Vauva-arkea osa 2

Ajattelin, jos haluaisitte jakaa vähän vauvojen kuulumisia.. eli mitä osataan, mistä tykätään tms? Osa kun on jo puolivuotiaita :D mahdottoman nopsaa kyllä aika menee...

Täällä herra Karpo voi oikein paksusti :D luonne on pysynyt aika lailla samana, eli kova höpöttöjä ja tosi sosiaalinen, hymyilevä veijari. Harvoin bongaa mietteliäänä tai vakavissaan. Nauretaan tosi paljon, jotenkin pystyy jo kuvittelemaan minkälainen taapero täällä on kasvamassa... nyt kun ollaan käyty muitakin vauvoja näkemässä, niin vaikuttaa aina ensalkuun vähän ujolta, tarkkailee tosi paljon ja sitten vasta osoittaa kiinnostusta. Vierastamista ei havaittavissa, kaikki on hymyn arvoisia.

Vaunuissa ei enää nukuta, joten lenkit saattaa olla haastavia, kun toinen venkslaa ja heittelee lapasiaan :D

Ulkoisestikin on muutosta... no hampaita tietty muutama, mut hiukset on vaalentunut. Taitaa tulla aika pellavapää. Kulmakarvat vaaleat, mut niissä näkyy tota punertavaa pigmenttiä luonnovalosssa. Ja nyt kun "liikutaan" niin on hoikistunut, et vähän jännäilen noita mittoja. Pitkä poika, varmasti ollaan yli 70 cm :D

Lempipuuhastelut: mahallaan möngertäminen, istuminen :D, isä lennättää (eli nostaa tosi korkeelle), pärisytteleminen, eri ääntelyt (kun äiti tekee), kylvyssä pärskiminen (äiti kastuu), kissa, nipistelyt ja mun silmälasien heittely, tietsikalla hiiri ja näppis saa kyytiä ja kyllä näitä on... tuntuu, et poika on kikseis kaikesta, varsinkin niist mun kivennäisvesipulloista :D

Inhokit: aamuviiden jälkeen nukkuminen :D ja oikeastaan en keksi kyllä muuta... on niin jees-mies tää kaveri :D

Jotain muutakin piti kirjoitella, mut ajatus katkes... noh mut kertoilkaa vähän teidän pienoikaisista. Näit juttuja voi sitte vuoden pääst selailla, jos ei aina muista vauvakirjaa täytellä :D
 
Ihanan kuuloinen Karpo siellä (en löydä sydänhymiötä kun tuolla on niitä hitosti ja pääosin ihan outoja)! Meillä on sikäli elämä vähän rauhoittunut, että päivisin poitsu itkee enää tavallisia asioita ja vain sen aikaa, että ongelma poistuu, eli väsy, nälkä tms. Syödään usein ja vähän kun ei malteta vaan pitää päästä takaisin pyörimään ja mielellään nuolemaan sitä lattiaa. Tajuaa jo äänensävystä kun komennan ja olen tulossa nostamaan takaisin matolle niin äkkiä oikein kunnon märän pusun levittää lattiaan ennen kuin heidät erotetaan. Välillä mietin, onko sillä jotain hivenainepuutosta ja lattiassa sitä on, mutta kaipa se vaan tykkää maistella kun kaikkea muutakin yrittää syödä :) paitsi ehkä ruokaa, joka on tylsää. Viimepäivinä tosin alkanut muukin kuin bataatti maistumaan jossain määrin ja huomenna poika saa oman syöttötuolin. Meillä ollaan viikon päästä 6kk ja neuvolassa sanottiin, että lyhyitä aikoja voi tuolissa istuttaa kun on niin jäntevä. Konttausasentoonkin nousee hetkellisesti, mutta rojahtaa siitä nopeasti toistaiseksi.

Tykkää hassuista äänistä tosiaan, mutta raja on häilyvä sen suhteen mikä on ihanaa ja mikä kamalaa :D esim höyrylattianpesulaite puhisee ja on tosi hauska ja imuri taas on helvetinkone. Päristelyä ym on ihania ja kukkuu leikit alkaneet myös naurattaa, se kun äiti tanssii tai heiluu on hauskaa ja kun pojan käsillä tanssii niin sekin on hauskaa. Hierontakin etenkin jonkin lorun kanssa on hauskaa. Laulaminen myös joskus. Kirjoja jo tykkää ainakin katsella. Välillä etenkin iltaisin vähän kaikki on hauskaa (tuleva iltahepulimies). Vieraita ihmisiä arastelee yhä ja muutenkin herkkä poika taitaa olla niinkuin äitinsä oli. Reagoi herkästi ja esim kamala itku tuli kun pitkästä aikaa puraisi kahdella hampaalla minua ja minä säpsähdin ja vähän kiljaisin. Kauan piti rauhoitella ja sitten tosi varovasti aloitteli ruokailua uudelleen.

Tukka on alkanut taas kasvaa joten takaraivokalju pienenee ja kummallisia pitkiä hiuksia tulee sinne tänne. Hoikka mies yhä suhteessa pituuteen, 70.5cm ja 8400g. Hymykuopan alkua poskessa niinkuin isällään :) vähän vielä ilmavaivat kiusaa yöllä ja ihossa on atooppisuutta, mutta jospa se siitä!
 
Ihania pikku-ukkoja! Hauska lukea näitä.

Meillä on hyvin hymyileväinen pikkumies myös. Naurun räkätystä aiheuttaa kutittelu, tanssiminen, erilaiset äänet ja ilmeet sekä välillä vaikka puuro-sanan hokeminen. Ihan hirveän pitkiä aikoja kaveri ei viihdy lattialla mitenkään päin, joten aika laiskasti kääntyilee tai yrittää liikkeelle. Televisio ja musiikki ovat ehdottomasti parhaita rauhoittajia päivisin. Lastenlauluja on tällä hetkellä spotifyn ja youtuben listat pullollaan.

Poika on hyvin seurallinen ja tuskastuu yksin nopeasti. Päikkärit maistuvat hyvin vaihtelevasti ja nyt muutamana päivänä on valvonut lähes koko päivät. Mutta ei ole kyllä ollut erityisen kärtty valvomisestaan huolimatta. Yöunille käyminen on tosin venynyt yli kymmeneen ja siihen kyllä pitäisi saada muutos....

Poika ei vierasta, mutta on uusia juttuja kohtaan epäluuloinen. Nykyään ei enää ahdistu muutoksista tai itke kyläilyreissuilla vaan päinvastoin tuntuu tykkäävän kun on erilaiset lamput ja seinät tuijoteltavina. Mutta hymyjä ei kyllä irtoa uusille ihmisille kovin herkästi.

Refluksi vaivaa edelleen ja ajoittain on joka paikka yrjössä. Vaatteita saa vaihtaa parhaimmillaan viidesti päivässä. Nykyään ykäily ei kuitenkaan itketä poikaa ja on ollut päiviä, jolloin ei ole tullut yhtään puklua. Maitoa poika ei mielellään enää joisi ollenkaan, joten välillä on vähän pakkosyöttämisellä saatu nestettä menemään. Herkkua taitaa olla kaurapuuro, jossa muussattua banaania mukana.
 
Täällä 4,5kk ikäinen poika. 7,8kg ja 67cm.
Sinisimmut, vaalea, kaljupää.

Luonteeltaan iloinen ja nauravainen. Itkee nälkää, väsyä, ja nykyään autossa turvakaukalossa ei enään nukuta, vaan itketään! Byääääh, tylsääää. Ennen aina nukuttiin, joten tuo kivan lisähaasteen ajamiseen :wink
Temperamenttinen kylläkin myös...
Rakastaa kiljumista :D

Ei oo vierastanut vielä ketään, kaikille irtoo hymy, varsinkin jos pojalle jutellaan. Rakastaa juttelua ja erilaisia ääniä, ei ole pelästynyt mitään kovia ääniäkään, ainoastaan saattaa säpsähtää. Koiranhaukuntaan ei herää. Onneksi :D

Uudet asiat mitä opittu tässä parin viikon sisällä on kääntyminen, ja suorille käsille nousu vatsallaan. Kiinnostunut myös enemmän kaikesta, ihme kasvupyrähdys tapahtunut.
Telkkari on lemppari :sad001 sinne suuntaan käännytään innoissaan. Liikuttaa itteensä myös ympäri masullaan...

Niiin ja hiuksia naurettavan vähän :D Meidän pikku skinhead :D Ja on kuulemma just sellasen ukkelin näkönen... :D
Niin ja rakastaa nakuilua! Yökkäriä riisutaan niin on niin ilosta poikaa ja kiljahdellaan.

Kiinteet alotettu ja kokoajan maistuu paremmin. Päärynä on hyvää. Aamupäivällä syödään vihannesta tms ja myöhemmin hedelmää.
 
Niin ja viihtyy tosi pitkään vatsalleen ja viihtyy myöskin yksikseen. On eniten lattialla ja sylissä :) Lattia on kiva paikka :D

Ja thank god nukahtaa iltaisin nykyään jopa itsekseen!!! 3,5kk huutokonserttia enimmäkseen, niin on kyllä luksusta!!!
 
Kuulostaa niin sulosilta!

Meillä on täällä temperamenttinen ja kovaääninen huutelija, joka vieraiden tullessa jäätyy ihan täysin. :) On ihan paikallaan ja tarkkailee vaan mitä muut tekee.

Reipas tyttö kulkee hyvin matkassa kaikkialla, viihtyy vaunuissa myös hereillä. Ollaan nyt miehen talviloman aikana retkeilty ja ulkoiltu paljon ja hyvin on menny. Kuitenki ku ollaan ulkoilmaihmisiä niin mukava ku lapsiki viihtyy. :)

Soseet maistuu melkeen kaikki, vähän liianki hyvin kun ei maitoa haluais enää välillä juoda.

Vielä pysytään aikalailla paikallaan, kovasti yrittää kääntyä mahalleen, mutta ei vieläkään onnistu. Ja iltasin tykkää kun riisun vaatteet ja saa nakuilla lattialla. Löytyy vauhtiakin iha eritavalla kun ei vaippakaan häiritte menoa. :D

Meilläkin on hiukset vaalentunu ja vähentynyt syntymästä. Mutta pikkuhiljaa on alkanut taas kasvaa. Kulmat on tosi tummat, isän puolelta tullu.

Ja mikä parasta, nyt nukutaan päikkäreitä myös sohvalla ja sängyllä! Ennen pelkästään vaunuissa. Yöunille menee 19.00-> ja syö sen kerran tai kaks mutta alkaa nykyään herättämään yhä aikasemmin, tänään jo viiden jälkeen.
 
Ihania pikkuihmisiä kaikilla! :)

Meillä on täällä eilen puolivuotispäiväänsä viettänyt melko rauhallinen kaveri, vähän sellanen ei-tehdä-tästä-mitään-numeroo -mies. :D Paljon hymyilee ja naureskelee, ei vierasta ketään. Erityisesti vanhemmat naiset ovat hänen mieleensä ja hymyili pari päivää sitten ostoskärryjen kaukalosta mm. Citymarketin kalatiskin myyjälle. :wink

Hän viihtyy hyvin lattialla, saattaa hengailla vaan selällään, jollei ole mitään tarvetta kääntyä. Mutta mönkii mielellään myös lattialla, hakkaa lattiaa, vetää sohvapöydän hyllyltä kaikki lehdet suuhunsa ja nyt on oppinut myös peruuttamaan. Työntelee itseään käsillään taakse päin. :) Osaa hienosti kääntyä akselinsa ympäri ja tutkia näin ympäristöä katseellaan. Muutaman kerran on päässyt myös konttausasentoon, pääasiassa kuitenkin kiskoo jalat koukkuun, mutta poski on kiinni lattiassa.. :D

Luonteeltaan on tosiaan melko rauhallinen. Nyt on selkeästi alkanut ymmärtämään, että äiti ja hän ovat eri ihmisiä. Itku saattaa tulla, kun äiti onkin lähtenyt käymään lähikaupassa ja jättänyt hänet isän kanssa kotiin. Vauvakerhossa katselee innokkaasti ympärilleen ja on aivan innoissaan pienistä lauluhetkistä kerhon aluksi. Innokkaasti makoilee lattialla ja leikkii leluilla siellä, samalla ympäristöään ihmetellen.

Soseita syö hyvin ja nyt oon itsekin huomannut, että laiheliinille on tullut hieman masua ja poskea viimeisen kuukauden aikana. Ihmekös tuo, jos syö neljä kertaa päivässä pilttipurkillisen sosetta ja imetykset päälle. :wink Kerrankin ei tarvitse jännittää neuvolaa ja mittojen ottoa. :)
 
Voi mitä ihania vauveleita tääl on!

Meillä asustaa täällä pitkä ja hoikka peikkopoika (pörröiset vaaleanruskeat hiukset ja korvissa karvatupsut edelleen :D). Silmät on ruskeat. Luonteeltaan rakas on tyytyväinen, kärsivällinen ja iloinen :) Viihtyy itsekseen lattialla hyvin jos mun pitää esim. tehdä ruokaa.

Hän pitää siitä kun saa heiluttaa helistintä, syödä kaikkea mahdollista, pelleillä iskän kanssa sekä laulella, leikkiä ja pusutella äidin kanssa. Kukkuu-leikin idea on alkanu aukenemaan hänellekin ja niin ku monil teidän vauvoil ni nakuilu on jees! Kylvyssä toinen roiskii, läiskii ja potkii niin kovaa ku raajoista lähtee, keskittyny ilme kasvoillaan :D Eli tavotteena vissiin saada mahd. tehokkaasti siirrettyy vedet ammeesta lattialle :D

Mut kaikist kivointa on touhuta ja leikkiä isoveljen kanssa! Sitä ei voita mikään :) Toinen on niin sulonen ku nauraa ja hihkuu riemusta kaikelle mitä isoveli tekee :D Ykskin päivä makasivat mahallaan lattialla vastakkain ja isoveli lähetti pallon pikkuveljelle, joka nauraa kikatti ja maisteli vähän palloo. Sit isoveli otti pallon takas ja lähetti sen taas uusiks veljelleen ja hymyli :D Äidin sydäntä lämmittää nähdä kuinka paljon noi veljekset toisistaan tykkää :Heartred

Hän ei tykkää kovista äkkinäisistä äänistä eikä perunasta paljaaltaan. Vauva on myös alkanu hiukan vierastaa.

Lattialla etenee ryömien eteen ja taakse sekä kääntyilemällä (kierien :D). Konttausasentoon nousee myös hetkeks.
 
Päivän teema on kyllä puklu, puklu ja puklu. Neidillä viidennet vaatteet ja mulla kolmannet. :D
 
Niin heinukka, oliko niin, että teidän esikoinen oli itkuisempi ja tyytymättömämpi vauva? Täällä lueskelin tippa linssissä kuinka sööttiä tuo veljesrakkaus on. Mutta tosiaan pohdiskelin myös, että ehkä tämä meidän seuraava on myös hiukka veljeään more easy going :)
 
Vastavirrassa! Kun olis omaa tekstiä lukenut :) meillä hyvin samanlaista, tosin herra on hitusen ehkä tempperamenttisempi. Halu lähteä liikkeelle olisi kova mutta kun ei vielä osaa ja sekös hermostuttaa. Meilläkin hoikka ja pitkä. Kuluttaa niin paljon että menee helposti neljä-viisi pilttipurkillista ruokaa päivässä ja imetykset päälle. Ollaan ihan just 6kk.
 
Niin ja onnet vielä Triina ja Ccix! Vauvakuume täälläkin nousee vaikka kuukausi sitten unettomuuden keskellä vannoin ettei enää... :D
 
Joo, Triina, esikoinen oli vaativampi tapaus. Itkeskeli ekat 3kk kyl paljon. Siit se sit onneks rauhottu :) Eiköhän teillekin rauhallisempi tapaus oo sielt tuloillaa :) Toi veljesrakkaus on tosiaan kyl ihanaaaa :Heartred
 
Meillä on huomenna tilanne, mitä mietin että jättäisinkö tytön miehen kanssa kotiin pariksi tunniksi. Olisin menossa lastenvaateliikkeen vip-iltaan, ja tosiaan varmaankin menisi max. 2h. Ongelmana on se, että meillä mies ei juurikaan ole ollut tytön kanssa, eikä ainakaan niin että itse olisin ollut pois kotoa. Mies on yrittäjä, eikä ole pystynyt pitämään edes minkään sortin isyysvapaita :sad001 Uskon kyllä, että mies pärjää neidin kanssa sen pari tuntia, mutta kun kyseessä on ilta-aika, joka useimmiten saattaa olla kitinäherkkää aikaa... Pitäisköhän mielummin testata isin ja neidin yhdessäoloa aamu- tai päiväsaikaan, jolloin neidillä on ennemin hymy herkässä (ja mies saisi helpommin onnistumisen tunteen...)? Tähän mennessä jopa mun puoltuntinen suihkussa käynti on saattanut aiheuttaa hermostumista puolin ja toisin... (suihkussa käynti on siis nykyään mulle luksusta )
 
Ja palaten edelliseen, mies ei välttämättä tajua, että itkun takana voi olla vaikka märkä vaippa... ei vaan tuu mieleen että vaippaankin vois kurkistaa...
 
Mä oon ehkä julma, mutta jättäisin hoitoon silti. Meilläkin mies oli tosi arka, mutta ihan huoletta voin antaa hänelle nyt hoitovastuun kun hän sai omin avuin saaha sen älynväläyksen et mitäs tässä tekis että saa vauvan tyytyväiseksi. Ennen juoksin paikalle jos tyttö kitisi ennen nukkumaanmenoa, nyt mies hoitaa yksin homman kotiin. :D Yllättävästi ne miehet selviytyy sit kun on pakkoki!
 
Eldimar, mä oon sitä mieltä että menet sinne iltaan. Miehesi ehkä pärjää paremmin kun on ns. "pakko". Ehkäpä tulee mieleen kurkistaa vaippaankin jos mikään ei auta? Voithan kirjoittaa vaikka listan miehellesi asioista, joita kannattaa kokeilla jos vauva kovasti itkee. Luulen, että he pärjäävät vallan hyvin. Rennoin mielin vaan molemmat.
 
Meillä kun tosiaan ollana viel täysimetykselläkin, niin syöttämisestäkään mies ei saa apua. Oon sinne iltaan menossa joka tapauksessa, mutta yksin vai likan kanssa oli se probleema. Jotenkin vaan säälittää jättää heti maholliseen pahimasn kitinähetkeen mies omilleen x)
 
Tyttö ei huoli pullosta pumpattua maitoa?

Teet niinkuin itsestäsi tuntuu parhaimmalta. Ei ole kivaa teistä kenestäkään jos jollain on epämukava ja epävarma olo. Mutta ei kannata alkaa pelkäämään miehen ja vauvan yhteistä aikaa. Kyllähän tää vauvarumba on semmosta, että tulee niitä epäonnistumisenkin tunteita. Mutta kyllä isätkin niistä selviävät ja oppivat uusia juttuja :) Meillä ainakin mies on keksinyt monta kikkaa pojan rauhoittamiseksi kun olen ollut muualla. Ja voi kyllä, mies todellakin on jäänyt pojan kanssa kahden ekoja kertoja kun koko pojan elämä oli pelkkää itkuherkkää aikaa :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top