Huomentapäivää. Yksinhuoltaja täällä. Äijä muutti pois viikonloppuna. Se sanoi viime vkolla, ettei hän haluakaan hoitaa vauvaa tammi-maaliskuuta. Me tehtiin 4vkoo sitten hakemukset kelalle osittaisesta vanhempainvapaasta, eli oltais oltu vuoroviikoin himassa ja töissä kolme kk. Mun on pakko mennä tammikuussa töihin ja pelastaa mitä pelastettavissa on. Asiakkaat on jo kuukauden ventannu et tuun töihin, kun niille luvattiin et palaan joulukuun alussa töihin. Eikä kaikki ole siitä tykännyt.
Jep. Ja mies tosiaan voi päättää noin milloin vaan ja vetää maton alta, kolme viikkoa ennen mun töihin paluuta. Mä oon hulluna nyt ettiny lapsenhoitajaa edes pariksi päiväksi viikossa. Kunnaliseen ei oteta alle 9kk, mun vauva nyt reilu 5kk.
Se oli mulle viimeinen niitti. Heitin äijän pihalle. Se on kiusannu, vittuillut, kiristäny ja uhkaillu mua viimeiset kuukaudet, ja mä oon miettiny, et kestän siihen kunnes poika menee hoitoon. Äijä löysikin kämpän tosi äkkii ja nyt on veks. 90% mun kavereista on sitä mieltä, ettei se tuu pitää yhteyttä poikaansa, ja mä oon samaa mieltä.
Ettekä voi uskoa mitä kaikkea muuta tässä on käyny ilmi. Herranjumala. Tässä kirjoitan jäävuorenhuipusta. Taas kerran tuli todistettua, että totuus on tarua ihmeellisempää, aina. Ja, tuli myös todistettua, että mä oon helvetinmoinen noita-akka: kaikki mun kutinat on taas pitäneet paikkansa.
Rahasta en viitti edes kirjoittaa. Ei meillä ois tullu kuuloonkaan, et mies ois osallistunu palkatun lastenhoitajan kustannuksiin, et mä pääsen töihin. Osittain sen rahan takia se vanhempainvapaan peruikin. Oitais ehkä voitu miettiä finanssiasiat toisin (lue: mä oisin maksanut enempi, vaikka olisin ollut saman verran töissä kuin äijä), mut mä en ehtiny edes ajattelee sellaisia kun ilmoitin et jos mua aletaan kiristää ja uhkailee niin lukot vaihtuu täs talossa sit huomenna. No, lukkojen vaihto ois maksanu 660€, säästin sen vauvahoitoon.
Mut joo, syvällä kusessa oon, jos hoitajaa ei löydy. Tässä vauva-projektissa on toteutuneet kaikki, aivan kaikki, uhkakuvat. Mun stressitila on sellainen, etten oo päiviin pystyny syömään mitään. Raskauskilot karisee näinkin.
Mut sellainen juttu on käyny, et vauva on tän viikon nukkunu, syöny ja naureskellu ja kaikki on tapahtunu melkeen kellon tarkkuudella. Se on oppinu pärisyttää huulia ja sitä tehdään nyt kilpaa päivät pitkät. Eli ilmeisesti täältä talosta on jännitteet hävinny ja ilma raikastunu kun se paskaläjä häipyi tosta sohvalta. Vaan enpä ajatellu tosissani et jäisin yksin 5kk vauvan kanssa. Enkä vieläkään tajuu kuinka joku voi jättää noin pienen, oman poikansa.
Ja niinkuin monesti ennenkin, mun ystävät on turvaverkkoineen paikalla. Uusivuosi juhlitaan meillä, se tulee olemaan potenssiin 10 kivempi kuin vuosi sitten. Ja joulua se kusipää ei onnistu pilaamaan meiltä. Broidi tuo kuusen meille ja oon siivoillu ja leiponu mitä oon pystyny. Eikä me joulua tietenkään kahdestaan olla.
Hyvää joulua siskot
! Nauttikaa perheistänne kun voitte!
