La marraskuu 2016

[Muruliini83]

Ehkä sun täytyy jättää ne kotihommat tekemättä mitkä ei oo välttämättömiä, jos mies sitten alkaisi ymmärtämään paremmin ja osallistuisi. Tosin jos ei välitä sotkusta yms niin turhaa. Tai jätät esim hänen pyykit pesemättä, se ehkä alkaa jossain kohtaa häiritsemään

No itseasiassa pitäisi jättää koko mies! Käytiin yksi ilta aiheesta ihan vakava keskustelu. Kerroin että ensi kesänä asiat on toisin, joko hän alkaa ajatella muutakin kuin omaa napaa tai tästä ei tule yhtään mitään. Hän kuulemma tekee ihan mitä vaan ja kaikkensa, etten lähde. No hänen kaikkensa ei näköjään kovin paljoa ole Juuri tällä hetkellä ei itselöä olisi mitään ylimääräisiä energioita mihinkään isoihin ratkaisuihin. Ja sori, kun täällä aina valitan Ei vaan hirveästi ihmisiä ole, kelle purkaa näitä...

 

[Katjusha]

Meillä ei oikeastaan mikään ole toiminut aktivointikeinona tuohon osallistumispuoleen. Sikäli en voi olla pelkästään äksy, kun hän esim. huoltaa ja korjaa meidät autot tuosta noin vaan ja säästää meille säännöllisesti pitkän pennin. Joka kerta, kun on sukat loppu tai huppari hukassa, niin käydään tämä sama keskustelu, että osallistu kulta pyykkihuoltoon, niin tiedät, missä sun vaatteet menee ja onko niitä puhtaana vai likaisena (-> ei vaikutusta).
Eli jos jotain itseltäni tulevana äitinä odotan, niin on että opetan lapselle kotitöihin osallistumista ja myöhemmin itsenäistä tekemistä. Ei hyvä heilu, jos ei nelikymppisenä vielä suju normaalit huoltotoimet kotona :)

 

[Voikukka9]

Muruliini83 kyllähän täällä saa avautua. Hyvä että oot kuitenkin sanonut suoraan mitä mieltä oot asioista. Kurja tilanne, toivottavasti hän vielä kuitenkin ymmärtää parantaa tapansa.

 

[Ellukkainen]

Kotityöt...tuo ikuisuuksien riidan aihe Meillä on sovittu, että tiskit kuuluu miehelle ja mulle pyykkäys. Alkukankeuksien jälkeen kyllä se ne tiskit nykyään jo hoitaa ilman sanomisia. Muuten meillä kaikki tekee kaikkea ja erityisen tärkeäksi koen miehen osallistumisen kotitöihin, jotta meidän pojat saa miehen mallia, että miehetkin tekee kotitöitä eikä vaan äiti passaa. Ja kyllä mä vuorostani esim autoon saan öljyt laitettua jne.

 

[Muruliini83]

Jospa nuo kotityöt olisikin ainoa ongelma, mutta kun häneen ei edes voi luottaa ja se on pahinta. Hän voi valehdella ihan suoraan päin naamaa ja ihmetellä sitten että miten minä taas olen niin äkäinen, että olipa taas kamala juttu. Ja hänen mielestään luvata voi mitä vaan, mutta ei niiden pitäminen ole tärkeää Voi, miten minä olen tähän joutunut?! Sitten selittää, että miten kovin rakastaa ja kaikkensa tekee perheen eteen ja me ollaan hänelle tärkeimmät... Joopajoo!

 

[Katjusha]

Muruliini83, niinhän se on meidän kaikkien kohdalla, että teot merkkaa arvojärjestyksen.
Ite jouduin valitsemaan eron exästä, koska en voinut luottaa hänen kokonaisvaltaiseen tukeensa ja mielessä siinsi perhetoive. Arvomaailmamme eivät kohdanneet, toisin kuin nykyisen puolisoni kanssa.

 

[ellami]

Mulla on aivan järjetön huoli vauvan hyvinvoinnista mahassa. Sen lääkkeen takia jonka aloitin viime viikolla.
En voi olla miettimättä vähän väliä että mitä jos se aiheuttaa jotain pahaa :/
Ja jo ennestään oli väsymys, mutta nyt se on aivan käsittämätöntä.
En ole oikeen ikinä osannut päikkäreille nukahtaa, mut nyt se ei ole mikään ongelma. Yölläkin nyt suht sikeät unet.

Onneksi lapset on jo sen verran isoja ettei ihan koko ajan tarvitse vahtia. Siis voi antaa pelata xboxia tai leikkivät edes hetken keskenään tappelematta.

Joka päivä olen jonkun kävelylenkin tehnyt. Selän ja yleisen hyvinvoinnin kannalta. Ja lapsethan hyppii seinille jos ei niitä ulkona liikuta...

Meilläkin on käyty vakavia keskusteluja aiheesta luottamus.
Erilleen muutto oli jo kovin lähellä. Tultiin kuitenkin siihen lopputulokseen että ei nyt. Minä en todellakaan halua enkä voi jäädä yksin tässä tilanteessa.
Kun on niin paljon hyvääkin suhteessa. Ei ole helppoja ratkaisuja...

 

[Marras16]

Meillä molemmat ollaan yhtä "laiskoja" kotitöiden suhteen. Tai kumpikin pyykkää ja hoitaa tiskit siten kumpi nyt eka sattuu ehtimään ja melko tasan ehitään. Imurointi, pölyjen pyyhkiminen, vessojen siivous ja pyykkien viikkaus ja kaappiin vienti ovat lähinnä mun kontolla. Mies taas hoitaa enimmäkseen puutarhahommat (ruohon leikkuu, pensaiden siistiminen, kastelu) ja auton huollon. Mies myös hoitaa kaikki sähkötekniset jutut, huolehtii ettei kuluteta yhtään enempää kuin tarvis ja seuraa sähkön ja veden kulutusta. Se on kyllä niin Diplomi-insinööri noiden käyrien seuraamisessaan. Välillä huvittaa, välillä potuttaa, enimmäkseen kuitenkin huvittaa. Mä taas olen humanisti ja en tajua jostain vedenkulutuksista tms.tuon taivaallista. Ja välillä tuntuu kyllä et ois nyt tärkeämpiäkin asioita kuin numeroiden ja käyrien seuraaminen.

Mulla oli eilen totaaliväsypäivä. En tiedä vaikuttiko lauantain huhkinta vai mikä, mut olin vaan jotenkin koomassa koko päivän enkä jaksanut yhtään mitään. Lisäksi pissatti lähes jatkuvasti. Mietin, et oisko taas hiivaa, kun viimeksikin oli oireena ainoastaan kovempi pissatus, jos se nyt edes hiivasta johtui. Jokatapauksessa otin taas canesten voiteen käyttöön varmuuden vuoksi. Tänään kuitenkin ollut taas normaalimpi olo. Vauvalla sen sijaan oli eilen joku aktiivipäivä. Tuntui et kokoajan siellä kieputtiin ja hyörittiin. Varmaan kun itse tuli lähinnä vaan pötköteltyä niin huomasi noita liikkeitä paremmin ja toki alkaa tuntua vauvan kasvamisenkin myötä aina vaan paremmin ja paremmin.

Perjantaina rakenneultra! Kääk!

 

[Katjusha]

Marras16, onnea rakenneultraan :) Haha, mun DI-puoliso punnitsi meidän koiranpennut ensimmäiset viikot 4h välein ja tiedot Exceliin ja sen mukaan tuputti emon tissille Voin kuvitella mitä meillä punnitaan marraskuussa, vauvaa (ja minua)

 

[Murmele]

Rakenneultra takana ja kaikki oli todella hyvin! Murmele liikuskeli aika paljonkin ultran aikana, eikä lääkäri meinannut saada sydäntä tutkittua kunnolla, koska hän oli selkä ultrauslaitetta päin. Kääntyi kuitenkin hetken päästä niin, että saatiin sekin tutkittua ja kaikki näytti hyvältä! Painoarvio oli 300g. Hemoglobiini oli minulla laskenut 102 ja hoitaja kehotti ostamaan rautatabletteja tai liuosta, joten kävin heti ostamassa tabletteja. En kyllä ihmettele viime viikon väsymystä enää yhtään!

Lähdettiin miehen kanssa ultraushuoneesta ja kenkiä pukiessani minulle juolahti mieleen, että ei hemmetti, emme kysyneet sukupuolta lainkaan! Kysyin mieheltä, että käynkö kysymässä, jos hän olisi nähnyt jotakin ja hän kehotti käymään. Noh, lääkäri totesi asian esitettyäni, että sitä olisi kannattanut kysyä tutkimuksen aikana (ei jostain syystä käynyt edes mielessä sinä aikana), mutta hän yrittää aina samalla, kun tutkii virtsarakon yms, niin vilkuilla josko jotakin näkyisi. Tällä kertaa ei näkynyt ja sanoikin, ettei olisi välttämättä näkynytkään. Kyllä harmittaa!

Ruvettiin miettimään, että käytäisiinkö yksityisellä 3D/4D ultrassa jossain, mutta kun soittelin hintoja, niin sieltä sanottin, että kaikki eivät välttämättä kerro sukupuolta, koska joskus on tapahtunut niin paljon virhearviointeja ja tapahtuu niitä vieläkin.. Saas nähdä mihin päädytään..

Tunsin myös ihan varmasti tänään ensimmäiset liikkeet neuvolan jälkeen! Melkein aloin itkemään, kun muljahteli pari kertaa ja taisi sieltä yksi potkukin tulla! Istukka on takaseinässä aika ylhäällä eli liikkeiden pitäisi sekä tuntua, että näkyä.

Rv 19+4

 

[Uusperheellinen-84]

Mä oon ottanu niin levon kannalta tän loman. Ainut, mistä vähän stressaan, on kaikki hankinnat vauvalle. Mutta koitan luottaa, että ei ne oo syy stressata. Kun kaikki pitäs olla nyt heti valmiina mulle vaikka ei oo montaa viikkoa ru:sta :D .

Jos mies on epäluotettava, niin mun paras vinkki on, että ero heti, kun mahdollista. Kattelin ihan liian pitkään suhdetta exään ja annoin kaiken anteeksi. Tiedän hyvin, mitä on olla yksin raskaana, mitä on katteettomat lupaukset ja esim kavereissa kiinni roikkuminen.

Ei mun nykyinen mies ole täydellinen, mutta kyllä se on mulle todella hyvä. En ole minäkään täydellinen. En voi tietää mitä tulevaisuus tuo, mutta pyrin elämään hetkessä. Tärkeintä on, että nyt on hyvä olla.

Lääkeasiaan. Itse syön lääkettä jonka vähyys vaikuttaa vauvaan että myös liika lääke. Kyseessä siis kilpirauhaslääke. Itse hoidan tuota osittain myös luonnollisesti. Mutta mun ei auta nyt, kuin luottaa, että neuvolan verikokeet riittää. Niin monta asiaa raskaudessa on, jotka voi mennä muutenkin pieleen, ettei auta muu, kuin luottaa prosenteihin.

Näistä voi saada sen kuvan, että olen maailman rennoin, mutta se ei pidä paikkansa. Joka päivä sitä hermoilee jotain, mutta ei auta, kun rauhottaa itsensä ja luottaa. En mä voi hyppiä seinille, että mitä jos mun 10 v jää auton alle itsenäisesti liikkuvana poikana. Vaan luottaa lapseen. Se vaatii paljon ajatustyötä olla rauhallinen ja luottavainen, mutta on sen arvoista <3 . Tämä ei ole siis tarkoitettu minään saarnana, vaan tämä on esimerkki vuosien työstä, jolla täysin hermoheikko on muuttunut kohtuullisen luottavaiseksi :) .

Jestas, kun väsyttää. Nukuin yön jotenkin ihan pätkissä.

Uusperheellinen 21+5

 

[Mileim]

Kotityöt...tuo ikuisuuksien riidan aihe Meillä on sovittu, että tiskit kuuluu miehelle ja mulle pyykkäys. Alkukankeuksien jälkeen kyllä se ne tiskit nykyään jo hoitaa ilman sanomisia. Muuten meillä kaikki tekee kaikkea ja erityisen tärkeäksi koen miehen osallistumisen kotitöihin, jotta meidän pojat saa miehen mallia, että miehetkin tekee kotitöitä eikä vaan äiti passaa. Ja kyllä mä vuorostani esim autoon saan öljyt laitettua jne.

Meillä mies hoitaa omat pyykkinsä ja minä omani. Ja vauvan pyykit hoitaa varmaan molemmat. Muuten saakin ite sit olla sanomassa yleensä, jos jotakin haluaa tehtävän. Tänään miun ystävä tulee käymään meillä ja keittiöö pitäa vähän laittaa kuntoon, niin mitä tekee mies. "Lähen koko päiväks vanhempien luo laittamaan autoa. Koirat jää käyttämättä, käytä kun pääset töistä"..... ja käyn vielä kaupassa töistä päästessä. Sit taas hiki hatussa saa ravata kauppojen kautta kotia, koirat pihalle ja eikun siivoamaan..
Oishan tän voinu tietty eilen illalla jo ennakoida ja siivota valmiiks, oma moka toisaalta...

 

[Voikukka9]

Täälläkin käyty rakenneultrassa. Kaikki rakenteet on niinkuin pitääkin ja kaikki tarvittava löytyi. Mutta sydämessä näkyi vähän kalkkia ja aivoissa pieni nesterakkula. Perjantaina uusi ultra, jossa lääkäri katsoo näitä tarkemmin. Kätilö vakuutteli, ettei olisi huolissaan ja sanoi näitä löytyvän tasaisin väliajoin ilman mitään sen ihmeempää syytä. Ja erityisesti kun kaikki on muuten kunnossa, oli sitä mieltä ettei kannata stressata. Kyllä silti huolestuttaa. Onko kellään kokemusta vastaavista asioista?

Toivottavasti on harmittomia, nyt tuntuu perjantaihin olevan ikuisuus.. Ja tämäkin on tyttö kuten esikoinen <3

 

[Vimpa]

Voikukka9,ei ole vastaavasta kokemusta, mutta tiedän miltä huoli tuntuu,jos jotain vähän epäilyttävää ilmenee. Toivottavasti ihan harmitonta. Tsemppiä ja toivotaan,että perjantai tulee nopeasti,niin saatte enemmän tietoa tilanteesta. Ja onnea kaikille hyvistä ultra kuulumisista :)

 

[Ellukkainen]

Meillä mies hoitaa omat pyykkinsä ja minä omani. Ja vauvan pyykit hoitaa varmaan molemmat. Muuten saakin ite sit olla sanomassa yleensä, jos jotakin haluaa tehtävän. Tänään miun ystävä tulee käymään meillä ja keittiöö pitäa vähän laittaa kuntoon, niin mitä tekee mies. "Lähen koko päiväks vanhempien luo laittamaan autoa. Koirat jää käyttämättä, käytä kun pääset töistä"..... ja käyn vielä kaupassa töistä päästessä. Sit taas hiki hatussa saa ravata kauppojen kautta kotia, koirat pihalle ja eikun siivoamaan..
Oishan tän voinu tietty eilen illalla jo ennakoida ja siivota valmiiks, oma moka toisaalta...

Onhan se meilläkin niin, että mulla on ns. langat käsissäni ja delegoin asioita eteenpäin. Meillä mies tuntuu olevan perusputkiaivo ja ei käsitä kokonaisuuksia ollenkaan ja että mitä kaikkea perheessä, jossa on lapsia ja eläimiä, onkaan tehtävänä ja huolehdittavana. Ja toki kun olen lasten kanssa ollut kotona niin luonnollisesti olen huolehtinut enemmän kotitöistä päivän aikana ja esim lasten neuvolat yms. Ei nyt ois mitään järkeä laittaa miestä varaamaan neuvola-aikaa ja viemään lapsi sinne kesken työpäivän kun mulla on mahdollisuus hoitaa nuo asiat työajan ulkopuolella. Ja hyvin mies esim siivoaa jos sanoo, että "siivotkaa mun työpäivän aikana". Mutta jos antaa epämääräisen tehtävän, että "laita naulakko pojan huoneen seinälle" niin siinähän voi mennä se perinteinen puoli vuotta ennenkuin jotain tapahtuu eli nopeammin saa valmista kun itse tekee Ja kyllä mun miehellä tuntuu olevan sellainen sokea luotto muhun, että "kyllä se Ellukkainen hoitaa" ja siis kyllä mä voin toki luottaa että mies hoitaa välttämättömimmät ilman sanomisia (lapsille ja eläimille on annettu ruokaa jne). Ja varmaan vaan jos itsekin häipyisin ilmoittamalla, että lähen nyt pariksi päiväksi jonnekin niin olisi talo kuitenkin pystyssä kun tulisiaän takaisin. Mutta olen liian tunnollinen, että lähtisin noin vaan, kyllä mä huolehdin, että kotiin jäävällä on asiat suht hyvällä mallilla ja pääsee ns. helpommalla sillä aikaa kun olen poissa.

 

[Browneyedgirl]

Kävin terveysasemalla päivystävällä hoitajalla. Sain kunnon palvelua, sekä ystävällistä että paneutuvaa. Kerroin puolitoista viikkoa sitten jälleen uudelleen alkaneista vatsan kivettymisistä moneksi tunniksi, aiemmasta tulehduskierteestä, viime viikolla hiipineistä muista oireista mitkä poistui kuukausi sitten lääkekuurien myötä, jälleen lisääntyneestä valkovuodosta ja sen kokkareista (pahentui lauantaina), vaihtelevista alavatsakivuista jne. Mut ohjattiin heti jättämään pissanäyte, siellä paikan päällä, ei mitään ylimääräisiä reissuja eri paikkoihin kuten tähän asti joka kerta (neuvolan toiminnasta olen tehnyt jo valituksen jne.). Pissanäytteessä leukkarit kolmella plussalla ja punasolut koholla - molemmat samat arvot siis pielessä kuin viimeksi kun oireita oli vaikka diagnoosia ei meinannut löytyä. Pissanäyte lähti hoitajan toimesta viljelyyn; mun ei tarvinnut tehdä senkään suhteen mitään eikä kulkea eri paikkoihin kuten tähän mennessä. Näinhän tämän kuulemma pitäisi nimenomaan toimiakin! Vaan ei ole toiminut meidän neuvolassa. Siellä oireitani ei otettu tosissaan vaikka lopulta löytyi kolme eri tulehdusta: pissatulehdus, emätin- ja hiivatulehdus. Lääkärin sain keskiviikolle, olisin saanut huomisellekin mutta oon koko päivän Helsingin reissulla.

Joka tapauksessa, paskaa että oireet vaan tulee uudelleen ja uudelleen ja pitää rampata joka viikko lääkäreissä. Mutta muistutus minulle: usko oireitasi, mene lääkäriin, koska tiedät itse että välissä oireita ei ollut ja että nyt kun on, arvot eivät olleet kunnossa vaikka pissanäyte kaksi viikkoa sitten oli.

Ja mikä hienointa: nyt asian tiimoilta toimittiin kuten olisi pitänyt tähänkin mennessä toimia. Kuinka helppoa ja huoletonta, kun ei tarvitse vääntää ja vaatia ja taistella ja tehdä valituksia ja itkeä neuvolan terkkarille että oikeasti oireita on, kun ylipäänsä koko asia on ikävä ja huolestuttava jo itsessään.

19+5

 

[varpahat]

Täälläkin käyty rakenneultrassa. Kaikki rakenteet on niinkuin pitääkin ja kaikki tarvittava löytyi. Mutta sydämessä näkyi vähän kalkkia ja aivoissa pieni nesterakkula. Perjantaina uusi ultra, jossa lääkäri katsoo näitä tarkemmin. Kätilö vakuutteli, ettei olisi huolissaan ja sanoi näitä löytyvän tasaisin väliajoin ilman mitään sen ihmeempää syytä. Ja erityisesti kun kaikki on muuten kunnossa, oli sitä mieltä ettei kannata stressata. Kyllä silti huolestuttaa. Onko kellään kokemusta vastaavista asioista?

Toivottavasti on harmittomia, nyt tuntuu perjantaihin olevan ikuisuus.. Ja tämäkin on tyttö kuten esikoinen <3

Meillä näkyi ultrassa myös se semmoinen valkoinen piste sydämessä, meni vähän ohi mikä se oli kun pelkäsin jotain vakavaa. Mutta hoitaja sanoi että tässä vaiheessa niitä voi näkyä ja häviävät myöhemmässä vaiheessa pois? Kirjoitti siitä kuitenkin ylös että oli nähnyt sellaisen.

 

[Pikkumyy93]

Onkos kellään muuten kokemusta kipulääkkeiden käytöstä raskausaikana? Mulla on itselläni selkärankareuma, ligamenttivaurio ja jotain hermostollista häikkää joka vaikuttaa oikean jalan toimintaan. Ennen raskautta kipulääkityksenä oli hermokipulääkket (gabrion), lisänä tarvittaessa opiaatti kipulääke tramal ja lihasrelaksantti sirdalud. No, raskautumisen jälkeen on lääkitys laitettu jäähylle, mutta tramal on teratologisen palvelun ja oman lääkärin mukaan turvallinen raskausaikana. Sekin täytyy tosin lopettaa noin kuukausi ennen la, koska voi aiheuttaa lapselle vieroitusoireita.

Olen viimeiseen asti sinnitellyt kipujen kanssa ennen kuin olen taipunut ottamaan tramalia ja arvatkaan vain kuinka huono omatunto sen ottamisen jälkeen on. Vaikka kuten lääkärikin sanoi että suurempi paha on se että voin henkisesti ja fyysisesti huonosti koko raskauden ja kärsin unenpuutteesta. Tottahan sekin. Mutta ymmärrän kyllä teitä, joita mietityttää raskauden aikainen lääkitys :/

Pikkumyy 23+3

 

[Mymmelintytär]

Täälläkin rakenneultra takana ja hienolta näytti! 304 grammaa potraa poikaa kasvaa siis näillä näkymin masussani.

 

[marre]

Täälläkin käyty rakenneultrassa. Kaikki rakenteet on niinkuin pitääkin ja kaikki tarvittava löytyi. Mutta sydämessä näkyi vähän kalkkia ja aivoissa pieni nesterakkula. Perjantaina uusi ultra, jossa lääkäri katsoo näitä tarkemmin. Kätilö vakuutteli, ettei olisi huolissaan ja sanoi näitä löytyvän tasaisin väliajoin ilman mitään sen ihmeempää syytä. Ja erityisesti kun kaikki on muuten kunnossa, oli sitä mieltä ettei kannata stressata. Kyllä silti huolestuttaa. Onko kellään kokemusta vastaavista asioista?

Toivottavasti on harmittomia, nyt tuntuu perjantaihin olevan ikuisuus.. Ja tämäkin on tyttö kuten esikoinen <3

Meillä toisen kaksosen sydämessä näkyi myös kalkkia. Lääkäri kuitenkin rauhoitteli että ei ole vaarallista ja häviää monesti itsestään pois. Eikä vaadi tässä vaiheessa mitään toimenpiteitä tai tarkkailua.