Meillä vauva vaikuttaa todella rauhalliselta. Ei turhia itkuja, erittäin tyytyväinen tapaus. Esikoinen huusi muualla kuin sylissä päivin ja öin. Sydäntä raastaa silti, kun ei voi antaa tarpeeksi aikaa vauvalle eikä 2-vuotiaalle esikoisellekaan. Onneksi huomenna on miehellä vapaapäivä, on sen verran rankka viikko takana. Esikoinen touhuaa itsekseen paljon. Olenkin sanonut, että kun hän vietti pikkuvauva-ajan sylissä niin selkeästi tankkasi itsensä täyteen perusturvallisuutta, eikä ole sittemmin syliä paljoa tarvinnutkaan eli todella reipas, luottavainen ja omatoiminen tyttö. No nyt siihen on tullut vähän muutosta. Toki olimme siihen varautuneetkin. Itsensä tuntee vain vuoden huonoimmaksi äidiksi, kun tiuskii kipuilevalle esikoiselle ja vauvakin joutuu nukkumaan ihan yksikseen. Iltaisin ei raskisi sylistä nukkuvaa vauvaa laskea, kun saa kerrankin häntä rauhassa sylissä pitää.
Ulkoilun aloitimme suosituksen (talvivauvan ulkoilemisen aloituksesta) mukaisesti 2 viikkoa syntymästä. Olimme toki käyneet autolla paino- ja bilirupiinikontrollissa sairaalassa ja mummolassa yökylässä niiden vuoksi. Aluksi olimme sen suositellut 15 min ja sitten tulikin kovat pakkaset, joten uudelleen ulos pääsimme vasta viikonloppuna ja olimme siellä puolisen tuntia.
Jostain ihmeestä sitä voimaa on tullut, vaikka yösyömiset (nekin kohtuulliset 3-4 tunnin välein) verottaa minulla. Toki tuo rintatulehduksesta johtuva kuume ja huono olo saa mut hieman kärttyisemmäksi...On muuten ärsyttävä vaiva. Nyt ekaa ja toivottavasti viimeistä kertaa. Vaikuttaa kyllä siltä, ettei tällä antibioottikuurilla lähde.