Joulukuun mammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Jos vaan mahdollista niin suosittelen lantionpohjalihaksien harjoittamiseen hakemaan ohjeita ihan fyssarilta ja siis sellaiselta joka on nimenomaan erikoistunut synnytyksen jälkeiseen palautumiseen. Osa piltes -ja joogaohjaajista osaa myös neuvoa hyviä kotijumppaohjeita. Työväenopistoilla on usein myös ryhmiä synnyttäneille! Pelkkä pissan pysäyttely ei riitä ;)
 
Mitä eikö ristiäisiä tarviikaan pitää 2kk sisällä syntymästä?? Mä oon luullu koko ajan niin ja hirveeltä kiireellä ollut niitä järkkää... :o
 
Mun on edelleen niin vaikea uskoa että meidän lapsella on downin syndrooma vaikka kaikki testit oli negatiivisia eikä meillä ollut kohonnutta riskiä edes. Mua oikeasti surettaa ja vituttaa. 70 lasta syntyy vuodessa suomessa ja yksi heistä tuli meille.. eniten vaan pelkään että tulee vaikeasti vammainen/sairasteleva/eikä kykene itsenäiseen elämään. Huomaan kadehtivani teitä jotka saitte terveet lapset. Vaikka pidänkin omaani maailman ihanimpana! Välillä huutoitken kun ahdistaa tulevaisuus.. niin surullista ja ahdistavaa. Vaikka rakastankin vauvaani enkä vaihtaisi kehenkään muuhun, olisin halunnut hänelle normaalin elämän.. :(
 
Jemina-87: Osaako kukaan selittää miksi seulonnoissa ei tuota huomattu, vaikka eihän se enää mitään auta :( toivottavasti saatte kaiken avun ja tuen tämän asian käsittelyyn. Elämä ei kyllä ole aina oikeudenmukaista ja joskus niin lohdutonta :( harmittaa kyllä teidän puolesta, itseenikin jännittää vielä edessä oleva synnytys, jos siinä sattuisikin jotain happivajetta tjms mikä vahingoittaisi lasta! Vie varmasti pitkään jotta asian hyväksyy!
 
Itsekin ajattelen, että miten tuollaiseen shokkiin voi sopeutua. Olen ihaillut myönteisiä kertomuksiasi teidän vauva-arjesta. Tässä vaiheessahan kaikki vauvat on samanlaisia. Toivon ja rukoilen, että teidän vauvnne saisi kasvaa mahdollisimman terveenä down diaknoosista hulimatta. Sinulle ja miehellesi myös voimia asian käsittelyyn ja tilanteeseen sopeutumiseen. Kaikki vaatii aikaa ja varmaan aika ajoin ne miksi -kysymykset ja kateuden pistoksetkin tulee mieleen. Anna niitten tulla! Täällä saat aina purkaa ajatuksia. Toivottavasti te saatte puhua ja purkaa ajatuksianne myös muualla. Olette ajatuksissani Jemina!
 
Jemina, kaikki tunteet on sallittuja, myös ne kateuden pistot ja huutoitkut. Ne ei vähennä sun rakkautta lasta kohtaan, mutta auttaa toipumaan shokista.

Vauva-lehdessä oli ihana juttu down-tytöstä ja hänen perheestään. Koitan kaivella lehden numeron, jossa juttu oli.
 
Apuva! Mitä tehdä kun vauva syö tyytyväisenä molemmat tissit, kunnes alkaa pulautella ja pulauttelee paljon, mutta hamuilee koko ajan niinkuin olisi vielä nälkäinen? On pidetty sylissä, röyhtäytetty, annettu tuttia ym. Nyt jo alkoi kitisemään ja itkemään, kun tissiä ei tullut. Annoin vähän tissiä, eikä pulauttanut nyt uudestaan. Annanko vaan lisää tissiä vaikka juuri aiemmin pulautteli hirveästi?
 
Äh täällä taas ährätään maha ongelmien kanssa, julmettu piereskely :( onko mitään hyviä vinkkejä millä sais pikkusen oloa helpotettua, cuplatonta en ole vielä kokeillut, maitohapot käytössä, mahaa hierotaan ja pierujumpataan...siirryin sannin kans sohvalle että ei herätetä pikku3 tolla ähinällä... Toisaalta ihanaa makoilla vauva rinnan päällä, ikävää vaan kun toista kipristää kovin :(
 
Jemina toivottavasti pikkunen saisi elää elämänsä terveenä ja itsenäisenä vaikka down hänellä onkin! Anna vaan kaikkien tunteiden tulla, paljon voimia asian käsittelyyn<3
 
Jemina

Kannattaa tutustua leijonaemojen yhdistykseen <3 se on erityislasten vanhemmille suunnattu järjestö.
Sielä saa paljon vinkkejä niin käytännön kuin vertaustuenkin muodossa <3

Meidän joukko on diagnooseiltaan kirjava <3 mutta jokainen meistä tietää miltä tuntuu kun oma lapsia on sairas.. :'(
Voimia asian sulatteluun teidän perheelle <3
 
Mun on edelleen niin vaikea uskoa että meidän lapsella on downin syndrooma vaikka kaikki testit oli negatiivisia eikä meillä ollut kohonnutta riskiä edes. Mua oikeasti surettaa ja vituttaa. 70 lasta syntyy vuodessa suomessa ja yksi heistä tuli meille.. eniten vaan pelkään että tulee vaikeasti vammainen/sairasteleva/eikä kykene itsenäiseen elämään. Huomaan kadehtivani teitä jotka saitte terveet lapset. Vaikka pidänkin omaani maailman ihanimpana! Välillä huutoitken kun ahdistaa tulevaisuus.. niin surullista ja ahdistavaa. Vaikka rakastankin vauvaani enkä vaihtaisi kehenkään muuhun, olisin halunnut hänelle normaalin elämän.. :(

Voimia asian käsittelyyn <3
Pystytkö ottamaan jo vertaistukea vastaan?
Heiltä saisi varmasti parasta tukea asiaan.
Kerroin sinulle kummipojastani jolla on myös sama sairaus. Hänen olemmassa olo on vaikuttanut siihen, että minä en ole tehnyt raskaana ollessa downin syndrooma testejä, ainoastaan katottu niskaturvotus ultralla.
Ystävälleni tehtiin seula poikaa odottaessa ja se oli negatiivinen. Äidillä oli kuitenkin koko ajan tunne, ettei kaikki ollut mahassa kunnossa vaikka mitään ei missään löytynytkään.
Poika syntyi ja tilanne selvisi.
Toista lasta odottaessa tulokset seulassa olivat normaalit, mutta kolmannen kohdalla tulos näytti positiivisuutta.
Heille tehtiin sit kaikki testit ja viimeiseksi lapsivesipunktio jossa varmistui lapsen olevan terve.
Testit ei ole millään tasolla luotettavia ja antaavat vääriä hälytyksiä jonka vuoksi jätin itse ne kokonaan tekemättä.
Jos olisin saanut positiivisen tuloksen niin en olisi kuitenkaan raskauden kulkua muuttanut.

Ystäväni kävi noita samoja tunteita läpi, mitä sinäkin.
Tunteet meni vuoristorataa onnellisuudesta inhoon.
Vauvaa hän jopa piilotteli ulkopuolisilta jottei kukaan nähnyt minkälainen vauva hänellä on.

Meillä on lasten ikäeroa vajaa vuosi ja minusta tuntui aluksi ikävältä mennä heidän luokse, kun tiesin äidin ajatukset kateudesta.
En sen kuitenkaan antanut vaikuttaa vaan hoidin vauvaa useinkin, kun äiti halusi ottaa etäisyyttä vauvasta ennen, kun kiintymystunteet heräsi.

Kuuluu varmasti toipumiseen noi kaikki tunteet.
Voimia roppakaupalla!!
 
Jemina-87: Osaako kukaan selittää miksi seulonnoissa ei tuota huomattu, vaikka eihän se enää mitään auta :( toivottavasti saatte kaiken avun ja tuen tämän asian käsittelyyn. Elämä ei kyllä ole aina oikeudenmukaista ja joskus niin lohdutonta :( harmittaa kyllä teidän puolesta, itseenikin jännittää vielä edessä oleva synnytys, jos siinä sattuisikin jotain happivajetta tjms mikä vahingoittaisi lasta! Vie varmasti pitkään jotta asian hyväksyy!
Siis ainoa selitys oli just että testit ei ole kuin 85% luotettavia.. siis se verikoe. Ja niskapoimu ultrassa ei ollut yhtään turvotusta.. näin vaan kävi nyt.. :/
 
Voimia asian käsittelyyn <3
Pystytkö ottamaan jo vertaistukea vastaan?
Heiltä saisi varmasti parasta tukea asiaan.
Kerroin sinulle kummipojastani jolla on myös sama sairaus. Hänen olemmassa olo on vaikuttanut siihen, että minä en ole tehnyt raskaana ollessa downin syndrooma testejä, ainoastaan katottu niskaturvotus ultralla.
Ystävälleni tehtiin seula poikaa odottaessa ja se oli negatiivinen. Äidillä oli kuitenkin koko ajan tunne, ettei kaikki ollut mahassa kunnossa vaikka mitään ei missään löytynytkään.
Poika syntyi ja tilanne selvisi.
Toista lasta odottaessa tulokset seulassa olivat normaalit, mutta kolmannen kohdalla tulos näytti positiivisuutta.
Heille tehtiin sit kaikki testit ja viimeiseksi lapsivesipunktio jossa varmistui lapsen olevan terve.
Testit ei ole millään tasolla luotettavia ja antaavat vääriä hälytyksiä jonka vuoksi jätin itse ne kokonaan tekemättä.
Jos olisin saanut positiivisen tuloksen niin en olisi kuitenkaan raskauden kulkua muuttanut.

Ystäväni kävi noita samoja tunteita läpi, mitä sinäkin.
Tunteet meni vuoristorataa onnellisuudesta inhoon.
Vauvaa hän jopa piilotteli ulkopuolisilta jottei kukaan nähnyt minkälainen vauva hänellä on.

Meillä on lasten ikäeroa vajaa vuosi ja minusta tuntui aluksi ikävältä mennä heidän luokse, kun tiesin äidin ajatukset kateudesta.
En sen kuitenkaan antanut vaikuttaa vaan hoidin vauvaa useinkin, kun äiti halusi ottaa etäisyyttä vauvasta ennen, kun kiintymystunteet heräsi.

Kuuluu varmasti toipumiseen noi kaikki tunteet.
Voimia roppakaupalla!!
Siis ymmärsinkö oikein että 3 lasta joilla 2 down??
 
Ihania kommentteja saan teiltä. Kiitos! Huutoitkut pääsee aina siinä vaiheessa kun googletan ja esim. Downien kuoliniästä kun lukee.. ennen kuollut 30-40v ja nykyän 50-70.. ajatus että joutuisi hautaamaan oman lapsen.. :(
 
Ei yhdellä on down.
Kolmatta lasta odottaessa testi tulokset olivat positiiviset, mut lisätutkimuksissa kuitenkin selvisi lapsen olevan terve.

Heillä siis sairaan lapsen kohdalla tulos negatiivinen ja terveen kohdalla positiivinen.
 
Jemina, Metsäläinen kiteytti myös mun ajatukset, voimia :Heartpink

Täällä joku tiheän imun yö, pakko vetää suklaata kun on muuten ihan väsymyksen kourissa. Enpä muistanutkaan miten rankkaa valvominen on..

Omanapailua lisää. Hormonit myllää kun pahoitin niin mielen miehen ns vitseistä mitä on nyt synnytyksen jälkeen lennellyt ilmoille joka päivä. Aiheena mun paino ja mahalöllykkä. Huumoria sanoo olevan mutta ei tajua kuinka paljon mua sattuu tollanen vitsailu. Ehkä nyt vaan oon herkkänahkainen mut rajansa kaikella!

Synnytyksestä on vajaa pari viikkoa ja häntäluu vaivaa älyttömästi edelleen, palautuu hitaasti tai voisko olla jotain muuta? Kellään kokemuksia?
Poika oli niin iso ja ponnistusvaihe kesti ja venytti vissiin paikkoja, mut tää kipu ei oo kivaa. Panadolia olen syönyt ja se auttaa hetkeksi.

Tänään pitäisi vähän jaksaa siivoilla, neuvolatäti tulee huomenna kylään. Te joilla neuvolatäti on käynyt, minkälainen visiitti on kyseessä? Jotenkin stressaa jos se kuinka katsoo meidän huushollia..
 
Jemina oman lapsen hautaaminen on varmasti jokaisen äidin pahin pelko, uskoisin että down potilaidenkin sairauksia osataan nyky sairaanhoidossa hoitaa hyvin! Koskaan kun ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, joten eläkäämme hetkessä<3 mottona elämääni on "miksi murehtia huomista kun tämäkin päivä vielä kokematta", voimia jemina<3
 
Meillä toi kestoilu on jäänyt kotioloihin, en oikein oo perustanut niiden likavaippojen raahailusta, ehkä sitten kun saadaan taskuvaipat käyttöön niin sekin on helpompaa. :)

Airam, meilläkin on tota ylensyöntiä ja sitten pulauttelua, ja sit myös iltatankkausta. Ite oon antanut rintaa vaikka puklailiskin, ehkä sit jos pulauttelu alkaa haitata vauvaa tai kasvua niin pitää väliä. :)

Ite en oo uskaltanut antaa tuttia pienelle, meillä kun esikoinen ei enää myöhemmin oppinut tutille niin oon ajatellut et olkoon. Vähän kyllä ihmetyttaa terveydenhuoltohenkilökunnan tuttimania :o Siis sekä esikoisen et tän nykysen pikkumiehen kanssa on useat hoitsut sekä lääkärit pyöritelleet silmiä ja huokailleet kun kysyneet että oisko tuttia ja vastaus on ollut ei. Yks lääkäri jopa valisti mua että pitää varoa ettei vauva ala pitämään mun tissiä tuttina. :D Wtf, oon aina luullut että se tutti on tissin korvike vauvalle, ja hyvä jos nyt viihtyy rinnalla.
 
Takaisin
Top