Yleistä höpinää

Meillä ei tutti ole kelvannut, mutta peukku sensijaan on suussa hyvinkin usein. Mitenkäs siitä vieroitetaan kun ei voi poiskaan ottaa?
 
Mulla nyt ei muuta kokemusta ole itsellä, vain tieto siitä, miten äiti multa aikoinaan sen tutin otti pois, kerrasta poikki vaan, tutti pois roskiin (en vissiin ollut näkemässä tuota toimenpidettä), parina yönä olin kitissyt tutin perään, mutta sitten se unohtui. En tiedä, toimisiko se muillakin, ehkä riippuu siitä, miten kiintynyt vauva on tuttiin ja miten tarpeelliseksi kokee sen itselleen. Saattaisi olla hankaliakin seurauksia siitä, jos yhtäkkiä sitä tuttia vaan ei olisikaan saatavilla. Jotkuthan leikkaa sen kumi/silikoniosan irti, eli se itse tutti ei tavallaan katoa mihinkään, mutta sitä ei voi enää syödä, en tiedä millainen se keino sitten olisi. Joku taas on vienyt tutit metsään kauriiden vauvoille lapsen kanssa, ja käynyt vaivihkaa sitten keräämässä ne mättäältä pois, ja mennyt vaikka seuraavana päivänä lapsen kanssa katsomaan, että joo, kyllä menivät tarpeeseen kun äitikauris on käynyt ne hakemassa.

Peukalosta vieroittaminen onkin sitten varmaan haastavaa, kun se kulkee tosiaan aina mukana. Onko se sitten vaan niin, että peukku vaan otetaan lapsen suusta pois kun se sinne hakeutuu? En tiedä. Katsotaan nyt, minkälaiseksi meillä sitten kehittyy tuo peukkuasia, muuttuuko se vielä tässä sitten ajan mennessä eteen päin, vai jääkö itsestään vaan pois sitten ne vähätkin peukun suuhun menot ajan kanssa.
 
Meillä ei peukkua syö. Joskus jäystää muita sormia mutta selkeästi ikeniä niillä hinkuttaa.
 
Meillä lopetti noin kolmen kuukauden iässä tutin syönnin ja yritti alkaa syömään peukkua. Mut aina kun laittoi peukun suuhun niin me otettiin se pois, ja se tapa sitten loppu ennen ku kunnolla alkoikaan. Ikeniä kyllä hieroo edelleen sormilla, mutta se me ollaan sallittu.
 
Mun mies söi peukaloa ja se oli kuulemma melkoista kun tosiaan peukku oli aina mukana. Koitappa siinä sitten vieroittaa.. Ärsytti myös anopin jatkuvat kyselyt meidän kummankin pojan kohdalla, jokos se peukku maistuu.. Juu ei!

Kyllähän tuota tutin käyttöä pitäisi varmaan jo alkaa vähentää.. Se on vain niin kätevä kun tuntuu että muuten menee kaikki suuhun! Ja kyllähän moni tilanne on pelastettu tutilla. (Tiedän... ei sais mennä aina sieltä missä aita on matalin)
Kuopukselle tutti on oikeasti todella tärkeä, mutta mielumin tosiaan aloittaa vieroittamisen nyt jo pikku hiljaa kuin taistelee sitten vanhempana. Onneksi esikoisen kanssa ei tarvinnut tälläisiä miettiä. :D
 
Meillä nukahtaa paremmin tutin kanssa mutta pulauttaa sen sit pois kun on unessa. Yöllä kun herää tahtoo tutin suuhun.
 
Nyt kun olen pari päivää ollut pojan kanssa kahdestaan tässä, niin tuli mieleen, että olis tosi kiva kuulla kaksosten äitien kuulumisia, Helluhan esimerkiksi oli vissiin yksinään saamassa esikoisiaan jos oikein muistan? Hän tuli mieleen juuri siksi, kun tässä nyt olen kokenut välillä hiukan haasteelliseksi tämän yhdenkin termiitin kanssa olemisen, kun mies ei ole apuna (on reissussa), niin miten ihmeessä kahden kanssa sitten pärjäisi yksin. On varmasti kyllä hulinaa siinä kun kaksi lasta kasvaa ja kehittyy ja oppii liikkumaan.
 
Mä mietin just kans hellua, että miten on sujunut.

Pysyykö teidän lapsosilla aurinkolasit päässä? Pirreä sai alkuun hämättyä kun laittoi hatun päähän, niin se ei jotenkaan tajunnut niitä laseja mutta nyt ei anna yhtään olla lasien silmillä.
 
Ei täälläkään enää lasit pysy päässä. Just tänään koitin pitkästä aikaa laittaa ne niin saman tien nappasi pois. Pitäis kokeilla jos saisi sen kuminauhan viritettyä, mutta sekin irtoaa niin helposti että tokkopa siitä mitään hyötyä on.
Aurinkohattua tuo kans vähän vieroksui mutta on jo alistunut kohtaloonsa.
 
Täällä ei myöskään pysy aurinkolasit silmillä. Hatut kyllä pysyy ihan ongelmitta. :)
 
Meillä aurinkolasit löytyy hyvin nopeasti suusta.. Hetken saattaa olla silmillä, mutta ei kauaa.. Vauva on selkeästi sitä mieltä että ne on puruleluiksi tarkoitettu..
 
Meillä aurinkolaseille raivotaaan! :mad: Sillail oikein vihaisesti riuhtoo ne oitis pois silmiltä. Lippis sitten auttaa jonkin verran ja toki rattaissa kuomu.
Esikoinenkin meni hienosti toimissaan repimään uudet Babiatorit palasiksi. :hilarious:
Olin siis epähuomiossa alunperinkin ostanut sen normi mallin (ei vääntyvät sangat) ja nehän napsahti poikki. Takuu toki niissä on mutta melkoinen vaiva postitella... Pitäskö vaan teipata. :grin:grin:grin
 
Meillä antaa suurimman osan aikaa olla päässä ilman takaremmiäkin enkä oo sitä pitänykkään kun painaa jos nojailee selkänojaan vaunuissa.
 
Postita Miitu ihmeessä takasin jos niissä takuu on..

Meillä ei remmikään auta pitämään laseja silmillä kun vauva saa ne silti suuhunsa kun aikansa repii.. Mut itse aurinkolasien laittaminen on hänestä tosi kivaa ja hymyilee niille kun alan laittamaan.
 
On kyllä todella ärsyttävää kun ne lasit ei kestä päässä ja sit toinen kuitenkin selkeästi reagoi siihen auringon valoon.. Eikä tajunnut a että ne lasit on sitä varten että auttavat :shifty:
 
Ja olisihan se kuitenkin todella tärkeä suojata ne silmät! :cool:
 
Tarviin nyt vertaistukee vauvan kaatuiluun D: eli meidän 8kk tyttö on nyt muutaman viikon noussut polvilleen tukea vasten ja usein saattaa siitä kaatua suorana selälleen lattiaan ja takaraivo kolahtaa lattiaan. Tietysti yritän aina olla takana ottamassa vastaan mut ei aina pysty ja kun tyttö on niin nopee liikkeissään et kun hetkeksi kääntää selkänsä ni toinen jo kaatuukin. Eniten pelkään et kolauttaa päänsä niin kovaa et tulee aivotärähdys tai pahimmillaan jotain sisäistä verenvuotoa tms. Ootteko yöllä herätelleet vauvaa jos illalla on kaatunut ja kaatumisen jälkeen on hetken itkenyt mut sen jälkeen on ennen nukkumaanmenoa ollut ihan normaali iloinen itsensä. Oonko nyt vaan hysteerinen esikoisen äiti :D onko muilla tälläsiä rämäpäitä?
 
En osaa Jenniida muuta ehdottaa kuin konttauskypärän hankintaa, se ainakin vaimentaa iskuja. Kuulostaa hurjalta tuo kaatuilu :sad001

Kun meidän poika tippui sängystä noin 50cm:n korkeudelta, sain päivystyksestä ohjeeksi seurailla poikaa, ja jos olis tullut jotain poikkeavaa, esim. oksentamista tai poikkeavaa väsymystä, niin sitten päivystykseen. Muuten ei muuta kuin seurantaa yölläkin, siihen tosin ei tarvinnut kahta kertaa käskeä, kun olin niin huolissani silloin, vaikka poika olikin sitten ihan oma itsensä jo pian kolauksen jälkeen.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top