Vauva, koti ja arki!

PiPaNat

Kommentoinnin ninja
:Heartred Vauvan kanssa kotona! :Heartred

Ketju jossa saa hehkuttaa, purnata, valittaa, antaa vinkkejä, hakea tukea ja olla vaan onnellinen sen jälkeen kun on ollan vauvan kanssa kotona. Välillä kaikki on niiiiiin ihanaa ja elämä pelkkää vaaleanpunaisia pilvenhattaroita ja välillä kaikki kaatuu päälle!
 
Luin Nunnuliinan viestin tuolla synnytyksen jälkeen ketjussa silmät kyyneleissä ja ajattelin, että tälle ketjulle olis varmaan tarvetta. Mulla on ollu välillä ihan samat fiilikset kuin Nunnuliinallakin.

Meidän 2vkon kuherrusviikot taitaa olla takanapäin. Ja mun hormoonit alkaa vissiin vähän rauhoittuun ja sitä myötä väsymys tuntuuuu!! Nyt 2 yötä poika on ollu sitä mieltä, ettei hän nuku missään muualla kuin äitin mahanpäällä :eek: Taitaa mahavaivat olla rantautunu meidän kotiin! Toinen raasu :sad001 Vauva syö hyvin ja röyhtäytän aina ruoan päälle, mutta silti taitaa pikku masussa kaihertaa! Välillä tuntee kädellä kun mahassa pulppuaa. Viimeyönä sain ite unesta kiinni 04:30 vauva mahanpäällä ja 09 pitikin sit jo nousta. Johan siinä tulikin nukuttua... Sitten päivisin itkettää kun ei vaan jaksa innostua esikoisen leikeistä saatikka leikkiä sen kanssa. Toinen pieni tulee silmät loistaen kertomaan (omalla kielellään) jotain asiaa ja äiti yrittää tekoinoissaan jaksaa kiinnostua. Itkuksihan se salaa menee.. Huono äiti...Onneks on viikonloppu takana niin esikoinen on taas saanut isin huomion ja isihän jaksaa touhuta! Toivottavasti tuleva yö on parempi niin äiti jaksais huomenna olla oikeesti innoissaan esikoisen leikeistä ja olla leikeissä mukana!

Mutta onneks nuo pikkumiehet ( ja yks isompi) antaa silti myös voimia! Pienimmän kun ottaa olalle ja kuuntelee sitä tuhnutusta korvanjuuressa niin onhan se vaan niin pakahduttavan ihanaa!! Ja kun esikoinen tulee spontaanisti moiskauttaman kunnon kielipusun, painaan pään poskeen ja sanoo"aiiiiij" (siis paijaa) niin eihän siinä voi kuin rakastaa täysillä :love7 Eiköhän tää tästä kun saa tähän arkeen jonkunlaisen rutiinin. Onhan tätä tupla äitiyttä ollu jo peräti 16 pv. (Ehkä 16pv, en just nyt muista monesko päivä tänään on...:happy11 )
 
Pipanat mua huolettaa kyllä aika paljon että miten sitten jaksan kun mies lähtee töihin ja jään neitien kanssa kahelleen:eek: mutta kaippa siihen sitten ensi järkytyksen jälkeen tottuu. Odotan nyt koko ajan että pikkuinen vaan syntyisi mutta täytys olla tyytyväinen tästä hetkestä vielä esikon kanssa, kohta senkin elämä muuttuu todella paljon..
 
Mä kirjottelin tonne valitusketjuun kans samasta asiasta kuin Pipanat nyt tähän. Samanlaiset fiilikset on täällä kahden isomman lapsen touhuista. Ei jaksa innostua ja kiinnostua niiden jutuista niinkuin ennen :/ Jopa tulee tiuskittua ja kiellettyä kaikki mahdollinen, mitkä kuuluu tavalliseen lasten leikkiin ja elämään. Jotenkin vauva, vauvan tarpeet, imetys ja unet on vieny mun kaiken huomion, eikä jaksa kiinnostua mistään sen ulkopuolisesta. Toivotaan, että se tästä tasaantuu vähitellen ja onneks isäntä on kotona vielä 3viikkoa, niin on lapsilla ulkoiluttaja ja seuraa, kun äiti vaan koomaa vauvan kanssa sohvalla :P
 
Valituttaa kun poika ei ole vieläkään tehnyt kaipaamaani maitokakkaa. Olen siis yksi kakkastressaaja :D huomenna neuvolan kotikäynti, kysyin asiasta tänään aikaa varatessa ja suositteli vasta muutaman päivän päästä hakemaan apteekista jotakin mallasuutetta? Kellään kokemuksia tuollaisesta valmisteesta?
 
Tänään taas neuvola, perjantaina neuvola punnituksessa paino oli jo kääntynyt vähän nousuun, tänään nousua perjantaista +20g eli ihan liian vähän. Pitäisi kuulemma nousta 20g päivässä. Edelleen paino siis -160g syntymäpainosta ja ikää siis jo 10pv. Keskiviikkona neuvolatäti tulee kotikäynnille ja ottaa vaa'an mukaan. Siihen saakka pitää pitää yksityiskohtaista imetyspäiväkirjaa (mihin aikaan syö, kuinka kauan imee tissiä, kuinka paljon saa pullosta pumpattua maitoa yms) peukut pystyssä että saataisiin paino nousemaan!!

Opettelin vihdoin sitomaan kantoliinan, nyt tyttö tuhisee tyytyväisenä rintaa vasten :Heartpink

Vielä kaikki on niin ihmeellistä ja ihanaa ja onnea auvoisaa, mutta pelottaa kyllä kauan tätä jaksaa. Siis lyhyitä ja katkonaisia unia ja jatkuvaa varpaillaan oloa, kun on vähän väliä epävarma omista tekemisistään ja vauvan ääntelyistä yms..
 
Käsittääkseni mallasuutetta on käytetty vuosikymmeniä. Suhtautuminen siihen on aavistuksen kaksijakoinen, koska se on tehty viljasta jota annetaan kai lapsille vasta joskus puolen vuoden jälkeen, mutta määrä on tosi pieni vauvalle, enkä ole kuullut että siitä olisi haittaa. Ja ainakin yleisesti siis käytetään.

Kolibri, teillä on siis täysimetys? Toivotaan, että paino lähtee nousemaan kunnolla lähipäivinä, ja jos ei niin sitten neuvolasta varmaan osataan neuvoa, tarvitseeko lisämaitoa.
Teillä vissiin meni synnytys ihan hyvin? Ettei siis lonkissa ja lantiossa ollut ongelmia.
Kuulostaa kuitenkin hyvältä, vaikkei vielä tiedäkään miten unirytmit jatkossa asettuu.
 
Joo mulla nousi maito jo 2 vrk synnytyksestä ja sitä tulee kyllä ihan valumalla. Tyttö ei vaan jaksa riittävästi imeä tissistä, joten joudun joka ruualle pumppaamaan ja antamaan pullolla. Neuvola tosiaan seuraa tilannetta ja painoa tarkasti ja oon saanut paljon hyviä vinkkejä :) Tänään ekaa kertaa suostunut imemään hetken (ennästykselliset 9min äsken) suoraan tissistä ilman rintakumia! Wooow! Oon ylpeä äiti :grin Toiveissa siis saada tyttö imemään pelkästää tissiä, mutta pumppailuilla mennään ninkauan kuin tarvis.

Ei ole mitään rakenneongelmia, jäntevä ja terve tyttö! Mut siis jos meinaat tota kantoliina asiaa, niin en kyllä pidä siellä sammakkoasennossa tai jalat levällään, vaan nukkuu kyljellään/vinottain tuolla liinan sisällä. Siinä tulee samalla pääkin hyvin tuettua ja tyttö tuntuu viihtyvän paremmin kuin sängyllä.
 
Meillä Kolibri paino -25g syntymäpainosta vielä 16pv ikäisenä, viikottaiset painokontrollit neuvolassa mutta noin tarkkaa seurantaa ei ole pyydetty tekemään. N. 20g ollutkin kyllä siis se päiväpainonousu kahden edellisen neuvolakerran välillä. Tsemppiä! Kyllä se siitä. Hitaasti mutta varmasti meillä ainakin noussut :)

Voi te joilla on vanhempiakin lapsia vauvan lisäksi! En osais kuvitellakaan tähän tilanteeseen huomiota kaipaavaa leikki-ikäistä. Viime yö taas valvottu, imetetty ja hyssytelty uneen noin puolen tunnin unipätkien välissä. Meinas huumori taas loppua ja kiukkuaalto löi läpi mutta selvittiin. Puoli kolmesta kuuteen sain sitten ihan nukkuakin ja kuuden syötön, pikasuihkun ja aamupalan jälkeen ehdin vielä ottaa puolentoistatunnin unet. Sen jälkeen olo olikin jo ihan ihmismäinen taas! Mies lähti tänään töihin ja päivä mennyt kyllä mallikkaasti mammakamuja treffaten ja työpaikallakin pyörähdin neidin kanssa. Vieraskorea kyllä on kun ei monen tunnin reissulla inahdustakaan, puoliunisena vaan maitoa välissä ja uni jatkui. Kyllähän sitä päivällä tietty jaksaa nukkua kun yöllä kiukuttelee :joyful:

Karkasin ruokakauppaan kun mies tuli töistä ja nyt tuhisee täydessä unessa sekä iskä että tyttö ja tää mamma vaan ihmettelee ja somettaa :p

Lisäys vielä että Kolibri kuulostaa just samalta tuo imetystouhu teillä kuin mitä se oli meillä puolitoistaviikkoa sitten! Nyt kolmiviikkosena jaksaa jo välillä imeä parikymmentäkin minuuttia ja viihtyy rinnalla kyllä vaikka tunnin välillä torkahtaen ja sitten löytyy taas imu. :)
 
Ei kun Kolibri mulla oli mielikuva, että sulla oli ongelmia lonkkien kanssa :wacky:
Mää mitään muista. Tommonen mielikuva vaan on jäänyt.
 
Ei oo tosiaan ollut, onneksi! :) Alussa oli vastasyntyneiden teholla heikon hengityksen ja matalien glukoosien takia, mutta nekin onneksi korjaantui nopeasti. Nyt vielä jännitetään silmälääkärin aikaa ja arviota, kun kuulemma sameat verkkokalvot ja silmät rähmii aika paljon. Putsaan niitä keittosuolalla 5-6 kertaa päivässä niin pysyvät kyllä suh ok kunnossa..

Nunnuliina, ehkä meilläkin on siis vielä toivoa! :) En mä kyllä missään vaiheessa ole epäillytkään, etteikö olisi. Kunhan tyttö tästä vielä vahvistuu ja voimistuu. Nytkin päiväpäivältä tuntuu aina pirteämmältä!
 
jaahas, voin lakata stressaamasta ainakin hetken pojan vatsantoiminnasta ja mikälie mallasvalmisteista, täällä oli äsken suuri kakkakatastrooffi :D

on vaan hyvä mieli kun voi johonkin purkaa huolia, mies välillä kummastelee kun stressaan ihmeellisistä asioista :)
 
Jeba, oon kateellinen sulle mutta iloinen sun puolesta että sun mies voi olla kotona 3 viikkoa! Ois ollu kyllä luksusta! Mutta oli niistäkin 5 päivästä apua, jotka mun mies pystyi olemaan kotona. Vaikka tuntuu, että nyt sitä apua vois enemmänkin päivisin kaivata. Vauva alkaa olemaan enemmän hereillä ja mä en vaan pysty hänen antaa silloin olla yksikseen jossai vaan haluan, että vauva voi silloin seurustella meidän kanssa. Ja tietty silloin isoveljen mustasukkaisuus puskee vähän päätään. Mutta onneks vaan vähän!

Tänään on ollu Hyvä Äiti päivä :grin Vauva nukku viime yön normisti vauvan rytmiin eli heräs 3h välein syömään ja nukahti aina kiltisti takas!! Mieskin nukku sohvalla ( vauvan itkujen takia, että jaksaa töissä) niin edes kuorsaus ei pitäny mua hereillä :rolleyes: Tänään pojat on ollu eri aikoihin hereillä niin molemmat on saanu jakamatonta huomioa. Äiti vaan ei ole saanut yhtään lepoa...Päivällä oltiin esikoisen kanssa ulkona pitkään lumileikeissä vaikka oli kova pakkanen. Vauva nukkui sisällä itkuhälyn päässä. Illalla käytin vielä vauvan osteopaatilla ja oli hyvä käynti! Eiköhän ne alkavat vatsavaivat ja pään kääntymättömyys jäänyt sinne hoitopöydälle! :dance008

Suosittelen kyllä osteopatiaa kaikille jos vauvalla on jotain vaivaa melkein missä vaan :flower ( ei kakkaa, ei syö, ei nuku, koliikki jne) On se niin tehokasta, vaikka ei Suomessa vielä olekaan täysin "virallinen" hoitomuoto kuten esim fysioterapia.

Jospa sitä uskaltais miehen lasista ottaa hörpyn viiniä ja menis makkariin kuuntelemaan vauvan ihanaa unituhinaa :love7
 
Niin ja Kolibri, kuulostaa niin tutulta tuo teidän elämä! Meillä oli esikoisen kanssa samaa kamppailua alussa!

Mitä ne tutkii vauvan silmistä? Kun meillä kans rähmii molemmat silmät, välillä enemmän, välillä vähemmän. Neuvolassa kysyvät, että onko valkuaiset keltaiset?! :eek: Sanoin, että ei... En tajunnut kysyä et mitä tarkoittaa jos olis! Nyt kun kyttään niitä kokoajan kun vauva on hereillä niin näyttää, ettei ne ihan kirkkaan valkoisetkaan ole mutta eivät nyt keltaisetkaan! Pitääköhän soittaa neuvolaan..?!
 
Pipanat esikolla ainakin oli valkuaiset keltaiset kun bilirubiini arvot oli koholla...mutta se tuskin liittyy rähmimiseen mitenkään:confused:
 
Meillä juurikin korkeat bilirubiiniarvot aiheuttivat väsymystä (vauva ei jaksanut imeä, eikä herännyt helposti rinnalle). Valkuaiset oli keltaiset. Sai sinivalohoitoa vuorokauden ja ollut seurannassa. Tietysti vieläkin vähän panikoi, ellei omasta mielestä ole syönyt tarpeeksi.
 
Dt meillä esikolla sama homma. Ei joutunut valohoitoon, oli siinä hilkulla. Nukkui vaan koko ajan ja todella sitkeästi, tissillä oli max. 5min kun nukahti. Siks varmaan mulla maidon nousukin kesti kun ei jaksanut pitää tissimaratonia niinkun naapuripedin poika tuntui pitävän sairaalassa..mutta nopeasti ne arvot siitä sitten lähti laskuun ja likkakin jaksoi syödä paremmin.
 
Meilläkään siis silmät ei kellerrä, muttei ole kirkkaan valkoisetkaan. Ennemmin vähän harmahtavat ja aavistuksen sumeat. Rähmiminen ei välttämättä liity asiaan mitenkään vaan todennäköisesti johtuu ahtaista kyynelkanavista, mikä kuulemma täysin normaalia vielä ekan elinvuoden. Mutta kättärin pediatri laittoi lähetteen silmälääkärille nimenomaan ton verkkokalvojen sameuden takia, mainitsi jopa mahdollisen vauvakaihin, jonka takia tarkemmat tutkimukset. Toivon tosiaan ettei olisi mitään vakavaa!!!

Meillä lähti navantynkä jo tiistaina kun tyttö oli 4pv ikäinen, ei ole juuri tuoksahtanut, mutta jonkin aikaa irtoamisen jälkeenkin sieltä lähti sellaista rusehtavaa töhnää. Oon putsannut sen 2x päivässä septidinellä ja just eilen neuvolassa kehuttiin kuin siisti se jo on. Silti kuulemma vielä kannattaa jatkaa päivittäisiä putsailuja. Ja mä siis putsaan navan ja teen kaiken muunkin itse, kun kerta tytön kanssa ihan kaksin. :) Tän isähän ei ole vielä halunnut edes nähdä tytärtään. Ainoa elonmerkki miehestä on se, kun syntymän jälkeen laittoi tekstarin "miljoonasti onnea teille molemmille" että näin.. mielenkiinnolla odotan mitä tästä isyysasiasta tulee..
 
Meilläkään siis silmät ei kellerrä, muttei ole kirkkaan valkoisetkaan. Ennemmin vähän harmahtavat ja aavistuksen sumeat. Rähmiminen ei välttämättä liity asiaan mitenkään vaan todennäköisesti johtuu ahtaista kyynelkanavista, mikä kuulemma täysin normaalia vielä ekan elinvuoden. Mutta kättärin pediatri laittoi lähetteen silmälääkärille nimenomaan ton verkkokalvojen sameuden takia, mainitsi jopa mahdollisen vauvakaihin, jonka takia tarkemmat tutkimukset. Toivon tosiaan ettei olisi mitään vakavaa!!!

Meillä lähti navantynkä jo tiistaina kun tyttö oli 4pv ikäinen, ei ole juuri tuoksahtanut, mutta jonkin aikaa irtoamisen jälkeenkin sieltä lähti sellaista rusehtavaa töhnää. Oon putsannut sen 2x päivässä septidinellä ja just eilen neuvolassa kehuttiin kuin siisti se jo on. Silti kuulemma vielä kannattaa jatkaa päivittäisiä putsailuja. Ja mä siis putsaan navan ja teen kaiken muunkin itse, kun kerta tytön kanssa ihan kaksin. :) Tän isähän ei ole vielä halunnut edes nähdä tytärtään. Ainoa elonmerkki miehestä on se, kun syntymän jälkeen laittoi tekstarin "miljoonasti onnea teille molemmille" että näin.. mielenkiinnolla odotan mitä tästä isyysasiasta tulee..
 
Eka huonosti nukuttu yö takana kotiutumisen jälkeen xD kyllä tää tästä! Poika rinnalla vähän väliä, nukahtaa siihen mutta herää heti kun siirtää omaan sänkyyn..

tänään oli neuvolan kotikäynti ja syntymäpaino saavutettu jo! :Heartred tosi nopeasti nousikin, vaikka paino laski sairaalassa 8%
 
Takaisin
Top