Esittelyt

[hypno84]

^Mä oon Espoosta ja täälä taisi olla jotain muitakin Espoolaisia. Uudet tuttavuudet on itsellekin tervetulleita, koska mamma kavereita ja muita jotka ois samassa tilanteessa ei juurikaan ole. Isommat muksut on jo koululaisia (5luokkalainen ja 2 luokkalainen.

Olen itse 33v ja asutaan Latokaskessa. Espoo treffejä voisi jossain vaiheessa järjestää. Tällä hetkellä mulla menee kaikki mehut töissä, joten saa nähä kuinka pitkään jaksaa töitä tehä.

 

[Berrynen]

Parempi myöhään kuin ei ollenkaan! Täällä Marjut 31v Espoosta [emoji137][emoji4] Odotamme esikoista mieheni kanssa saapuvaksi 13.12. Ultrassa lupailtiin poikavauvaa[emoji171]

Raskausaika on sujunut mukavasti tähän mennessä. Juurikaan ei ole huonoja oloja tai väsymystä ollut. Selkävaivoja ehkä on alkanut tulemaan pikku hiljaa mutta oli niitä kyllä aina silloin tällöin jo ennen raskauttakin [emoji38]

Lähialueelta ei löydy montaa kaveria joka olisi samassa elämäntilanteessa kuin minä joten toiveissa olisi löytää uusia tuttavuuksia ja seuraa äippälomalle[emoji4][emoji295]️

Ihanaa odotusta kaikille!

PK seudun tapaaminen taitaa olla ens viikolla, sinne mukaan vaan :)

 

[Meritähti90]

PK seudun tapaaminen taitaa olla ens viikolla, sinne mukaan vaan :)

Missä nää treffit on sovittu?

 

[TK]

Viestiketjussa, jengin lisäämisessä oli jotain häikkää. Laitan sulle viestiä.

 

[TK]

Missä nää treffit on sovittu?

Sulle ei saa laitettua viestiä, tämä siis ilm syy miksi viestiketjuun lisäämisesi ei onnistunut.

 

[ElliinaMoi]

Hei! Olen myöhäinen tällä foorumilla, LA on 22.12., mutta liityin foorumille vasta eilen. Ollaan mieheni kanssa (minä 36v, mies 39v) Pohjois-Karjalasta ja odotetaan esikoista. Karvavauva saatiin jo kohta pari vuotta sitten, suloinen lenkkikaveri, mutta varsinaista esikoista päästiin odottamaan vasta lapsettomuushoitojen jälkeen keväällä. Maalla asutaan, on lapselle tilaa temmeltää. Tällä hetkellä pähkäillään kovasti nimiä ja valmistellaan taloa lapsikuntoon.

 

[Sirpaleina]

Liityin vasta kun tajusin että laskettuaikani on niin vuoden vaihteessa että sovin varmasti tällekkin puolelle :)

Täällä siis Mikkeliläinen marraskuussa 30täyttävä, mies 34wee.
Ensikertalaisia ollaan molemmat ja asustellaan vanhassa rintamamiestalossa joka maaliskuussa ostettiin. Viikko ennen plussaamista pelastettiin uutta kotia kaipaava 1+vuotias kissapoika. Koirakin olisi toiveissa jossain vaiheessa vielä :)
Ollaan molemmat tehdastyöläisiä ja päälle pari vuotta ollaan yhdessä oltu ja tällaisina vanhanaikaisina ihmisinä täräytetään luultavasti vielä tämän vuoden puolella naimisiin. Tarkoitus oli ennen mitään raskauksia jo mutta tää päättikin yllättää meidät vähän aiemmin :D

 

[Katlera]

Minä olen 24 v ja mies on saman verran (ikäeroa huimat 3 kk). Ensimmäistä odotellaan. Meillä molemmilla on vielä opiskelut kesken, mutta minun pitäisi juuri ennen vauvan syntymää ehtiä saamaan kaikki opinnot kasaan. Asustelemme hieman vaihdellen Pohjois-Karjalassa ja Pirkanmaalla, mikä ei ole välttämättä se kaikista helpoin ratkaisu raskauden kannalta Sitten kun pikkuinen (tyttäremme) on syntynyt, alamme todennäköisesti viettämään tasaisemmin aikaa Pohjois-Karjalassa.

Jotenkin vauva tähän väliin tuntuu täydelliseltä ajoituksen puolesta. Minun työllistymiseni on niin epätodennäköistä, että voin hyvin hoidella lasta tässä välissä, etenkin kun olemme kuitenkin "jumissa" täällä opiskelupaikkakunnalla miehen opiskelujen takia. Opiskelupaikkakunnalle työllistyminen on kuulemma muutenkin haastavaa, kun löytyy niin paljon ilmaista työvoimaa tai vähintään sellaista, joka suostuu tekemään töitä muuten hieman huonommilla ehdoilla. Lisäksi, mies on lähes koko ajan kotona, kun luentoja ei ole juuri koskaan :)

 

[Hark]

Liityn nyt joukkoon vähän jälkijunassa, vaikka oon pohtinu jo aiemmin että tänne pyrähtäisin. Täällä oli niin kiva jutustella esikoista odottaessani pari vuotta sitten. :)

Olen 28v, ja juuri eronnut. Ja asiasta oikein helpottunut, vaikkei mitään vakavampaa draamaa suhteessa ollutkaan. :) Oma fiilis on kohentunu huimasti sen jälkeen kun epätyydyttävästä parisuhteesta pääsin, joten ratkaisu johon onneksi yhdessä ja sovussa päädyttiin, oli varmasti oikea. Lasten isä haluaa ja aikoo olla läsnä lasten elämässä niin paljon kun vain töiltään kerkeää, jää nyt nähtäväksi missä määrin se toteutuu, kun koen jääneeni esikoisenkin kanssa aika yksin vaikka samassa osoitteessa asuttiinkin.

Ei ehkä paras ajoitus vauvalle siis, mutta odottelen häntä oikein innoissani ja onnellisena, vaikka vähän painaakin huoli omasta jaksamisestani. Onneksi tukiverkkoja löytyy läheltä, enkä aio arastella avun pyytämistä neuvolankaan kautta jos siltä tuntuu. Ehkä onkin jopa helpompi pyytää apua läheisiltä, kun ei tarvi selitellä miksi lapsen isä ei auta...