Miltäs se vanhemmuus nyt sitten tuntuu?

Kun mullakin on huonoja fiiliksiä sillointällöin niin en missään nimessä mainitse niitä neuvolassa. Puhuin paniikistani ja peloistani raskausaikana ja jouduin terapiaan juttelemaan tunteistani. Tämän lisäksi meillä alkoi hypätä perheneuvojaa ja sosiaalityöntekijää ja se touhu ei ole vieläkään loppunut. En halua puhua heidän kanssaan, en tarvitse apua enkä ole henkisesti epävakaa mutta sen sanominen ei auta. Jos en lähetä sähköpostia tai soita tai käy kertomassa että kivaa on ja elämä loistaa niin joku tulee ovelle varmistamaan että olen hengissä.

Meidän poika on suurimmaksi osaksi ns. helppo lapsi joka harvemmin turhia huutaa ja hiljenee pienellä vaivalla. Vain yöt ovat hankalia kun en saa nukuttua vaikka lapsi nukkuukin. Uni ei vain tule ja olen koko ajan väsynyt. Rauta-arvot on alhaiset eivätkä nouse. Rautalääkettä on mutten ikinä muista ottaa. Monipuolisesti pitäisi syödä mutten joko ehdi tai viitsi panostaa syömisiini.

Ja kun minä elän täysin autopilotilla niin isäntä on känkkäränkkä kun en kykene innostumaan seksistä.
 
Mä oon täyttänyt sen lomakkeen ja sain lievän masennuksen verran pisteitä. Vähän ehkä kyseenalaistan tuota koska totta hitossa ahdistaa kun nukut pari tuntia kerralla ja vauvalla mahavaivoja. Tämä silloin kun täytin lomakkeen. Söin masennuslääkkeitä ennen raskautta ja sen aikanakin hetken, lapsettomuus pisti mielen todella matalaksi. Nyt kehottavat jatkamaan keskusteluja hoitajan kanssa, en vain ole saanut aikaiseksi varata aikaa. Tuntuu ettei mitään ehdi nykyään. Toivoisin että selviän näistä tunnemyrskyistä ilman lääkkeitä. Nyt on vähän pää kipeä, hoidan mahakipuista vauvaa ja lapsipuolta kotona, isukki on sairaalassa sydänoireiden takia, osoittautuivat onneksi ehkä lihasperäisiksi. Semmosta, hetken mietin jo että mites kävis yksin tuon vauvan hoito.
 
Taidan olla yksi niistä "yli positiivisista" ihmisistä. Alusta lähtien ollu todella hyvä fiilis ja vahva rakkaus vauvaa kohtaan. Myös parisuhde luistaa vieläkin paremmin kuin aikaisemmin. Rakastan touhuta pikkuisen kanssa, illalla odottelen että näkee taas aamulla vauvan hymyn :Heartred koen vauva arjen helpoksi ja ihanaksi! Tähän toki varmasti vaikuttaa se, että meidän vauva ei oikeastaan itke lainkaan (olen tainut noin 5 kertaa kuulla että itkisi vähän nyt reilun 2 kk aikana) ja toki se, että mieheni osallistuu vauvan hoitamiseen todella aktiivisesti. Poika myös nukkuu yöt kokonaan, viime yönä maistui 11h unta.
 
Ymmärrän myös että jos vauva on "vaikea" voi olla hankalaa ajatella näin positiivisesti. En siis viestilläni tarkoittanut millään tavalla "morkata" jos jollakin on myös negatiivisia ajatuksia. Tiedän että saan olla todella onnellinen kun näin kiltti vauva ja tiedostan myös että asia voi vielä muuttua :)
 
Ehkä mun vauvalla on sitten helppo murrosikä :) Kaikkien pitäisi tietysti voida nauttia omista vauvoista, välillä vaan surettaa kun tuntuu että tilanteesta johtuen en siihen koko ajan pysty. Nauti siis rauhallisesta vauvasta :)
 
Sikakissa mä en uskaltanut ekan lapsen vauvaneuvoloissa purkaa läheskään kaikkea sitä väsymystä mitä oikeasti oli kun pelotti että sossut alkaa ramppaamaan ovella. Siis kyllähän ne ties miten huonosti vauva nukkui ja että oltiin aika poikki, mutta kun me oltiin oikeasti ihan helvetin poikki ja elettiin kuukausia sumussa. Apua oltais tarvittu mutta mä en halunnut apua vierailta ihmisiltä ja hävetti se oma voimattomuus ja kykenemättömyys.

Joo ja tunnistan myös tuon että ei tuu syötyä tarpeeks monipuolisesti. Ei jaksa ei pysty ei kykene. Haluaisin syödä terveellisemmin ja vähän laihtua, mutta silti joka päivä menen helpoimman kautta ja ahmin ruokaa kuin en sitä olisi ennen nähnyt. Nälkä on aivan hirvee koko ajan, ilmeisesti imetys kuluttaa mulla siis aika paljon..

Niin ja ei täälläkään kovin usein vällyjen välissä tapahdu mitään. Tekee tavallaan mieli mutta sit tilaisuuden tullessa mä olen vaan aina ihan väsynyt. Mies raukka, huomaa että sillä olisi parempi fiilis jos vähän useemmin sais mutta ku ei vaan energia riitä mulla.
 
Mulla on myös mun mielestä ns. helppo vauva. Ottaa tosiaan vaan voimille kun on viikkoja jolloin olen yksin kotona. Jos nukutaan yöt huonosti niin en välttämättä ole parhaimmalla seurustelutuulella. Nyt välillä vauva ei enää nuku pitkiä päikkäreitä niin en saa edes niitä pieniä lepohetkiä. Jankutan varmaan tästä mutta tällainen fiilis mulla on.

Olin ihan varma että syön terveellisesti imetysajan. No huonosti on alkanut. Vauva on vaativa sitten kun on hereillä kaipaa viihdytystä. Ei mulla ole aikaa edes salaattia tehdä. Ruokapuoli onkin aivan hirveästi einestä silloin kun mies on pois. Syön joulunamuja ja jotain suolaista vuorotellen. Onneksi vaunulenkit pitää vielä kilot kurissa, mutta haluaisin kovasti että vielä niitä pois saisin.
 
Kun esikoisemme itki vuorokaudet ympäri, muistan joskus maanneeni sikiöasennossa sängyssä ja miettineeni, että olen kuin katiskassa jumissa. Kyläillessä ystävillä muistan katsoneeni heidän sänkyjään ja ajatelleeni, että ystäväni eivät tiedä kuinka onnekkaita ovatkaan kun saavat nukkua. Olin varma, etten nuku enää ikinä ja mun vauva vihaa mua kun koko ajan vaan huutaa. Sitten vielä tämä juttu, että ympärille syntyi vauvoja, jotka olivat KILTTEJÄ. Sitä hoettiin joka puolella. Ai että se otti pannuun. Siis kiltti vauva ei itke, joten TUHMA vauva itkee. Minun rääpäleeni oli siis jotenkin ilkeä kun huusi. Olin koko ajan puolustuskannalla ja yritin vakuutella kaikille, että minun poikani on ihan hyvä poika. Ja olin ihan loppu. En nauttinut kyllä sekunnistakaan.

Edelleen saan kylmiä väreitä kun mietinkin niitä aikoja. Puhuin kyllä neuvolassa ja puhuin muutenkin paljon. Mutta ei kukaan osannut auttaa. Nyt toivon, että joku olisi vaan tullut ja vienyt pojan edes yhdeksi yöksi muualle huutamaan, jotta olisimme miehen kanssa saaneet kasattua itsemme.

Nyt tuo huutava vauveli on hirmu iloinen taapero, joka tuo kyllä rajattomasti iloa & hampaiden kiristelyä tähän arkeen. Tänään hän metsästi ainakin 20 minuuttia omaa varjoaan kikattaen niin järjettömän suloisesti, että mua ihan itketti! Eikä koko päivänä suostunut syömään juuri mitään, mutta muisti kyllä kiukuta nälkäänsä.

Että niin ne asiat muuttuvat ja lutviutuvat. Katiskakin aukesi :)
 
Moomi90 sanoi:
Ymmärrän myös että jos vauva on "vaikea" voi olla hankalaa ajatella näin positiivisesti. En siis viestilläni tarkoittanut millään tavalla "morkata" jos jollakin on myös negatiivisia ajatuksia. Tiedän että saan olla todella onnellinen kun näin kiltti vauva ja tiedostan myös että asia voi vielä muuttua :)
Click to expand...
Näin väsyneenä kahden pienen lapsen äitinä kun luen tätä keskustelua, saa tämä maininta kiltistä vauvasta mut kyllä kuumenemaan ihan jopa tarpeettoman paljon.. On siitä täällä aiemminkin jo puhuttu. Eihän paljon itkevä, tyytymätön lapsi kai kuitenkaan tuhma ole.
Niin mä ainakin itselleni huonompina päivinä hoen, että ei se vauva kiusallaan paljoa itke ja hermojani kiristele.
Ei mulla muuta. Kiva, että uskallatte mainita myös näistä ei niin ruusuisista pikkuvauva-ajoista.
 
Oho. Triina ehtikin ensin. Aina askeleen edellä. [emoji6]
 
En todellakaan tarkoittanut että itkevä jne vauva olisi "tuhma". Ajattelinkin että uskaltaako koko asiasta kertoa kun "on muka niin ruusuilla tanssimista". Tämä taisi siis olla ketju johon ei voi positiivisia ajatuksia kirjoittaa :) onhan minulla oikeus olla sitä mieltä että vauvani on kiltti. :)
 
Mun äiti sanoo usein että onpas kiltti poika ja siihen vastaan aina että ei noin saa sanoa, hän on vain tyytyväinen...sillä hetkellä :)

Poika on kyllä helpohko, täytti jouluaattona 3kk. Mutta nyt on selvästi alkanut haluta olla enemmän tissillä ja mun kanssa. Päästelee leikkimatolla ja yksin sängyssä ollessaan sellaisia hellyyttäviä kaipaavia vinkunaääniä...
 
Toki se on oikeutesi. Tämä perustyytyväisen vauvan rinnastaminen kilttiin vauvaan on vain kovin kovin arka aihe-alue meille jotka ovat kannelleet niitä vähän tyytymättömämpiä ympäri taloa tunti, päivä, viikko ja kuukausitolkulla.
Sanavalinnat on äärimmäisen tarkkoja, kun väsymykseen turhautuneet äidit vaihtavat ajatuksia.
On toki kiva kuulla, että jollain arki sujuu vaivattomasti ja lapsi on tyytyväinen jne. Luohan se uskoa siihen omaan tekemiseenkin.
Mutta tämä kiltteys.. Myönnän sen kolahtavan todella arkaan paikkaan.
 
Täälläpä on tosi hyvä keskustelu! Wau! :thumright

Esikoisen vauva aikaan palatakseni, niin heti vauvan rinnalle saatuani tiesin että tämä on minun lapseni. Vihdoin ja viimein näin hänet! Mutta suuria rakkauden tunteita en kyllä kokenut.
Meistä oli tullut perhe! Ei enää pelkästään minä ja mieheni. Pariskunta. vaan esikoinen teki meistä perheen.:Heartred

Vauvan hoidon suhteen olin hukassa. Miksi se itkee ja miten sen saa rauhoittumaan?
Odotin kovasti että milloin poika lähtee liikkeelle ja alkaa puhumaan.

Kyllä. Rakastan poikaani.
Toisinaan myös hermostun tuolle 2v 4 kk veijarille valtavasti. Myönnettäköön että Melkeinpä päivittäin. Hää on nyt kekannu ulista ääntään särkien suurimman osan päivää..Huhheijjakkaa..

Tää typy kun on sitten se toinen lapsi, niin ihan kaikkea ei oo enää tarvinnu kantapään kautta mennä. Välillä valvotaan yöllä ja välillä päivällä. Toivottavasti tää kohta helpottaa.

Voimia päivään antaa lasten hymyt ja naurut. Mutta mikään ei voita sitä hetkeä kun mies tulee kotiin. Yks päivän kohokohta.:hug003

tottapuhuakseni olen alkanut ymmärtää niitä keiden vanhemmat lapset käyvät ainakin osan viikkoa päivä hoidossa. Haluaisin nykyään itsekkin laittaa esikoisen muutomaksi päiväksi hoitoon, kun ei sille täällä maalla oo ketään kavereita tai mitään tekemistäkään. Mutta mitenkäs laitat kun hoitopaikat on yli 20 km päässä ja isännänkin työpäivät on varsin pitkiä... Noh, eiköhän tästä suosta jotenkin ylös rämmitä.. toivottavasti noista lapsista on joskus seuraa toisilleen.
 
onneksi on myös heitä joilla arki on ihanaa suurimman osan aikaa, sitä se alkaa itselläkin olemaan. Vauva vaatii omansa ja vieläpä äänekkäästi, mua väsyttää ihan sairaasti, mutta oma asenne on muuttunut taakasta ja rasitteesta tehtäväksi, tarkoitukseksi.

Ei sitä varmaan enää lapsia maailmaan syntyisikään jos kaikki äidiksi halajavat peloteltaisiin masennuksella, kroonisella univajeella ja tunnemyrskyillä ja vaikeilla vauvoilla... Vaikka osaltaan totta ovatkin ja tärkeitä tiedostaa, mutta eivät kuitenkaan koko totuutta. :) se miten kukin minkäkin kokee on niin yksilöllistä. Minusta 3 herätystä yössä on rankkaa, joku toinen olisi onnensa kukkuloilla jos saman saisi.
 
Hepsuli, miten sulla on helppo vauva, jos vaatii hereillä ollessaan viihdytystä? Mulla esikoinen oli mielestäni tosi hankala vauva ja suuri syy nimenomaan jatkuva viihdytystarve..muuten itki koko ajan. Esikoisen vauva-aika oli kyllä muutenkin kaikin puolin vaikeaa: yöt pitkään jatkuvaa heräilyä, imetys kivuliasta, mieliala heitteli ja tuntui, että on menettänyt oman elämänsä kokonaan. Kaikille samoissa fiiliksissä kamppaileville lohdutuksen sana: aika kuluu koko ajan ja 9kk kohdalla mä sain nukkua pari yötä vauvan ihmetekona ja olin samantein varma, että haluan toisen lapsen. Vuoden kohdalla ei enää maltettu odottaa yrittämisen kanssa, vaikka yöheräily jatkui flunssakierteen takia. Eli noista fiiliksistä huolimatta voi ihan hyvin jo puolen vuoden kuluttua olla valmis samaan uudestaan..se mun mielestä on jotenkin toivoa antava ajatus.
Mä vaan ihmettelen, kun tokan kanssa moni asia on niin erilaista. Kai se on ihan ymmärrettävääkin. Tässä ei enää menetä vapauttaan mennä miten haluaa tai nukkua milloin haluaa..ne meni jo ekan kanssa ja asian kanssa on jo suht sujut. Vauvan herääminen päikkäreiltä liian aikaisin ei tunnu niin ihmeelliseltä, kun esikoista on joka tapauksessa hoitamassa. Puolison kanssa on ristiriidat jo kerran sovitettu ja vauvasta osaa odottaa "pahinta". Sit voi viel käydä niin ku mulla, että saakin helpon vauvan tokana ja täysin erilaisen kokemuksen vauva-ajasta. Mikä vauva tää on, jota ei tarvii kantaa vähän väliä itkun tyrehdyttämiseksi..miten tää itkee vaan nälkää ja väsymystä, joille voi oikeasti tehdä jotain..ja ennen kaikkea, nukkuuks jotkut vauvat viisikin tuntia putkeen yöaikaan? Olin varautunut hirveään vuoteen sillä ajatuksella, että joku päivä mulla on kaksi lasta, jotka leikkii keskenään, saa turvaa toisistaan ja nukkuu molemmat yön yli. Ja päädyin vauvapumpuliin, jossa toivon päivien kestävän pitkään, jotta vauva-aika ei hurahtaisi liian nopeasti. Elämä pääs yllättämään. :)
Edit: ohhoh, olipa mun tekstin kirjoitusaikana tullut kasa muita viestejä! Moomi90, käytä kiltin sijaan sanaa helppo, niin vältyt vihaisilta kommenteilta. :D Mua ei ikinä toi särähtänyt korvaan, mutta luettuani muiden hermostumisesta tuon kiltti-sanan kanssa, aloin kattoa, etten vahingossa itse sitä käyttäis. Eiköhän tänne muuten saa onnellisiakin tarinoita laittaa. Hyvä vaan, kun valittamista tulee helpommin tehtyä!
 
Muokattu viimeksi:
Samaa mieltä kuin hannah, että vaikka lapseni perustyytyväisiä "kiltti" sanaa myös vierastan. Ja ymmärrän täysin, että äidit joiden vauvojen tyytymättömyys lisää rasitusta olemassa oleville voimavaroille helposti rinnastavat "tuhma" kuvauksen kuvaavan tyytyväisen vauvan vastakohdaksi vaikka he itse tai kukaan muukaan tässä keskustelussa rinnastaisi.
 
Mulla kanssa särähtää korvaan se sana kiltti. Esikoinen kun oli se hankalampi ja edelleenkin "melko hankala". Yritän muistuttaa itselleni ettei se tuhma ole, se vaan ei ymmärrä, se vain kokeilee rajojaan, se ei ymmärrä vielä.
Muistan kuinka neuvolassa terkka sanoi mulle ettei ole tuhmia ja kilttejä vauvoja. Olen yrittänyt pitää sen mielessä.
Tää tuoreempi tapaus kun on paljon rauhallisempi ja tyytyväisempi niin mummot kyselee onko se kiltti vauva? Mielessäni kiroilen ja tukahdutan sanojani. En oikein osaa vastata siihen mitään sit.

Hei mulla iski kanssa vauvakuume kun esikoinen (se hankala lapsi) oli vasta 4-5kk! Onneks ukko toppuutteli vähän ja alettiin yrittää sit vasta muutama kuukaus myöhemmin. Et kyllä sen hankalan ja vaikean vauva-ajan yli pääsee ja jossain vaiheessa elämä jatkuu ja kuin hullu haluaakin sit toisen samanlaisen kirkuvan rääpäleen ;D
 
  • Tykkään
Reaktiot: M&S
M&S Koen että poika on helppo kun ei tarvitse erityisesti nukuttaa, ei itke oikein. Vaikka tarviikin seuraa hereillä ollessaan. Koen kaiken raskaaksi vain silloin kun olen yksin kotona tekemässä niitä asioita 24/7 ja mahdollisesti 3-5päivää vkossa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top