Esittelyt

[ellikki85]

Ajattelin et täällä voi kertoa hiukan itsestään ja millaiseen perheeseen tuleva pienokainen syntyy :)

 

[rosamamma]

Olen 24 vuotias kohta ja mies 26 vuotias. Meillä on ihana poika 1v8kk Asutaan maaseudulla omakotitalossa, jota rempataan pikkuhiljaa. Olen kotona pojan kanssa ja mies arkipäivät töissä:)

 

[pookkana]

Toistaiseksi kolmihenkinen perhe Uudeltamaalta. Esikko 2v :) Yritystä on ollut jo viime juhannuksen jälkeen eli noin 9kk ja minulta meinasi jo usko alkaa loppumaan. Laskettuaika tulee olemaan marra-joulukuun vaihteessa. Tarkkaa aikaa en vielä tiedä kun mun ja neuvolan näkemykset eroaa Esikko tuli hätähousuna maailmaan vähän yli 3 viikkoa etuajassa, joten odottelen vauvaa saapuvaksi jo maarraskuun puolella. Mutta mistäs sitä tietää vaikka tää kuopus olis sitten sellainen lungisti ottava ja päättäis syntyä 42 viikolla Innokkaana täällä odotan ja aika tuntuu matelevan kuten viimeksikin

 

[Tirlis]

Keski-Suomesta huutelen minä, 27 vuotias. Miehellä ikää 28 yhdessä ollaan oltu viitisen vuotta, joista aikalailla kaksi ollaan yritetty esikoista :) VIHDOIN se tärppi kävi, ihan on epätodellinen fiilis :)
Talon ostoa ollaan tässä jo pidemmän aikaa mietitty, nyt sekin asia sai uutta puhtia
Meijän pieneen perheeseen kuuluu myös kovin rakas 10kk ikäinen koira

Voi tätä onnea, kun se vaan kestäisi meillä kaikilla ❤

 

[Meritähti90]

Me ollaan miehen kaa molemmat hieman alle 30v.
Esikoinen 4v. Kakkosta yritetty yli 2vuotta, ivf-hoidot olis alkanu touko-kesäkuussa, mut ihana ylläriplussa yllätti kunnolla
Asutaan Uudellamaalla. Mä opiskelen tällä hetkellä.
Muutettiin vähän aikaa sit kerrostaloon, jossa ei ole hissiä :D vaunuvarastokin huonossa paikassa ja pieni, ni katsotaan joutuuko tässä vielä muuttamaan ja vaihtamaan autoakin!

 

[NL]

Mä oon itse 26v ja mies 30v. Asutaan omassa paritalo-kolmiossa ja tilaa on hyvin pienokaiselle. :) Lasta alettiin tosissaan miettiä kesällä ja nyt maaliskuussa päätettiin yrittää ja heti tärppäsi! Ei voi vieläkään uskoa, että haaveet omasta perheestä muuttuvat todeksi näin pian, sillä luulin ettei heti onnistuttaisi. Mutta hyvä näin, toivottavasti kaikki on vaan kunnossa tuolla masussa. Laskettu aika on 1.12. mutta kuukautiset on ollu välillä epäsäännölliset, joten la saattaa olla myöhemminkin.

 

[ellikki85]

Nyt uskallan tänne kirjottamaan kun viiva oli tän aamun testissä vahvistunu elikkä: Vantaalla asustelen, ikää itsellä 31 toukokuussa 32 mies 27, kihloissa tuli uutenavuotena vuosi täyteen ja yhdessä ollaan oltu 2.5 vuotta. Elämää ilahduttaa tuo meidän hellyyttävä esikoispoika hänellä ikää 6kk joten nopeesti raskauduin uudelleen. En uskonu et voi käydä näin helposti, esikoista yritettiin 2kk kunnes yk3 tuotti tuloksen Pojan ollessa päivän ikäinen viime syyskuussa päätettiin ettei mitään ehkäsyä oteta käyttöön ja et pikku-kakkonen heti perään pienellä ikäerolla :) Lisäksi kotona on 2 kissaa. Ammatiltani oon lähihoitaja ja töissä kotihoidossa, tosin nyt pitää varhaisultran jälkeen toivottavasti ilmottaa työnantajalle etten ookkaan palaamassa äippälomalta :D Aattelin et oisin vuoden loppuun kotona pojan kanssa mut nyt saa olla sit vähän kauemmin.
Kotoisin olen alunperin Joutsenosta nykyisestä Lappeenrannasta jossa reissaan pojan kanssa ahkerasti kun siellä asuu suku ja on monta auttavaa kättä lapsenhoidossa :) Täällä pk seudulla niitä hoitajia ei oikein oo ja aika paljon joudun pojan kanssa käymään kaikkialla. Siskot kattoo kyllä mielellään mut toiselle on myös toinen tulossa nyt toukokuussa joten en viitsi häntä vaivata. Saa nähdä millon uskaltaudun tästä kertomaan siskoille, pitäis tolle miehelle kertoa ensin

 

[TK]

Mä olen synt 79, mies 80. Yhteiseloa vietetty 8 vuotta, josta naimisissa 5. Oma koti Helsingissä. Isompi oisi kivempi, mutta olen kranttu ja puhuttiin josko tässä pikkukolmiossa mentäisiin vielä hetken aikaa. Teen matkailumaailmassa hommia ja kotiäidiksi musta ei ole :D
Mä olen myös muualta kotoisin ja meillä on todella heikko tukiverkosto täällä pk-seudulla. Ajatuksissa on siis vähän väliä muuttaa muualle, joskin työt taitavat olla suurin hidaste asialle tällä hetkellä.
Esikoinen syntyi 01/15 lapsettomuushoitojen tuloksena, jotka aloitettu 2013. Poitsun ollessa puoli vuotias hakeuduttiin uudestaan hoitoihin ja monen mutkan kautta plussa istahti tikkuun reilu viikko sitten. Toivon todella, että tämä pysyy mukana ja saa heittää hyvästit hoitoelämälle. Tämän enempää meille ei sitten ole luvassa muksuja, joten otan tästä kaiken irti :)

 

[Moona]

Minä ja mies ollaan kummatkin reilu kolmikymppisiä ja tällä hetkellä opiskelu- ja työelämässä. Esikoinen täytti alkuvuodesta 2. Pääkaupunkiseudulla asustellaan.

 

[Jje89]

Mä olen 27v mies 36v. Asutaan okt. Meillä on yksi yhteinen lapsi 9kk. Ja miehellä on lisäksi 3 lasta. Ei olla vielä kerrottu kenellekään että meidän pikkuisesta tuleekin vielä tänävuonna isoveli [emoji7] Olen äitiyslomalla vielä, ja palaan kohta töihin (kesälomalle) ja jatkan uudella äitiyslomalla taas..

 

[Leppälintu]

Olen 29v ja mies 36v asutaan maalla omakotitalossa. Ollaan oltu pian 9 vuotta yhdessä ja 7 naimisissa. Lapsettomuushoitoihin lähdettiin pari vuotta sitten ihan vaan virallisesti toteamaan ettei saada koskaan biologisia lapsia. (taustalla miehestä johtuva lapsettomuus) Tiedettiin asia jo silloin kun alettiin aikoinaan seurustelemaan. Sitten lääkäri kertoi meille Turussa tehtävästä microtese operaatiosta. Tämähän sitten tuotti tulosta enemmän kun osattiin kuvitella!! Jouluna alkoi hoidot pitkän kaavan mukaan, mutta hyperstimulaatio vaaran takia pääsin siirtoon (pas) vasta maaliskuun alussa. Eli tämä ensimmäinen siirto tärppäsi heti. Nyt sitten on joutunut vähän sulatella asiaa, kun ei ikinä uskottu että onnistuisi ekalla kerralla. Ja voin sanoa etten ole elämässäni ikinä stressannut niin paljoa kuin nyt!

 

[Meritähti90]

Leppälintu, voi miten ihanaa, että onnistui heti ekasta yrityksestä! :) onneks nykyään lääketieteen avulla pystytään monenlaisiin ihmeisiin!

 

[Joose]

Minä oon 33v, kesällä 34v. Tämä jos pysyy matkassa mukana, niin on toinen lapsemme. Esikoinen täyttää syksyllä 5v (tyttö).
Olen naimisissa ja asun pk-seudun kupeessa.
Mulla oli 2v sitten keskenmeno, jonka jälkeen lapsihaaveet toisesta lapsesta katosivat täysin, mut tässä sitä taas ollaan, valmiina katsomaan, mitä luoja tällä kertaa antaa. Toivottavasti saamme perheeseemme vielä yhden jäsenen lisää

 

[Ethel]

Olen 29v ja mies 36v asutaan maalla omakotitalossa. Ollaan oltu pian 9 vuotta yhdessä ja 7 naimisissa. Lapsettomuushoitoihin lähdettiin pari vuotta sitten ihan vaan virallisesti toteamaan ettei saada koskaan biologisia lapsia. (taustalla miehestä johtuva lapsettomuus) Tiedettiin asia jo silloin kun alettiin aikoinaan seurustelemaan. Sitten lääkäri kertoi meille Turussa tehtävästä microtese operaatiosta. Tämähän sitten tuotti tulosta enemmän kun osattiin kuvitella!! Jouluna alkoi hoidot pitkän kaavan mukaan, mutta hyperstimulaatio vaaran takia pääsin siirtoon (pas) vasta maaliskuun alussa. Eli tämä ensimmäinen siirto tärppäsi heti. Nyt sitten on joutunut vähän sulatella asiaa, kun ei ikinä uskottu että onnistuisi ekalla kerralla. Ja voin sanoa etten ole elämässäni ikinä stressannut niin paljoa kuin nyt!

Meillä ihan sama tarina! Me ollaan kans käyty Turussa microtese:ssä, hyperstimulaatio tammikuun alussa ja nyt maaliskuussa ensimmäisestä siirrosta plussa. Pakko oli tehdä tänään uus raskaustesti kun en vaan luota oireisiini, epäilen, että ne on lääkkeiden aiheuttamia (Lugesteron). Mutta oli se vaan vieläkin plussa. Mulla olis tänään 5+5, varhaisultra vasta pääsiäisen jälkeen. Niiiiiiiiiiiiiin pitkä aika vielä.

Kuikin täällä joulukuun ryhmässäkin, la olisi 29.11, joten siinä ja siinä menisikö joulukuun puolelle.

Tsemppiä Leppälintu! Mä niin tiedän miten uskomattomalta tää tuntuu ja todellakin stressaavalta. Mies on osansa tehnyt, samoin biologit ja sairaalan henkilökunta, nyt alkoi se pelottavin osuus, eli mun. Toivon, et oma kroppa ei nyt pettäis mua ja pitäis tyypin mukana loppuvuoteen asti.

 

[Leppälintu]

Hei Ethel, kiva kuulla että täällä on muitakin samalla historialla. Ja ihme että vielä lähes samaa tahtia mennään, mulla laskettu aika 2.12! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saadaan joululahjat toimitettua perille. Tsemppiä myös kaikille muille! :)

 

[Sara80]

Heippa, Olen juuri täyttänyt 37v, mies on 44v. Ollaan uusioperhe muutaman vuoden takaa. Aiemmasta liitosta mulla kohta 10v poika ja miehellä 11 ja 12 vuotiaat lapset. Asutaan maaseudulla omakotitalossa.

 

[Rubiini]

Minä ja kihlattu oltu yhdessä 10v. Meillä erityislapsi 5v. Itse lähihoitajana toimin. Viime raskaudessa kroppa ei jaksanut yhtään, jännittää miten nyt. Teen parhaani etten ainakaa selkäkipujen takia jää vain makoilee.

 

[Tuuliatuulia25]

Minä olen 25v ja avopuoliso 29v. Ollaan oltu yhdessä kuusi vuotta ja kesällä tulee kolme vuotta kihloista :) Mies on töissä ja minä opiskelen Turussa. Alettiin yrittää pikkumurua viime syksynä, ja tuli ikävästi keskenmeno joulukuun 2.päivä ( Viikkoja silloin 6+ jotain). Raskauduin kuitenkin suht pian uudelleen ja huomaa että pelko varjostaa aika ikävästi tätäkin alkuraskautta. Täytyy toivoa vain parasta Mulla varhaisultra 12.4 (viikkoja silloin omien laskujen mukaan 6+4 jos kaikki sujuu sinne asti hienosti)

 

[Suuz]

Alle kolmekymppisiä ollaan miehen kanssa molemmat, minä opiskelen yliopistolla ja mies on töissä. Koiran kanssa asutaan Helsingissä tilavassa kaksiossa ja pähkäillään oman ostamista, meinaavat vaan olla melko kalliita noi putkirempatut ja kohtuullisen kokoiset asunnot pääkaupunkiseudulla – yhden tuloilla. Jouluna jätettiin ehkäisy pois ja nyt tärppäsi, ekaa odotellaan innolla. Toivotaan parasta ja koitetaan olla pelkäämättä pahinta.

 

[Hopeareunus]

Tervehdys!

Täällä kirjoittelee 27-vuotias daami Pirkanmaalta. Nimimerkkini kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Hormonaalista ehkäisyä ei olla käytetty lainkaan. Riskeistä hyvinkin tietoisina ollaan jo vuoden päivät edetty kuuluisalla varmojen päivien taktiikalla ja suunniteltu perheenlisäystä vuoden/parin päähän. Nyt tämä ystävämme "varmat päivät" on sitten itämässä, mikäli kuutta paniikissa tekemääni plussatestiä on uskominen.:D La on viimeisimpien menkkojen mukaan 10.12.2017.:)

Nyt kun alkujärkytyksestä ollaan kutakuinkin toivuttu, on fiilis yhtäaikaa jännittynyt ja onnellinen molemmilla osapuolilla. Minulle ja kihlatulle tämä on ihka ensimmäinen lapsonen ja jäämme suurella mielenkiinnolla odottamaan, mitä tuleman pitää.:)