No kaikkihan lähti siitä, kun isälleni mainittin alhaisesta sähkönkulutuksestani, ja hän totesi että et taida paljoa saunaa lämmitellä. Esikoinen oli isällään, joten päätimpä nappasta saunan päälle vastaten että jospa sillä lähtis synnytyski käyntiin. Laitoimpa jalkakylvynkin, ja vyöhyketerapian tehosta kuulleena hieroskelin huolella jalat läpi...
Aamulla kun heräsin ja nousin, niin meni vedet :D Kello 10. Ajattelin, että esikoisen synnytystä peilaten empä luota että ois synnytyshommia välttämättä vielä vuorokauteen, enkä kyllä istuskele oottelemassa supistuksia turhaan koko päivää. Siispä oltiin matkalla ruokaostoksille esikoisen ja isänsä kanssa kun soitin sairaalaan että illaksi näytille ellei ala ennen, eiks vaan? Vastaus oliki että eiku tule streptokokkinäyte antamaan samantien, ja katsotaan sitten.
Kello 12 olin siellä ja laittoivat näytteenoton lisäksi käyrille, ja alkoki supistella siinä samalla. Olin kahdelle sormelle auki, sama ku edellisviikon lääkärikäynnillä. Sain lähteä sairaalan ravintolaan syömään, ja kellotin supistuksia samalla itse. Söin kunnolla, ja mietin että no onneksi on suht helposti oksennettavaa safkaa jos tulee synnytyksen aikana ylös. Supisti kolmen minuutin välein. Lasten isä tuli viemästä esikoista mummolaan.
Takaisin tarkkailuhuoneeseen, tens selkään ja käyrille. Supistukset kipeni lisää, ja yhtäkkiä tuli semmonen suunnaton vitutus siittä kivusta, ja päätin yhtäkkiä että otan kaiken kivunlievityksen mitä on tarjolla. Taisin kai olla jo aika kipeä. Piti kutsua kätilö paikalle että saisko jotain epiä tai semmosta samantien. Tarkasti että jaaha, 5 cm auki, lähetäämpä saliin, ja suositteli spinaalia kun olin niin nopeasti avautunut että ehtisin varmaan synnyttää ennenku sen vaikutus loppuis.
Saliin siis noin kello 14. Kätilöillä vaihtu vuoro siinä samalla, ja toinen kätilö suositteli ensin kohdunkaulanpuudutetta, ja että laitetaan spinaali heti perään jos siitä ei ole apua. Niin tehtiin, eikä se puudute vaikuttanu mihinkään. 7cm auki. Spinaali sitten, tens irti sen laittoa varten, ja ku tuli vielä supistus ennenku kerkesi spinaalin laittaa, niin huomaspa että oli siitä tenssistä apua. Spinaali alko vaikuttaa, ja sen jälkeen homma oli oikeastaan mukavaa :D Kätilö sanoki jälkeenpäin että se ei läheskään yleensä toimi noin hyvin, että vaikuttaa tasaisesti molemmin puolin, menee kipu mutta ei tunto, ja ponnistuksenki tuntee. Ja vielä riittää vaikutusaika loppuun saakka.
Siinäpä juteltiin mukavia kätilön kanssa, oli muuten harjottelija jota selvästi vähän jännitti, mutta oikein hyvin se meni :) Kokeneempi kätilö oli mukana kaikissa "tärkeissä" vaiheissa ja kävi tsekkailemassa välillä muutenki. En laittanu tenssiäkään takasin ku supistukset ei enää ollu kipeitä, keskityin vain rentoutumaan jotta pääsevät tehoamaan hyvin.
Sitteppä alko ponnistuttaan ja tsekattiin että auki on. Koska olin niin kivuton, niin harjottelijaki sai aivan rauhassa opetella että missä suunnassa vauvan pää on pään luiden tunnustelun mukaan. Kätilö sano että saat ruveta ponnistamaan ku haluat, ja mietin että no vaikka seuraavalla sitten, jos vielä vähän voimistuu se tarve. No voimistu se, ja aloin puskea. Sieltäpä se alako tulla sitten, ja minä mietin että eikö tämän enempää tarvi ponnistaa, tuntu tapahtuvan vaikken täysillä työntänykkään. Enemmän täytyy välillä paskalla käydessä pukata... Kun pää alko tulla niin kätilö tuki käsillään kudoksia ja neuvo koko ajan että milloin työntää ja vähän oottaa ja työntää lisää ja oottaa. Pystyin tosi hyvin tekemään just niin, edelleenkään ei ollu muuta kipua ku se alakerran venyminen. Sitten oli tuskallista oottaa seuraavaa ponnistusta vauvan pää puolitiessä, mutta yhteensä 4 ponnistusta ja poika oli pihalla varttia vaille neljä. Synnytyksen kesto siis vajaa 4 tuntia.
Melkein huono omatunto kirjottaa tätä, ku oli niin sujuva ja nopea ja kivuton spinaalin saannista lähtien, mutta ehkä tämä lievittää jonkun synnytyspelkoa :D Sain kaksi niin pientä repeämää ettei tarvittu tikkejä. Pikkusen huimas seistessä synnytyksen jälkeen, mutta aikamoinen kontrasti kun esikoisen jäljiltä en pysynyt pystyssä moneen päivään taikka istunu ilman uimarengasta.. Esikoisen synnytys oli vaan jotain kamalaa joka tapahtu mulle halusin tai en, ja tämä oli enemmän semmonen "minä synnytin" -tapaus, oikein eheyttävä kokemus. Tuntu että jopa ennen spinaalin laittoa pystyin paljon paremmin keskittymään supistuksissa rentoutumiseen kuin ekaa tehdessä, ja seki varmaan autto avautumaan niin nopeasti.
Viimeksi meni 10 kuukautta ennenku pystyin puhumaan synnytyksestä itkemättä, nyt vaan hymyilytti heti samantien. Vointi jälkikäteen mainio, pystyin heti kävelemään ja istumaan normaalisti. 4 päivää synnytyksen jälkeen tein lumitöitä ja reuhasin esikoisen kanssa hangessa, nauttien vaan ku maha ei oo enää tiellä. :)
oon omiin tietoihini kirjannut, että haluisin kaikin keinoin välttää sen, että tarvis tehdä eppari myös tässä synnytyksessä.
Nyt täällä ollaan väsyneitä mutta ikionnellisia!
![[nenna]](/data/avatars/m/93/93476.jpg?1460838955){kind=avatar}