Mulla ei oo sovittu mitään käynnistysaikaa. Eiköhän se kuitenkin ole edessä, jossei viimeistään viikon sisään synny. Tai vähän reilu viikon. Nyt kuitenkin 40+2. Huhhuh. Fyysisesti ihan hyvä olo onneksi, mutta psyyke loppuu pian :D
Nyt vielä lukematta teijän 30 sivua tekstiä, mutta ilmoittelen itestäni nyt jonkun verran. Torstai-iltana irtoili limatulppaa. Yöllä kävin kolmen aikaan vessassa ja kun olin kiipeämässä takasin sänkyyn niin vedet meni ja vettähän tuli ja lorotteli koko ajan lisää, ei siis voinut itse erehtyä että mitä tapahtui. Onneksi hulahtivat just ennen kun kiipesin sänkyyn niin ei sinne tullut. Ekana menin suihkuun ja sit alkoikin ihmettely että soitanko kaverille joka kyydiksi lupautunut että saattaa tulla lähtö yön aikana vai soitanko sairaalalle vai mitä teen, supistuksia ei tuntunut yhtään. Noh kaverille soitin, ei vastannut aluksi. Sitten soitto varmuudeksi vielä sairaalalle josta ohjeistettiin että mene takaisin nukkumaan, mutta varmista että lapsi liikkuu ennen kuin menet nukkuun. Vatsa muuten muuttui tosi paljon vesien menosta, pieneni ja pinkeys lähti.. Oli jotenkin painavan olonen. Siinä sitten mietin miten muka nukkua kun vettä tulee koko ajan lisää ja tuntui etten suihkusta pääse pois tuon ongelman takia.. Noh sain kun sainkin itseni makkariin ja sängyn vuorattua kosteussuojalla pyyhkeillä ja vaikka millä. Kävin makuulle ja aloin varmistamaan että lapsi liikkuisi, noh ei liikkunut.. Ei vaikka kuinka hytkyttelin mahaa. Siis uusi soitto synnärille ja sieltä sanottiin et tsekkaukselle mentävä. Kaveri olikin tossa välissä soittanut jo takas ja soitin nyt siis uudestaan et mennään. Sain itteni vuorattua vaikka ja millä pyyhkeillä mitä tungin housuihin ja sit lopuksi pitkä hame päälle ettei näyttänyt ihan idiootille 
Sairaalassa laittoivat käyrille ja sanoivat että luultavasti päästään vielä kotiin kun lapsen sykkeet kuului ja liikkumista alkoi tapahtua. Tunnin käyrillä olon jälkeen selvisi kuitenkin että sykkeessä on laskuja ja tulisi jäädä sittenkin sairaalaan. Päästiin miehen kanssa huoneeseen jossa oli parisänky telkkari jne odottelemaan tapahtumien kulkua.
Ainiin nyt pakko mainita kun valitin sitä miehen juomista ja ymmärtämättömyyttä aikaisemmin, noh sehän oli vetänyt edellisenä iltana ittensä hirveeseen humalaan josta onneksi kerennyt vähän selvitä siinä ennen kuin sairaalaan mentiin, sairaalalla siis ei huomioitu että ois ollut humalassa. Mut hirveestä krapulasta hän kärsi ja oksenteli siellä aamun. Onneks sitäkään ei huomattu ja itse pienesti jopa nautin tilanteesta, tuli sellainen "siitäs sait kun et uskonut mua" fiilis
Käyrille laitettiin taas aamusta uudestaan ja sykkeissä näkyi edelleen laskuja.. Lopulta jouduin käyrille koko aikaisesti enkä siis voinut helpottaa supistuksia liikunnalla tai suihkulla tai ammeella.. Olo alkoi käydä tuskaiseksi.. Synnytyssaliin mentiin muistaakseni kolmen aikaan päivällä, kivut oli ihan mielettömät enkä saanut olla kuin kyljellään, lopulta enää vain oikealla kyljellä kun vasemmalla laskut olivat huomattavampia, kirosin sitä tilannetta.. Miksi ei saanut liikkua miksi ilokaasusta tuli vain huono olo miksi supistukset eivät tehneet mitään muuta kuin sattuivat ihan liikaa ja miksi sen piti nyt mennä niin.. Eli siis kohdun suu ei lähtenyt avautumaan supistuksista huolimatta. Halusin epiduraalin, mutta sekin oli kuulemma liian aikaista laittaa.. Toivo alkoi mennä koko homman suhteen, itkin ja olin hädissäni ja kirosin vielä lisää koko tilannetta. Kätilö totesi että kysyy erikoislupaa epiduraaliin kun tilanne oli mitä oli. Noh lupa saatiin ja kun lääke alkoi vaikuttamaan olin vihdoin helpottunut. Kivut olivat poissa mutta tunsin supistukset paineen tunteena. Reilun tunnin päästä kohdun suu oli alkanut avautumaan mutta liian hitaasti sykkeen laskuihin nähden, joten päättivät laittaa oksitosiinitipan kiihdyttämään tilannetta. Tipan laitosta meni vartti kun kohdun suu olikin kokonaan auki ja tuli hirveä tarve ponnistaa, vähän epäuskoisesti mainitsin kätilölle että tuntuu kyllä että lapsi olisi tulossa nyt kun en olisi uskonut että niin nopeasti tapahtuu. Mies oli just hakemassa teetä sillä hetkellä. Kaksi muuta kätilöä juos kiireesti avuks ja laittoivat jotkun jalkatuet sänkyyn kiinni ja sanoivat että pitää imukupilla avittaa niiden sykkeiden takia, noh 6min ponnistusvaiheen jälkeen imukupilla ja episiotomialla avustettuna lapsi oli ulkona 19:46. Olin hämmentenyt kuinka nopeasti se tulikin ulos kaiken odottelun jälkeen, mies kerkesi just paikalle myöskin. Lapsesta ihan ekana mentiin katsomaan jotain oisko niitä sykkeitä just, et ihan suorilta ei päässyt rinnalle. Mut hetken päästä tuotiin ja sitten oltiikin tosi onnellisia. Jälkeiset tuli tosi helposti ja tikkaus onneksi oli myös kivuton. Sykkeiden laskulle ei mitään erityistä syytä löytynyt, arvelivat jos lapsi oli maannut napanuoran päällä..
Paljon toivottu perhehuone ikävä kyllä ei ruuhkan takia onnistunut ja mies joutui lähteä kotiin. Itse mut laitettiin neljän hengen huoneeseen vaikka synnytyspelkopolilla oli sanottu et sairaalassa on vain kahen hengen huoneita, kirosin sitä pelkopolia alimpaan helvettiin siinä vaiheessa. 22:30 sinne saavuttiin ja heti tuli huonekaveri kyselemään synnytyksestä ja kaikesta, ahdisti ihan pirusti. Teki mieli huutaa jollekin hoitajalle et se sosiaalinen ahdistuneisuus diagnoosi niissä mun papereissa ei oo huvin vuoks kirjotettu.. Eihän ne ruuhkalle mitään voi mutta silti.. Toinen huonekaveri taas kuorsas koko yön helvetin kovaa, itku siinä meinas tulla.. Oma lapsi nukku niin nätisti ja itse oli ihan rättiväsynyt ni yks kuorsaa ja kuorsaa.. Hoitajalta kysyin onko heillä korvatulppia ni se vaan naureskeli et joo kylläpä kuorsaa kovaa et on heillä, mut hänen pitää kohta herättää kuorsaaja imettämään niin ei sit tuonu niit korvatulppia, mua lohdutti ihan hirveesti et se imetti vartin ja jatko kuorsaamista... Luojan kiitos seuraavana iltana vapautu perhehuone ja päästiin miehen kanssa rauhaan. Perhehuone menetettiin maanantai aamusta kun lisää ruuhkaa, mutta onneks lääkärintarkistuksen myötä päästiin maanantai illasta kotiutumaan.
Nyt on yö nukuttu kotona hyvin ja laps on mitä ihanin töhöttäjä. Rauhallinen ja antaa aikaa nytkin esim tässä koneella istumiseen. Epparihaava on pirun kipeä ja inhottaa kun ei voi istua mut se tuntuu nyt jo pieneltä murheelta kun pääs kotiin. Laitan tuon synnytysosuuden tuonne synnytyskertomusten joukkoon myös :)
Sairaalassa laittoivat käyrille ja sanoivat että luultavasti päästään vielä kotiin kun lapsen sykkeet kuului ja liikkumista alkoi tapahtua. Tunnin käyrillä olon jälkeen selvisi kuitenkin että sykkeessä on laskuja ja tulisi jäädä sittenkin sairaalaan. Päästiin miehen kanssa huoneeseen jossa oli parisänky telkkari jne odottelemaan tapahtumien kulkua.
Ainiin nyt pakko mainita kun valitin sitä miehen juomista ja ymmärtämättömyyttä aikaisemmin, noh sehän oli vetänyt edellisenä iltana ittensä hirveeseen humalaan josta onneksi kerennyt vähän selvitä siinä ennen kuin sairaalaan mentiin, sairaalalla siis ei huomioitu että ois ollut humalassa. Mut hirveestä krapulasta hän kärsi ja oksenteli siellä aamun. Onneks sitäkään ei huomattu ja itse pienesti jopa nautin tilanteesta, tuli sellainen "siitäs sait kun et uskonut mua" fiilis
Käyrille laitettiin taas aamusta uudestaan ja sykkeissä näkyi edelleen laskuja.. Lopulta jouduin käyrille koko aikaisesti enkä siis voinut helpottaa supistuksia liikunnalla tai suihkulla tai ammeella.. Olo alkoi käydä tuskaiseksi.. Synnytyssaliin mentiin muistaakseni kolmen aikaan päivällä, kivut oli ihan mielettömät enkä saanut olla kuin kyljellään, lopulta enää vain oikealla kyljellä kun vasemmalla laskut olivat huomattavampia, kirosin sitä tilannetta.. Miksi ei saanut liikkua miksi ilokaasusta tuli vain huono olo miksi supistukset eivät tehneet mitään muuta kuin sattuivat ihan liikaa ja miksi sen piti nyt mennä niin.. Eli siis kohdun suu ei lähtenyt avautumaan supistuksista huolimatta. Halusin epiduraalin, mutta sekin oli kuulemma liian aikaista laittaa.. Toivo alkoi mennä koko homman suhteen, itkin ja olin hädissäni ja kirosin vielä lisää koko tilannetta. Kätilö totesi että kysyy erikoislupaa epiduraaliin kun tilanne oli mitä oli. Noh lupa saatiin ja kun lääke alkoi vaikuttamaan olin vihdoin helpottunut. Kivut olivat poissa mutta tunsin supistukset paineen tunteena. Reilun tunnin päästä kohdun suu oli alkanut avautumaan mutta liian hitaasti sykkeen laskuihin nähden, joten päättivät laittaa oksitosiinitipan kiihdyttämään tilannetta. Tipan laitosta meni vartti kun kohdun suu olikin kokonaan auki ja tuli hirveä tarve ponnistaa, vähän epäuskoisesti mainitsin kätilölle että tuntuu kyllä että lapsi olisi tulossa nyt kun en olisi uskonut että niin nopeasti tapahtuu. Mies oli just hakemassa teetä sillä hetkellä. Kaksi muuta kätilöä juos kiireesti avuks ja laittoivat jotkun jalkatuet sänkyyn kiinni ja sanoivat että pitää imukupilla avittaa niiden sykkeiden takia, noh 6min ponnistusvaiheen jälkeen imukupilla ja episiotomialla avustettuna lapsi oli ulkona 19:46. Olin hämmentenyt kuinka nopeasti se tulikin ulos kaiken odottelun jälkeen, mies kerkesi just paikalle myöskin. Lapsesta ihan ekana mentiin katsomaan jotain oisko niitä sykkeitä just, et ihan suorilta ei päässyt rinnalle. Mut hetken päästä tuotiin ja sitten oltiikin tosi onnellisia. Jälkeiset tuli tosi helposti ja tikkaus onneksi oli myös kivuton. Sykkeiden laskulle ei mitään erityistä syytä löytynyt, arvelivat jos lapsi oli maannut napanuoran päällä..
Paljon toivottu perhehuone ikävä kyllä ei ruuhkan takia onnistunut ja mies joutui lähteä kotiin. Itse mut laitettiin neljän hengen huoneeseen vaikka synnytyspelkopolilla oli sanottu et sairaalassa on vain kahen hengen huoneita, kirosin sitä pelkopolia alimpaan helvettiin siinä vaiheessa. 22:30 sinne saavuttiin ja heti tuli huonekaveri kyselemään synnytyksestä ja kaikesta, ahdisti ihan pirusti. Teki mieli huutaa jollekin hoitajalle et se sosiaalinen ahdistuneisuus diagnoosi niissä mun papereissa ei oo huvin vuoks kirjotettu.. Eihän ne ruuhkalle mitään voi mutta silti.. Toinen huonekaveri taas kuorsas koko yön helvetin kovaa, itku siinä meinas tulla.. Oma lapsi nukku niin nätisti ja itse oli ihan rättiväsynyt ni yks kuorsaa ja kuorsaa.. Hoitajalta kysyin onko heillä korvatulppia ni se vaan naureskeli et joo kylläpä kuorsaa kovaa et on heillä, mut hänen pitää kohta herättää kuorsaaja imettämään niin ei sit tuonu niit korvatulppia, mua lohdutti ihan hirveesti et se imetti vartin ja jatko kuorsaamista... Luojan kiitos seuraavana iltana vapautu perhehuone ja päästiin miehen kanssa rauhaan. Perhehuone menetettiin maanantai aamusta kun lisää ruuhkaa, mutta onneks lääkärintarkistuksen myötä päästiin maanantai illasta kotiutumaan.
Nyt on yö nukuttu kotona hyvin ja laps on mitä ihanin töhöttäjä. Rauhallinen ja antaa aikaa nytkin esim tässä koneella istumiseen. Epparihaava on pirun kipeä ja inhottaa kun ei voi istua mut se tuntuu nyt jo pieneltä murheelta kun pääs kotiin. Laitan tuon synnytysosuuden tuonne synnytyskertomusten joukkoon myös :)
tseitsei
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mulle sanottiin neuvolassa perjantaina että ainaki täällä on semmonen rutiini että kun on yli ajalla niin 41+5 on yliaikaiskontrolli ja sitten saa sen käynnistysajan. Odottavan aika on kuulkaa pitkä jos on niin itepäinen vauva ku meillä ettei halua tulla ulos!
Onneks olkoon kaikille pikkuisista, kiireessä kun luin, niin jäi nyt sitten nimimerkit muistamatta!
Ja wildis hyvä että kaikki hyvin!
Täällä käyty taas äippäpolilla käyrillä ja hyvää käyrää tuli. Kaikki kunnossa, ja nyt sanottiinkin että ootellaa synnytyksen käynnistymistä :) Verikokeet otettiin, kun mulla ollut tosi raskas väsy tässä nämä pari päivää, että johtuuko hemoglobiinista vai ihan ressistä vaan. Saa tietää tänään.
Ja wildis hyvä että kaikki hyvin!
Täällä käyty taas äippäpolilla käyrillä ja hyvää käyrää tuli. Kaikki kunnossa, ja nyt sanottiinkin että ootellaa synnytyksen käynnistymistä :) Verikokeet otettiin, kun mulla ollut tosi raskas väsy tässä nämä pari päivää, että johtuuko hemoglobiinista vai ihan ressistä vaan. Saa tietää tänään.
Mulla on perjantaina (40+5) taas äitiyspoli niin sitten saavat kyllä laittaa suoraan sen käynnistysajan. Matkaa kuitenkin reilu tunti yhteen suuntaan niin ei jaksais siellä "huvikseen" alkaa ramppaamaan. Hitto soikoon.
Ihana kuulla Wildis et siellä kaikki hyvin!! Olitte yölläkin ajatuksissa ja kädet ristissä olin ja toivoin että teillä kaikki hyvin 
Täällä ollut kauhea päivä, oon itkeny vähän väliä koko päivän ajan ja pelkään huomista tosi paljon. En halua lääkkeellistä käynnistystä ja pelottaa tosi paljon et jos vauva onkin kauhean iso
Enkä oo halunnut mitään puudutuksia ja nyt jos käynnistetään niin pelkään etten kestä niitä moninkertaisia kipuja millä pelotellaan ja pakko ottaa jotain Argh.. Ajatukset ihan sekaisin ja tuntuu et koko pää sekoaa..
Täällä ollut kauhea päivä, oon itkeny vähän väliä koko päivän ajan ja pelkään huomista tosi paljon. En halua lääkkeellistä käynnistystä ja pelottaa tosi paljon et jos vauva onkin kauhean iso
Enkä oo halunnut mitään puudutuksia ja nyt jos käynnistetään niin pelkään etten kestä niitä moninkertaisia kipuja millä pelotellaan ja pakko ottaa jotain Argh.. Ajatukset ihan sekaisin ja tuntuu et koko pää sekoaa..
Mukkis
Puuhakas puhuja
Ihanaa wildis! Kylläpä säikäytit.. 
Nyt sitte et ennen synnytystä lähe mitkään lenkille tms. otat hissukseen vaan!
Viimeinen neuvola oli ja kaikki hyvin. Nyt vaan kyllä tekee niin kipeetä, ettei pysty kävelemään... Maha on rojahtanut ihan alas yhtäkkiä, ja kovin pieneltä palluralta näyttää... Saapa nähdä päästäänkö käynnistykseen asti vai tuleeko lähtö aiemmin. Perjantaina olis vielä pojan 7v. kaverisynttärit, pakko ne on pitää kun se on niitä melkein vuoden odottanut (ensimmäiset kaverisynttärit). No onneksi tuo isän vaimo pystyy kyllä ne hoitamaan jos ite en pysty.
Nyt sitte et ennen synnytystä lähe mitkään lenkille tms. otat hissukseen vaan! Viimeinen neuvola oli ja kaikki hyvin. Nyt vaan kyllä tekee niin kipeetä, ettei pysty kävelemään... Maha on rojahtanut ihan alas yhtäkkiä, ja kovin pieneltä palluralta näyttää... Saapa nähdä päästäänkö käynnistykseen asti vai tuleeko lähtö aiemmin. Perjantaina olis vielä pojan 7v. kaverisynttärit, pakko ne on pitää kun se on niitä melkein vuoden odottanut (ensimmäiset kaverisynttärit). No onneksi tuo isän vaimo pystyy kyllä ne hoitamaan jos ite en pysty.
Emily täällä koko päivän supistellut aina kun nousee jaloilleen sohvalta tai liikkuu kotona etes vähän..myös alapäässä tuntunut semmosta pistelyä että taitaa mulla ainakin pikkuhiljaa alkaa paikat pehmetä kun vielä vajaa pari viikkoa sitten ei ollut yhtään mitään tapahtunut tuolla alhaalla :D
Paljon onnea rorian perheelle kullannupusta!
Yksi kummi pääsi avustelemaan päiväksi esikoisen hoidossa niin hieman pääsin levähtämään tuskailuvalvontayön jäljiltä ♡ olo helpottui aamun aikana pitkän suihkun jälkeen jonkin verran mutta yhä olo sellainen ettei tiedä tuleeko vielä myöhemmin tänään/yötä vasten lähtö synnärille kun satunnaisia supistuksia ilmaantuu, nyt kotosalla esikoispojun kanssa kaksin ja miekkonen tulee yhdentoista jälkeen
Yksi kummi pääsi avustelemaan päiväksi esikoisen hoidossa niin hieman pääsin levähtämään tuskailuvalvontayön jäljiltä ♡ olo helpottui aamun aikana pitkän suihkun jälkeen jonkin verran mutta yhä olo sellainen ettei tiedä tuleeko vielä myöhemmin tänään/yötä vasten lähtö synnärille kun satunnaisia supistuksia ilmaantuu, nyt kotosalla esikoispojun kanssa kaksin ja miekkonen tulee yhdentoista jälkeen
Emily2015, täällä kans maha pinkeenä ja ja kovana pallona ollut jo joitakin kymmeniä minuutteja. Välillä kyllä vihlasee inhottavasti mahasta esim. kun nousee tai kävellessä.
Saa nähdä aiheuttaako paikkojen pehmenemistä lisää, viime lääkärikäynnin jälkeen yhdelle sormelle auki ja kohdunkaula lyhentynyt 1,5 senttiin.
Saa nähdä aiheuttaako paikkojen pehmenemistä lisää, viime lääkärikäynnin jälkeen yhdelle sormelle auki ja kohdunkaula lyhentynyt 1,5 senttiin.
Kävin äsken koiruuden kanssa lenkillä pitkästä aikaa ja jumaliste että osaa olla paska kunto, jalat ja persaus ihan hapoilla... Sen siitä saa kun puolvuotta tekemättä oikeestaan mitään! Mut kyllä tuntu hyvälle kun sydän hakkaa hulluna ja keuhkoissa pistelee
Huomenna olis pikku neidon neuvola jospa menis rattaiden kanssa!
Huomenna olis pikku neidon neuvola jospa menis rattaiden kanssa!
Makuulle kyljelle, ja 1h kuulostelua. Väh. 10 liikettä pitäis saada, jos ei saa sitä niin nousee ylös, juo makeaa mehua yms. ja toiselle kyljelle uudestaan kuuostelemaan. Ihan kaikki liikkeet lasketaan, myös pienet hipaisut ja asennonvaihdot. Jos saa tuon 10 liikettä ennen kun tunti on kulunut, ei tarvitse laskea loppuun ellei halua. :) ja liikelaskentaa sellaisina aikoina jolloin vauva yleensäkin liikkuu.
Muoks, ja hikkaa ei lasketa!
Paljon onnea Rorialle pikkuisesta! 
Hienoa, että Wildiksellä ja vauvalla kaikki on hyvin :)
Toivottavasti Pauliina kaikki menee sulla hyvin vaikka ymmärrän kyllä että varmasti jännittää ja pelottaa pirusti. Suuresti tsemppiä!
Tänään oli neuvola ja oikein loistavasti asiat. Ei mitään viitteitä raskausmyrkytykseen, mitä aikaisemmin hermoilin. Verenpaineet laskenut normi tasolle ja painokin jopa laskenut puoli kiloa, kun edellisen kerran oli nousua huimat 2kg. Eli turvotus hieman laskenut. Edellisellä kerralla joutuivat ultralla tarkistamaan, että vaaveli on raivotarjonnassa, koska majaili niin korkealla vielä. Nyt on laskeutunut reippaasti ja terkka meinasi, että lähtökuopissa siellä ollaan
Olenkin havainnut melkoista paineen tuntua tuolla alakerrassa ja pissalla saa ravata alvariinsa. Jospa kohta olisi minun vuoro 
Sf-mittakin on laskenut vauvan laskeutumisen myötä, ollen nyt 30cm. Terkka kertoi sen olevan täysin nomaalia että lukema tippuu vauvan mennessä alemmaksi.
Sain myös luvan touhuta kotihommia sydämeni kyllyydestä, vauva saa tulla jos haluaa. Tänään aamulla meinasin saada halvauksen, kun aurinko paistoi ikkunoihin ja näin, kuinka likaiset ne olivat ulkopuolelta, vaikka muutama kuukausi sitten ne pesin. Pestiin ne sitten ulkoa miehen kanssa ja jo maailma kirkastui, Supistikin oikein mukavasti touhuamisen jälkeen
Hienoa, että Wildiksellä ja vauvalla kaikki on hyvin :)
Toivottavasti Pauliina kaikki menee sulla hyvin vaikka ymmärrän kyllä että varmasti jännittää ja pelottaa pirusti. Suuresti tsemppiä!
Tänään oli neuvola ja oikein loistavasti asiat. Ei mitään viitteitä raskausmyrkytykseen, mitä aikaisemmin hermoilin. Verenpaineet laskenut normi tasolle ja painokin jopa laskenut puoli kiloa, kun edellisen kerran oli nousua huimat 2kg. Eli turvotus hieman laskenut. Edellisellä kerralla joutuivat ultralla tarkistamaan, että vaaveli on raivotarjonnassa, koska majaili niin korkealla vielä. Nyt on laskeutunut reippaasti ja terkka meinasi, että lähtökuopissa siellä ollaan
Olenkin havainnut melkoista paineen tuntua tuolla alakerrassa ja pissalla saa ravata alvariinsa. Jospa kohta olisi minun vuoro Sf-mittakin on laskenut vauvan laskeutumisen myötä, ollen nyt 30cm. Terkka kertoi sen olevan täysin nomaalia että lukema tippuu vauvan mennessä alemmaksi.
Sain myös luvan touhuta kotihommia sydämeni kyllyydestä, vauva saa tulla jos haluaa. Tänään aamulla meinasin saada halvauksen, kun aurinko paistoi ikkunoihin ja näin, kuinka likaiset ne olivat ulkopuolelta, vaikka muutama kuukausi sitten ne pesin. Pestiin ne sitten ulkoa miehen kanssa ja jo maailma kirkastui, Supistikin oikein mukavasti touhuamisen jälkeen