Yritystä odottavat

Meillä vaan kauhisteltu neuvolassa, että miten ihmeessä pärjään ja jotain pitäisi tehdä, mutta ei mitään ulkopuolista apua ehdotettukaan eikä edes mitään konkreettisia neuvoja, mitä voisi itse kokeilla :confused: Mutta mä en kyllä enempää kerjäämään rupea, kun oon kuitenkin selvästi tuonut esille, että ongelmia on ja pahoja :rolleyes: Nyt kyllä oon jo siinä uskossa, että eiköhän tästä selviä. Mutta koko eka vuosi meni, kun odotti jaksoissa, että siihen ja siihen ikään mennessä varmasti alkaa nukkumaan ja 8kk iästä aatteli, että ainakin viimeistään 1-vuotiaana maagisesti rupeaa nukkumaan niinkuin muutkin ja siihen laski melkein päiviä. Noooooo. Joo ei :D
 
Ihan uskomatonta, mitä se päivittely nyt auttaa. :eek: Kyllähän jokaiselle, joka ongelman ottaa puheeksi, pitäisi tarjota apua. Kun ei sitä nyt ihan pienestä edes rupea avautumaan neuvolassa.
 
Toivottavasti saisitte apua, kaikki jotka koette sitä tarvitsevanne! :Heartred

Mä taidan olla sellainen ihminen joka sitä ei osaisi ottaa vastaan. Ajaisin itseni loppuun ja siltikään ei ylpeys antaisi periksi. Pitäisi opetella toisin.

Kp75 ja kirjaimellisesti, yritystä odotellaan....
 
Menninkäinen, Meillä ei kyllä päivitelty. Pidettiin normaalina ja tuntui siltä et valitan ihan turhasta ja kaikki ajattelee, et liioittelen vaan. Enemmänkin täti sanoi, että no kyllä se siitä ja koita kestää, muistan itsekin kun omat lapset oli pieniä. Voisko mummo tai isä välillä nukkua vauvan kanssa et saat nukkua. Ja itkemisestä samat, pienet vauvat itkee paljon ja muistan ku omat oli pieniä ni ei voinu edes liikennevaloihin pysähtyä. Jep, no noi tsempithän auttaa tosi paljon.
 
Huokaus. Miten vauva nyt mummon kanssa nukkuisi, jos vain äiti kelpaa. Kauhea huuto siitä vain seuraisi aamuun asti. Olisi kyllä eka ja vika kerta kun mummo suostuisi "nukkumaan" vauvan kanssa.:wtf
 
Oli aikaisemmin puhetta tosta oviksen tikuttamisesta, niin ei kannata kyl huolestua vaikka ei sitä ovista bongaiskaan, tää meidän esikoinenkin plussas kierrosta josta sitä en bongannut. Mä olin kyllä heittänyt ihan toivoni jo siitä kierrosta just sen takia et ei testi viivat meinannut vahvistuvan missään vaiheessa.. mulla kun kierrot huiteli välillä reilusti yli 40 päiväisissä, mut välillä saatto tullakin lyhyt kierto niin sitä tikulle pissimistä riitti kyl monelle päivälle, kun se haitari siinä on niin iso :hilarious:

Mä täällä pohdin, et oisko mulla kierto palautumassa kun naama on alkanut taas kukkimaan.. vatsajuilinnat kyllä menee varmaan taas IBS:n piikkiin, mut eihän sitä ikinä tiedä. Ollaan lähdössä reissuun tossa reilun viikon päästä ja mies sanoi, et kai ne kumit on pakko pakata mukaan ettei tarvii ulkomailla ettiä sopivia.. tokaisin, että ihan miten vaan ja siihen mies sitten että jospas nyt kuitenkin viel hetki oltais järkeviä. Se taitaa tuntea mut :grin
 
Ja jos vauva syö päivällä noin 1 h välein ja yöllä enintään 2 h välein, miten voisin eri paikassa levätä tai nukkua?!

Ohjattiin selkäkivun takia fysioterapeutille, vaikka toivoin lääkäriin. Sanoi, että liikun liian vähän ja pitäs mennä salille ja olen liian lihava. Vauva hädin tuskin 5 kk, hän ihmetteli enkö tosiaan harrasta mitään muuta kuin vain vaunukävelyä. Sanoi, että vauva oppii syömään pulloa kun nälkä tulee, lähet vaan ja jätät sen kai sillä isäkin on. Näillä ohjeilla ei selkä tullut kuntoon ja yksin piti vauvaa hoitaa, vaikka ei kävelemään päässyt, istumisesta puhumattakaan. Lääkärissä oisin saanu lääkekuurin ja lääkepiikin, jolla olo ois helpottanu heti. Itkin viikon selkäkipua sekä pahaa mieltä, että autto ihan helvetisti!
 
Ei kaikki vauvat suostu syömään tuttipullosta, kokemusta on mullakin. Lähdepä siinä sitten minnekään. :dontknow

Liikkumattomuus on tosi paha selälle ja kun vauva ei nuku muualla kuin tissillä, niin kyllä sitä menee jumiin kuukausien aikana. :eek: Mä olen nyt itsekkäästi vain häipynyt salille, muuten prakaa kroppa ja pää. Koeta säkin Enni edes saada venyteltyä muutaman kerran päivässä. Aurinkotervehdykset tekee tosi hyvää selälle ja hartioille. Pahimmat jumit oon hoidattanut kiropraktikolla tai osteopaatilla. Tsemppiä! :Heartred
 
Jep, minulla aina niskat ja hartiat jumissa kantamisesta, ei toi alaselkä mee totaalijumiin ku pari kertaa vuodessa. Onneks nykyään pääsen jo hierojalle melkein joka kuukausi. Ei ollu tarkotus valittaa, tuli vaan toi käynti mieleen. Että on sitä töissä kaikenlaista porukkaa eri paikoissa missä on pakko käydä. Ja välillä tosiaan tuntuu, et tarkoitus on vaan pahoittaa toisen mieli.
 
No ei todellakaan juu kaikki vauvat syö pullosta! Ei meilläkään oo kummallekkaan kelvannut. Et ei siinä kyllä ihan tuosta vaan lähetä.

Ja olitpa saanut ihan todella tylyä ja tympeää kohtelua, Enni. :sad001 Ihan ois palautteen paikka!
Itsekin sain juuri tosi tylyä kohtelua puhelimitse tänään sairaanhoitajalta, eikä antanut edes lääkäriaikaa mulle. Koin että mun huolet sivuutettiin täysin ja tämän akkelin sanomiset oli "No se on voi voi" :mad:
Mun mieskin hermostui, kun tää sama nainen on kerran hänellekin vastannut ja mun mieleni jo raskausaikana puhelimen toisessa päässä pahoittanut hädän hetkellä. Jotkuu ihmiset on vaan niin väärässä paikassa ja aivan kuin tahalteen toisten mieltä pahoittamassa :facepalm:
 
Niin on. Mikä siinä on, että pitää purkaa oma paha olo muihin? Ihan voi olla silti asiallinen, vaikka ei jaksaisi mitään ekstraa.
Mähän sain kerran tylytystä osakseni kun soitin verovirastoon. En jaksanut kuunnella sellaista, joten löin luurin korvaan ja soitin uudestaan, jolloin siellä vastasi joku toinen, kivempi tyyppi. :grin
 
Miitu, Samaa mieltä. Jos olis ollu voimia, olisin tehny valituksen kohtelusta. Tsempit vaan siulekin, ei todellakaan oo kaikki ihmiset oikeessa työssä. Jos olis varaa kävisin yksityisellä!!
 
Tekis mieli heittää järkevät ajatukset nurkkaan ja aloittaa yrittäminen. Tiedän, että voin hakea edellisten kuuden kuukauden tuloilla, mutta olen tällä hetkellä määräaikaisessa työssä ja hoitoalalla niin pelottaa, että jos tulen raskaaksi niin en saa jatkoa sopimukselle. Ja että jos en pysty tekemään töitä äitiysloman alkuun asti jne.. Mies on vielä opiskelija, niin kai se on pakko odottaa kevääseen asti, että saa opinnot pakettiin. Hänellä on kuitenkin melko varma työpaikka tiedossa sitten.
 
Hoitoala jos mikä on sellainen joka vaatii ihmistuntemusta ja tilannetajua. Mua harmittaa kun oman tk:n äitiysneuvolantäti on aivan ihana mutta lastenneuvolan hoitsua ei kiinnosta äidin jaksaminen ollenkaan. 5kk neuvolassa piti täyttää se voimavaralomake niin sitä ei olisi edes käyty läpi ellen olisi kolmesti ottanut asiaa puheeksi. Se on heille ilmeisesti joku pakollinen paha, mä luulin että varsinkin masennukseen taipuvaisten vanhempien kohdalla oltais tarkempia mutta ei väkisin... Onneksi on osallistuva lähipiiri ja mulla äitiysneuvolasta asti ollut hoitosuhde tosi hyvään psykologiin :angelic:

Sitähän sanotaan että lapsiperhe voi juuri niin hyvin kuin perheen äiti voi. Tsemppiä kaikille uniongelmien ja muiden hankaluuksien kanssa painiville! :happy:
 
Niittipyssy, Ai onko teillä äitiysneuvola ja lastenneuvola erikseen? :eek: Meillä on ensi viikolla neuvola, mut on lääkäriaika, niin ei edes omaa tätiä nähdä :meh:
 
Enni sanoi:
Niittipyssy, Ai onko teillä äitiysneuvola ja lastenneuvola erikseen? :eek: Meillä on ensi viikolla neuvola, mut on lääkäriaika, niin ei edes omaa tätiä nähdä :meh:
Click to expand...

No jep...! Synnytyksen jälkeen oli yks äitiysneuvolakäynti ja jälkitarkastus äitiysneuvolan lääkärillä mut muuten siirryttiin ihan toisen tyypin asiakkaaksi. Ja häntä ei kiinnosta muut kuin vauvan kuulumiset, se on vähän tylsää :sorry:
 
Ai no höh. Meillä on sama neuvolan täti aina, lääkäri ja lääkärin hoitaja vaihtelee. Eikä nyt raskausaikana ollukaan lääkärikäyntejä, mut vauvalla ja jälkitarkastus. Meillä se neuvolantäti kyl kyseli aluks tyyliin miten voit ja saatko nukuttua tms. Mut sit kun vastaili ni se vaan Aijaa no voi voi jos se siitä alkais parantua yms. Et ei sit kuitenkaan tavallaan välittänyt eikä auttanut niissä jutuissa.
 
Takaisin
Top