Synnytys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Olivia82
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Samalla mielellä ku edellinenkin, mutta vuoristorataan en lähtis vaikka maksettais. [emoji23] eli siis jännän äärellä, mutta avoimin mielin.
Ainut mikä jännittää nii lähtö ja matka synnärille, tunti talvikelissä, jospa ei tarviis kiireellä lähtee...
 
Edelleenkin minua tekisi mieli hoitaa luomuna synnytys, mutta raskausdiabetes voi senkin muuttaa jos lapsi meinaa kasvaa liian isoksi tai jotain.. Käynnistämiset ja muut mukana. Jospa saisi synnytysvalmennuksesta lisää tietoa.
 
Edelliseen synnytykseen verrattuna en aio valmistautua sen kummemmin kuin vuokrata tns-laitteen ja harjoitella mulle vaikeaa rentoutumista. Mindfullness-ryhmässä käyn nyt ja josko sieltä saisi vinkkejä oman pään säätämiseen synnytystilanteessa. Muuten kaikki saa mennä omalla painollaan tilanteen mukaan.
 
Mä haluaisin myös yrittää mahd.luomuna nyt kun on asiaan hiukan tässä tutustunut, mutta epäilen ettei ole mahdollista...esikoisen synnytys oli niin lääkkeellinen kuin olla voi ja kaikki meni niin perusteellisesti mönkään, että voi kun saisi vaan antaa oman kropan hoitaa asian...en pelkää kipua tms. ja oon toki valmis ottamaan kivunlievitystä jos siltä tuntuu, mutta jotenkin jäi kyllä esikoisen käynnistys yrityksistä ja "pakotuksesta" sen verran huono maku suuhun, että nou thänks. ja vielä kun se lopulta meni sitten sektioon, niin ois mukava katsoa miten oma kroppa hoitaisi homman. Valitettavasti vaan viimeksikin oli sen verran suuri kokoinen vauva että tuskin tää jää huonommaksi ja sitten se oletettavasti halutaan leikata.
 
Mulle on tullut tän odotuksen myötä vähän paremmat fiilikset synnytyksen suhteen. Edellinen synnytys käynnistettiin radin takia, nyt en oo äitiyspolin seurannassa asian suhteen. Toivon luonnollista käynnistymistä enemmän kuin mitää muuta. Kivunlievitys on ok mulle, jos sitä tarvitaan tai ehditään antamaan. Nyt käytyjen keskustelujen mukaan nää tuppaa nää toiset tuleen maailmaan vähän liukkaammin. :hilarious:
 
Nyt on perhevalmennuskin alkanut meillä miehen kanssa. Ensi viikolla on aiheena synnytys että mielenkiinnolla odotan sitä kertaa. Eniten sitä mitkä ovat Oulun vaihtoehdot sillä saralla.
 
Kunpa tuo luomuna olisikin onnistunut...mulla yksikään kolmesta lapsesta ei ole meinannut syntyä millään. On puhkastu kalvot kun ei kolmet eri käynnistystavat auttanut ja oksitosiinitippaa sain niin et aattelin et kuolen ja se tekee niin kipeeks supistukset kun luonnottomasti keinotekosesti aiheutetaa supistuksia et kaikki kivunlievitys on kyl tervetullutta ja keskimmäinen oli vielä jäänyt jumiin tonne ja epäpätevä kätilö ei tajunnut sitä mut onneks tuli vanha konkari joka auttoi lapsen irti sieltä. Ja aina kun kuulee tarinoita et uudelleensynnyttäjä ei meinaa keretä ees sairaalaan ni mul ei pitäis olla kyl sellast ongelmaa. Vähän jännittää miten menee täl kertaa mut ehkä nää tulee paremmin kun näit on se kaks tai ainakin toivon niin
 
Mua ainakin ensikertalaisena jännittää ja pelottaa. Haluaisin mahdollisimman pitkään luomuna, mutta pelkään etten kestä kipua, pelkään repeämistä ja että vauvalle tapahtuu jotain. Nevolan synnytysvalmennuskerta oli vähän mitäänsanomaton, samat voi katsoa netistä. Raskausjoogasta saanut hyviä käytännön vinkkejä synnytyksen kulkuun. Mutta kyllä hirvittää, vaikka uskon kaiken menevän lopulta hyvin.
 
Mrs Bee, sama homma - olen käynyt 4x perhevalmennuksessa ja olen kyllä pettynyt antiin... raskausjooga ollut todellakin hyödyllisempi. Onneks on pelkopolin pienryhmä edessä, jossa vielä käydään synnytystä tarkemmin läpi. Huomenna pääsen sinne keskustelemaan kätilön kanssa synnytyksestä kahdestaan:-)
 
^Meillä perhevalmennusta yhteensä ryhmissä vaan 2 kertaa,joista toinen tuo synnytys aiheena. Pitää ehkä miettiä itsekin tuota pelkopolia. Eipä tässä ois enää kuin n. 2 kk ja alkaa konkretisoitumaan, että ihan oikeesti pitää synnyttää kohta...
 
Mä en vieläkään osaa pelätä synnytystä, ajatuksena se kyllä ahdistaa että jotain niin suurta pitäis niin pienestä paikkaa tulla ulos. Tosin ensi viikolla on se perhevalmennus jossa aiheena synnytys, ehkä sit alkaa jo hahmottamaan kuinka paljon pitää pelätä(koska itseni tuntien pelkään älyttömästi kun sisäistän asian)... mulle vois olla parempi antaa mennä vaan omalla painolla etten tietäis kaikkea mitä voi sattua yms. Että oppisin vaa asennot ja kivunlievitys mahdollisuudet. Se on meinaa varmaa että kaikki mitä keretään ja annetaan ottaa niin otetaan kun kipukynnys on sitä luokkaa että verikoekkin itkettää.
 
Minulla on kaksi hyvää synnytystä takana, silti toki jänskättää tulevakin ja mietin että voiko samalle ihmiselle osua kolmaskin hyvä synnytys.

Tunnistan oman kehon ja sen tuntemukset hyvin, joten on ollut "helppoa" heittäytyä synnytykseen ja luottaa ammattilaisiin. Toinen kerta oli helpompi, koska oli jotain tietoa, mitä tuleman pitää.

Molemmat synnytykset on kuitenkin 1.supistuksesta syntymään olleet pitkiä, joten olen ehtinyt saamaan tarvittavaa kivunlievitystä ja en koskaan ole itselleni asettanut luomupaineita vaan päättänyt, että tilanteen mukaan elän ja yhden vuorokauden kestän tuon kivun :)
 
Onko kukaan käyttänyt tens-laitetta kivunlievityksessä? Millaiset kokemukset? Mietin tuon vuokraamista, mutta hankala tietää koska h-hetki on ja sitä tarvii.
 
Onko kukaan käyttänyt tens-laitetta kivunlievityksessä? Millaiset kokemukset? Mietin tuon vuokraamista, mutta hankala tietää koska h-hetki on ja sitä tarvii.

Mun ystävät suositelleet keillä ollut synnytyksessä, itse vuokrasin ja sen saa 2vkoa ennen laskettua aikaa ja saa pitää siihen asti kun vauva on syntynyt. :)
 
Alkaa näyttämään siltä että käynnistäminen edessä vklla 38 jos lapsi kasvaa samaa nopeutta mitä tähän asti :(
 
Ollaan tässä nyt pyöritelty ajatusta, että pyydettäisiin synnytyksen käynnistystä siihen, kun vauva on täysiaikainen. Jos ei tietty aiemmin tule ominnokkinensa.

Tämä vain ihan sen takia, että meillä on todella vaikea järkätä arki ja avustajat miehelle, kun ei ketään voi viikkotolkulla pitää "hälytysvalmiina", niin olisi helpompaa, jos olisi antaa joku päivämäärä ja suunnitella edes yhdelle viikolle synnytyksen tapahtuvan.

Sektiota en kuitenkaan missään nimessä haluaisi. Miten lähestyisitte asiaa lääkärin suuntaan? Tuntuu kauhean pinnalliselta, mutta karu totuus vaan on sen, että pahimmassa tapauksessa mies joutuu jäämään makaamaan sänkyyn, kun minä lähden synnyttämään ja on siinä niin kauan, kunnes minä saan soitettua apua paikalle (ja tämäkin hätävara saattaa olla töissä juuri silloin). Tämä vain siksi, että sosiaaliohjaajan mielestä mies ei tarvi avustajaa tai kotisairaanhoitoa, kun hänellä on vaimo, joka toimii omaishoitajana. Puuh.
 
Mullekin lääkäri sanoi, että yliaikaiseksi ei mene. Että katotaan sit 38+0 äippäpolilla jäädäänkö jo sillon sinne vai mitä. Toivoisin kans käynnistystä.
Mut parin viikon päästä pitää aloittaa häätöyritykset ja rintoja pitäis alkaa pumppailee noin kolmen viikon päästä.
 
Giovanna-, luulen ettei lääkäri suostu vielä silloin käynnistelemään kun on täysiaikainen eli kun vk 37 on täynnä. Voi olla että suostuisi lähempänä laskettua aikaa käynnistämään juurikin vauvan kasvun takia että on varmasti kypsä syntymään että keuhkot ja muut on kehittynyt kunnolla.

Olet sitkeä sissi kun/jos meinaat hoitaa vauvan ja miehesi kun kotiudutte sairaalasta vai onko teillä suunnitelmaa alkuun, saatko apua?
 
Tämä vain siksi, että sosiaaliohjaajan mielestä mies ei tarvi avustajaa tai kotisairaanhoitoa, kun hänellä on vaimo, joka toimii omaishoitajana. Puuh.
MItenkäs jos ottaisit yhteyttä siihen sosiaaliohjaajaan ja selittäisit tilateen hankaluuden? Ja tottakai asiasta kannattaa myös lääkärin kanssa puhua, ehkä hänenkin sanallaan olisi painoarvoa tuonne sosiaalipuolen päätöksiin?
Mä en myöskään usko että käynnistykseen kovin helpolla pääsee kovin aikaisin jossei itse lapsella ole jokin syy siihen(vaikka mistäs tätäkään varmaksi tietää, ehkä kiinni lääkäristä!?). Mutta kannatan erittäin vahvasti asiasta puhumista joka taholle! Varmasti tuohonkin hankalaan tilanteeseen on jokin ratkaisu olemassa.
 
Takaisin
Top