Synnyttäneet --40+++

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja maria75
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä oon puoli kahdesta asti valvonut ja koittanut saada ipanan rauhoittumaan ja jatkamaan yöunia mut tässä sitä edelleen istutaan - kaksi kakkavaippaa (hyi olkoon, miten mä en muista et esikoisen maitokakka olis haissut noin jäätävän pahalle?) ja muutama imetys + puklu + tuttijumppa jälkeen... Onneksi toi Sirpan keskustelukuvaus oli niin hulvaton, et se vähän niinku pelasti tän yövalvomisen :D

Kyl meilläkin on aika ajoin tota, et ikään kuin arvataan mitä se toinen ajattelee / tarkoittaa, eikä varsinaisesti olla samassa keskustelussa siksi lainkaan.

Kimaira, sympatiat <3 !

(Aika takaperin mennyt vau:n palsta, kun ainoa vaihtoehto on "tykkää"... keskustelut on vaan niin musta-valkoista, surku :( )

Täällä valvottu yö, mies kuorsannut ja poika pyörinyt ja nyt jotain myöhässä olevaa putkimiestä pitää kytätä aamusta saakka.. :( Voihan, sanonko...
 
No höh, Tähti :(

Sain mä sit lopulta kai jonkun verran nukuttuakin. Ollaan anoppilassa (onneksi tänään kotiin) joten se kyl jeesaa, et anoppi katsoo esikoisen perään ja hoitaa sen aamutoimet yms. Muutama päivä oltiin täällä niin et anoppi ja appiukko oli mökillä, niin äijä vaan laittoi esikoiselle aamupiirretyt pyörimään ja häippäsi itse metsähommiin. Vähän närästi nousta huonosti nukutun yön jälkeen keittämään aamupuuroa... Mut sellasta se ny on.
 
No höh, Tähti :(

Sain mä sit lopulta kai jonkun verran nukuttuakin. Ollaan anoppilassa (onneksi tänään kotiin) joten se kyl jeesaa, et anoppi katsoo esikoisen perään ja hoitaa sen aamutoimet yms. Muutama päivä oltiin täällä niin et anoppi ja appiukko oli mökillä, niin äijä vaan laittoi esikoiselle aamupiirretyt pyörimään ja häippäsi itse metsähommiin. Vähän närästi nousta huonosti nukutun yön jälkeen keittämään aamupuuroa... Mut sellasta se ny on.

Kimaira :) Hienoa, että anoppi jeesaa aamutoimet, siis kyllä apua välillä kaipaa:happy:

Mulla on vaan tää yksistään selviytyminen, anoppi ei oikein käsitä aamutoimista mitään:sad001...Se on lähinnä sitä, että poikaa pidetään sylissä ja ihastellaan. Voi tietty olla, kun on isompi, niin osaa antaa aamupuuroa jne. Aika harvoin käydään tosin pitkän välimatkan vuoksi.

Oma äitikin asuu niin kaukana, ettei hjelppiä usein saa. Täytyy sanoo, että sitä arvostaisi, kun joskus apuja olisi:happy:

Miehestä saan välillä apuja, mutta aina on ohjeistettava kaikki asiat, koska hän ei "osaa" näin pientä hoitaa ilman neuvoja. Eli koska syötetään ja mitä, koska vaipan vaihto, nukkuminen jne... Hoitaa mielellään, kun on ohjeistettu:happy: Mies auttaa sitten enemminkin kodin siivouksessa ja sellaisissa asioissa:happy:
 
Sirpa, voin kuvitella sun turhautumisen. Olin yli 10 vuotta yhdessä miehen kanssa, joka osas vääntää kaikki normaalit keskustelut niin kummasti. Kysyin mielestäni jotain simppeliä käytännön asiaa ja huomaamattani olinkin väittelemässä jostain käsittämättömistä muista asioista. Se oli hermoja piinaavaa painajaista. Myöhemmin olen tajunnut, että sillä konstilla mies pysty olemaan vastaamatta jonkin asian hoitamiseen liittyvän kysymykseen. Toisin sanoen ottamasta vastuuta asioista ja sopimatta jotain käytännön asiaa, joka olis sitonut ja velvottanut sitä.
Joo, mun tekis mieli joskus ravistella se hereille tähän maailmaan. Se saattaa sanoa, et mä korotin ääntäni, vaikka se on aina hän, joka niin tekee. Siinä saattaa olla minuuti väliä kun hän on huutanut ja sitten syyttää mua huutamisesta. Mä oikeesti kysyin, et pitäiskö sen jotkut lääkkeet hommata? Nyt oon alannu heti sanoo, et hei, kuka korotti ääntään nyt. Viimeksi myönsi, että hän. Mut se on just noin ku sanot, eli perimmäinen syy on vastuun pakoilu. Se syyttää mua kaikesta mitä itse tekee väärin.

Mä en jaksa enää edes murehtia sitä. Napu75, sullekin tulee aika kun sulle on vitun yhden tekevää kuka teki tai sanoi mitä. Hoidat oman tonttis ja nekin mitä äijä ei hoida, ja riitelyn sijaan keskität energiat tärkeisiin juttuihin. Joihin ei välttämättä kuulu se parisuhde, kun on pikkuvauva hoidettavana. Mä aina mietin, et hommat on hoidettava. Äijän palvelijaks en ala. Ruokin vauvan ja itseni, äijä saa syödä mitä, missä ja milloin huvittaa.

Eilen äijälläkin oli hyvä päivä. Sillon se tekee kaiken mitä mä sanon. Kalustettiin vauvan huone uusiks ja vauva on nyt pari yötä nukkunu pinniksessä. Mut heti kun äijä on hommat tehny, ni on sohvalla. Sit mä taas, et noni! Nyt toi, toi ja toi pitää tehdä. Kyl se sit vääntäytyy ylös ja tekee. Ja sit taas sohvalle. Ja sit mä taas jaan mannerheimin päiväkäskyt. Ja silleen...
 
Mua huvitti joku pari kk sitten neuvolassa kun th rupes avautumaan mulle miten miehet voi olla onnettomia lastenhoitajia - niille pitää kattoo vaatteet valmiiks ja vielä oikeeseen järjestykseen, etteivät esim pue pikkuhousuja sukkisten päälle. Nyökyttein vaan hymyillen et näinhän se saattaa olla...

No, sillä on omat lapset olleet pieniä 80-luvulla. Silloin on varmaan ollut vielä tavallisempaa ettei miehet osallistu lasten- tai kodinhoitoon.
 
Napu75 :) En näkisi sun tilannetta yhtä synkästi, sillä teillähän on pitkä suhde takana, oliko 19vuotta... :)

Pitkässä parisuhteessa on omat haasteensa ja siinä kasvetaan ja kehitytään yhdessä. Onhan teillä varmasti hyviä yhteisiä kokemuksia vuosien saatossa kertynyt! Koita keskittyä niihin :)

Pitkässä suhteessa on minusta tärkeä uudistua tai löytää jotain uutta, niin voitte kohdata toisenne eri tavalla, koska arki tuppaa rutinoitumaan ja päivät muistuttamaan toisiaan... Ehkä voisit hankkia uuden kampauksen, uuden harrastuksen tai tehdä jotain mistä haaveilet. Miehesi voi yllättyä ja hänkin voi kiinnostua jostain uudesta! :)

En tiedä kohtaako nämä ajatukset miten teidän tilannetta, mutta halusin jotain sulle tähän raapustaa:Heartblue :)
 
Mua huvitti joku pari kk sitten neuvolassa kun th rupes avautumaan mulle miten miehet voi olla onnettomia lastenhoitajia - niille pitää kattoo vaatteet valmiiks ja vielä oikeeseen järjestykseen, etteivät esim pue pikkuhousuja sukkisten päälle. Nyökyttein vaan hymyillen et näinhän se saattaa olla...

No, sillä on omat lapset olleet pieniä 80-luvulla. Silloin on varmaan ollut vielä tavallisempaa ettei miehet osallistu lasten- tai kodinhoitoon.

Kimaira :) Hauska!:laughing021 Heittiko th huumorilla, vai oliko tiukkistyyli?

Toivon, että sun th ei oo kans totinen torvensoittaja...:stop::joyful:
 
Niin ja kyl mä myönnän, et välillä on vaan helpompaa hoitaa se muksu ja arkiaskareet itse sen sijaan et alkais ohjeistaa ja vahtia et mitä mies tekee laittaessaan muksun esim päivähoitokuntoon. Pääsee usein helpommalla.

Nuorempana ihmettelin et mitä se systeri valittaa ettei mies osallistu lastenhoitoon - itsehän se on opettanut sen siihen et hän hoitaa kaiken. Nyt mä semisti ymmärrän et silleen pääsee joskus vaan vaivattomimmin :D

Sama ku siivous. En mä varsinaisesti siivoamista inhoa, mutta mua vituttaa armottomasti jos oon just siivonnu ja sit äijä tulee ja tuhrii vaikka keittiön kaapinoven kokatessaan eikä ees huomaa siivota jälkiään. Siks mä teetän silloin tällöin suursiivouksen siivousfirmalla. Silloin mua ei ärsytä läheskään niin paljon kun sitä sotkua vaan alkaa syntyä. Se on koko jengille parempi etten vittuunnu niin helposti tollasista "pikkuasioista"...

No. Mun mies kyl kokkaa, tekee pihatyöt jne joten osallistuu hyvinkin ja käskemättä (osaan) kodin touhusta. Käskien tekee muutakin, jos vaan tajuan käskyttää enkä hoida kaikkea itse tottumuksesta.
 
Niin ja kyl mä myönnän, et välillä on vaan helpompaa hoitaa se muksu ja arkiaskareet itse sen sijaan et alkais ohjeistaa ja vahtia et mitä mies tekee laittaessaan muksun esim päivähoitokuntoon. Pääsee usein helpommalla.

Nuorempana ihmettelin et mitä se systeri valittaa ettei mies osallistu lastenhoitoon - itsehän se on opettanut sen siihen et hän hoitaa kaiken. Nyt mä semisti ymmärrän et silleen pääsee joskus vaan vaivattomimmin :D

Sama ku siivous. En mä varsinaisesti siivoamista inhoa, mutta mua vituttaa armottomasti jos oon just siivonnu ja sit äijä tulee ja tuhrii vaikka keittiön kaapinoven kokatessaan eikä ees huomaa siivota jälkiään. Siks mä teetän silloin tällöin suursiivouksen siivousfirmalla. Silloin mua ei ärsytä läheskään niin paljon kun sitä sotkua vaan alkaa syntyä. Se on koko jengille parempi etten vittuunnu niin helposti tollasista "pikkuasioista"...

No. Mun mies kyl kokkaa, tekee pihatyöt jne joten osallistuu hyvinkin ja käskemättä (osaan) kodin touhusta. Käskien tekee muutakin, jos vaan tajuan käskyttää enkä hoida kaikkea itse tottumuksesta.

Kimaira :) Mun yksi tuttu, kaveri opetti / pisti miehen tekeen kotityöt, ennen kuin ryhtyi hankkimaan lapsia sen miehen kanssa. Mies oli kyllä täysin fiksu ja työssäkäyvä, mutta se ei riittänyt tälle naiselle... Lattiat oli puunattava ruoka oli tehtävä ja pyykit pestävä, muija pisti tiukan kurin ja taisi olla vähänkuin ehtona koko suhteelle:wink

Nyt heillä on kaksi taaperoikäistä ja kyllä mies tekee, luultavasti naista enemmän, kotityötä ja lastenhoitoa. Myös rakkaus kukoistaa! :)
 
Napu75 :) En näkisi sun tilannetta yhtä synkästi, sillä teillähän on pitkä suhde takana, oliko 19vuotta... :)

Pitkässä parisuhteessa on omat haasteensa ja siinä kasvetaan ja kehitytään yhdessä. Onhan teillä varmasti hyviä yhteisiä kokemuksia vuosien saatossa kertynyt! Koita keskittyä niihin :)

Pitkässä suhteessa on minusta tärkeä uudistua tai löytää jotain uutta, niin voitte kohdata toisenne eri tavalla, koska arki tuppaa rutinoitumaan ja päivät muistuttamaan toisiaan... Ehkä voisit hankkia uuden kampauksen, uuden harrastuksen tai tehdä jotain mistä haaveilet. Miehesi voi yllättyä ja hänkin voi kiinnostua jostain uudesta! :)

En tiedä kohtaako nämä ajatukset miten teidän tilannetta, mutta halusin jotain sulle tähän raapustaa:Heartblue :)
Kiitos kannustuksesta. Oon kipuillut tätä suhdetta viimeiset 10 vuotta. Käynyt perheasiainneuvottelukeskuksessa ja perheneuvolassa juttelemassa, parantanut maailmaa ystävien kanssa, etsinyt itseäni ja omia juttujani. Pari kertaa ihan vakavissani meinannut erota. Mutta tässä sitä yhä ollaan. Myötä- ja vastamäkeä, sitähän tää on. Sit välillä tulee jotain, mikä suhteuttaa omat huolet, ja osaa taas arvostaa omaa tilannettaan. Tosiasiahan on, että ihminen ei kai koskaan ole täysin tyytyväinen nykytilaan vaan on taipuvainen haikailemaan sitä vihreämpää ruohoa aidan toisella puolella - joka sekään ei tule osoittautumaan täydelliseksi.

Huumorin puute ja yhdessä viihtyminen (tai ettei vietetä aikaa yhdessä) on meidän suhteen kompastuskivet. On meillä erilaisia näkemyksiä, mut ei mitään maata kaatavaa. Arvot on suht samanlaiset ja loppujen lopuksi arki sujuu ihan hyvin.
 
Me oltiin eilen miehen kanssa leffassa! Eka kerta kun oltiin kahdestaan jossain vauvan syntymän jälkeen. Vauva oli mun isällä hoidossa ja kaikki meni hienosti, oli jopa nukahtanut sisällä ja kun tultiin hakemaan niin oli hyväntuulisena vastassa. Oli kyllä outoa olla liikkeellä ilman vauvaa! Ollaanhan me erikseen oltu aiemminkin pois kotoa mut nyt esim kun noustiin autosta niin oikein hätkähti sitä että vauva ei ollutkaan takapenkillä. :D
 
Kiitos kannustuksesta. Oon kipuillut tätä suhdetta viimeiset 10 vuotta. Käynyt perheasiainneuvottelukeskuksessa ja perheneuvolassa juttelemassa, parantanut maailmaa ystävien kanssa, etsinyt itseäni ja omia juttujani. Pari kertaa ihan vakavissani meinannut erota. Mutta tässä sitä yhä ollaan. Myötä- ja vastamäkeä, sitähän tää on. Sit välillä tulee jotain, mikä suhteuttaa omat huolet, ja osaa taas arvostaa omaa tilannettaan. Tosiasiahan on, että ihminen ei kai koskaan ole täysin tyytyväinen nykytilaan vaan on taipuvainen haikailemaan sitä vihreämpää ruohoa aidan toisella puolella - joka sekään ei tule osoittautumaan täydelliseksi.

Huumorin puute ja yhdessä viihtyminen (tai ettei vietetä aikaa yhdessä) on meidän suhteen kompastuskivet. On meillä erilaisia näkemyksiä, mut ei mitään maata kaatavaa. Arvot on suht samanlaiset ja loppujen lopuksi arki sujuu ihan hyvin.

Napu75 :) Mun mielestä oleellisin seikka on se, että oliko teillä suhteen alussa huumoria?:rolleyes: Oliko teillä hauskaa yhdessä, nauroitteko ja vitsailitte asioista?:rolleyes: Koitko, että miehesi oli sinun ystäväsi ja ehkä paras sellainen?:rolleyes:

Ihminen ei muutu sisimmässään, vaikka ikää tulee lisää. Tietysti ihmiset "muuttuvat" ajan saatossa, mutta ainakin meillä huumori on ihan samanlaista, kuin ensihetkestä saakka. Ollaan myös toistemme parhaat ystävät.

Se on myös tärkeää, että arvot on samanlaiset, esim. harvoin työtä arvostava viihtyy pitkään yhdessä työtä vieroksuvan kanssa, vaikka rahaa olisikin.

En oo mikään parisuhdeneuvoja, nämä on vaan ajatuksia omasta kokemuksestani pitkästä liitosta.
 
On meillä erilaisia näkemyksiä, mut ei mitään maata kaatavaa.

Napu75 :) Tähän lauseeseen mun on ihan pakko tarttua sen verran, että erilaisia näkemyksiä SAA olla ja mieluummin pitääkin olla! :) Pystytkö olemaan oma itsesi, jollet voi olla omaa mieltäsi asioista?:rolleyes:

Se on tärkeää, että pidät kiinni omista näkemyksistäsi, etkä yritä "sovitella", että ei ole mitään maata kaatavaa... Saa olla maata kaatavaa.

Meillä on esim. ihan eri mielenkiinnon kohteet, enkä yritäkään olla niistä kiinnostunut, koska en ole! Kuuntelen miehen juttuja mielelläni, mutta en yritä sovitella sitä, että joo, kiinnostaa...Muutoin polkisin omia arvojani toisen kustannuksella! Älä tee niin, siten löydät itsesi ja omat juttusi:wink
:3some:3some:3some
 
Napu75 :) Mun mielestä oleellisin seikka on se, että oliko teillä suhteen alussa huumoria?:rolleyes: Oliko teillä hauskaa yhdessä, nauroitteko ja vitsailitte asioista?:rolleyes: Koitko, että miehesi oli sinun ystäväsi ja ehkä paras sellainen?:rolleyes:

Ihminen ei muutu sisimmässään, vaikka ikää tulee lisää. Tietysti ihmiset "muuttuvat" ajan saatossa, mutta ainakin meillä huumori on ihan samanlaista, kuin ensihetkestä saakka. Ollaan myös toistemme parhaat ystävät.

Se on myös tärkeää, että arvot on samanlaiset, esim. harvoin työtä arvostava viihtyy pitkään yhdessä työtä vieroksuvan kanssa, vaikka rahaa olisikin.

En oo mikään parisuhdeneuvoja, nämä on vaan ajatuksia omasta kokemuksestani pitkästä liitosta.
Kai sitä huumoria on ollutkin... Mikään paras kaveri se ei ole ollut, enkä koe että tarviikaan olla. Mun eri ystävät tekevät mun kanssa erilaisia juttuja, samoin miehellä on oma "roolinsa". Mun mies on ollut jo useamman vuoden kipeä selästään, mikä on kyllä myös vaikuttanut tilanteeseen tosi kovasti. Lisäksi tässä on rakennettu taloa ja vaihdettu työpaikkoja yms. pientä... Better days are coming?
 
Napu75 :) Tähän lauseeseen mun on ihan pakko tarttua sen verran, että erilaisia näkemyksiä SAA olla ja mieluummin pitääkin olla! :) Pystytkö olemaan oma itsesi, jollet voi olla omaa mieltäsi asioista?:rolleyes:

Se on tärkeää, että pidät kiinni omista näkemyksistäsi, etkä yritä "sovitella", että ei ole mitään maata kaatavaa... Saa olla maata kaatavaa.

Meillä on esim. ihan eri mielenkiinnon kohteet, enkä yritäkään olla niistä kiinnostunut, koska en ole! Kuuntelen miehen juttuja mielelläni, mutta en yritä sovitella sitä, että joo, kiinnostaa...Muutoin polkisin omia arvojani toisen kustannuksella! Älä tee niin, siten löydät itsesi ja omat juttusi:wink
:3some:3some:3some
Kyllä oon oma itseni enkä anna kenenkään ohjailla itseäni. Onneks tähän ikään mennessä oppii itsestään yhtä ja toista. Toiset kipuilee enemmän ja toiset vähemmän. Lukeudun ensimmäiseen porukkaan, mutta kyllä kannattaa. Ukko on joutunut senkin kestämään, ja ymmärtäväisesti on seurannut prosessia sivusta. Meidän eri näkemykset koskee esim. joidenkin hommien toteuttamisaikataulua tai siisteyskäsityksiä. Oikeesti pikku juttuja.
 
Kai sitä huumoria on ollutkin... Mikään paras kaveri se ei ole ollut, enkä koe että tarviikaan olla. Mun eri ystävät tekevät mun kanssa erilaisia juttuja, samoin miehellä on oma "roolinsa". Mun mies on ollut jo useamman vuoden kipeä selästään, mikä on kyllä myös vaikuttanut tilanteeseen tosi kovasti. Lisäksi tässä on rakennettu taloa ja vaihdettu työpaikkoja yms. pientä... Better days are coming?

Napu75 :) Teillä on vähintään hyvä suhde, nimittäin talonrakennus on kova projekti ja jos siitä selviää, niin selviätte varmasti muustakin yhdessä!:p Thumps up!:drunken_smilie:hello2

Muistakaa, kukaan ei ole täydellinen ja ripaus huumorialaughing6laughing6laughing6laughing6
 
Joo, mun tekis mieli joskus ravistella se hereille tähän maailmaan. Se saattaa sanoa, et mä korotin ääntäni, vaikka se on aina hän, joka niin tekee. Siinä saattaa olla minuuti väliä kun hän on huutanut ja sitten syyttää mua huutamisesta. Mä oikeesti kysyin, et pitäiskö sen jotkut lääkkeet hommata? Nyt oon alannu heti sanoo, et hei, kuka korotti ääntään nyt. Viimeksi myönsi, että hän. Mut se on just noin ku sanot, eli perimmäinen syy on vastuun pakoilu. Se syyttää mua kaikesta mitä itse tekee väärin.
...

Sirpa :) Tuo kuullostaa ihan joltain Ego-taistelulta! Oletteko ehkä molemmat kovapäisiä - kovatahtoisia?:rolleyes:

Ei mies voi määrätä sua oleen hiljaa!:mad: Sitten lähdet pois tilanteesta, koska olette tasa-arvoisia.... Älä loukkaannu, miehillä voi olla tapana päteä, mutta se ei tarkoita, että hän olisi oikeassa:wink:grin
Tsemppii!!:)
 
Pitää omalusikkakin tunkea soppaan.

Meillä mies on hoitanut ihan hyvin lasta, kun mun tissit ei kelpaa lapselle suulle ja pumppaamalla loppu maidon tulo ennen kun se oikeen ehti alkaakkaan. Mutta kotitöissä se saa raivokohtauksen (huutaa mulle ja isommille lapsille). Anoppi ja omat vanhemmat on käynyt autteleen viikolla kun mies on töissä ja vielä monen sadan kilometrin päässä (600 km), joten yöpyykin siellä viikolla. 4 viikkoa pitäis vältellä raskaita nosteluja sektiohaavan takia.
 
Mun 90-vuotias isoäiti aina sanoo, että hyvän ja onnistuneen pitkän parisuhteen salaisuus on siinä, että jokaisella ihmisellä on oma yksityiselämä, eikä kaikkia asioita tilitetä aviomiehelle. Luottamus on silti tärkein asia aviosuhteessa:wink:grin

Tossa kai on ainakin hitunen totuutta :) Vaikka en ihan kaikkeen välitä mitä isoäiti laukoo:joyful: On elämänkokemusta ainakin, jollei muuta:happy:
 
Pitää omalusikkakin tunkea soppaan.

Meillä mies on hoitanut ihan hyvin lasta, kun mun tissit ei kelpaa lapselle suulle ja pumppaamalla loppu maidon tulo ennen kun se oikeen ehti alkaakkaan. Mutta kotitöissä se saa raivokohtauksen (huutaa mulle ja isommille lapsille). Anoppi ja omat vanhemmat on käynyt autteleen viikolla kun mies on töissä ja vielä monen sadan kilometrin päässä (600 km), joten yöpyykin siellä viikolla. 4 viikkoa pitäis vältellä raskaita nosteluja sektiohaavan takia.

Anis81 :) Siis sun mies raivoo sulle??:mad::rolleyes: Tosi huono juttu :sad001

Mitä ihmettä?? Onko siis liian nuori isäksi? Miten pitkään te olette olleet yhdessä?:rolleyes:

Mutta minkä ikäinen olet? Tämä palsta kuulu lähinnä --40+++ ikäisille, vai mitä mieltä on Maria? En halua olla epäkohtelias.
 
Last edited by a moderator:
Takaisin
Top