No niin hellou naiset täältä sairaalasta..Vauva on nyt reilun vrk ikäinen ja on tosi suloinen ja helppo..nukkuu melki koko ajan ja tapittaa mua ku o kainalossa tai tissillä..Rintakumin kanssa osaa nyt imeä..Maitoa ei vielä tule mut ruiskulla saa ja osaa imeä..on se uskomatonta et se vauva on tossa meidän sänkyjen välissä. Ollaan perhehuoneessa.
Mutta sitten siihen itse synnytykseen. Sektio oli 4h myöhässä, osastolla kiireellinen sektio just ennen meitä. Siinä vaiheessa kun pääsin saliin, olin ollut joku 13-14h syömättä ja juomatta. Spinaalipuudutus ei onnistunu heti ekalla pistolla ja joutu uudestaan pistää..Sain puudutusainetta ja sit romahti mun verenpaineet ja meinasin menettää tajunnan..Onneks tajusin heti et nyt ei o kaikki ok ja ehdin sanoa et nyt ei o kaikki kunnossa.
Saatiin paineet korjattua ja vauva syntyi..Kohtu ei alkanu supistuu kunnolla ja sain oksitosiinit vauhdilla vaikka olin nimenomaan sanonut et se pitää annostella hitaasti koska pelkään et en kestä sitä kun olen matala paineinen..Paineet romahti uudelleen ja vauva otettiin multa pois kun meinasin taas mennä tajuttomaksi.
Jotta tässä ei olisi tarpeeksi, en kestänyt morphin annosta sinne selkäytimeen vaan se nosti mun sykkeet 130-135 luokkaan ja ei meinannu sydän rauhoittua ollenkaan...heräämässä makasin hiestä märkänä ja luulin et kuolen sydäriin. En oo vieläkään toipunut siitä morphin annoksesta vaan oon täysin vuoteessa, jos yritän ylös sykkeet nousee heti sinne yli 120 ja paineet putoaa..oon ihan ku oisin huumeissa ja en hallitse omaa kroppaa ja en jaksa edes puhua..vauvaa hoitaa nyt mies ja mä otan sen vaan sit valvotusti mun viereen..Mutta kipuja ei ole haavassa kun ainoastaan jos yskin tai nauran/itken tai käännän kylkeä..Eikä jälkivuodosta tietoa..Olo on fyysisesti kamala mutta pojasta olen onnellisen sekaisin..