Vauva-arkea osa 2

Huhhuijaa, pitkään kärvistelin kipeän selän ja niskojen kanssa koska nukutin tuon reilu yheksän kilosen poitsun AINA syliin. Noh, eilen sit päätin että nyt loppuu. Laitoin poitsun aamupäikkäreille sänkyyn, istuin vieressä, silitin ja hyräilin samaa laulua kun aina. Poitsu jakso itkee noin 10min ja sit nukahti. Seuraavilla päikyillä nukahtaminen kävi alle viidessä minuutissa ja samoin kaikilla muilla päikyillä tähän asti. Mä kun pelkäsin että menee ihan kamalaks huudattaseks tää juttu, mut ei. Onneks. Huh! Niskat kiittää.
 
Enpä oo aatellu tota, et vähän kun kasvaa niin rupee kroppa olee kovilla. Neiti on vasta päälle 6kiloo niin hyvin on syliin voinu nukuttaa. Eilen kyllä nukahti ekaa kertaa itsekseen sänkyyn, voittaja fiilis. Ei varsinaisesti ollut tarkoitus sinne nukuttaa, vaikutti sylissä vaan niin pirteältä et laitoin sänkyyn. Sielä touhotti n. tunnin ajan ja rauhoittui. Peittelin typyn ja hetken päästä oli jo unessa. :)
 
Unohdinpa tonne pojan suosikkijuttuihin kirjottaa yhden mistä hän tykkää ihan sikana, nimittäin siitä kun pappa rahnuttaa parrallaan pojan poskea :D Se on niin hauska ku poika hymyilee onnessaan ja oikeen tarjoo poskeaan rahnutettavaks :D
 
Meidan poika oli 8kg pari viikkoa sitten ja kylla mulla kroppa huutaa armoa. Aloitin tavis pilateksen aiti-lapsipilateksem lisaksi mutta pari tuntia viikossa ei korvaa kun poikaa kantelee noin 10h paivassa.

Mina tassa mietin kanssa etta miten saisin pojan nukahtamaan sankyynsa paikkareille. Nyt yleensa nukkuu minun kainalossa paikkarit. Eilen ja tanaan on ollut vaikeeta saada hanet nukkumaan iltapaivapaikkareita. Illalla kylla nukahtaa yleensa ihan itse omaan sankyynsa. Aika erikoista. Ehka mun taytyy taas tarkistaa etta lsitan hanetsankyyn riittavan ajiissa ja ei liian vasyneena.
 
Mukavia vauvojen kuvauksia!!

Meidan vauva on muutamaa paivaa alle 5kk. Han on reilun 8kg, sinisilmainen, seka vaaleahko ja hyvin suomalaisen nakoinen.Han on janteva, melko lihaksikas ja tykkaa seista sylissa.

Kun han syntyi niin ensimmainen muisto hanesta on, etta hanella oli pilke silmakulmassa. Ensimmaisten viikkojen aikana se pilke havisi ja mina jo sita surin ja syytin itseanikin. Nyt poika on ihan mahdoton flirtti ja hanella on taas pilke silmakulmassa ja han nauraa herkasti, kikattaa hassuille aanille esim. Kun puulusikka osuu padan kylkeen. Nauru on tarttuvaa ja aina kun ollaan ihmisten ilmoilla niin poika hakee katseellaan vieraiden ihmisten kontaktia ja hymyilee heille, silloin aiti ja isa unohtuu. Poika nauttii suunattomasti huomiosta, jota han saa vierailta, yleensa tadeilta, jotka puhuvat ja hymyilevat hanelle. Kun puhun pojalle innostuneesti esim. Uloslahtemisesta han nauraa ja hihkuu. Kun poika on isansa kanssa niin han hakee minuun katsekontaktia, mutta vaikkei naakaan isaansa kuin viikonloppuisin niin viihtyy hanen kanssaan. Poika ei tunnu pelkaavan juuri mitaan muuta kuin minun hopeanvarista hiustenkuivaajaa. jos han kuulee kovan kolauksen han katsoo minua ikaan kuin tietaakseen kuinka reagoida.

Poika tykkaa viidakkolelukaarestaan ja puuhamatosta. Han tykkaa eniten olla mahallaan ja tanaankin aina kun laitoin hanet selalleen han kaantyi mahalleen. Mahallaan poika satkyttelee ja on kuin hylje kuivalla maalla yrittaen eteen pain. Poika tykkaa kosketella shifonkihuivia kasissaan ja kosketella kirjoja, joissa on pehmeita kangaspaloja. Leluja enemman han on kiinnostunut ihmisista. Poika tykkaa kun aiti laulaa Piippolan vaaria. Tv kiinnostaa kovasti ja paa aina kaantyy tv:ta kohden Silloin muulla ei ole valia.

Poika on parina paivana maistanut bataattia mutta ei ole ihan varma siita.
 
Muokattu viimeksi:
Voihan pylly... Miehellä alkoi tänään työt monen kuukauden loman jälkeen ja niinhän tässä kävi kun vähän pelkäsinki eli viideltä soi herätyskello mihin poika ei vielä reagoinut, mutta kahvinkeitin herätti poitsun vähän jälkeen viis. Täytyy nyt varmaan alkaa miettimään näitä nukkumisjärjestelyitä uusiks kun ei oikein huvittais viiden aikaan alkaa heräämään. Tiiä sitten auttaisko pinniksen siirtäminen takas makkariin mitään... Pitihän se sinne kyllä muutenkin siirtää kun kohta alkaa aamusin olla niin valosaa. Vois tietysti itellään olla vähän pirteempi fiilis jos mies ei ois kuorsannu IHAN KOKO AJAN ja naapuritki herätti kesken unia tappelullaan.
 
Ihana lukea pienten kuulumisia!

Meillä täällä asustaa huomenna puolivuotis synttäreitä viettävä ilopilleri. Tukkaa ei vielä hirmusti ole mutta pikkuhiljaa kasvamaan päin. Vierastelee vähän, varsinkin miehiä. Esimerkiksi kummisetänsä on todella pelottava tapaus :) pikkuhiljaa kun on kauempaa ihmetellyt häntä niin alkaa hymy irtoomaan. Muutenkin hitaasti lämpenevää sorttia eli aina pitää hetken aikaa totisena töllistellä vieraita ennen kuin päättää onko jokeltelun/hymyn arvoisia vai eivät :) vielä ainakin täysin äidin poika. Suru puserossa ei kelpaa kuin äidin syli. Aika harvoin kuitenkin itkeskelee ja aina kun niin tekee on kyse joko nälästä tai väsystä. Eli tyytyväinen kaveri. Haastetta tuo se että on huono nukkumaan. Eli yöt rikkonaisia ja nykyään päikkäreitäkään ei nukuta kun max 45min pätkissä.

Kääntyy sutjakkaasti sekä mahalta selälleen että toisinpäin ja kummankin kylen kautta. Myös akselinsa ympäri pyörii lelujen perässä. Eteenpäin ei vielä pääse ja se jos mikä ärsyttää. Kierimällä on liikkunut paljonkin. Hän rakastaa musiikkia ja silloin alkaakin jalat vispaamaan ihan kunnolla. Muutenkin kova poika potkimaan :) eilen saikin puolivuotis lahjaksi hyppykiikun ja siinähän on kiva tepsuttaa :) nauraa hauskoille sanoille ja ilmeille, mutta iltaisin puuron jälkeen oikeastaan mikä vaan huomio kelpaa niin alkaa naurattaan hirmusti :) Helistimet ja kaikki lelut mistä lähtee ääni on in. Heiluttelee niitä kovasti. Tykkää repiä isiä parrasta ja äitiä hiuksista..tai oikeastaan mistä vaan mistä kiinni saa :)

Tykkää muksu puuroista. Normi hiutalepuurot saa vain yökkäileen. Myös hedelmät on pop..kasvikset eivät :) pikkuhiljaa onneksi nekin alkavat maistumaan. Inhokki: parsakaali!

Semmonen veitikka se meillä asustaa.
 
Sultti, tosta kuorsaamisesta.... ARGH. Onkohan se kevät vai mikä, kenties mun herkistynyt kuuloaisti, mut valvoin viime yönä 3 tuntia ja kuuntelin, kun äijä kuorsaa... Poika nukkuin todella hyvin ja siksi harmittaa ihan ketusti, et ite sit kykin monta tuntia pyörien ja koittaen hautautua tyynyihin...

Lopulta otin riskin ja laitoin leffan pyöriin (siis pelkäsin et pikku herra herää), johon nukahdin joskus vähän ennen neljää. Nyt vois sanoa, et väsyttää.

Niin ja meilläkin nää nukkumajärjestelyt täytyy taas miettiä, jos tuo kuorsaaminen jatkuu... :D
 
Pitäisköhän itekkin kertoilla millanen napero meillä asuu...

Jäbä on siis nyt 5kk ja 2vko vanha. Ihan äitin poika. :Heartred Kovasti vierastaa, etenkin blondeja, isillä ja äitillä kun on tummat hiukset. Poitsulla itellään on hiuksia suht vähän, niskassa pidemmät haivenet. Aika tummat on nuo hiukset, vähän punaseen päin menevät. Kulmakarvat on enemmänki oranssit. Poitsun silmät on vielä vähän seka väriset, reunoilta tumman siniset ja keskeltä ruskeet, mut eiköhän nuo ajan kanssa ruskeeks muutu. Jäntevä nuori mies. Aikasta lyhyt on, mutta painoa löytyy sitäkin enemmän. :grin

Yleensä tyyppi on kovin nauravainen ja iloinen. Sillon itketään ku nälättää, väsyttää tai haluu syliin. Aamusin tykkää kattoo Pikku kakkosta ku äiti syö aamupalaa ja juo kahvia. :p Tykkää myös syödä käsiään ja periaatteessa ihan mitä vaan käsiinsä saa. :happy: Isiä on kans kiva vetää parrasta. Leikit ja lorut on kans hänestä kivoja, kuuntelee ja naureskelee kovasti. Mistä poika ei selvästi tykkää on palvelusväen hitaus. Ruoka tulee yleensä aina liian hitaasti eli siinä ajassa kun käy lämmittämässä pullon ni poitsu huutaa niinku ois nälkään kuolemassa. Vaunuissa ei enää aina nuku vaan tykkää katella ja ihmetellä maailman menoa. Pyörähtely sujuu mahalta selälleen mutta ei toisin päin. Mahalla olessaan pyörii ympäri ja liikkuu vähän ryömimällä. Uutena kivana leikkinä on opittu paukuttamaan kantapäillä alustaa missä on. Pinnasänky senkun natisee liitoksissaan ku jätkä pistää paukuttaen. :grin Meillä kans on hyppykiikku, mut poitsu on siihen vielä liian lyhyt. Pitänee odottaa hetki ennen ku siinä pääsee pomppimaan.

Syömisestä sen verran että ihan sama mitä antaa ni kyllä maistuu! Oli sitten kyseessä puuro, kasvis tai hedelmä. :happy: Maidon kanssa alkanu olee ongelmia, eli söis vissiin enemmin ruokaa ku maitoa...

Päikkäreitä meillä nukutaan n. 3x1h päivässä. Yöt nukutaan yhellä syönnillä.
 
Meilläkin Sultti ruoka maistus paremmin ku maito. Välillä hätäilen, että saako se tarpeeksi maitoa, mutta eipä voi väkisinkää juottaa.. :/
 
Ihana lukea vauvojen kuulumisia. :)

Meilla on taalla kuusikuinen tarmokas tytto, joka silmakovana seuraa kaikkea. Todella utelias, mutta ujostelee vieraiden seurassa, tuttujen kesken on ihan mahdoton polisija, hyva jos saa puheenvuoroa. Hymyileva ja kikatteleva tytto, joka tykkaa erityisesti jutella vanhemmille ja leluille. Muistan, kun han syntyi, han itki aivan kurkkusuorana, kunnes paasi rinnalleni ja katsoi minua silmiin. Siihen han rauhoittui ja katselimme toisiamme. Han oli kuin nukke, niin pieni ja kaunis. Ajattelin, etta onpas kaunis lapsi, miten voikaan olla noin kaunis vastasyntynyt. :)

Hiukset ovat tummat ja suorat kuten isallaan, silmat talle hetkella harmahtavan vihreat. Kaksi hymykuoppaa ovat hurmaavat. Kropaltaan tytto on pitka niin, etta jalat ovat pidemmat kuin selka, sormet ovat pitkat - kaikki kuten isallaan. :) Tytto selvasti seuraa minua ja reaktioitani, ennen kuin itse reagoi. Nyt tosin han on oppinut empatiaitkun; jos jossain vauva itkee, tytto alkaa myos itkea.

Kovasti tytto harjoittelee aanteita ja kaantymista. Han on kylla jo kaantynyt miten pain vain, mutta on unohtanut kyvyn. Esineisiin tarttuminen ja siirtaminen seka niiden tiputtelu ja heittely onnistuu tosi hyvin. Vauvojen kuvat, peili ja kissa ovat suurimmat ilon aiheet. Tytto tykkaa, kun hanen iholleen puhaltaa, hassuista ilmeista ja "lentamisesta". Yleensa on hyvin tyytyvainen vauva, mutta jos jokin painaa, sen kylla kuulee! :)
 
Muokattu viimeksi:
Joo'o, eilen ja toissa päivänä ilman syliä nukuttaminen päikkäreille onnistu erittäin hyvin... Tänään ollu sit aikamoista huutoa nää pari kertaa. Mitähän naapuritki ajattelee...
 
Sultti itse olen huomannut paikkareiden kanssa etta joka paiva ja paikkari on erilaista riippuen miten vasynyt on. Yleensa ekoille paikkareille helpointa nukuttaa ja nytkin poika nukkui 45min sangylla. Eilen ja toissa paivana iltapaivan paikyille oli tosi vaikea saada ja kun ei pitaisi nukkua viiden jalkeen, jotta nukuttaa seiskalta kun yopuulle kaydaan.
 
Mä ajattelin että jospa nää vikat päikyt onnistuis vaunuissa eli ulos lähetään ihan just... Nyt sit vaan täytyy toivoo että poitsu simahtaa kärryihin. Vieraita tulossa iltapäivällä ja ois kiva jos ois nukkunut ja pirteä vaava talossa eikä väsymystään kiukkuuva pieni mies.
 
Emmie: Tunnen tuskasi, anoppisi kuulostaa hieman omalta äidiltäni.. Meillä onneksi välimatkaa on noin 800 kilsaa niin mun kuin miehenkin vanhempiin, joten vastaavaa tilannetta ei pääse syntymään. Jotain hyvää siinäkin siis :)

Mitä, jos ottaisit ihan kahden kesken sen anoppisi kanssa puheeksi. Pehmustaisit alkuun vaikka kertomalla, kuinka mukavaa susta on, että lapsella on turvallinen hoitopaikka ja kuinka kivaa susta on, että tulette niin hyvin toimeen. Tai jotain muuta vastaavaa, mistä anopillesi tulee hyvä mieli. Sen jälkeen ottaisit puheeksi, että siitä huolimatta haluaisit hieman aikaa perheenä oloon ja opettelemaan olemaan vähän keskenään. Selität vaikka, että kun on kuitenkin esikoinen kyseessä niin sitä haluaisi panostaa siihen yhteiseen aikaan ja myös parisuhteeseen, kun näette miehen kanssa niin harvoin. Yrität kääntää sen jotenkin niin, että hän kokisi tekevänsä teille palveluksen jättämällä teidät hieman rauhaan. Jos hienovaraisuus ei auta niin sitten vaan pamautat suoraan, voi loukkaantua hetkeksi mutta ei sitä varmasti kauaa kestä. Yleensä tämmöiset tilanteet ei raukea kuin nostamalla pöydälle. Tsemppiä :)
 
Anna semmoisten asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja silloin, kun olette tekemisissä niin anna päsmäröidä, jos hänelle siitä hyvä mieli tulee (vaikka se itsee ketuttaakin ihan älyttömästi). Niin mä ainakin olen antanut, että siinäpä hoidat sitten (no joo..me tosiaan nähdään niin harvoin). Kyllä ne kummasti kääntyy kuitenkin äidin puoleen sitten kun heidän temppunsa ei tepsikään.. :)

Mutta kyllä teidän pitää sitä omaa aikaa perheenä saada :)
 
Kurjaa tommonen ahdistelu, avun ja seuran tyrkyttäminen. Mulla palais kyllä käämit heti... :P

Mä jotenkin ite varauduin siihen, että miehen vanhemmat ois just tommosia takiaisia... synnärillä olivat heti lapsen synnyttyä ja kun kotiuduttiin niin olivat seuraavana päivänä kylässä. Noh onneksi moinen meno ei jatkunut, vaan ollaan saatu olla rauhassa - mennään aina sinne, eivätkä he tuppaudu tänne. Hyvä niin. Syynä ehkä tähän hyvin sujuvaa yhteistyöhön lienee se, et ovat vielä työelämässä ja suht aktiivisia ihmisiä. Heillä tuntuu olevan siis muutakin elämää :D tosin pidän kyllä tärkeänä noita appivanhempia, kun ovat siis ainoat isovanhemmat pojalla, mut en tiedä, kuinka hyvin ois välit pysynyt, jos oisivat liian tunkeilevia. Mulle kuitenkin se oma aika ja rauha ihan ydinperheen kesken on tärkeintä... mun veljetkin näkee poikaa ehkä kerran kuukaudes, vaik asutaan hauskasti samas lähiös kaikki :D

Tsemppiä anopin kestämiseen, Emmie :) luulisi aikuisen ihmisen ymmärtävän, jos otat asian hienovaraisesti puheeksi. Suoraa, mut korrektisti, niin ettei suotta pahoita mieltään.
 
Se on jännää miten lopulta tuossakin on sellainen melko tarkka (joskin varmaan henkilökohtainen) tasapaino, että miten paljon isovanhemmat tunkevat / osallistuvat lapsen elämään. Meillä on taas erinäisistä syistä melko vähän isovanhemmat mukana etenkin minun puolelta ja toki silloin toivoisi enemmän kiinnostusta aiheesta. Etenkin kun itse olin mummoni kanssa tosi paljon. Toisaalta taas ymmärtää, että jos se kiinnostus on liiallista tai vääränlaista, itselle sopimatonta niin sekin ahdistaa. Että se toisen apu on tavallaan itselle vaan yksi velvollisuus lisää. Eli ei ole tämäkään asia helppoa elämässä lapsen kanssa!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top