Yritystä odottavat

Mulle tuntuu aina sattuvan eri ihmiset neuvolassa syystä taikka toisesta. Se ns oikea työntekijä toki ollut useimmiten, mut nyt tässä välissä ollu taas ainakin pari kertaa eri.. tavallaan hyvä kun en hirveesti välitä tästä ns omasta th:sta, mut sit jotkut asiat vähän jää keskustelematta, kun ei tavallaan oo ns tutustunut ja pitäs aina alkaa selittää jotkut jutut ihan nollasta. Jäis helposti monella mainitsematta jos joku painaiskin mieltä tms. Meillä neuvolassa onneks kyl perhetyöntekijälle voi varailla jutteluaikaa jos siltä tuntuu ja raskausaikanakin piti käydä jutteleen vaik ei oliskaan mitään sen kummempia.
 
Mä voisin tälleen varovasti liittyä seuraan (ja samalla aktivoitua foorumeilla yli vuoden tauon jälkeen).

Meidän esikoinen on nyt 1v4kk ja olen vihdoin saanut miehen keskustelemaan mahdollisesta toisesta lapsesta. Alustavasti sovittiin, että voitaisiin jättää ehkäisy ensi vuoden syksynä pois.

Vuosi yrityksen aloitukseen tuntuu samaan aikaan pitkältä ja lyhyeltä ajalta. Mä olen nyt tammikuussa menossa jatkamaan opintoja (viimeiset puoli vuotta jäljellä) ja olisihan se kiva, jos ehtisi saada työpaikankin ennen raskautumista.

Välillä myös mietin, että ollaanko hulluja, kun haaveillaan toisesta, kun ajoittain tuntuu, että jaksaminen loppuu tuon yhdenkin kanssa. Täälläkin siis ollut melko raskaita öitä aina jaksoittain. Nyt olen saanut nukkua peräti 2 yötä putkeen ja vauva kuulostaa taas hyvältä idealta, haha.

Mulla on nyt ehkäisynä hormonikierukka, ja kiinnostaisi tietää muiden kokemuksia siitä, miten kauan kierron palautuminen normaaliksi on kestänyt/kuinka hyvissä ajoin siitä kannattaa hankkiutua eroon?
 
Meilläkin vaihteli terveydenhoitaja aika paljon, nyt meillä on kolmas menossa. Ensimmäinen vaihtoi työpaikkaa, toinen jäi opintovapaalle ja nyt on tämä kolmas kierroksessa. Ei tosin mitään pahaa sanottavaa kenestäkään. Sijaisia on myös mahtunut tohon väliin. Tavallaan harmi, koska olisi kiva, että sama hoitaja olisi kulkenut mukana aivan raskauden alusta saakka. Nyt lapsen ollessa jo näin iso (joulukuussa 3v) ei niitä tarkastuksia olekaan kuin kerran vuoteen.

Mun eka kierto e-pillereiden jälkeen oli 30 päivää, onneksi ei sen pidempi :) kun esikoista yritettiin, saattoi kierto venyä jopa 38 päivän mittaiseksi. Ollaan nyt siis menty keskeytetyllä yhdynnällä.
 
Tervetuloa mukaan VaahteraHei! Niin takaisin foorumille kuin meidän kanssa odottamaan yritystäkin. :) Se on tää vauvakuume niin vahva kaveri että ei se kuole on sitten kuinka raskasta tahansa. Tsemppiä odotteluun.

Mulla oli noin periaatteessa raskausajan ja noin puolentoista vuoden ikään asti sama neuvolahoitaja. Hän vain oli jostain syystä usein pois ja meillä oli alituiseen vaihtuvia sijaisia. Se meidän oma hoitaja oli kyllä kiva ja hyvä. Siinä puolentoista vuoden iässä muutettiin (huikean puolen kilometrin päähän vanhasta asunnosta) ja neuvola vaihtui joten hoitaja toki siinä samalla. Sen jälkeen ollut aina sama, mutta eipä niitä neuvoloita hirveän usein siitä eteenpäin olekaan.
 
Kiitos Vargynja! :)

Mulla on käynyt niin hyvä tuuri, että sama hoitaja on pysynyt raskaudesta asti, ja joku random sijainenkin taisi olla vain kerran, vakkarin ollessa kesälomalla. Hän on aivan loistava tyyppi, ja joka neuvolan jälkeen on jäänyt hyvä fiiiis. Lääkäri toki ollut joka kerta eri.

Muutettiin uudelle alueelle (ja eri neuvolan piiriin), kun likka oli 4kk, mutta saman hoitajan pitäminen onnistui, kun pyysin. Joku lappu siitä piti täyttää, mutta oli ihan simppeli homma. Neuvolamatka toki piteni, mutta on se kyllä ollut sen ihanan hoitajan arvoista! ♡ Nyt tosin jos raskaudun jossain kohtaa uudestaan, vaihdamme todennäköisesti lähempään neuvolaan, 30 min bussimatka ihan minin (kanssa ei houkuta, kun alkuun pitää kumminkin rampata enemmän.
 
Mulla vaihdellut neuvolantäti yhtenään! Hieman rasittavaa kun kuitenkin aina joutuu sitten ne samat asiat jauhaa ja tuiki tuntemattomalle. :eek:
No nyt sain molemmille pojille vielä 1v ja 3v ajat meidän omalle tädille ennen muuttoa.

-

Tosiaan, kuopuskin täytti eilen jo 1v, ei oo vauvaa enää meillä virallisesti, vaikka onhan tuo mun vauva. :rolleyes:
Tänään miehen kanssa tulee 10 yhteistä ja onnellista vuotta :Heartred
Sen ihmisen voi löytää sieltä vielä kaikkien vuosienkin jälkeen, kun me ollaan taas kuin vasta rakastuneita :happy:
Meillä oli viime syksynä isoin kriisi koko yhdessäolon aikana ja silloin me sovittiin että tätä päivää ei juhlita, ellei me aiota olla tässä loppuun asti. Kriisienkin ja vaikeiden aikojen jälkeen voi tosiaan löytyä se toinen ja rakkaus ja kaikki aivan uudella tavalla!
Nää vuodet on varmasti pienten lasten kanssa kaikista raskaimpia, ja joskus jäljellä ei ole muuta kuin tahto, mutta sekin nähtävästi riittää ja tuo lopulta mukanaan kaiken muunkin, joten hang in there! :wink

Ja nyt me pakkaillaan kimpsuja ja kampsuja, kun muutetaan takaisin PK-seudulle päin.
Siellä meillä ei ole minkäänlaista tukiverkkoa kyllä.
Mies aloittaa uudet työt ja itsekin pikku hiljaa varmaan palailen työelämään vuoden vaihteen jälkeen.

Eli siis, päätettiin nyt jarrutella sitten kuitenkin kolmosen kanssa.. Todella haikeaa. :sad001
Tää muutto tuli kuitenkin vähän puun takaa ja tuntuu että koko elämä nyt muuttuu ihan todella paljon. Tehdään kumpikin miehen kanssa vain muutamia vuoroja, joten aikaa toki jää myös perheelle ja kummallekin toteuttaa omia haaveita ja harrastuksia.
Aiotaan nauttia nyt tulevasta muutamasta vuodesta ja keskittyä täysillä näihin kahteen palleroon.
Tämä nyt oli se paras ratkaisu ettei koko elämä mene aivan älyttömäksi suorittamiseksi.

Joskus jos vielä olen raskaana, haluan myös nauttia siitä ja vauva-ajasta eri tavalla. Ehkä kun pojilla kouluikä lähempänä. En tiedä, osa musta sanoo ettei sitä kolmatta sitten tehdä enää edes.. Mies haluaisi vielä ehdottomasti, joten en sano ei koskaan.
Ja meillä ei mitään hormonaalista tms ehkäisyä ookkaan käytössä, sen puolesta raskaus ei oo täysin 100% poissuljettu. Aikomuksenani hankkia steri joskus tulevaisuudessa/tai kolmannen jälkeen, koska mulle ei tosiaan mitkään hormooniehkäisyt sovi, eikä edes suositella.

Joka tapauksessa, täällä varmasti aika ajoin kuikuilen teidän kuulumisia ja toivon kaikille plussatuulia kun sen aika kullekin koittaa! :Heartred :wav
 
Miitu ihana kuulla että saitte kaikki selvitettyä, onnea 10v johdosta:Heartred kuulostaa jännittävältä vaiheelta, onnea matkaan! Eiköhän se kolmas tule kun on sen aika :Heartred käy välillä ilmoittelemassa kuulumisia :)
 
niemja sanoi:
Miitu ihana kuulla että saitte kaikki selvitettyä, onnea 10v johdosta:Heartred kuulostaa jännittävältä vaiheelta, onnea matkaan! Eiköhän se kolmas tule kun on sen aika :Heartred käy välillä ilmoittelemassa kuulumisia :)
Click to expand...

Kiitos niemja! :Heartred
Käyn varmasti ja lueskelemassa teidän muiden, toivottavasti ihania uutisia. :wink
Paljon tsemppiä teille myös tulevaan! :happy:
 
Miitu, Hienoa kuulla, että asiat voi muuttua paremmaksi koska vain ja kriiseistä voi seurata hyvääkin :) Toivottavasti vielä sen kolmannenkin saatte, kun aika on oikea :rolleyes:

Täällä olis taas huomenna keskusteluaika seurakunnalla. Miehen kanssa menny ihan kivasti, kun sillä on nyt kesäloma..
 
VaahteraHei sanoi:
Mä voisin tälleen varovasti liittyä seuraan (ja samalla aktivoitua foorumeilla yli vuoden tauon jälkeen).

Meidän esikoinen on nyt 1v4kk ja olen vihdoin saanut miehen keskustelemaan mahdollisesta toisesta lapsesta. Alustavasti sovittiin, että voitaisiin jättää ehkäisy ensi vuoden syksynä pois.

Vuosi yrityksen aloitukseen tuntuu samaan aikaan pitkältä ja lyhyeltä ajalta. Mä olen nyt tammikuussa menossa jatkamaan opintoja (viimeiset puoli vuotta jäljellä) ja olisihan se kiva, jos ehtisi saada työpaikankin ennen raskautumista.

Välillä myös mietin, että ollaanko hulluja, kun haaveillaan toisesta, kun ajoittain tuntuu, että jaksaminen loppuu tuon yhdenkin kanssa. Täälläkin siis ollut melko raskaita öitä aina jaksoittain. Nyt olen saanut nukkua peräti 2 yötä putkeen ja vauva kuulostaa taas hyvältä idealta, haha.

Mulla on nyt ehkäisynä hormonikierukka, ja kiinnostaisi tietää muiden kokemuksia siitä, miten kauan kierron palautuminen normaaliksi on kestänyt/kuinka hyvissä ajoin siitä kannattaa hankkiutua eroon?
Click to expand...
Meillä samat suunnitelmat VaahtraHei :happy: Menen tässä välissä töihin ja muitakin suunnitelmia on. Mutta samalla ensi syksy tuntuu olevan tosi kaukana ja toisaalta tosi lähellä :eek:

Joillakin on h-kierukan poisoton jälkeen tärpännyt heti ja joillakin mennyt vähän pidempään. Vaikea sano mitä se sulla on, sitten näet :happy:
 
Oih, onnea Miitu täydestä kympistä ja tsemppiä uusiin kuvioihin! :happy::Heartred

Täällä on vähän hankala tilanne kun miehelläkin taitaa olla vauvakuume mutta yritetään vaan kaikin keinoin ajatella järkevästi ja odotella vielä pari kuukautta :joyful: Just tuossa yks päivä mies yhtäkkiä alkoi puhua lastennimistä ja eilen illalla muisteltiin esikoisen ensimmäisiä viikkoja. Olen yrittänyt pitää itseni kiireisenä pohtimalla kivoja reissukohteita :wink
 
Kiitos Enni! Ja onpa ihana kuulla että sielläkin menee paremmin :happy: Tuo seurakunnan keskusteluaika on varmasti hyvä voimavara. Ehkä en epäröisi itsekään käyttää jos sellainen tilanne taas joskus eteen tulee. Silloin syksyllä meidän kriisin aikaan kyllä sitäkin harkittiin.
Toivoa on niin kauan kun on tahtoa ja halua! :rolleyes:

Kiitos myös sinulle Niittipyssy!
Tuo on kyllä paha kun se vauvakuume valtaa myös miehen, siinä onkin hankala pysyä aisoissa. :wink
(Meillä vähän sama)
Tsemppiä joskos vielä muutaman kuukauden tosiaan maltatte ja josko reissu suunnitelmat vähän hämäisivät siitä itse asiasta. :hilarious:
 
Mukava kuulla teidän kaikkien kuulumisia. :) Olin jo ajatellut tulla huhuilemaan että mitä kuuluu, kun oli niin hiljaista, mutta niemja ehti ensin.

Onnea Miitu täydestä kympistä! Ja onnea uuteen elämäntilanteeseen. Kiva että siellä asiat selvisi. Ehkä se kolmas tulee kun on sen aika. :)

Mukava kuulla Enni että teillä menee paremmin. :) Toivottavasti suunta pysyy nyt samanlaisena.

Mulla on nyt takana muutama terapiakerta. Vähän ne tuntuu sekottavan pakkaa ja vievän voimavaroja, mutta toisaalta auttavan myös kaiken keskellä. Tajusin tuossa kanssa että lapsen syntymä taitaa kuulua kanssa käsiteltävien asioiden listalle. Sen verran raskas kokemus sektioon joutuminen oli henkisesti. Ehkä siis hyvä että saa senkin siellä pyöriteltyä ympäri ennen kuin lähtee uudelle kierrokselle.
 
Vargynja, Minulla sama lapsen syntymän kanssa.. Yritin käsitellä aikanaan neuvolassa, mut ei otettu vakavasti. Ja selvästi annettiin ymmärtää et ei niin iso asia kuin kuvittelen.
 
Vargynja hyvä että saat apua, varmana asiat alkaa näyttää jonku ajan päästä paremmalta! Vaikeita asioita käsiteltävänä.
 
Enni, voi, kunpa sinäkin pääsisit käsittelemään sen pois vaivaamasta. :/ On kyllä puute tässä kohtaa. Synnyttäjille pitäisi selvästi paljon enemmän tarjota mahdollisuutta synnytyksen käsittelyyn vähän sen jälkeen.
 
Mulla muuten myös vähän sama tuon kuopuksen synnytyksen kanssa. Vaikka pääsinkin jälkitarkastukseen ihan äitipolille ja keskustelemaan synnytyksestä, niin kyllä se yhä hieman vaivaa. Se olisi ainenkin käsiteltävä ennen kolmosta.

Ja uskon itse, että positiivinen synnytyskokemus kantaa pitkälle. (Esikoisen synnytys kun oli hyvin voimaannuttava) kun taas negatiivinen voi saada kaikkea kurjaa aikaan. Itse luulen että olin jopa jonkun aikaa masentunut viime syksystä ja uskon sen liittyvän synnytys pettymykseen. :/

Mulla siis kuopus syntyi avosuisessa tarjonnassa, imukupilla avustettiin tunnin ponnistamisen jälkeen, kun olin jo aivan loppu. Yksi kätilö repiä riuhtoi istukkaa ja se repeytyikin, tai palasia jäi kohtuun ja vuosin niin runsaasti että mut kärrättiin kaavintaan.
Kuopus syntyi klo 7.40, näin hänet ekaa kertaa lähemmäs klo 17. Sain kohtutulehduksen kaupan päällisiksi. Ja makasin osastolla päivän kun mulle annettiin rautaa ja punasoluja, koska päässä heitti kuin haminan kaupunki kaiken vuotelun jälkeen.
Istukkaa riuhtonut kätilö totesi mulle "Ei muistella pahalla", että enpä tiedä onko osasyy hänen riuhtomisiensa.
Muuten kyllä koen että ihmiset ja lääkärit kohdallani olivat todella empaattisia ja ihania! Siltä osin synnytys meni hyvin. :) Mutta vähän paha maku jäi.
 
Huh, kuulostaa raskaalta tuo synnytyskokemuksesi Miitu. :sad001 En ihmettele jos se vaivaakin. Itse jouduin kiireelliseen sektioon, koska lapsen sydänäänet heikkeni kesken ponnistuksen ja hän oli perätilassa. Järjellä ajatellen en siis olisi voinut tehdä mitään toisin ettei olisi päädytty leikkuupöydälle, mutta silti minusta tuntuu että epäonnistuin. Lisäksi surettaa, kun lapsi oli vähän veltto ja sininen synnyttyään vaikka mitään vakavaa ei ollutkaan. Oli kuitenkin kamala odottaa ja miettiä missä mennään, kun lapsi vietiin siitä samantien vähäksi aikaa saamaan hoitoa, kun itse jäin leikkauspöydälle. :sad001
 
Ei ole Vargynja omakaan kokemuksesi helppo. Tuo huoli varmasti ollut hirveä kun viety pois. :sad001
Itsekin koen synnytyspettymystä, vaikka en itsekään olisi voinut toimia toisin.
Toivottavasti saat myös purettua omaa kokemustasi! :rolleyes:
 
Takaisin
Top