Synnyttäneet --40+++

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja maria75
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hehheh, joo pitää olla... Täällä sama homma. Äijän päivät on 13-15 h. Nytkin on töissä. Viddu ku oisin halunnu kutsuu pikkujouluvieraita, mut en yksin jaksa laittaa kaikkee ja hoitaa vauvaa. Kinkku on kuitenki uunissa ja menyy hoidossa. Mut vaan meille. Mä en pikkujouluja jätä väliin, vaikka sit saatana söisin yksin!

Kaikki sosiaalinen elämä on tosiaan kutistunu. Mulla kävi ennen melki joka vkl vieraita, saunottiin jne. Ois niin kiva saada muutakin aikuista seuraa kuin toi murjotus. Vauva nukkuu kuitenki hyvin. Mut tosiaan en jaksa laittaa pöytää koreeks yksin. Nyt vituttaa noi pihavalot tos tuolilla. Ei mtn tsäänssii saada niitä pihalle yksin ollessa vauvan kanssa. Meillä on ihan paska itkuhälytin (halvin mitä löytyi), vanhemman biitti pitää olla verkkovirrassa koko ajan, eli sitä ei voi ottaa mukaan etupihalle ku vaavi goisaa takapihalla. Kaihoisana kattoin takapihalla auringonlaskua ku nukuttelin vauvaa. Mietin et meni sit tää päiväkin "sivu suun". Steriloitu tuttipulloja, laitettu ruokaa ja pesty pyykkiä. Imuroida en jaksanu. Mulla menee pöly jo nenään täällä.
Kohtalotoveri! Kerran huomasin kiittäväni miestä, että oli vauvan kanssa jotta sain käytyä kerrankin rauhassa pas:woot:kalla.
 
Tähti, mitä enemmän kerrot sitä vähemmän ymmärrän tuon fyssarin toimintaa... ehtiikö se edes kaikelta tiuskimiselta tehdä sitä varsinaista hoitoa? Ja siis kotiläksyjä neuvolasta?!?! Mä ymmärtäisin jos esim. 5-vuotiaalle annetaan läksyksi harjoitella lisää saksilla leikkaamista tms. mutta noi teidän läksyt on kyllä aivan käsittämättömiä! Ellet ite halua/jaksa tehdä valitusta pyydä miestäsi tekemään sen. :) Eiköhän terveyskeskuksen nettisivuilta löydy joku palaute-kenttä tai sit sähköpostia korkeimmalle mahdolliselle esimiehelle.
 
Pitääkö olla onnellinen, kun mies kuitenkin käy päivittäin kotona ja hoitaa vähän lapsiakin, eikä oo esim. toisella puolella maailmaa töissä tällä hetkellä? Miehen mielestä pitäisi. Mulla kuitenkin on paha mieli, kun vauvan synnyttyä se on vaan lisännyt töiden tekoa ja itsensä kuntouttamista (ts. ollut enemmän pois kuin aiemmin) ja musta tuntuu, että se on välinpitämätön ja en voi jakaa sen kanssa asioita. Mun oma aika on viimeiset neljä viikkoa ollut iltatoimet ja kotityöt.
Grr.
Höh, ei kuulosta oikealta, koska sulla on paha mieli :( Ja itse ajattelen myös niin, että miehet saisivat olla reippaasti mukana vauvan/ lasten hoidossa. Tai jokainen perhe toimii heille parhaalla mahdollisella tavalla, mutta siitä pitäisi pystyä sopimaan hyvässä hengessä ja niin, että kumpikin saisivat ainakin jollain tapaa tyydyttävän kompromissin. Äidin oma aika on myös erittäin tärkeää koko rumban toimimisen kannalta :Heartred Ymmärtääkö miehesi sen? Mä koen, että mun mies jollain tasolla ymmärtää sen, mutta välillä se meinaa unohtua... Kurja on kuulla, että ylimääräistä pahaa mieltä tulee sulle siitä. Kyllä itsekin välillä hampaita kiristelen, kun joskus nämä puheet "jaetaan kotityöt ja lastenhoito puoliksi, kun ollaan molemmat kotona" eivät aina ihan mene maaliin. Mutta yritän uskotella itselleni, että mies ainakin yrittää. Ja se sanottakoon, että hän tekee harvoin ylitöitä.

Olikos teilläkin useampi lapsi? Voisiko hän kokea, että arki onkin raskaampaa kuin osasi odottaa? Pystyttekö juttelemaan ajatuksella "musta tuntuu", "mitä sinä ajattelet?" -ajatuksella?

Voimia joka tapauksessa - muista, että lapsillesi olet maailman tärkein :Heartpink
 
Janna75 :) Sen jos th sanoo kynsistä, niin sen ymmärrän, mutta se on ollut enemminkin fyssari, joka niistä valittaa. Tutkii sormenvälitkin, että on puhtaat.

Fyssari viimeksi ihmetteli, että miksi minun maha kurnii ja kysyi, etkö syö?!:eek: Vähän nolotti, sanoin, että yritän laihduttaa...,niin se vaan tokasi, kyllä sä vielä ehdit! Aha- että silleen!:banghead: Sanoi vaan, että luuli jo, että lapsen maha kurnii, että on nälässä. Oli pakko täsmentää, kyllä se on ihan vaan äidin maha- ei lapsen ( hihh:p). Ja tää siis aika tiukkasävyistä puhetta, mistään huumorista ei tietookaan:smiley-angry019

Niin mähän pidän lapsen lisäksi nälässä, enkä koskaan pue oikein, just niin:laughing021
:laughing025
Ohhoh taas... Mitä juttua... Mutta tiedät Tähti minunkin mielipiteeni näistä teidän "asiantuntijoista" :wink Kohta se vauvan fyssari antaa äidillekin ruokaohjeita :laughing002 Voin lohduttaa, että vaikka pesen joka päivä meidän tirpun kädet, niin siellä sormien väleissä on jotain mustaa nukkaa - vauvat tykkäävät rapsutella ja tutkia. :)
 
Ohhoh taas... Mitä juttua... Mutta tiedät Tähti minunkin mielipiteeni näistä teidän "asiantuntijoista" :wink Kohta se vauvan fyssari antaa äidillekin ruokaohjeita :laughing002 Voin lohduttaa, että vaikka pesen joka päivä meidän tirpun kädet, niin siellä sormien väleissä on jotain mustaa nukkaa - vauvat tykkäävät rapsutella ja tutkia. :)

Olin saunanlauteilla, kun huomasin, että rupesi naurattamaan ihan "hysteerisesti" nää jutut..:laughing014:laughing005:laughing005:laughing021:laughing002:laughing001....eli nyt on ilmeisesti päästy eilisen järkytyksen ylitse. Voi miten huumorilla onkaan parantava vaikutus:smiley-bounce022

Vitsit, että repesin siitäkin, kun pojan sormienvälistä löytyi valkoinen karva (kissa, koira...mikälie...), jota esitteli mulle löytäneensä, niin sain sanottua, ettei meillä ole eläimiä, että kai täältä neuvolasta se on tarttunut käsiin...Fyssari veti punaseksi naamasta, hihh:smiley-angelic006:joyful:

No, siis siellähän ei ole tapahtunut mitään "hoitoa", pallon kanssa se leikittää poikaa ja yrittää kutitella häntä...Käynnit on yksi turhan kanssa, mutta ihan alussa pari käyntiä oli hyvä, ja ongelma saatiin heti korjattua:happy:

Sen jälkeen on ihan turhaan rampattu. Eikä oteta lisäkäyntejä enää, vaikka miten kinuisivat th:n kanssa.

Niin kotiläksyistä th sanoi ihan alussa, kun poika oli pieni, että pitää mm. pestä useammin jne...löysi kainalosta vaatenukkaa jne.., että kotiläksyjä tuli!o_O
Samoin vauvan kantamisesta useasti kotiläksyjä, mutta en ees saanut paljon kantaakaan/nostella siinä heti sektion jälkeen...ei sitä tainnut kiinnostaa.
 
Mä just mietin et ei meidän th edes tarkista mitään kynsiä jne. Mukulalta otetaan vaatteet pois mittausten ajaksi ja silloinkin käsittelen lasta itse. Sen jälkeen vaatteet takas ja istuu loppujutteluiden ajan mun sylissä. Viime kerralla oli harjoittelija mukana ja laitettiin tyttö matolle. Harjoittelija sai sitten kokeilla refleksejä ja käytiin läpi seuraavia kehitysvaiheita. Puhuttiin kiinteiden aloittamisesta ja varsinkin siitä, että mulla on paljon allergioita. Toisaaltaan olivat sitten tyytyväisiä siitä, että tiedän niistä paljon ja osaan/ymmärrän niiden kotitestaamisen. Toki tietty puhuttiin myös siitä että en saa allergioiden pelossa jättää tytöltä ruokia pois vaan vasta sitten jos on aihetta. Mut siis kuten joku muukin täällä jo mainitsi niin mä Tähti-73 ihmettelen et ehdittekö neuvolakäynnillä käydä ne oikeat asiat läpi kun aikaa menee tollaseen täysin turhanpäiväiseen.
Ja mä täs kans naureskelin et minkähän polemiikin tai lasuilmo me saatas aikaseks kun menisin teidän neuvolaan kissankarvaisessa bodyssa, pieneksi jäämässä olevissa 62 potkareissa ja soosia poskessa jolle kaikelle pyörittelin silmiä tytön nauraa räkättäessä ennen iltapesuja. :hilarious::grin
 
Höh, ei kuulosta oikealta, koska sulla on paha mieli :( Ja itse ajattelen myös niin, että miehet saisivat olla reippaasti mukana vauvan/ lasten hoidossa. Tai jokainen perhe toimii heille parhaalla mahdollisella tavalla, mutta siitä pitäisi pystyä sopimaan hyvässä hengessä ja niin, että kumpikin saisivat ainakin jollain tapaa tyydyttävän kompromissin. Äidin oma aika on myös erittäin tärkeää koko rumban toimimisen kannalta :Heartred Ymmärtääkö miehesi sen? Mä koen, että mun mies jollain tasolla ymmärtää sen, mutta välillä se meinaa unohtua... Kurja on kuulla, että ylimääräistä pahaa mieltä tulee sulle siitä. Kyllä itsekin välillä hampaita kiristelen, kun joskus nämä puheet "jaetaan kotityöt ja lastenhoito puoliksi, kun ollaan molemmat kotona" eivät aina ihan mene maaliin. Mutta yritän uskotella itselleni, että mies ainakin yrittää. Ja se sanottakoon, että hän tekee harvoin ylitöitä.

Olikos teilläkin useampi lapsi? Voisiko hän kokea, että arki onkin raskaampaa kuin osasi odottaa? Pystyttekö juttelemaan ajatuksella "musta tuntuu", "mitä sinä ajattelet?" -ajatuksella?

Voimia joka tapauksessa - muista, että lapsillesi olet maailman tärkein :Heartpink
Kiitos. :Heartred

Oon tän miehen kanssa ollut kohta 19 vuotta. Isosiskot on 9 ja 12 v ja koirakin häärää tässä kombossa. Riittämättömyys on aika usein vahva tunne.

Keskustelen mielelläni ja oon hyvä sanoittamaan tunteitani. Vuosien varrella oon oppinut puhumaan omista fiiliksistäni ja kertomaan mitä minä haluan, minkä ukko on oppinut yhtä hyvin tulkitsemaan piilovittuiluksi ja syyttämiseksi. Meidän keskustelut ei aina ole kovin hedelmällisiä ja siksi en niihin aina jaksa ryhtyä.

Mut kyl tää tästä. Tänään otan vähän omaa aikaa.
 
Kiitos. :Heartred

Oon tän miehen kanssa ollut kohta 19 vuotta. Isosiskot on 9 ja 12 v ja koirakin häärää tässä kombossa. Riittämättömyys on aika usein vahva tunne.

Keskustelen mielelläni ja oon hyvä sanoittamaan tunteitani. Vuosien varrella oon oppinut puhumaan omista fiiliksistäni ja kertomaan mitä minä haluan, minkä ukko on oppinut yhtä hyvin tulkitsemaan piilovittuiluksi ja syyttämiseksi. Meidän keskustelut ei aina ole kovin hedelmällisiä ja siksi en niihin aina jaksa ryhtyä.

Mut kyl tää tästä. Tänään otan vähän omaa aikaa.
Joo, toi on kuule kumma homma toi, että jos puhuu mitä haluis tai toivois, niin se otetaan jotenkin syyttelynä tai piilovittuiluna. Meillä on hirvee kommunikaatio-ongelma. Meidän keskustelut on jatkuvasti näin:

minä: Pysyyks toi lastenhuoneen ovi nyt raollaan? (Se ei oo pysyny, koska karmit on vinossa. Äijä oli nukuttanu vauvan ja jättäny oven raolleen. Ajattelin, että hän on korjannut sen jotenkin, että nyt pysyy raollaan.)
äijä: Noku siel on hirvee käry! (Vauvan huoneessa oli pilkottua sipulia ja valkosipulia, koska vauva oli flunssassa.)
minä: Eiku, pysyyks toi ovi nyt raollaan tolleen? (En saanut vastausta kysymykseeni.)
äijä: Siellä on niitä sun valkosipuleita!
minä: Siis, mitä vittua? Kysyinkö mä et onks siel kuinka kova käry?? (Mulla menee hermo.) Mä kysyin, et pysyykö toi ovi nyt yhtäkkiä itekseen raollaan, kun kerran on tolleen raollaan??? ET OOTKO KORJANNU SEN? (Saatana, kun ei tajuu yksinkertaista kysymystä.)
äijä: Aa, ei kun siellä on matto vähän stopparina.

Sitten mä kyselen 10minuuttia et mihin kysymykseen hän kuvitteli vastaavansa kun ei vastannu mun kysymykseen. Ja lopulta kysyn et pitääks tää nyt kirjallisena tehdä ettei huomenna taas jutella, et kuka kysyi mitä ja mua syytetään jostain mitä en oo tehny...

Siis meillä on joka keskustelu tällaista. Ei vaan olla samalla aaltopituudella, tai äijä kuvittelee koko ajan mielessään et syytän häntä jatkuvasti jostain.

muoks. Tää keskustelu oli siis pari pv sitten.
 
Kiitos. :Heartred

Oon tän miehen kanssa ollut kohta 19 vuotta. Isosiskot on 9 ja 12 v ja koirakin häärää tässä kombossa. Riittämättömyys on aika usein vahva tunne.

Keskustelen mielelläni ja oon hyvä sanoittamaan tunteitani. Vuosien varrella oon oppinut puhumaan omista fiiliksistäni ja kertomaan mitä minä haluan, minkä ukko on oppinut yhtä hyvin tulkitsemaan piilovittuiluksi ja syyttämiseksi. Meidän keskustelut ei aina ole kovin hedelmällisiä ja siksi en niihin aina jaksa ryhtyä.

Mut kyl tää tästä. Tänään otan vähän omaa aikaa.

Napu75 :) Tuo on haastava juttu, aloin miettimään asiaasi.

Osaatteko piilovittuilla niin, että kumpikin tietää, että nyt oikeasti "vittuillaan" ?:rolleyes: Joskushan voi luulla, että on sitä, vaikka toinen ei sitä tarkoitakaan.

Meillä on tapana ottaa asia heti esille, jos toinen piilovittuilee....Mies antaa täydeltä laidalta ja samoin mä, osaan tarvittaessa kyllä sanoo ihan TOSI suorat sanat...:grin Meillä siis näin, että asioita ei jäädä yksin pohtimaan tai hautomaan:wink

Sitten nauretaan ja halataan, huumori onkin parasta, mitä meillä on ollut suhteen alusta saakka.

Saatteko käännettyä vittuilun huumoriksi?:rolleyes: Koeta tehdä niin, jos miehesi ei sitä osaa ja voit sillä tavoin muuttaa huononkin tilanteen hyväksi!:grin
:3some:3some:3some

Sun ei tarvitse tyytyä olemaan tyytymätön ja yksin purra hammasta!
Tsemppii!!:happy:
 
Mut siis kuten joku muukin täällä jo mainitsi niin mä Tähti-73 ihmettelen et ehdittekö neuvolakäynnillä käydä ne oikeat asiat läpi kun aikaa menee tollaseen täysin turhanpäiväiseen.
Ja mä täs kans naureskelin et minkähän polemiikin tai lasuilmo me saatas aikaseks kun menisin teidän neuvolaan kissankarvaisessa bodyssa, pieneksi jäämässä olevissa 62 potkareissa ja soosia poskessa jolle kaikelle pyörittelin silmiä tytön nauraa räkättäessä ennen iltapesuja. :hilarious::grin

Eclipse :) Luulen, että ehditään käydä neuvolassa asiat läpi, kun meillä ei ole mitään ongelmia...Poika on terve, kuin pukki, eikä mulla ole heillepäin oikein mitään kysyttävää...

Kaikki kysymykset kun tuolla käännetään joksikin "ongelmiksi"...
Kysymyshän voi olla kysymys, ei ongelma!

Eli kysyttävää ei ole, asiat saa selville muutoinkin:joyful:
 
Eclipse :) Luulen, että ehditään käydä neuvolassa asiat läpi, kun meillä ei ole mitään ongelmia...Poika on terve, kuin pukki, eikä mulla ole heillepäin oikein mitään kysyttävää...

Kaikki kysymykset kun tuolla käännetään joksikin "ongelmiksi"...
Kysymyshän voi olla kysymys, ei ongelma!

Eli kysyttävää ei ole, asiat saa selville muutoinkin:joyful:

Siteeraan itseäni, sitä, että noi Neuvolan "jutut" vaikuttaa vähän väkisin väännetyiltä, kun ei mitään oikeita asioita / ongelmia ole.

Sitten varmaan ei tarvis rutista, jos olis parisuhdeongelmia, työttömyyttä, masennusta ja lapsi vaikka vielä uniongelmainen jne... No, siis tämä on vähän "huonoa" huumoria...Mutta väkisinkin tulee mieleen:confused::wink
 
Sirpa, sori mut nauratti toi teidän keskustelu. Melkein kun meillä. Ei hyvää päivää mitä urpoja noi äijät voi joskus olla! (Onneks ollaan itse täydellisiä.) :grin

Tähti, mitä huumoria??? :wideyed:
 
Sirpa, sori mut nauratti toi teidän keskustelu. Melkein kun meillä. Ei hyvää päivää mitä urpoja noi äijät voi joskus olla! (Onneks ollaan itse täydellisiä.) :grin

Tähti, mitä huumoria??? :wideyed:

Kääntää "vitttuilu" vitsiksi tai sinnepäin... :)
 
Joo, toi on kuule kumma homma toi, että jos puhuu mitä haluis tai toivois, niin se otetaan jotenkin syyttelynä tai piilovittuiluna. Meillä on hirvee kommunikaatio-ongelma. Meidän keskustelut on jatkuvasti näin:

minä: Pysyyks toi lastenhuoneen ovi nyt raollaan? (Se ei oo pysyny, koska karmit on vinossa. Äijä oli nukuttanu vauvan ja jättäny oven raolleen. Ajattelin, että hän on korjannut sen jotenkin, että nyt pysyy raollaan.)
äijä: Noku siel on hirvee käry! (Vauvan huoneessa oli pilkottua sipulia ja valkosipulia, koska vauva oli flunssassa.)
minä: Eiku, pysyyks toi ovi nyt raollaan tolleen? (En saanut vastausta kysymykseeni.)
äijä: Siellä on niitä sun valkosipuleita!
minä: Siis, mitä vittua? Kysyinkö mä et onks siel kuinka kova käry?? (Mulla menee hermo.) Mä kysyin, et pysyykö toi ovi nyt yhtäkkiä itekseen raollaan, kun kerran on tolleen raollaan??? ET OOTKO KORJANNU SEN? (Saatana, kun ei tajuu yksinkertaista kysymystä.)
äijä: Aa, ei kun siellä on matto vähän stopparina.

Sitten mä kyselen 10minuuttia et mihin kysymykseen hän kuvitteli vastaavansa kun ei vastannu mun kysymykseen. Ja lopulta kysyn et pitääks tää nyt kirjallisena tehdä ettei huomenna taas jutella, et kuka kysyi mitä ja mua syytetään jostain mitä en oo tehny...

Siis meillä on joka keskustelu tällaista. Ei vaan olla samalla aaltopituudella, tai äijä kuvittelee koko ajan mielessään et syytän häntä jatkuvasti jostain.

muoks. Tää keskustelu oli siis pari pv sitten.

Sirpa :) Tuo ei kuullosta mitenkään pahalle, mutta varmaan voi olla turhauttavaa... jospa sulla ajatuksenjuoksu on miestäsi nopeampaa:grin
 
Joo, toi on kuule kumma homma toi, että jos puhuu mitä haluis tai toivois, niin se otetaan jotenkin syyttelynä tai piilovittuiluna. Meillä on hirvee kommunikaatio-ongelma. Meidän keskustelut on jatkuvasti näin:

minä: Pysyyks toi lastenhuoneen ovi nyt raollaan? (Se ei oo pysyny, koska karmit on vinossa. Äijä oli nukuttanu vauvan ja jättäny oven raolleen. Ajattelin, että hän on korjannut sen jotenkin, että nyt pysyy raollaan.)
äijä: Noku siel on hirvee käry! (Vauvan huoneessa oli pilkottua sipulia ja valkosipulia, koska vauva oli flunssassa.)
minä: Eiku, pysyyks toi ovi nyt raollaan tolleen? (En saanut vastausta kysymykseeni.)
äijä: Siellä on niitä sun valkosipuleita!
minä: Siis, mitä vittua? Kysyinkö mä et onks siel kuinka kova käry?? (Mulla menee hermo.) Mä kysyin, et pysyykö toi ovi nyt yhtäkkiä itekseen raollaan, kun kerran on tolleen raollaan??? ET OOTKO KORJANNU SEN? (Saatana, kun ei tajuu yksinkertaista kysymystä.)
äijä: Aa, ei kun siellä on matto vähän stopparina.

Sitten mä kyselen 10minuuttia et mihin kysymykseen hän kuvitteli vastaavansa kun ei vastannu mun kysymykseen. Ja lopulta kysyn et pitääks tää nyt kirjallisena tehdä ettei huomenna taas jutella, et kuka kysyi mitä ja mua syytetään jostain mitä en oo tehny...

Siis meillä on joka keskustelu tällaista. Ei vaan olla samalla aaltopituudella, tai äijä kuvittelee koko ajan mielessään et syytän häntä jatkuvasti jostain.

muoks. Tää keskustelu oli siis pari pv sitten.

Sirpa, voin kuvitella sun turhautumisen. Olin yli 10 vuotta yhdessä miehen kanssa, joka osas vääntää kaikki normaalit keskustelut niin kummasti. Kysyin mielestäni jotain simppeliä käytännön asiaa ja huomaamattani olinkin väittelemässä jostain käsittämättömistä muista asioista. Se oli hermoja piinaavaa painajaista. Myöhemmin olen tajunnut, että sillä konstilla mies pysty olemaan vastaamatta jonkin asian hoitamiseen liittyvän kysymykseen. Toisin sanoen ottamasta vastuuta asioista ja sopimatta jotain käytännön asiaa, joka olis sitonut ja velvottanut sitä.
 
Joo tajusin. Ei meillä ole huumoria. Oikein mistään, ei siis myöskään piilovittuilusta. Oon joskus yrittänyt, pahensi vaan tilannetta.

Se on hyvä, että yrittää:grin

Miehillä on usein ilmeisen vaikea käsittää naisia. Harva ymmärtää sitäkään, että joskus antaisi kukkia tai toisi suklaata...Sanoisi muutavan hyvän sanan!:singing: Kyllä naiset sen ansaitsevat, samoin, että edes joskus tiskaisi ja imuroisi jne..:wink
 
Mä oon puoli kahdesta asti valvonut ja koittanut saada ipanan rauhoittumaan ja jatkamaan yöunia mut tässä sitä edelleen istutaan - kaksi kakkavaippaa (hyi olkoon, miten mä en muista et esikoisen maitokakka olis haissut noin jäätävän pahalle?) ja muutama imetys + puklu + tuttijumppa jälkeen... Onneksi toi Sirpan keskustelukuvaus oli niin hulvaton, et se vähän niinku pelasti tän yövalvomisen :D

Kyl meilläkin on aika ajoin tota, et ikään kuin arvataan mitä se toinen ajattelee / tarkoittaa, eikä varsinaisesti olla samassa keskustelussa siksi lainkaan.
 
Takaisin
Top