Keskenmenon kokeneita

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja alia
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Minulla kanssa yksi keskenmeno takana tässä esikoista yrittäessä. Syyskuussa 2016 rv 8+2 tapahtui km vaikka varhaisultrassa silloin oli 6+3 nähty elävä alkio :( Sinällään ajattelen, että hyvähän se on, että luonto karsii vialliset yritelmät jo tässä vaiheessa mutta itsellä ikää jo 36 vuotta, joten kiirettä pitää... Onneksi nyt plussasinkin uudestaan juuri vähän ennen joulua :) Täytyy toivoa, että tällä kertaa olisi elinkelpoisempi kyytiläinen matkassa...
 
Mulla päättyi tämäkin raskaus. Oli kohdunulkoinen raskaus ja jouduttiin poistamaan munajohdin leikkauksessa uuden vuoden kunniaksi... . Aikamoinen suretus on päällä nyt. Edellinen raskaus oli tuulimuna lokakuussa.
 
Paljon voimia ja toipumisia Helmerielviiralle <3

Miten muilla menee henkisen puolen kanssa tässä raskaudessa? Itselläni on jotenkin niin tuoreessa muistissa lokakuinen keskenmeno, joten aina jos vihlaisee tai muuten tuntuu alavatsalla niin pelkään keskenmenoa. Olin jo jossain vaiheessa ihan varma ettei sisälläni ole mitään elävää, mutta mies tilasi meille dopplerin jolla näkee myös sykkeen. Sykkeet saa jo näkyviin vaikka sydänäänet ei vielä kuulukaan ❤ Viikon päästä ollaan siinä pisteessä mihin edellisen kehitys oli päättynyt.
 
Mulla kanssa tuoreessa muistissa kun meni kesken loka-marraskuun taitteessa.. Mun edellinen meni 6+4. Nyt oon 8+2 eli se rajapyykki on ylitetty. Kyllä mua niinä päivinä jännitti erityisen paljon kun lukemat oli samat ku edellisessä mikä meni kesken. Mutta se oli just joulun aikaa, ja oli kyl jotenki helpompaa kun oltiin vanhemmilla ja oli paljon porukkaa koko ajan ympärillä. Mutta kyllähän tuo jännittää edelleen. Välillä oon rauhallisempi ja välillä hysterisoin jos tulee outoja tuntemuksia tai oon syönyt jotain mitä sit alan miettimään et oiskohan saanu! Niistä syömisistä oon kyllä tosi hysteerinen välillä. :shifty: Ja edelleen joka ikisellä vessareissulla tarkistan paperin. Mulla ei ollut mitään kipuja kuin ihan vähän varsinaisena km-päivänä. Eli vuoto on se pahin mitä ressaan.

Kerran ollaan jo ultrassa käyty 7+5 ja kaikki oli hyvin. :happy: Pakko vaan mennä päivä kerralla eteenpäin..
 
Tosi vaikea on rentoutua ja nauttia raskaudesta. Jatkuvasti pelko persuksissa, että onko sisällä enää elämää... Sitä kun ei näillä viikoilla vielä tunne. Lankesin ja tilasin myös dopplerin. Saas nähdä auttaako se vai pahentaako, jos ei mitään kuulukaan. :woot: viimeksi kaveri nähty 8+0. Kovasti haluisin joka päivä sinne mahaan nähdä!!
Oes 9+3
 
Kyllä paljon stressaa. Vähän helpotti kun ne viikot ohitti, milloin viimeksi km. Mutta kun näitä vuotoja tulee... Vaikka kuinka näin sen sykkeen, mutta kun varsinaista vuodon syytä ei löytynyt, niin pelottaa kyllä! Torstaina piipahdan avoneuvolassa, jos vaikka sykkeet kuulis. Nyt 10+0
 
Vaikeaa on. Kesällä oli tuulimunaraskaus ja huominen ultra ahdistaa jos onkin sama tilanne.. oireet on kyllä vahvemmat. Mut vaikka kaikki oiski hyvin tuun pelkäämään koko raskauden ajan ;( Sitten vasta kun saa lapsen elävänä syliin uskaltaa huokaista.
 
Mulla kans on ollut vaikeuksia nauttia raskaudesta. Samaan aikaan kuitenkin alusta asti ollut aivan ääretön fiilis että kaikki on tällä kertaa hyvin, koska ultrassa nähtiin vahva syke ja ylipäätään jotain kasvamassa. Ja sen lisäksi vielä oireet on ihan eri luokkaa tällä kertaa. Viimeksi ei mitään, nyt väsyttää ja laatta lentää joka aamu ihanana muistutuksena pienestä. :Heartred

Pelottaa kuitenkin jatkuvasti että jatkuuko loppuun saakka, ja sitä toivon niin kovasti että halkean. Pelkään myös että jos tämä menee kesken on se vaikeampi käsitellä kuin kesäinen tuulimunaraskaus, koska silloin mitään elävää ei kohdussa missään vaiheessa ollut tai ainakaan nähty. Alusta asti kesällä olin ihan varma ettei kaikki ole hyvin ja "mitä vaan voi vielä tapahtua" Ei ehtinyt kiintyä muutakuin ajatukseen raskaudesta.

Tekis mieli mennä joka päivä ultratutkimukseen varmistamaan että pieni on vielä elossa, vaikka tiedänkin että tää menee just niinkuin menee vaikka en näkis ollenkaan mitä kohdussa tapahtuu.

Fiilis menee tämmöisenä joka päivä: :smiley-angelic008

Aagh päivä kerrallaan, ei tässä muu auta :dontknow
 
Mua ei enää juurikaan paina mieltä edellinen keskenmeno. Edellisessä tuli niin vahva fiilis siitä että kaikki ei oo hyvin, vaikka siis ei ollut mitään vuotoja eikä kipuja.

Ajattelen asian myös niin että jos menee kesken niin menee, itse en asialle mitään voi. Luonto hoitaa periaatteella :happy:

Aluks oli tosi samanlaisia fiiliksiä ja ajattelin kokoajan että paskat mä mitään raskaana ole, mutta no, tässä sitä ollaan. Edellinen meni kesken rv6-7 ja todettiin vasta rv 12 ultrassa. Nyt ois perjantaina nt-ultra ja aika hyvillä mielillä mennään :happy:
Tietenkin hiukka jänskää mutta ei niin paljoa :happy:

Täälå muuten myös hankittu doppleri joka kyllä tosissaan rauhottaa mielen :happy:
 
MInä kyllä kanssa joka kerta vessassa käydessä tarkistan paperin ja mm. tuossa viikonloppuna kaupungilla käydessä hermostuin kun tajusin, ettei ole sidettä mukana jos sattuisikin keskenmeno alkamaan kaupungilla... Yksi keskenmenoon päättynyt raskaus siis takana mutta olin kyllä ihan yhtä pessimisti silloin jo ensimmäiselläkin kerralla :) Ja huonostihan siinä sitten kävi mutta ehkä mielestäni jopa vähän helpotti se, että oli vähän niinkuin toisaalta koko ajan keskenmenoa odotellut, niin ei tullut tavallaan niin järkytyksenä. Ja itselläkin kuitenkin tuo "luontoo hoitaa" ajattelu taustalla, ts. että jos ei ole elinkelpoinen niin ei vaan ole, minkäs sille mahtaa.
 
Minulla ei ehkä keskenmeno niinkään pelota, vaikka niitä useampi takana, vaan se, että ultrissa löytyisi sikiöstä jotakin vikaa. Sovittiin miehen kanssa että jos nt-ultrassa kaikki kunnossa niin maksetaan yksityisellä vielä siitä että tekevät nipt-tutkimuksen. Tänään 7+4, matkaa on vielä.
 
Halaus sanoi:
Minulla ei ehkä keskenmeno niinkään pelota, vaikka niitä useampi takana, vaan se, että ultrissa löytyisi sikiöstä jotakin vikaa. Sovittiin miehen kanssa että jos nt-ultrassa kaikki kunnossa niin maksetaan yksityisellä vielä siitä että tekevät nipt-tutkimuksen. Tänään 7+4, matkaa on vielä.
Click to expand...
Miksi vielä yksityiselle nt-tutkimukseen? Ettekö luota, että kunnallisessa osaisivat?
 
Mäkin meinasin juuri tulla kysymään, että miten muiden päät kestää tätä alkuraskautta. Mulla on matkassa iso hematooma, joka alkoi viikko sitten maanantaina vuotelemaan. Silloin varhaisultrassa näkyi kuitenkin myös syke ja tänään kontrollissa myös ja hienosti oli pieni kasvanut. Juuri nyt on siis aika toiveikas olo, mutta koska joudun olemaan lähinnä levossa, ehtii tässä aika monia ajatuksia pyöritellä... Tällä hetkellä 8+2. Pisimmälle mun neljästä keskenmenosta ehti 10+0 menehtynyt pieni, joten vielä nt-ultraan asti on totaalijännitystä. Ja varmaan ihan siihen asti, kunnes nyytti olisi sylissä. Mutta pää kylmänä ja toivotaan parasta... <3 Tsemppiä muillekin!
 
En halua pelotella mutta vaikka tuo nipt-tutkimukset tulokset ois normaalit niin ei se takaa että vauva ois terve..
tais siis yritän vaan sanoa että meillä oli kromosomeiltaan terve vauva mutta hänellä oli jättimäinen kasvain päässä joka näkyi ultrassa.. lopujen lopuks vasta sitten tietää täysin onko vauva terve kun on syntynyt.
 
Eikai kasvaimet näykkään noissa seulonnoissa, tai siis kun haetaan kromosomi poikkeavuuksia? Mutta ainakin jotain voi sulkea pois.

Eihän sitä tosissaan ikinä voi tietää mutta ymmärrän kyllä että halutaan ainakin osaksi poissulkea mahdolliset ongelmat, loppu mennään sitten tilanteen mukaan.
 
Pelottaa hulluna. Niin että itkettää ja haluaisin kanssa käydä ultrassa joka päivä! Ei auta kun toivoa parasta. Viimeksi meni kesken 6+4 ja nyt viikkoja 9+4 että eteenpäin menty mutta seuraava uä tutkimus toki pelottaa että onko kaikki hyvin. Viimeksi olin ultrassa 8+0 ja silloin löytyi syke ja kaikki näytti hyvältä.
 
Mulla kans kesällä oli keskenmeno, joten oon ollut aika paniikissa. Ultrattu yhteensä jo 3 kertaa nyt alkuraskaudessa. Viimeksi 9+0. Nyt tilasin vielä yhden ajan ens viikolle (12+1) kun en malta odottaa nt ultraan saakka.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top