T
Tähti ★
Vieras
Teillä on keskitytty enemmän potkuhousujen kokolappuihin ja maissinaksuihin :D Ehkä uusi th tuo uudet tuulet!



I hope so!


Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Teillä on keskitytty enemmän potkuhousujen kokolappuihin ja maissinaksuihin :D Ehkä uusi th tuo uudet tuulet!





Ulkopuolinen keskusteluapu voi auttaa puolisoita näkemään asiat myös toisen kannalta. Kun eletään omaa arkea helposti kuvittelee että puoliso näkee asiat samalla tavalla kuin minä, asummehan saman katon alla ja elämme tätä samaa arkea. Ja jos puolisolta kysyy jostakin epäkohdasta hän voi ottaa sen heti syytöksenä, aloittaa riidan tai vaan häipyö ovet paukkuen. Eikä asia siitä parane. Mutta jos ulkopuolinen esittää saman kysymyksen ymmärtää puolisokin ettei tämä henkilö voi tietää millaista meillä on ja miten minä ja toinen toimimme eri tilanteissa, eli hänelle pitää asia selostaa. Ja silloin saadaan vastaus kysymykseen. Sitten toinen voi kertoa miten hän näkee asian tai miksi hän kaipaisi muutosta juuri siinä asiassa. Kun istutaan terapeutin kanssa molemmat tietää siihen varatun ajan ja se aika istutaan siellä ja jutellaan. Silloin ei tarvii samalla miettiä et miks ton tarvii just nyt ruveta tivaamaan asioita kun mulla olis vaikka mitä muutakin tekemistä. Voi keskittyä vain siihen keskusteluun.
Ja kuten muutkin täällä jo vastaili niin eihän se, että neuvola on kiinnostunut mahdollisesta yt-uhasta tarkoita sitä et neuvola sit alkais etsiä sulle uutta työpaikkaa. Mutta pitkän tai toistuvan yt-uhan alla eläminen kyllä rasittaa elämää ja tarkoittaa usein myös sitä että ellei menetä työpaikkaa työtaakka lisääntyy kun jonkunhan on tehtävä niiden irtisanottujen työt! Ja kyllä rasitteet työpaikalla usein kannetaan mukaan kotiin ja sit riippuu siitä miten ne osataan käsitellä puolison kanssa, kertooko uupunut olostaan, helpottaako puoliso oloa vai alkaako riita siitä ettei toinen jaksakaan auttaa kotitöissä ja lasten kanssa kuten ennen on tehnyt. Kaikki tämä vaikuttaa koko kodin ilmapiiriin ja sitä myöden lapsiin ja siitä neuvola on kiinnostunut.

Syvä ja aito rakkaus kestää kovankin hälyn ja kriitiikin.Musta toi voimavarakysely on tosi hyvä juttu. Suomalaisilla on kauhea kynnys pyytää apua ja se varmasti helpottaa, kun kysytään suoraan miten menee eri osa-alueilla ja tietää että ne samat asiat kysytään kaikilta eikä ole mitenkään sen kummemmin silmätikkuna. Ja niin neuvola saa jotenkin järjestelmällisesti seulottua ongelmia eikä ne jää vahingossa huomaamatta, jos asiakas ei itse muista tai uskalla kysyä niihin apua. Neuvola voi sitten tarvittaessa suositella ja järjestää jotain. Esim kaveri jonka vauvalla meni nelikuisena unirytmi ihan mahdottomaksi ja sitä ennenkään ei päivisin nukkunut kuin liikkuvissa rattaissa, on nyt saanut neuvolan kautta kotiapua vauvan lenkittämiseen niin että saa levähtää hetken. Meilläkin tuli ihan hyvät keskustelut miehen kanssa tuota täyttäessä, mutta se varmasti vaatii että keskusteluyhteys on. Toisaalta jos ei ole niin ehkä perhetyön keskusteluapu voi sitten auttaa jäsentämään vähän edes omia ajatuksia.
Tsemppiä Napu75! Teidän tilanne kuulostaa kyllä aika raskaalta, toivottavasti siihen jotain ratkaisuja alkaisi löytyä.
!!








Ei riitely ole välttämätöntä. Puhuminen on.
Usein kuulee monen valittavan, että ukossa on vikaa...tähän haluan sanoa, että pistäkää vaihtoon!
Mutta ennen sitä tutkikaa asiat, mies testiin, onko siitä mieheksi...puolisoksi...isäksi!!! Myös itseä sopii katsella peilistä.
Eroominen on helppoa, mutta vielä helpompaa on pistää ukko seinää vasten ja kysyä : Rakastatko mua?!
Joskus ihan nuorena mulle sanottiin, että pariskunnan ei sovi riidellä, mutta nyt 40+ iässä käsitän, että asia on päinvastoin!!
Riidelkää lujaa ja rakastakaa tulisesti!!![]()
Tähti, eroaminen ei mun mielestä ole kyllä yhtään helppoa. Etenkin, jos on lapsia. Ja suhde, jossa on rajuja riitoja, on tosi kuluttava. Näin olen itse kokenut. Mutta toki joku muu kokee eri tavalla. Nautin tässä nykyisessä suhteessa sitä, ettei ole sellasta riitasta ilmapiiriä eikä just niitä rajuja riitoja.
Enää sen kummemmin vatvomatta ja selittelemättä meidän parisuhdetta. Oon käynyt useamman kerran useamman vuoden aikana ulkopuolisen kanssa avaamassa tilannetta, mies on ollut mukana muutaman kerran. Ollaan miehen kanssa toisinaan nostettu kissa pöydälle, ja putsattu pöytä. Kaikki tämä on auttanut jäsentämään omia ajatuksiani ja uskoisin, että olen pakottanut miehenkin näkemään asioita mun ja perheen kannalta. Mulla on hyvä mies (noooh ehkä vähän laiska ja sulkeutunut) ja lapsilla hyvä isä. Suurin vika hänessä on sairaus ja jatkuva kipu, joka invalidisoi koko perheen kemioita. Uskokaa tai älkää, oon puntaroinut kuluneiden 9 vuoden aikana eri vaihtoehtoja, myös eroa, ja päättänyt jäädä. Ajoittain kriisiydyn tässä pattitilanteessani, mutta oon oppinut pääsemään yli - en painamalla villaisella, vaan kertomalla kun harmittaa ja tekemällä itselleni kivoja juttuja. Te(kään) ette valitettavasti voi meidän tilanteessa auttaa, edes neuvoja antamalla. Ei siis jauheta tästä enempää.

Napu, kipu on inhottava kaveri! Hienoa, että olet miehesi tukena. Minulla avioeron yhtenä osatekijänä oli kipu ja sairastaminen. Olisi pitänyt jaksaa olla niin kuin terveet, vaikka en ole. Onneksi nykyisin on helpompaa, vaikka kipuja on enemmän.

Tähti, eroaminen ei mun mielestä ole kyllä yhtään helppoa. Etenkin, jos on lapsia. Ja suhde, jossa on rajuja riitoja, on tosi kuluttava. Näin olen itse kokenut. Mutta toki joku muu kokee eri tavalla. Nautin tässä nykyisessä suhteessa sitä, ettei ole sellasta riitasta ilmapiiriä eikä just niitä rajuja riitoja.
Riidellä voi rakentavasti, niin että kumpikin saa sanottua asiansa ja ongelmat päätetään yhdessä ratkaista.Jännä, miten eri tavalla me koetaan meidän parisuhde ja perhe-elämä! Mun mielestä me ei tehdä yhdessä asioita eikä puhuta, miehen mielestä kyllä tehdään ja vuorovaikutus sujuu... hästäksepieniero![]()



Miehelle riittää vähempi. Niin yhteisissä asioissa kuin vaikka siivoamisessakin.Napu75 :) Mitenkään teidän parisuhdetta ruotimatta, johtuuko nämä asiat myös sairaudesta? Tarkoitan, että on hyvin yleismaailmallista, että naiset kokee puutteita asioissa ja mies sanoo, että kaikki on kunnossa
Arvaa mitä sanoisin, jos meillä olisi tuo tilanne?! Sanon asiat niin, kuin koen ne ja sanon miehelle, että tarkoitan mitä sanon, parempi ottaa onkeen. Ei asioita voi vaan sivuuttaa. Tuosta kun menee hetki, niin mies on kyllä jo alkanut ajatella asioita ja yllätyksekseni tehnytkin niiden eteen jo paljon.... Napu75, miehet on putkiaivoja, kuten MS74 sanoi![]()
Miehelle riittää vähempi. Niin yhteisissä asioissa kuin vaikka siivoamisessakin.![]()
Toivottavasti miehellä ei ole ihan liikaa suorituspaineita



