Synnytys: mietteet ja ajatukset

Mä näin jakkaran ekaa kertaa kakkosen synnytyksessä kun siirryin istumaan siihen ponnistamaan. Eli en ollut mitenkään valmistautunut siihen erikseen eikä vaatinut mitään opetusta. Mulla ainakin tuntu vaan niin luonnolliselta istua jakkaralle (kätilö ainoastaan ohjeisti avaamaan kunnon haara-asentoon) ja ponnistaa, ihan kuin pytyllä. :D
 
Joo. Ei voinut anoppi sitten pysyä kolmea viikkoa selvinpäin. Siellä se taas ryyppää. Mä meen sitten yksin synnyttämään :,( :,( :,(
 
Harmin paikka bp82. Onko hän ainoa tukiverkko lähellä?

Mua alkoi kiinnostaa kans tuo jakkara. Voimat saattaa olla vähissä jos synnytys kestää kauan mut en olis mielellään puolimakuullakaan. Täytyypä kysellä jos täällä päin noita jakkaroita löytyis.
 
Ei oo muita :sad001 Mun äitikin on a) kaukana ja b) sillä on niin paha reuma, että ei siitäkään oo lähtemään...
 
Ymmärtääkseni jakkaroita pitäis olla kaikilla synnäreillä, on kuitenkin aika edullinen ja kestävä kapistus. Ja niitä on muuten eri kokoja kans.
 
Mie kans tapasin jakkaran eka kerran kun kätilö sen vetäisi ponnistusvaiheessa esiin ja ehdotti, että kokeillaan. Minusta siinä sai hyvän asennon ponnistaa ja siinä tuntui, että löysi luonnollisemmin sen ponnistuksen suunnan. Asento ohjasi ponnistamaan oikeaan paikkaan. Janna sen hyvin sanoi, niinku ois kakkaa punkenu pytyllä... Ja tykkäsin siitä, että tuossa asennossa mies istui takana ja sai ponnistusten välissä aina kerätä voimia siinä sylissä. Tuli läheinen olo ja semmoinen fiilis, että molemmat tehtiin sitä duunia yhdessä.
 
Täällä myös mietitty jakkaraa kun olen siitä kuullut, että olisi tosi hyvä ponnistaa ja painovoima on hyvänä apuna...

Olen myös kuullut/lukenut että repeämiä tulisi eniten juurikin siinä perinteisessä puoli-istuvassa sänky-ponnistus-asennossa, mutta tiedä sitten...

Täytyy siis yrittää sitä jakkaraa ainakin jos vain mahdollista ja katsoa olisiko se itselle paras vaihtoehto :)
 
Muokattu viimeksi:
Mulla ei taida pituus riittää tohon jakkaraan, jos siihen todella vaaditaan 160 cm. Tosin viimeeksikin ponnistin puoli-istuvassa ilman repeämiä ja kohtuullisessa ajassa. Mutta jos tää toinen onkin isompi, niin lisähelpotus ei olisi pahitteeksi. :grin
 
PikkuPapunen, kannattaa kysyä saisitko kokeilla jakkaraa. Niitä on tosiaan eri kokoisia mut en tiedä tarkoittaako se korkeutta vai istuinosan kokoa...
 
Sen muistan synnärille tutustumisesta, että silloin kätilö mainitsi, että ensisynnyttäjällä jakkara ei välttämättä ole paras, kun ponnistusvaihe saattaa kestää tovin jos toisenkin ja silloin voipi alapää turvottaa, mikä ei helpota synnytystä. Enkä siis enää muista oikeita termejä sille turvotukselle, johtuiko nesteistä, veren pakkautumisesta vai mitä, mutta jäi vaan mieleen.

Jos vaan kykenen, niin kokeilemisen arvoista jakkarointi varmasti on.
 
Kyllä varmasti ketuttaa blackpanter, kerta anoppi on vielä luvannut katsoa lapsia ja olette luottaneet apuun :sad001 mikä helvetti siinä onkin, ettei sitä korkkia voi pitää kiinni edes paria viikkoa jos on luvannut (itselläkin suvussa tuurijuoppoja, enkä voi sietää). Koska sulla olikaan la? Jos anoppi kerkeisi siihen mennessä selvitä, jos miehesi kävisi vaikka vähän takomassa järkeä sen päähän..
 
blackpanther82 sanoi:
Joo. Ei voinut anoppi sitten pysyä kolmea viikkoa selvinpäin. Siellä se taas ryyppää. Mä meen sitten yksin synnyttämään :,( :,( :,(
Click to expand...

Järkyttävää toimintaa blackpanther. :sad001 Jos "putki" oli tullakseen niin on kuitenkin parempi että tuli nyt kuin esim. silloin kun olisitte olleet synnyttämässä ja hän lasten kanssa. Nimim. Alkoholistiäitiä lapsena pelännyt.

Pärjäät kyllä synnytyksen. Saat henkilökunnaltakin varmaan ekstrahuomiota kun olet yksin. Itselleni yksinolo on kaikkein paras olotila synnytyksessä kun haluan käpertyä rauhassa itseeni ja keskittyä siihen mitä olen tekemässä. Ei se tietenkään välttämättä kaikille sovi. Ja tietysti lopputulos olisi hienoa jakaa miehen kanssa. Kurja tilanne. :sad001
 
Annin_eka sanoi:
Kyllä varmasti ketuttaa blackpanter, kerta anoppi on vielä luvannut katsoa lapsia ja olette luottaneet apuun :sad001 mikä helvetti siinä onkin, ettei sitä korkkia voi pitää kiinni edes paria viikkoa jos on luvannut. Mun isä on (onneksi nykyään vain pari kertaa vuodessa)on myös tuurijuoppo ja esim. mun vanhojen tanssit jäi välistä, kun viina oli tärkeämpää. Koska sulla olikaan la? Jos anoppi kerkeisi siihen mennessä selvitä, jos miehesi kävisi vaikka vähän takomassa järkeä sen päähän..
Click to expand...

Laskettu aika on 11.10. eli vajaa kolme viikkoa siihen. Voihan tuo hyvällä tuurilla vielä selvitelläkin päänsä, mutta se on semmoinen tissuttelija, että helposti sillä kolme-neljä viikkoa menee kun se aloittaa. Toisaalta sillä tuntuu olevan vakaa uskomus, että tämä lapsi syntyy nimenomaan 11.10. Ja hänhän on luvannut sen päivän! Eli saattaa olla nimenomaan silloin selvinpäin. Tai ihteään se siinä huijaa, sillä varjolla antaa itselleen luvan juoda, että eihän vielä ole laskettu aika, vaikka varmasti tietää, että lapset syntyy silloin kun ne syntyy.

Toisaalta ei se ite varmaan edes tajua olevansa kännissä kun pikkuhiljaa ottaa. Just semmosta tuurijuomista sillä on, pystyy ihan hyvin olla pitkiäkin aikoja juomatta, mutta sitten kun aloittaa, niin loppua ei meinaa tulla. Väliin on jäänyt mm. lastenlasten synttäreitä. Ja tuntuu, että lastenlasten syntymät on sille kovasti rankkoja juttuja. Miehen veljelle syntyi vauva 3.8. ja siinä sillä oli edellinen kuukauden putki (vähän ennen ja vähän jälkeen).

Kun mä odotin edellistä, se käski kertoa 2 viikkoa ennen kuin se syntyy, että osaa sitten lopettaa juomisen! No, silloin onneks oli lopulta miten kuten selvinpäin (krapula tais olla), että oli meillä yöllä sen reilu pari tuntia mitä mun äitillä meni tulla tänne -mun äiti oli silloin paremmassa kunnossa, niin pystyi tulla.

Ja mies on sille puhunut järkeä.. Mut se oli vaan todennut, että "Mitä sitte. Sä jäät sitte lasten kanssa kotiin".
 
Kiitos Evelin :Heartred Kyllä mä varmasti pärjään, mutta olisi se mukavampi kun se mies olisi siinä. Ja sille on ollut kaikkien meidän lasten syntymät niin tärkeitä, että harmittaa tosi paljon sen puolestakin :/ Ja sitten mua pelottaa se, että jos jotain tapahtuu mulle/vauvalle, niin mies ei ole paikalla. Meillä kun kaikki lapset on kiertäneet tehon kautta. Vaikka lopulta kenelläkään ei ole ollut varsinaista hengenvaaraa (1. ilmarinta, 2. tulehdus ja 3. muuten vain vaisu sektion jälkeen), niin laittaa se miettimään, että mitä voi tapahtua. Ja aina kamala tilanne se kun lapsi viedäänkin pois etkä saakkaan sitä osastolle mukaan...
 
Siihen repeämiseen synnytyksessä vaikuttaa myös hieman muutkin asiat kuin se asento, esim se millainen se oma alapää on, mikä on vauvan tarjonta(tuleeko takaraivo edellä vai otta) ja vauvan koko. Joillain iho voi alapäässä olla myös periksiantamatonta, eli ei veny ja vanu suuntaan eikä toiseen, ja voi revetä ihan missä ponnistus asennossa tahansa. Kannattaa myös pitää mielessä se et jos nyt suunnittelee ponnistavansa jakkaralla niin se ei välttämättä toteudu jos esim vauvan sydänäänet laskee siinä asennossa tai on jotain muuta häikkää.

Tänään puhuin kätilön kanssa noista ja hän kannusti olemaan mahdollisimman paljon pystyssä jos vaan on mahdollista. Pystyasento auttaa vauvaa laskeutumaan ja painautumaan kanavaan. Sanoi myös et jos on mahdollista niin tosiaan jakkaralla tai seisaaltaan voi ponnistaa, mutta mainitsi et niihin liittyy omat riskit ja kaikki kätilöt ei suostu niihin sillä se työasento on heille hankala.
 
Uteliaisuuttani kysyn että miten se vauva otetaan siinä jakkaralla kiinni :D ? Onko se siis sellainen missä ihan normisti istutaan.. Luulen etten edes kysy jakkaraa.. :D mutta saas nähdä miten tulee.. Kunhan tulee :wink
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top