Synnyttäneet --40+++

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja maria75
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Musta toi voimavarakysely on tosi hyvä juttu. Suomalaisilla on kauhea kynnys pyytää apua ja se varmasti helpottaa, kun kysytään suoraan miten menee eri osa-alueilla ja tietää että ne samat asiat kysytään kaikilta eikä ole mitenkään sen kummemmin silmätikkuna. Ja niin neuvola saa jotenkin järjestelmällisesti seulottua ongelmia eikä ne jää vahingossa huomaamatta, jos asiakas ei itse muista tai uskalla kysyä niihin apua. Neuvola voi sitten tarvittaessa suositella ja järjestää jotain. Esim kaveri jonka vauvalla meni nelikuisena unirytmi ihan mahdottomaksi ja sitä ennenkään ei päivisin nukkunut kuin liikkuvissa rattaissa, on nyt saanut neuvolan kautta kotiapua vauvan lenkittämiseen niin että saa levähtää hetken. Meilläkin tuli ihan hyvät keskustelut miehen kanssa tuota täyttäessä, mutta se varmasti vaatii että keskusteluyhteys on. Toisaalta jos ei ole niin ehkä perhetyön keskusteluapu voi sitten auttaa jäsentämään vähän edes omia ajatuksia.

Tsemppiä Napu75! Teidän tilanne kuulostaa kyllä aika raskaalta, toivottavasti siihen jotain ratkaisuja alkaisi löytyä.
 
Muokattu viimeksi:
Ulkopuolinen keskusteluapu voi auttaa puolisoita näkemään asiat myös toisen kannalta. Kun eletään omaa arkea helposti kuvittelee että puoliso näkee asiat samalla tavalla kuin minä, asummehan saman katon alla ja elämme tätä samaa arkea. Ja jos puolisolta kysyy jostakin epäkohdasta hän voi ottaa sen heti syytöksenä, aloittaa riidan tai vaan häipyö ovet paukkuen. Eikä asia siitä parane. Mutta jos ulkopuolinen esittää saman kysymyksen ymmärtää puolisokin ettei tämä henkilö voi tietää millaista meillä on ja miten minä ja toinen toimimme eri tilanteissa, eli hänelle pitää asia selostaa. Ja silloin saadaan vastaus kysymykseen. Sitten toinen voi kertoa miten hän näkee asian tai miksi hän kaipaisi muutosta juuri siinä asiassa. Kun istutaan terapeutin kanssa molemmat tietää siihen varatun ajan ja se aika istutaan siellä ja jutellaan. Silloin ei tarvii samalla miettiä et miks ton tarvii just nyt ruveta tivaamaan asioita kun mulla olis vaikka mitä muutakin tekemistä. Voi keskittyä vain siihen keskusteluun.
Ja kuten muutkin täällä jo vastaili niin eihän se, että neuvola on kiinnostunut mahdollisesta yt-uhasta tarkoita sitä et neuvola sit alkais etsiä sulle uutta työpaikkaa. Mutta pitkän tai toistuvan yt-uhan alla eläminen kyllä rasittaa elämää ja tarkoittaa usein myös sitä että ellei menetä työpaikkaa työtaakka lisääntyy kun jonkunhan on tehtävä niiden irtisanottujen työt! Ja kyllä rasitteet työpaikalla usein kannetaan mukaan kotiin ja sit riippuu siitä miten ne osataan käsitellä puolison kanssa, kertooko uupunut olostaan, helpottaako puoliso oloa vai alkaako riita siitä ettei toinen jaksakaan auttaa kotitöissä ja lasten kanssa kuten ennen on tehnyt. Kaikki tämä vaikuttaa koko kodin ilmapiiriin ja sitä myöden lapsiin ja siitä neuvola on kiinnostunut.

Janna75 :) Hienosti tiivistit asiat ja varmaan näin onkin. Samaa mieltä :)

Mutta ihan aina ei jouduta näihin lukkotilanteisiin, jos kommunikaatio parisuhteessa toimii. Sen pitää toimia ja asiat, kuin asiat pitää voida jutella onnistuneesti oman puolison kanssa!:wink:joyful:

Esimerkiksi, jos puoliso ei kuuntele, niin silloin pitää nostaa asiasta häly!!:smiley-angry007 Syvä ja aito rakkaus kestää kovankin hälyn ja kriitiikin.
 
Musta toi voimavarakysely on tosi hyvä juttu. Suomalaisilla on kauhea kynnys pyytää apua ja se varmasti helpottaa, kun kysytään suoraan miten menee eri osa-alueilla ja tietää että ne samat asiat kysytään kaikilta eikä ole mitenkään sen kummemmin silmätikkuna. Ja niin neuvola saa jotenkin järjestelmällisesti seulottua ongelmia eikä ne jää vahingossa huomaamatta, jos asiakas ei itse muista tai uskalla kysyä niihin apua. Neuvola voi sitten tarvittaessa suositella ja järjestää jotain. Esim kaveri jonka vauvalla meni nelikuisena unirytmi ihan mahdottomaksi ja sitä ennenkään ei päivisin nukkunut kuin liikkuvissa rattaissa, on nyt saanut neuvolan kautta kotiapua vauvan lenkittämiseen niin että saa levähtää hetken. Meilläkin tuli ihan hyvät keskustelut miehen kanssa tuota täyttäessä, mutta se varmasti vaatii että keskusteluyhteys on. Toisaalta jos ei ole niin ehkä perhetyön keskusteluapu voi sitten auttaa jäsentämään vähän edes omia ajatuksia.

Tsemppiä Napu75! Teidän tilanne kuulostaa kyllä aika raskaalta, toivottavasti siihen jotain ratkaisuja alkaisi löytyä.

Lettuhei :) Samaa mieltä, suomalaisilla on todella korkea kynnys pyytää apua.. ( Itse aika varmasti kuulun näihin).

Tosin en tunne tarvitsevani apua, vaikka hoidan päivät yksin lasta, isovanhempia asuu 250km päässä, ja en viitsi vaivata kavereita. Mutta onneksi on tämä palsta ja täällä te kaikki tuttuja, joten saan vastakaikua.... :)

Kiitos kaikille:Heartpink!!

Muoks: Neuvolaan en luota, muttei varmaan ole yllätys kellekkään...
 
Last edited by a moderator:
Napu75 :) Kysymys: ootko sä koskaan pistänyt miestäsi koville??:eek::rolleyes: Luultavasti et. Suurin osa ihmisistä ei uskalla koetella puolisoa.

Hyvä parisuhde vaatii jatkuvaa haastetta. Saat miehen ottamaan sinun asiasi vakavasti/huomioon, kun pistät miehen vasten seinää...siis hyvässä hengessä, mutta anna hänen ymmärtää, että tilanne on tosi vakava ja asiat on tosi huonosti:sad015:sad010:sad010
Itke ja esitä itkevää, jollet oikeasti itke.

Ethän ole tosissas, vaan haluat muutosta:joyful:
 
Last edited by a moderator:
Usein kuulee monen valittavan, että ukossa on vikaa...tähän haluan sanoa, että pistäkää vaihtoon!:grin:gen045
Mutta ennen sitä tutkikaa asiat, mies testiin, onko siitä mieheksi...puolisoksi...isäksi!!! Myös itseä sopii katsella peilistä.

Eroominen on helppoa, mutta vielä helpompaa on pistää ukko seinää vasten ja kysyä : Rakastatko mua?!:eek:

Joskus ihan nuorena mulle sanottiin, että pariskunnan ei sovi riidellä, mutta nyt 40+ iässä käsitän, että asia on päinvastoin!!:joyful:

Riidelkää lujaa ja rakastakaa tulisesti!!:singing::Heartred:love7:Heartbigred
 
Last edited by a moderator:
Usein kuulee monen valittavan, että ukossa on vikaa...tähän haluan sanoa, että pistäkää vaihtoon!:grin:gen045
Mutta ennen sitä tutkikaa asiat, mies testiin, onko siitä mieheksi...puolisoksi...isäksi!!! Myös itseä sopii katsella peilistä.

Eroominen on helppoa, mutta vielä helpompaa on pistää ukko seinää vasten ja kysyä : Rakastatko mua?!:eek:

Joskus ihan nuorena mulle sanottiin, että pariskunnan ei sovi riidellä, mutta nyt 40+ iässä käsitän, että asia on päinvastoin!!:joyful:

Riidelkää lujaa ja rakastakaa tulisesti!!:singing::Heartred:love7:Heartbigred

Tähti, eroaminen ei mun mielestä ole kyllä yhtään helppoa. Etenkin, jos on lapsia. Ja suhde, jossa on rajuja riitoja, on tosi kuluttava. Näin olen itse kokenut. Mutta toki joku muu kokee eri tavalla. Nautin tässä nykyisessä suhteessa sitä, ettei ole sellasta riitasta ilmapiiriä eikä just niitä rajuja riitoja.
 
Enää sen kummemmin vatvomatta ja selittelemättä meidän parisuhdetta. Oon käynyt useamman kerran useamman vuoden aikana ulkopuolisen kanssa avaamassa tilannetta, mies on ollut mukana muutaman kerran. Ollaan miehen kanssa toisinaan nostettu kissa pöydälle, ja putsattu pöytä. Kaikki tämä on auttanut jäsentämään omia ajatuksiani ja uskoisin, että olen pakottanut miehenkin näkemään asioita mun ja perheen kannalta. Mulla on hyvä mies (noooh ehkä vähän laiska ja sulkeutunut) ja lapsilla hyvä isä. Suurin vika hänessä on sairaus ja jatkuva kipu, joka invalidisoi koko perheen kemioita. Uskokaa tai älkää, oon puntaroinut kuluneiden 9 vuoden aikana eri vaihtoehtoja, myös eroa, ja päättänyt jäädä. Ajoittain kriisiydyn tässä pattitilanteessani, mutta oon oppinut pääsemään yli - en painamalla villaisella, vaan kertomalla kun harmittaa ja tekemällä itselleni kivoja juttuja. Te(kään) ette valitettavasti voi meidän tilanteessa auttaa, edes neuvoja antamalla. Ei siis jauheta tästä enempää.
 
Tähti, eroaminen ei mun mielestä ole kyllä yhtään helppoa. Etenkin, jos on lapsia. Ja suhde, jossa on rajuja riitoja, on tosi kuluttava. Näin olen itse kokenut. Mutta toki joku muu kokee eri tavalla. Nautin tässä nykyisessä suhteessa sitä, ettei ole sellasta riitasta ilmapiiriä eikä just niitä rajuja riitoja.

Catlin :) Lapset mutkistavat asioita. En osannut ajatella asiaa, kun oon aina ajatellut helpoksi, mutta se aika oli ennen lasta...
 
Enää sen kummemmin vatvomatta ja selittelemättä meidän parisuhdetta. Oon käynyt useamman kerran useamman vuoden aikana ulkopuolisen kanssa avaamassa tilannetta, mies on ollut mukana muutaman kerran. Ollaan miehen kanssa toisinaan nostettu kissa pöydälle, ja putsattu pöytä. Kaikki tämä on auttanut jäsentämään omia ajatuksiani ja uskoisin, että olen pakottanut miehenkin näkemään asioita mun ja perheen kannalta. Mulla on hyvä mies (noooh ehkä vähän laiska ja sulkeutunut) ja lapsilla hyvä isä. Suurin vika hänessä on sairaus ja jatkuva kipu, joka invalidisoi koko perheen kemioita. Uskokaa tai älkää, oon puntaroinut kuluneiden 9 vuoden aikana eri vaihtoehtoja, myös eroa, ja päättänyt jäädä. Ajoittain kriisiydyn tässä pattitilanteessani, mutta oon oppinut pääsemään yli - en painamalla villaisella, vaan kertomalla kun harmittaa ja tekemällä itselleni kivoja juttuja. Te(kään) ette valitettavasti voi meidän tilanteessa auttaa, edes neuvoja antamalla. Ei siis jauheta tästä enempää.

Napu75 :) Hienoa, että olet miehesi tukena :Heartpink
 
Napu, kipu on inhottava kaveri! Hienoa, että olet miehesi tukena. Minulla avioeron yhtenä osatekijänä oli kipu ja sairastaminen. Olisi pitänyt jaksaa olla niin kuin terveet, vaikka en ole. Onneksi nykyisin on helpompaa, vaikka kipuja on enemmän.
 
Yölento, jotenkin en osaa yhtään kuvitella, millaista meillä olisi, jos olisin itse sairas... Ja turha jossitella. Tsemppiä sulle!
 
Napu, kipu on inhottava kaveri! Hienoa, että olet miehesi tukena. Minulla avioeron yhtenä osatekijänä oli kipu ja sairastaminen. Olisi pitänyt jaksaa olla niin kuin terveet, vaikka en ole. Onneksi nykyisin on helpompaa, vaikka kipuja on enemmän.

Yölento :) Saako kysyä, onko sinulla reumaa?

Harva ihminen on 100% terve, mutta puhutaanko sitten perusterveestä. Sairaus voi yllättää terveenkin ihmisen ja näissä tilanteissa tarvitaan tukea ja inhimillisyyttä.

Minusta on todella arvostettavaa, kun puoliso, ystävä jne...jaksaa myötäelää sairaan vierellä:Heartpink
 
Tähti, eroaminen ei mun mielestä ole kyllä yhtään helppoa. Etenkin, jos on lapsia. Ja suhde, jossa on rajuja riitoja, on tosi kuluttava. Näin olen itse kokenut. Mutta toki joku muu kokee eri tavalla. Nautin tässä nykyisessä suhteessa sitä, ettei ole sellasta riitasta ilmapiiriä eikä just niitä rajuja riitoja.

Catlin :) Tähän haluan vielä täsmentää, että riitelemisellä en tarkoittanut mitään rajuja riitoja...Sellainen kuullostaa jo tosi pahalta:woot: Riidellä voi rakentavasti, niin että kumpikin saa sanottua asiansa ja ongelmat päätetään yhdessä ratkaista.

Mun yksi ystävä joskus tokaisi, ennen kuin hänellä oli lapsia, niin, että jos hän eroaa miehestään, niin lapset ei ole koskaan hänelle syy jäädä huonoon suhteeseen, koska hänen mielestään lapsien on parempi olla näkemättä riitelyä tai asua ilmapiirissä, joka on heille haitaksi. Mä haluan myös allekirjoittaa tätä ajattelua :)

Siksi eroaminen on helppoa, vaikka lapset monimutkaistaa asioita.

Näistähän myös puhutaan, että eletään "kulissiavioliitossa". Sitä voi tapahtua ilman riitojakin, mutta miten onnellisia sitten ollaan, kun ei uskalleta puhua asioista ja kaikki näyttää täydelliseltä ulospäin, muille ihmisille...

Catlin, hienoa, että sinulla on nykyään asiat hyvin :)
 
Jännä, miten eri tavalla me koetaan meidän parisuhde ja perhe-elämä! Mun mielestä me ei tehdä yhdessä asioita eikä puhuta, miehen mielestä kyllä tehdään ja vuorovaikutus sujuu... hästäksepieniero :wideyed:

Napu75 :) Mitenkään teidän parisuhdetta ruotimatta, johtuuko nämä asiat myös sairaudesta? Tarkoitan, että on hyvin yleismaailmallista, että naiset kokee puutteita asioissa ja mies sanoo, että kaikki on kunnossa:angry9:happy119

Arvaa mitä sanoisin, jos meillä olisi tuo tilanne?! Sanon asiat niin, kuin koen ne ja sanon miehelle, että tarkoitan mitä sanon, parempi ottaa onkeen. Ei asioita voi vaan sivuuttaa. Tuosta kun menee hetki, niin mies on kyllä jo alkanut ajatella asioita ja yllätyksekseni tehnytkin niiden eteen jo paljon.... Napu75, miehet on putkiaivoja, kuten MS74 sanoi:greet015
 
Napu75 :) Mitenkään teidän parisuhdetta ruotimatta, johtuuko nämä asiat myös sairaudesta? Tarkoitan, että on hyvin yleismaailmallista, että naiset kokee puutteita asioissa ja mies sanoo, että kaikki on kunnossa:angry9:happy119

Arvaa mitä sanoisin, jos meillä olisi tuo tilanne?! Sanon asiat niin, kuin koen ne ja sanon miehelle, että tarkoitan mitä sanon, parempi ottaa onkeen. Ei asioita voi vaan sivuuttaa. Tuosta kun menee hetki, niin mies on kyllä jo alkanut ajatella asioita ja yllätyksekseni tehnytkin niiden eteen jo paljon.... Napu75, miehet on putkiaivoja, kuten MS74 sanoi:greet015
Miehelle riittää vähempi. Niin yhteisissä asioissa kuin vaikka siivoamisessakin. :wink
 
Voi meidän pientä väsynyttä reissaajaa:dummy1::rolleyes:
Jaksoi olla todella reipas ja osallistua kaks päivää kaikkeen. Tänään sitten kotona ja ruokaostoksilla on parku tullu herkästi. Eiköhän tuo parissa päivässä tasotu. Nyt nukkuu päikkäreitä tissillä. Muut vaihtoehdot ei käy.
Löydettiin Biltemasta tytölle jo ens kesäks matkasänkykin, kun aletaan käymään enon eli mun veljen mökillä varmaan parina viikonloppuna per kesä. Ja tietty jos tästä ipanasta kehittyy pinnasänky kiipeilijä niin matkasänkyä pystyy käyttämään jonkun aikaa siinä tilanteessa. Ikeassa laitoin itseni kuriin ja ostin melkein vaan ne mitä listalla olikin :eek::grin
Lasten puolelta napsin mukaan pinkin jakkaran, ruokalappuja, lusikoita ja sit mun mies halus ostaa tytölle pinkin katoksen sänkyyn :wideyed:
Niin ne isit vaan hurahtaa pikkutyttöjen edessä :laughing002
 
Takaisin
Top