4 otin kipulääkettä klo 6 siirryin sohvalle, kun tuntui että herätän kaikki pyörimiselläni. Klo 7 nousin, et saan vietyä esikoisen päiväkotiin. Samaan aikaan mies oli lähdössä töihin. Sanoin, et saatan käydä näytillä sairaalalla tarhareissulla, jos supistukset ei lopu, mut mies voi kyllä mennä töihin. Lopulta lähdettiin tarha/sairaala reissulle yhdessä. Ei lapsivesiä mennyt, limatulppaa ihan jokusen veriviirun verran. Supistuksetkin noin 8 min välein. Klo 9 sairaalassa kerrottiin, et meidän vauva syntyy sinä päivänä (mies lähti kotiin hoitamaan asioita) kohdunsuu 3cm auki, minä klo 9.45 synnytyssaliin odottelemaan ja 9.55 lähdettiin hakemaan lääkäriä puuduttamaan (olin pelkopolin asiakas just kipujen takia) ja ks 5cm auki. Lääkäri tuli ja totesi, ettei mitään puudutteita voida laittaa enää ja lähti pois, kun samalla kahdella puserruksella (yht 3min) tuli poika maailmaan. 10.05 oli syntymäaika ja mies ehti saliin 10.10. :) Mulle ihan kauhea kokemus, kun en mitenkään ollut ehtinyt varautua moiseen ja vaikka kivut oli niin lyhytaikaiset, niin kun en saanut niihin mitään, oli sekin hirveää. Taidan olla sokissa vieläkin! :) Sitte siinä tuli paniikki myös siitä, miten se mies ei ehdi tulla mukaan. Todella ahdistava mun makuuni. Pelkopolin toinen käyntikin ois ollut vasta ensi viikolla.
 
Tollaset "pikasynnytykset" kuulostaa kivalta paperilla, ainakin mun mielestä, mutta on se varmasti raju kokemus! Itte varmaan itkisin jälkikäteen jossain nurkassa, jos kaikki tapahtuis noin nopeesti ja ilman tukihenkilöä. Että oot aika kova nainen Anskulaine!
 
Olipas super nopea avautuminen, mulla kaiketi samaa luokkaa esikoisen kohdalla tosin kun olin kotona en osaa arvioida kohdunsuun avautumista, sillon kuulin sairaalaan mennessä et 10cm ja sit vasta käsitin et sehän on auki kokonaan :D Itelläni kun kävi nopeesti niin meni siinä 2 päivää ennen ku sisäisti tapahtuneen. Muistan kanssa miten hetkellisesti menin paniikkiin kun luulin etten saa mitään kivunlievitystä mut sit vään päätin et ponnistusvaihe ei kauaa saa kestää ja eihän siinä menny kun 7 min :) Ei siihen osaa varautua mut musta parempi noin päin ku et joutuis tunti tolkulla oottelee avautumista :wink
 
No en tiiä. Itse kans pelkopolin asiakas kipujen takia. Käynnistettiin synnytys ja avautuminen kesti ihan kokonaisuudessaan tunnin. Eli joku voi aatella, että ihanan nopea. Joo oli. Ilman puudutteita tiputus maksimilla ilman seurantaa niin luulin kuolevani. Äärirajoille vievä tasan tunnin kestävä kestosupistus ilman minuutinkaan katkosta oli elämäni kivulian kokemus ja en enää halua sellaista
 
Eikä kyllä mulla ollut eroa supistusten kipeydessä jos vertaan esikoisen käynnistettyihin tai näihin ihan omiin... Kun monesti sanotaan, että käynnistetyt ois kipeämpiä.
 
Eikä kyllä mulla ollut eroa supistusten kipeydessä jos vertaan esikoisen käynnistettyihin tai näihin ihan omiin... Kun monesti sanotaan, että käynnistetyt ois kipeämpiä.

Joo en mä silläkään. Meinaan vaan, että ilman yhtäkään sisätutkimusta avautumisen seuraamiseksi ja minun kipujen vähättelyllä kätilö oli tosi pahoillaan jälestäpäin, että ei ollut mitään tolkkua siinä. Ne siis laittoi sen tiputuksen täysille vain koska vauva kesti sen. Mitään hätätilannetta tai syytä tosi nopealle ei olisi ollut. Ja eihän siinäkään ois mitään, mutta mulla ei mennyt se supistus pois ollenkaan sen takia. Eli luomu tai ei niin se oli jo liikaa. Tietty siihen sit ne vaikeat repeämiset ja epparin leikkaukset ilman mitään. Ja siis vaan kun ei seurattu lainkaan sitä edistymistä. Ni se hiertelee kyllä
 
Esikoista tehdessä tehtiin eppari ilman puudutusta, ei tuntunut siinä kivussa missään ja tikattiinkin ilman puudutusta, kun ei tuntunut missään :grin
Tässäkin varmasti eroja, mutta itellä ei ainakaan ollut tosiaan mitään havaintoa ko. toimenpiteistä muuta kuin että sanoivat nyt tehdään näin :)
 
Jotenki toi eppariasia mua ehkä hirvittää kaikkein eniten, en ees tiiä miks, mut kyl mä toivon ettei sitä tartteis leikellä ja ettei paikat pahasti repeäis.... Muuten ihan hyvällä fiiliksillä edelleen synnyttämään lähdössä sitten ku sen aika koittaa, katotaan sit millasta se on:)
 
Joo ei se kivaa ole vaikka ite en siitä kärsinytkään, enkä kyllä toivo, että nyt joutuisivat leikkaamaan mutta kuitenkin jos se säästää/nopeuttaa vauvaa ja omaa värkkiä niin enemmän kuin mielelläni annan leikata...
Itellä ei ollut edes synnytyksen jälkeen istumis tms. vaikeuksia vaikka varoen sai talviliukkailla kulkea, oli sitten osastolla niitäkin, jotka ei voinut edes kuvitella istuvansa ilman sitä rengastyynyä..

Yritä siis Nipanderi olla huolehtimatta etukäteen, joskus käy hyvinkin :happy:

Ja mullahan siis oli esikoisessa ponnistusvaihe 29min. ja imukuppivehkeet valmiina kun alkoi vissiin tulemaan kiire saada tyttö ulos - eppari leikattiin ja toinen kätilö käytännössä seiso mahan päällä työntämällä ulos auttamassa että nopeutu (tuo oli ehkä kaikkein hirveintä koko synnytyksessä, kun mahaa ja vauvaa runnottiin täydellä voimalla). jos ei ois tullu kiirus niin oisivat varmaan jättäneet leikkaamatta...
 
Takaisin
Top