Hyvä aihe tosiaan :) Ja ihan varmasti jakaa porukkaa aika paljon mutta lapset vaan on erilaisia ja toisiin tepsii helpommat keinot kuin toisiin ja toiset on jo luonnostaan parempia nukkujia ja nukahtajia. Ajattelin ensin jakaa vähän unikoulu-kokemuksia esikoisen ajoilta, hänestä kun on vähän pidemmän ajanjakson tuntumaa aiheeseen :)
Esikoisella uniongelmat on aina enemmän kiteytyneet nukahtamiseen, ei nukkumiseen. Sitten, kun on uneen päässyt niin on kyllä nukkunut hyvin mutta nukahtaminen saattoi viedä aikanaan monta tuntia. Ekan kerran "koulutettiin" juurikin puolivuotiaana. Tuolloin nukahti ainoastaan rinnalle ja havahti aina hereille, kun laskettiin omaan sänkyyn ja aloitti huudon ja sama rumba alkoi alusta. Sitten kokeiltiin, että jätettiin rauhoittumaan vaan omaan sänkyyn. Oltiin kuitenkin koko ajan samassa huoneessa läsnä, jos yltyi ihan itkuksi niin rauhallisesti lohduteltiin ns. tassuttamalla. Alle viikossa oppikin ihan hyvin nukahtamaan sinne itsekseen mutta sen jälkeen, noin 6,5 kk:n iässä, oppi seisomaan tukea vasten ja tuo aiempi unikoulu alkoi käytännössä uudestaan..tai sai ainakin uudenlaisen nyanssin, kun palautteli alati seisovaa poikaa takaisin makuuasentoon :)
Noh, tuosta kun päästiin niin seuraavaksi olikin vuorossa yösyötöistä vieroitus noin 8 kk:n iässä kun sai jo riittävästi muutakin ravintoa päivän aikana ja selvästi huomasi, että ne öiset tissittelyt oli ihan pelkkä tapa, kun ei varsinaisesti syönyt juuri mitään. Tähän varattiin viikonloppu ja minä menin vierashuoneeseen ja mies hoiti yön poikaa. Kovasti poika kyllä itki ja itsellä teki oikeasti pahaa olla pois mutta tiesin, että hyvässä hoidossa hän on eikä itke lohduttomasti yksinään vaan oma isä on lohduttamassa. Isä hoiti tuon alun sen vuoksi, että hän ei tuoksu maidolle, eikä häneltä voi siten olla rintaa vaillakaan :) Seuraavana yönä yöllinen itkukohtaus oli jo edellistä lyhyempi ja kahden yön jälkeen minäkin siirryin takaisin samaan makkariin ja pystyin toimimaan lohduttajana. Neljä yötä siihen taisi kaiken kaikkiaan mennä, että hieman enemmän itkeskeltiin mutta sen jälkeen nukuttiin hyvin, välillä toki piti käydä peittoa korjaamassa mutta se riitti palauttamaan rauhan meidän nukkujaan.
Jossain vaiheessa me siirryttiin itse makkarista pois ja jätettiin jo itsekseen rauhoittumaan ja puututtiin vasta, jos alkoi kovasti itkemään tai muuten liikaa mesoamaan. Me ei haluttu enää jatkaa sitä, että nukutetaan ja monet on ihmetelleetkin, että noinko nopeasti se nukutus käy. Että pusuhalit ja hyvää yötä ja sitten ehkä pari kertaa käy palauttamassa sänkyyn :)
Omaan huoneeseen hän siirtyi vasta hieman alle 1,5 vuotiaana ilman mitään mutinoita ja iltasatu otettiin kuvioihin oikeastaan vasta, kun jaksoi kuunnella lyhyitä satuja. Poika täyttää kuukauden päästä 3 vuotta ja nykyisin luetaan pitkiä iltasatuja, noin puoli tuntia. Varmaan kuuntelisi pidempäänkin :) Sitten toivotetaan hyvät yöt, poika saattaa jotain jäädä höpöttelemään, joskus siinä kestää ja joskus se höpötys loppuu hyvinkin aikaisin. Tätä on tehnyt siis lähes aina, me ei puututa ellei se itkuksi ylly vaan ollaan annettu jutella päivän asiat läpi. Nykyisin voi olla, että yrittää pitkittää unta ihan tyhjään, että pitää käydä jo sanomassa, että olisi hiljaa mutta muutoin päästään kyllä tosi helpolla. Yöllä saattaa nykyisin nähdä pahaa unta, peitto tippuu tms. mutta hyvin yleensä nukahtaa uudestaan.
Tämän tuoreemman tapauksen kanssa me päästään jo helpommalla siinä, että on nukahtanut aina hyvin omaan sänkyynsä. Viime yönäkin kävi hereillä ja pyöri siellä itsekseen ja haki asentoa varmaan puoli tuntia. Ei itkenyt kuitenkaan niin en puuttunut mitenkään. Sitten nukahti itse uudestaan, ilman tuttia tai mitään (jes!). MInä tai mies ollaan kuitenkin itse nukahtamisvaiheessa aina makkarissa, en tiedä tarvisiko mutta mä selailen yleensä siinä kännykkää tms. ja odotan, että tuhina alkaa kuulumaan. Yleensä hän nukahtaa tosi nopeasti, ettei siinä tarvi kauaa odotella. Aamun ekat lyhyet päiskyt hän nukkuu sisällä sängyssään ja nukahtaa sinne samoin, kuin illalla. Muutoin nukkuu kahdet pidemmät unet ulkona vaunuissa.
Yösytöistä vieroitus meillä on todennäköisesti edessä jossain vaiheessa. Nyt on taas palannut siihen kahdesti yössä, toissa yönä ei syönyt kuin kerran mutta ei saa vielä varmastikaan tarpeeksi päivällä niin ihan nälkäänsä syö. Niin esikoisella, kuin tällä nuoremmallakin, yöt muuttuu levottomiksi, kun opitaan uusia taitoja, on ollut liian jännä päivä, yliväsymys tai sitten ollaan tulossa kipeäksi. Esim. esikoisesta tietää nykyään, kun heräilee yöllä jatkuvasti niin ihan satavarmaa on, että parin päivän sisään on flunssa tms. koska muuten nukkuu hyvin.
Uni on kuitenkin yksi luonnollisimpa asioita ja mä yritän kyllä tehdä kaikkeni tukeakseni molempia poikia nukahtamaan ihan itsekseen ilman sen kummempia assosioita. Pienkin askelin sinne on päästy ihan hyvin, eikä meidän tapauksessa varsinaista huudattamista ole tarvittu. Itkua siihen on kyllä kuulunut, muttei lohdutonta :)
,