Synnytyskertomukset

Keskustelun 'Laskettu aika joulukuussa 2017' aloitti Joulukuu14/17, 10 marras 2017.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | VAUfoorumin sovellus puhelimeen! | Top 100
  1. Kruuna Aloittelija

    Itse menin nukkumaan edellisenä iltana, enkä saanut missään asennossa nukuttua, henkeä ahdisti niin kovin. Jossain vaiheessa siirryin sohvalle, ajattelin että jos puoli-istuvassa asennossa saisin nukuttua. Noh, en saanut, ahdisti henkeä ja vähän oli lievästi sellaista kuukautismaista jomotusta selässä välillä.

    Aamuyöllä sitte nousin sohvalta mennäkseni vessaan. Otin muutaman askeleen ja sitten holahtikin lapsivedet lattialle:wideyed: Siinä sitten seisoin keskellä olohuonetta ja huikkasin miehelle makuuhuoneeseen, että lapsivedet meni, voitko tuoda pyyhkeen tähän lattialle..:joyful: Sitten kävelin suihkuun ja vaihdoin vaatteet, keräsin loput tavarat synnärilaukkuun ja lähdettiin sairaalaan. Supistuksia ei tullut vasta kun loppumatkasta, ja kun minulla ei ollut yhtään supistellut aikaisemmin, mietin vain että tälläisiako ne supistukset ovat:hilarious: Ennen kun sairaalalle päästiin, supistusten väli oli jo 5min,mutta olivat siedettäviä.

    Sairaalalla sisätutkimus ja olin 3cm auki. Siitä eteenpäin supistukset tulivat kipeämmiksi ja hengittelemällä koitin päästä supistus kerrallaan niistä yli. Suihkussa istuin varmaankin tunnin, se auttoi vähän.
    Sitten alkoi melko nopeasti tulla kahta supistusta peräkkäin ja todella tiiviillä tahdilla. Kätilö sanoi, että siirrytään saliin ja kun kävelin sinne, sanoinkin, että nyt on kova ponnistamisen tunne. Kätilö rauhoitteli ja sanoi, että koeta olla ponnistamatta.

    Kun saliin päästiin, ja kätilö teki sisätutkimuksen, oli hän aivan ällikällä lyöty, olin jo 9cm auki. Siinä sitten minä vähän säikähtäneenä, että onko mahdollisuutta saada epiduraalia tai mitään enää. Epiduraali ei enää onnistunut, pikaisesti puudutettiin ponnistamista varten ja sitten alkoikin ponnistaminen. Ilokaasusta ei ollut minulle mitään hyötyä..
    Puoli tuntia ja tyttö oli saatu punnerrettua pihalle ja nostettiin rinnalle:Heartred Ponnistusvaiheen kipu ei ollut ollenkaan paha verrattuna niihin supistuksiin.

    Jälkeenpäin kätilö puhui, että luuli minulla olevan jokin infektio päällä tai tulossa tms ongelmaa, kun olin niin väsynyt ja loppu siinä supistusten aikana. Hänelle ei tullut mieleenkään, että ensisynnyttäjänä avautuisin 3cm:stä muutamassa tunnissa kokonaan auki. Sanoi vaan, että todella harva enää näin naturaalisti synnyttää, johon naureskelin kyllä takaisin, että ei ollut vaihtoehtoja oikein enää siinä vaiheessa..:joyful:
    Mutta hienosti omasta mielestäni synnytin, keskityin todella intensiivisesti vain hengittämiseen.
    Ei tämä mikään syöksysynnytys ollut, 8h lapsivesien menosta oli pienokainen pihalla.
    Synnytyksestä jäi itselle hyvä mieli, ei traumoja,ja muutama tikki pieneen repeämään. Ja kätilö joka minulla oli synnytyksessä, oli aivan super!!:happy::Heartpink
    • Tykkää Tykkää x 12
    • Voittaja Voittaja x 3
  2. Saniais Tuttu foorumilla Joulukuun mammat 2017

    No nyt jos kirjoittaisin suunnilleen tämän meidän pitkän kaavan ulos savustuksen.

    Maanantaina käytiin äitipolilla ultrassa ja ballonkin laitossa. Mulla lähtötilanteessa kohdunkaula väljästi sormelle auki ja pehmeä, kaulaa rutkasti jäljellä. Se operaatio oli ikävän tuntunen, ja heti alkoi n. tunnin/pari kestäneet kipeät, epäsäännölliset supistelut jotka sitten laantui kokonaan. Käyrillä käytiin siinä laiton jälkeen, ja supistukset piirtyi, sikiöllä kaikki normaalisti supisteluista huolimatta sekä käyrällä että ultrassa. Raivotarjonnassa ja kiinnittyneenä oli tuolloin, painoarvio 3,5kg. Ballonki tipahti pois yöllä kolmen aikaan.

    Aamulla mentiin sovitusti synnärille, jossa alatutkimuksessa todettiin että vain parille sormelle auki ja ihan vähän kaula lyhentynyt. Lääkäri pyöräytteli kalvoja ja Cytotecit kehiin. Ekasta laimeita epäsäännöllisiä supistuksia, ja sikiön sydänkäyrässä huomattiin supistusten aikaisia laskuja. Päädyttiin kuitenkin vielä toiseen Cytoteciin, supistukset napakoitui, mutta myös sykkeenlaskut alkoi tulla säännöllisesti supistusten kanssa. Alatutkimuksessa olinkin jo 5cm auki ja kaulasta jäljellä paksut reunat, ei uutta Cytotecia, mutta olin koko ajan käyrillä taas. Lääkäri(en) mukaan käyrä oli sykkeenlaskuista huolimatta normaali, ns. napanuorakäyrä (eli luultavasti napanuora kiertynyt jollain tapaa sikiön ympäri ja kuristyu supistuksessa). Sykkeet palautui aina itekseen heti ja niiden välillä oli liikkuvainen ja käyrä priimaa, niin edelleen alatiesynnytys oli ajatuksena, mutta tiukalla seurannalla.

    Aamulla (tää siis ekan yön jälkeen synnärillä) pettymykseksi sisätutkimuksesa kohdunkaulan huomattiin palautuneen kolmeen senttiin ja kaulaakin oli taas enemmän. Lisää Cytotecia, supistuksia tuli maltillisesti ja käyrä koko ajan normaali joten pääsin irti käyristä ja kävelemäänkin. Illalla vielä toinen annos, supistelut tuli säännölliseksi ja napakoiksi, mutta niin myös sykkeenlaskut ja takas käyrille. Kuitenkin kaikki edelleen sikiöllä hyvin. Tässä vaiheessa mulle kauheesti jo ehdoteltiin kivunlievityksiä, mutta jostain syystä en kokenut supistuksia mitenkään erityisen pahoina, enkä sit tarvinnut vielä mitään. Suunnitelmana oli että aamulla oksitosiinitippaan ja homma kotiin.

    Viideltä yöllä päädyttiinkin jo saliin lähtemään, lääkäri huolissaan että sikiö väsyisi jatkuviin sykkeenlaskuihin. Olin riittävästi (en muista paljonko) auki, joten kalvot puhkaistiin. Ei vaikutusta, joten oksitosiinia alettiin hyvin varovasti tiputtaa. Heti alkoi säännölliset napakat supistukset, mutta myös sykkeenlaskut jatkui. Mulle ehoteltiin supistuskäyrien perusteella ilokaasua ja lääkkeettömiä kivunlievityksiä, mutta mun mielestä ei tehny niin kipeetä edelleenkään (olinkohan mä vaan niin väsyny, ettei tuntunu missään? En tiiä). Edelleen aina ne itse korjasi, ja supistusten välissä priimakäyrä. Lääkäri halusi tsekata kuitenkin vielä myös tarjonnan ennen kuin oksitosiinia ois lisätty, koska pitkittyneeseen ponnistusvaiheeseen ei haluttu sykkeenlaskujen (eli kiertyneen napanuoran) vuoksi mennä, yhdessä muodostivat riskin että olis voinut tulla hapenpuutetta tms vaaratilanne. No täähän oli kiepannut avotarjontaan! Siinä sitten rauhassa tuumailtiin, että vois sektiosalia varailla, mutta varsinaisesti kiire ei ollut. Sali olikin heti käytettävissä niin sinne lähdettiin.

    Ite sektio oli mulle täysin kivuton kokemus, puudutetta myöten. Juteltiin vaimon kanssa sektion aikana, ettei mua ois alkanu jännittää. Aika pian kuului napakka parkaisu, ja meitä alkoi vähän itkettää :). 9 pistettä tuli, ja pissatkun heitti siinä ensitöikseen kuulema. Lääkäri heti kommentoi, että napanuora oli hartian yli, kropsn ympäri ja vielä jalan ympäri. Myös kokoa kommentoi, että sirompi malli tuli. Sain Sintin heti iholle, vaimo piti heräämössä iholla.

    Verensokeriseurannoissa ei ollut vuorokauden aikana häikkää ja muutenkin kaikki hyvin. Syntymäpaino siis 2700g ja pituus 50cm. Oltiin osastolla to-ma, sillä keltaisuutta tuli ja bilirubiinit aluksi nousi. Sitten kääntyi laskuun, sinivaloa ei tarvittu. Imetystä tämä ei ole vieläkään hoksannut, mutta eteenpäin on menty rintakumin kanssa. Paino alkoi nousta jo tokana päivänä, mutta syötöt meillä 3h välein syntymäpainoon asti ja tiheästi 3kg asti. Mä lypsän maitoa, mutta saa myös tarvittaessa korviketta. Ensitipat sai multa :).

    Nyt ollaan jo kotona ja mullakin yllättävän hyvä vointi ja liikkumiskyky! Ei jääny minkäänlaisia traumoja, oli hyvin ja turvallisesti hoidettu homma ja ihana henkilökunta. Ja kaikista ihanin Sintti!
    • Tykkää Tykkää x 16
  3. Nipanderi Ihastunut foorumiin Joulukuun mammat 2017

    Toi oli kyl ihan uus juttu mulle et toi kaula voi kasvaa takas, vaik on jo kertaalleen jo huvennu.
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 2
  4. Saniais Tuttu foorumilla Joulukuun mammat 2017

    Joo, mulle kans! Lääkäri sanoi, että on itseasiassa melko yleistä käynnistetyissä synnytyksissä, jos ei jatkuvana lääkkeitä jatketa. Ihme homma!
  5. Rusina Tuttu foorumilla Joulukuun mammat 2017

    Se käynnistys on kyllä todellista ulos savustamista! Kroppa ihan eri mieltä asiasta :D
  6. geep<3 Aloittelija

    Mua oli supistellut pari tuntia tuntuvasti n 7 min välein (ja sitä ennen 1,5 tuntia tosi lievästi). Soitin synnärille, jossa veikattiin, ettei synnytys ole vielä käynnissä ja että kannattaa vielä odottaa. Supistusväli piteni 13 minuuttiin 3 tunniksi ja muuttuivat kipeämmiksi. Yritin nukkua ja nousin jumppapallon päälle pomppimaan ja pyörittämään lantiota. Sen jälkeen väli alkoi lyhetä ja menin pallon kanssa suihkuun. Olin suihkussa vajaan tunnin. Siinä vaiheessa supistusväli oli keskimäärin 7 minuuttia, välillä tuli lyhyellä välillä miedompia supistuksia. Soitin synnärille että nyt tullaan ja tuumailivat, että ehkäpä synnytys on käynnissä.
    40min matkalla supistukset tuli 2-7 min välein. Välillä tuli tosi ikäviä supistuksia ja pelkäsin että kakkaan housuun...:hilarious: Matkalla autosta osastolle piti pysähtyä ottamaan muutama kamala supistus vastaan.
    Käyrille kun päästiin, kätilö toivoi, että synnytys olisi käynnissä ja kokeili kohdunsuun tilanteen. Olin 10 cm auki, reunat täysin kadonneet ja vauvan pää oli asemissa. Vain kalvot oli puhkeamatta.
    Siitä kiireellä saliin ja valmistelemaan spinaalia. Sain ilokaasua supistuksiin. Supistukset tuntui tosi pahalta suolessa, mutta en tunnistanut sitä ponnistustarpeeksi (edellisessä synnytyksessä piti aloittaa ponnistaminen lääkärin käskystä ennen kuin itselle tuli tarvetta). Sitten menikin vesi ja piti ponnistaa, ilman puudutetta tai ilokaasua. Vauva syntyi 5 minuutissa nätisti, ilman repeämiä, vaikka oli yli 4 kiloa. Synnärillä oltiin alle 40 min ennen kuin vauva syntyi.

    Vieläkin on ihan pöllämystynyt olo:bored: en todellakaan "suunnitellut" tälläistä synnytystä.
    • Tykkää Tykkää x 16
  7. Katlera Peruskäyttäjä Tammiäidit 2020 Joulukuun mammat 2017

    Meillä oli ä-polilla kontrollikäynti hepatoosin vuoksi ja koska laskettuaika lähestyi, osattiin odottaa, että sovittaisiin käynnistyksestä. Vihjasimme lääkärille meidän olevan valmiit jäämään käynnistykseen jo samana päivänä ja onneksemme lääkäri ymmärsi vihjailumme ja lähetti käynnistykseen käytännössä niin pian kuin mahdollista. (Hepatoosin puolesta mitään välittömän oloista vaaraa ei näyttänyt kuitenkaan olevan. ALAT oli laskenut lääkkeillä 31:een ja sappihapot olivat maltillisesti nousseet 15:een)

    Keskipäivän tienoilla sain ensimmäisen cytotec murusen, joka ei aiheuttanut minkäänlaisia tuntemuksia ja ajattelimme, että varmaan joudun viettämään käynnistyksessä sen 3 päivää. Toinen murunen sai aikaan reilusti harjoitussupistuksia. Sanoin kätilöllekin että niitä tuntui tulevan lähes jatkuvalla syötöllä.
    Mies joutui lähtemään kotiin ennen viimeistä murusta ja mietimme vielä ennen hänen lähtöään, kannattaisiko hänen tulla seuraavana päivänä sairaalalle, kun emme uskoneet mitään tapahtuvan. Kunnon pessimistit. Päivän viimeinen murunen tuntui tuovan mukanaan pientä kipua mutta en ollut ihan varma, sillä aamuinen rajuhko sisätutkimus kera kalvojen pyöräyttämisen oli aiheuttanut melko samanlaisia tuntemuksia. Yöhoitajan käydessä olo oli kuitenkin pääasiassa melko mitäänsanomaton ja olimmekin yhtä mieltä siitä, että seuraavana päivänä jatkettaisiin käynnistelyä. Kivut tuntuivat hiljakseen kuitenkin voimistuvat ja pian tajusinkin niiden olevan nyt niitä maagisia supistuksia. Niitä vain tuli todella tiheästi ja lyhyinä. Käyrillä oltuani hoitaja kertoi, etteivät näin lyhyet supistukset tee mitään kohdunsuulle, antoi panadolin sekä geelipussin ja neuvoi kokeilemaan suihkua. Harmitti.
    Suihku olikin seuraavan tunnin ajan maailman paras paikka. Sieltä pois lähteminen puolestaan tuskainen operaatio. Yritin maata lämpöpussin ja panadolin voimalla sängyllä mutta jouduin pian luovuttamaan ja vetäydyin lattialle hengittelemään. Supistukset olivat pysytelleet kestoltaan samanlaisina mutta kipukynnys alkoi lähestymään, joten pyysin jälleen yöhoitajan paikalle ja kerroin että tarvitsisin jotain vahvempaa kivunlievitystä. Hän sanoi että otetaan uudelleen käyriä ja katsotaan kohdunsuun tilanne. Käyrille piirtyi hyvin samaan tapaan supistuksia kuin aiemminkin: kävivät ylhäällä ja laskivat samantien alas noustakseen taas muutaman sekunnin kuluttua. Kipu ei ehtinyt paljoakaan hellittämään supistusten "välissä" joten toivoin todella, että kohdunsuulle olisi tapahtunut jotain. Maatessa kipu tuntui pahemmalta ja pian aloinkin vapista supistusten aikana. Rentoutuminen tuntui mahdottomalta. Sisätutkimuksessa kohdunsuun todettiin olevan 6 cm auki ja aluksi tunsinkin suurta helpotusta - supistukset eivät olleetkaan tehottomia. Heti perään iski kuitenkin pieni ahdinko, kun ajattelin jäljellä olevia senttejä. Lohduttauduin sillä että pian olisi kuitenkin koko kipulääkkeiden kirjo tarjolla. Minut kärrättiin saliin, kun en uskonut kykeneväni sinne kävelemään.
    Salissa yllättäen olo tuntui hieman paremmalta. En ole varma oliko tähän syynä se että sain nousta ylös, tieto synnytyksen käynnistymisestä vai kivunlievityksen tarjolla olo. En enää muista miksi salissa tehtiin sisätutkimus lähes samantien (ehkä sen takia, että käyriä ei voitu ottaa normaalisti, kun kone sekoitti minun korkean sykkeen ja vauvan sykkeen. Vauvan syke jouduttiin sitten mittaamaan päästä) mutta olinkin täydet 10 cm auki. Lapsivedet puhkaistiin ja jäätiin odottelemaan ponnistuksen tarvetta. Hengittelin siinä supistusten sivussa ilokaasua ja pakko sanoa että minulle toimi kuin unelma. Siinä hetkessä ei tuntunut kuinkaan erikoiselta mutta vei supistuksilta terän ja minulta katosi ajantaju (sekä mielenkiinto ulkopuoliseen maailmaan - vajosin omiin oloihini ja kätilökin ymmärsi olla kyselemättä tai häiritsemättä liiaksi). Lopulta tuli sellainen olo etten voinut kuinkaan olla ponnistamatta. 22 minuutin jälkeen syntyi kovin pitkähiuksinen tyttö (koko raskauden aikana ei ollenkaan närästystä ja mummot kilvan ennustivat poikaa :rolleyes:). Kätilö naureskeli joutuvansa kakkua leipomaan, koska napanuoralla oli yli metri pituutta - 111cm jos tarkkoja ollaan. Mies muuten ehti synnytyksen 10 viimeiselle minuutille, ja olin soittanut hänelle siinä vaiheessa kun olin sen 6cm auki. Synnytyksen kokonaiskestoksi merkittiin hieman alle 6 tuntia (ja sanottiin, ettei tulevia synnytyksiä kannata pitkään seurailla kotona).
    Synnytyksen jälkeinen välipala oli minusta jotenkin stressaava. Vauva oli itkuinen enkä yhtään tiennyt, mitä minun olisi pitänyt tehdä. Yritin sitten syödä ja pitää vauvaa sylissä, ja päässä pyöri koko ajan että siellä suihkussakin pitäisi käydä mahdollisimman nopeasti että salia voitaisiin valmistella seuraavalle...

    Sain melko pitkälle sellaisen synnytyksen kuin halusinkin. Kivunlievitys jäi siis suihkuun, geelipussiin, yhteen panadoliin ja ilokaasuun. Ja synnytyksestä jäi tosi hyvä mieli. Ei tunnu ollenkaan pahalta ajatukselta käydä joku päivä uudesta synnyttämässä :joyful: Vielä jos seuraavalla kertaa mies ehtisi mukaan hieman aiemmin (ja selvittäisiin ilman käynnistystä).
    • Tykkää Tykkää x 6
    Last edited: 27 joulu 2017
  8. Diann Rakastunut foorumiin Heinäkuun äidit 2019 Joulukuun mammat 2017

    Voisinpa minäkin lisätä synnytyskertomuksen, nyt kun laput tässä edessäni ovat:

    Synnytys käynnistettiin lapsen pienipainoisuuden/kasvuhidastuman vuoksi. Kävin kasvu-ultrassa, missä varasivat käynnistysajan seuraavalle päivälle. Kotona aloin kuitenkin vuotaa verta, joten lähdinkin synnärille saman tien. Olin auki 2 cm ja kohdunkaulaa n 1 cm jäljellä. Onneksi verenvuoto todettiin vaarattomaksi ja käynnistys päätettiin aloittaa heti ballongin avulla. Ballongin jälkeen alkoivat kipeät säännölliset supistelut. Kun ballonki lähti irti olin auki 3,5 cm, kanavaa n. 0,5 cm. Valitettavasti supistukset loppuivat/vähenivät heti kun ballonki oli poissa. En päässyt heti saliin, koska kaikki paikat oli varattu. Jäin osastolle yöksi odottamaan aamua. Yöllä supistelut alkoivat taas kovana ja säännöllisinä, mutta eivät avanneet paikkoja enempää, joten synnytys ei ollut varsinaisesti käynnissä enkä päässyt edelleenkään saliin.

    Aamulla söin normaalisti aamisen ja supistukset olivat taas poissa/epäsäännöllisinä. Lopulta 13? aikoihin pääsin saliin. Salissa jouduin kuitenkin odottelemaan, koska lääkärit olivat kiinni muissa huoneissa. Aloitimme vesiperäruiskeella 14:53. Ruiske sai supistukset alkamaan uudelleen. Kello 15:cat:0 lääkäri tuli ja puhkaisi kalvot. Tämän jälkeen alkoivat ihan kauheat tuskat. Aikaisemmat kipeät supistukset eivät olleet mitään verrattuna näihin alkaneisiin avaaviin kipuihin. Anelin heti jotain kivunlievitystä. Sain ilokaasun käyttöön, mutta siitä ei juuri ollut apua. Käytin kuitenkin kaasua koko synnytyksen ajan, koska se auttoi hengittämään edes jotenkin oikein. Halusin epiduraalin, mutta lääkärit olivat leikkauksissa eivätkä päässeet sitä antamaan. Lopulta 16:17 lääkäri tuli antamaan kohdunkaulan puudutteen. Tämä ei auttanut juuri mitään ja luulin että kuolen kipuun. Itkin vaan koko ajan, että en kestä. Yleensä kestän vielä kipua tosi hyvin!

    Kello 18:18 lääkäri tuli kesken leikkauksen antamaan epiduraalin. Onneksi sen vaikutus alkoi melko pian ja kipu laski 9: stä 6: een. Edelleen sattui tosi paljon, mutta nyt siedettävästi ja olin onnellinen. Kohdunsuu oli auki vasta 5 cm. Sikiön syketaso laski, mutta se hyväksyttiin edelleen ja synnytys jatkui normaalisti. Sain lisäannoksen epiduraaliin.

    Lopulta kohdunsuu on auki 7 cm 19:02 ja alkaa kovat painatukset. Vauvan pää painaa takapuoleen/alapäähän. Tuntemukset voimistuivat ja alkoi aivan uudella tavalla supistaa. Tämä oli kuitenkin mukavaa vaihtelua avaaviin supistuksiin, vaika tuntuivat ihan kauheilta. Itkin edelleen kivusta. Sain epiduraaliin jonkun lääkkeen mikä auttaa painon tunteeseen. Sikiön syke alkaa tehdä syviä laskuja, mutta niille ei tehty tässä vaiheessa vielä muuta kun seurailtiin. 7 sentistä 10 cm avautuminen tapahtui hetkessä ja sain alkaa ponnistaa, Ponnistin makuultaan jalat ylhäällä, polvitaipeista kiinni pitäen ja eteen päin kumartuen. Ponnistus sujui hyvin ja nopeasti (19 min). Vauva syntyi maailmaan hyvinvoivana. Ensi-imetys onnistui tosi hyvin ja vauva oli rinnalla pitkään.

    Istukka tuli ulos 12 minuutissa. Koko synnytys kesti 6 h 5 min. Aktiivisesti kalvojen puhkaisun jäkeen 4h 23 min. Eli aika nopea ensisynnyttäjälle. Kohtua painettaessa tuli paljon hyytymää 500g, yhteensä vuotoa synnytyksessä 900 g. Repeämiä ei toisen kätilön mukaan tullut, mutta jotain ihme nirhaumia mitä vuosi ihan kamalasti. Kuitenkin kirjattu emättimen repeämä synnytyskertomukseen. Tikkejä laitettiin aika paljon ja loppuparsimiset kesti kauan. En voinut käydä suihkussa, kun sain kauhean pyörrytyskohtauksen (kuulokin meni hetkellisesti tosi heikoksi).

    Kaiken kaikkiaan sujuva ja nopea synnytys paitsi ne lääkärien odottelut. Olisin varmasti synnyttänyt jo 20.12 jos olisin päässyt heti ballongin jälkeen saliin. Kokemuksena synnytys oli tosi kivulias, mutta turvallisen tuntoinen eikä traumoja jäänyt. Mies oli tosi ihanasti mukana koko ajan ja tuki kaikilla mahdollisilla keinoilla. Koko synnytys tapahtui sängyllä maaten, vaikka olin aikonut kokeilla kaikkea mahdollista. Noissa kivuissa en voinut edes kuvitella mitään liikkumista.

    Vauva syntyi 21.12 klo 19:53 2470g, 49 cm ja py 32,5 cm.
    • Tykkää Tykkää x 11
    Last edited: 27 joulu 2017
  9. Maatuska83 Ihastunut foorumiin Joulukuun mammat 2017 Marrasmammat 2016

    Laitan myös synnytyskertomukseni tänne.
    30.12. Käytiin saunassa ja synnytyksen käynnistymisen toivossa join miedon lonkeron saunan päälle (alkoon en ollut koko raskausaikana muutoin koskenut). Sängyssä tuli miehen kanssa jotain ihme vääntöä jostakin. Rupes sen verran riepomaan että puoli kaksitoista yöllä kiskoin vaatteet ylle ja tein pitkästä aikaa ennätyspitkän lenkin eli n. 3km. Vihloi, sattui ja supisti ja vaikka mitä mutta puhisin vain lenkin loppuun. Lähes tunti siihen meni.

    31.12. Klo 2 yöllä heräsin siihen kun mies nousi hakemaan maitoa pikkuneidille. Samassa tunsin, että nyt valuu jotain märkää reidelle kun makasin kyljelläni. Pyysin miestä tuomaan pyyhkeen. Sen kanssa sitten pääsin kylppäriin ja annoin lapsiveden tiputella lattialle. Soitin samalla äidilleni että varautuu lähtöön (hän oli luvannut tulla lapsenvahdiksi). Kerroin meneväni vielä nukkumaan, mutta eipä siitä loppuviimein mitään tullut kun selkää poltti ja silloin tällöin supisteli ja vauvakin masussa aloitti riehumisen. Niinpä nousin, soitin äitini tänne ja ajattelin antaa miehen nukkua sen aikaa kunnes pääsee lähtemään sairaalaan. Äitini tietysti hoputti lähtemään, vaikka sanoin että tuntuu kyllä tyhmältä lähteä kun en ole edes kovin kipeä ja supistukset tulevat epäsäännöllisesti.
    Nooh, mies nousi ja söi.

    Sairaalassa oltiin lopulta klo 5.
    Käyrillä makoilin puolisen tuntia ja pari supistusta sinne sai aikaiseksi, kohdunsuu oli takana eikä ole auennut vielä. Hoitaja sanoi ettei he ny kotiakaan laita ku vesi on alkanut mennä joten päästään tarkkailuhuoneeseen. Että voi mennä huomisellekin synnytys.

    Tarkkailuhuoneessa harmitti ihan vietävästi kun ajattelin vain, että täällä menee ny koko päivä ja oisi voinut kotonakin kärvistellä koska kohdunsuun tilanne oli vielä epäkypsä. Torkuttiin sitten miehen kanssa sinne klo 7 saakka kun oli huonot yöunet takana. Supistuksia tuli harvakseltaan. Olin käyrillä taas puoli tuntia ja pääsin piuhoista irti klo 7.30 ja menin vessaan. Siellä ollessa pamahti kova poltteentunne selkään ja alkoi yhtäkkiä supistella tiuhaan tahtiin n. 3-5min välein. En meinannut päästä pöntöltä ylöskään kun sattui niin vietävästi.
    Nojailin sitten sängynpäätyyn tyynyn kanssa ja puhisin. Lopulta jo ulisin. Mies haki jumppapalloa mutta en pystynyt istumaan, koska alakerta tuntui niin kipeältä ja supistuksia tuli yhtenä sarjana vaan.

    Kätilö tuli kokeilemaan kohdunsuuta ja se olikin auki 4-5cm. Hän lähti valmistelemaan salia. Ulisin spinaalia, mutta hän sanoi että kohdunkaulapuudute tähän kohtaan kun en ole tuon enempää auki. Voi jessus kun teki mieli potkaista jotakuta sen takia. Ajattelin, että varmaan kuolen kipuihin ennen kuin viittivät antaa sen spinaalin.
    Yritin käydä taas pissalla, mutta se ei enää onnistunut kunnolla enkä saanut enää ite hoysuja jalkaan. Miesparka yritti huolehtia siveästä olemuksestani kiskomalla sairaalapaidan helmaa pyllyni päälle ja housuja jalkaan ja samalla siivosi veristä lapsivesisotkua lattioilta. :D

    Ikuisuudelta tuntuneen salin valmistelun jälkeen kätilö ja mies taluttivat minua salia kohden kun en itse päässyt enää kunnolla kävelemään. Varmasti muutkin saivat kuulla käytävällä muristessani, että täällä synnytetään. Tuntui hetken, että kohta tulee varmaan kakatkin siihen käytävälle.

    Lähes itkua vääntäen pääsin vihdoin kipuamaan sänkyyn ja rauhoiteltiin, että lääkäri tulee pian antamaan lääkettä. Otin jo ilokaasumaskin tyytyväistä käteeni. Sitten katsottiin kohdunsuun tilanne ja kätilö ilmoitti, että ei tässä enää lääkäriä tarvita että nyt ponnistetaan. Huusin vain "Mitäh?!" Lopulta ponnistin kylkiasennossa ihan pyörryksissä kaikesta ja tyttö saapui maailmaan muutamalla työnnöllä klo 9.03

    Istukka ei sitten irronnutkaan. Sain supistuksia vauhdittavia lääkkeitä ja kätilö paineli vatsaani. Ulisin kun se runnominen sattui. Sitten taas odoteltiin ja otin jo lopulta ilokaasuakin niihin supistuskipuihin. Tunnin runtelun ja odottelun jälkeen istukka irtosi ja kätilö joutui lypsämään kalvot irti kun nekään eivät irronneet nätisti.

    Avautumisvaihe kesti 1,5h, ponnistusvaihe 3 min ja jälkeiset irtosivat 1h jälkeen.

    Mieskään ei oikein ehtinyt sisäistää tilannetta kun se eteni yhtäkkiä niin nopeasti. :)
    • Tykkää Tykkää x 8
    • Voittaja Voittaja x 3
  10. ElliinaMoi Aloittelija

    Meillä synnytyskertomus alkoi 19 h sähkökatkolla. 29.12. aamulla oli neuvola, josta palatessa jouduttiin kävelemään viimeinen kilometri ylämäkeä kotiin, koska tien polanne petti. Ison mahan kanssa oli aikamoista kipuamista. Kotona ei siis ollut sähköjä, mutta kun sähköt illalla palasivat, huomasin pikkuhousunsuojassa pientä punerrusta. Soitin synnärille ja sieltä tuli käsky tulla lapsivesitestiin. Sairaalalla todettiin nopeasti lapsiveden menneen ja otettiin streptokokkinäyte. Miehelle sanottiin, että voi lähteä vielä kotiin, mutta hän päätti jäädä pariksi tunniksi odottamaan näytteen valmistumista (meiltä on tunnin matka suuntaansa sairaalalle). Siinä vaiheessa alkoivat supistukset, jotka nopeasti lisääntyivät niin, että niitä tuli parin minuutin välein minuutin mittaisina. Siinä vaiheessa kätilö sanoi, ettei miehen kannata lähteä enää minnekään, ja päästiin saliin. Supistukset jatkuivat, mutta paikat eivät avautuneet, joten jonkin ajan kuluttua laitettiin epiduraali hillitsemään kipuja. Sain välillä vähän torkahdettuakin. Kaikkein väsyttävintä oli yrittää estää ponnistustunnetta, joka tuli tosi äkkiä, koska vauvan pää oli niin alhaalla. Piiitkän ajan kuluttua paikat olivat riittävän auki, jotta sai luvan ponnistaa. Siinä vaiheessa olin jo aika poikki. Lopulta lapsi oli ulkona ja huuto kuului. Oli ihanaa saada nyytti lopulta rinnoille. Yhteensä synnytyskertomukseen synnytyksen mitaksi oli kirjattu noin 18 h, tyttö syntyi 30.12. Positiivinen fiilis jäi, vaikka olinkin synnyttyksen jälkeen niin poikki, että tuskin jaksoin pitää vesilasia kädessä. :happy:
    • Tykkää Tykkää x 9
  11. Huskymami Aloittelija

    Mä voisin kans laittaa lyhyen yhteenvedon mun synnytyksestä.


    Eli 21.12 aamuyöllä meni osa vesistä, kun ei kuitenkaan supistanut ollenkaan niin päätettiin jatkaa vielä unia. No, ei mennyt ku vartti niin sain aivan järkyttävän ylävatsan kipukohtauksen, makasin vessan lattialla kaksin kerroin ja oksensin ja itkin. Mies soitti synnärille ja käskivät lähteä tulemaan sinne. Synnärillä mulla todettiin raskausmyrkytys ja mut siirrettiin osastolle, missä tulehdusarvoja sun muuta seurattiin tosi tarkasti. 21.päivä meni siinä ku odoteltiin et käynnistyiskö synnytys itsestään. Seuraavana aamuna sain ekan cytotecin, sillä ei ollut mitään mainittavaa vaikutusta. Päivällä koitettiin ballonkia mutta sekään ei tehnyt mitää. Sain toisen cytotecin. Odottelin pari tuntia, mitään ei tapahtunut joten käskin miehen lähtee syömään ku kätilökin sano että tänään tuskin mitään tapahtuu. Kello oli jotain varttia vaille viis iltapäivällä tässä kohtaa. No, melkein saman tien ku mies oli lähteny mulla alko supistukset. Ja ne tuli heti sit parin minuutin välein. Hoitsu laitto mut käyrille ja sieltä näky et vauvan syke laski aina ku mulla tuli supistus. Supistukset taas ei näkyny siinä ollenkaan. No, tätä seurattiin jonki aikaa ja supistusten väli vaan lyheni, tässä kohtaa olin kahelle sormelle auki. Mut päätettiin siirtää saliin et saadaan vauvalle pinni päähän ja seurattua sykettä tarkemmin. Soitin miehelle että tuu takas, ny alko tapahtuun.
    No, saliin ku päästiin ja lääkäri alko laittaan vauvalle pinniä ni olin auennu jo neljälle sormelle, kanavaa oli viä vähän jäljellä. Supistuksilla ei ollu väliä enää ollenkaan vaan ne tuli ihan peräkkäin, hyvä ku edellinen ehti loppuun ni uus jo puski päälle. Koitin hengitellä ilokaasua ja oksensin aina välillä, olin aivan hiestä märkä ja ulisin kivusta. Päättivät laittaa mulle epiduraalin. No, sillä aikaa ku kätilö laitto kaiken valmiiks supistukset vähän helpotti ja tilalle tuli ponnistamisen tarve. Kätilö kurkkas mun paikkoja ja totes hivenen yllättyneenä mun olevan täysin auki ja että saan ruveta ponnistaan. Jonku reilun vartin sain ite yrittää ponnistaa ja vauva oli jo hyvin tulossa mut sit sillä alko sykkeet laskeen niin että lääkäri päätti auttaa imukupilla, yhen puudutuspiikin sain tässä kohtaa ennen epparin leikkaamista. Kaks maailmanlopun ponnistusta ja lääkäri autto imukupilla ni poika oli maailmassa. Synnytyskertomukseen on kirjattu että supistukset alko klo 17.00, saliin mut on siirretty 17.30 ja ponnistusvaihe on alkanut 19.00 ja poika on ollu pihalla klo 19.25.

    Että 2,5h koko homma ja ilman sen kummempaa kivunlievitystä. Ilokaasun koen olevan kyllä melkoisen ylimainostettua tavaraa. Voi toki olla että se auttaa jos sitä ehtii rauhassa hengitellä ja supistuksilla on joku väli missä voi vähän vetää happeakin välillä mutta mun tapauksessa siitä ei kyllä mainittavaa apua ollut.
    En tiiä miten paljon se päivällä otettu cytotec sit vaikutti, musta tuntuu että se synnytys olis jokatapauksessa käynnistynyt sillon iltapäivällä, oli sitä pilleriä tai ei. Nyt se ehkä vauhditti tilannetta vähän turhan paljon. Oli kyllä elämäni rankimmat 2,5h mut kaikenkaikkiaan mulle jäi ihan hyvä fiilis synnytyksestä vaikka se vähän rajunpuoleinen homma olikin.

    Ainiin, poika oli terve ja hyvävointinen syntyessään, yks apgar piste meni koska hieman sinersi. Muuten tuli 9 pistettä.

    Edit: Mulla siis ei tosiaan näkyny supistukset ollenkaan käyrillä, ei, vaikka salissa ne laitto jonku sisäisen anturinkin. Sillä se kätilökin vähän hämmästy sitä mun nopeeta avautumista ku vissiin luuli että mölyän siinä huvikseni.
    Verta meni litran verran epparin leikkaamisen yhteydessä, seuraavana aamuna hemppa ei ollu ku 72 ni oloo sit paranneltiin siinä päivän mittaan parilla pussilla punasoluja.
    • Tykkää Tykkää x 3
    Last edited: 15 tammi 2018

Jaa tämä sivu