Hyviä vinkkejä teltä satelee :) voi kun sais jonkun tänne ulkopuolisin silmin katsomaan meidän nukkumisia ja sanomaan, mitä voisi tehdä paremmin! Meillä on nimittäin mielestäni säännöllinen päivärytmi joskin nykyään poika jättää joskus yhden pienet 30min päikyt väliin. Ruokaa syödään myös sunnilleen samoihin aikoihin päivittäin. Ongelma on iltaruokailu kun ei meinata saada muksua syömään iltamaitoa/velliä tai mitä lie kunnolla ennen kuin se tajuaa menevänsä pian nukkumaan, eikä huoneen pimennys puoli tuntia ennen näköjään riitä. Se vaatii unipussin ja sängyssä käymisen. Sitten se imaisee ison satsin maitoa. Mutta ilmeisesti poika ei syö tarpeella päivällä kuitenkaan, eikä illalla (pilttipurkki jotain ruokaisaa esim pastaa ja vihanneksi ja n.160ml maitoa). Eilenkin heräsi jo puoliltaöin eikä rauhoittunut hyssyttelyyn vaan söi ahnaasti sitten 140ml maitoa. Siihen nukahti. Mutta taas piti syödä 04.30. Ja aina se syö sen kaksi kertaa. En sitten tiedä. Ei se vaan esimerkiksi maitoa päivällä oikein tahdo enempää syödä, alkaa työntää pulloa pois, sylkeä eikä pienen tauon jälkeenkään suostu jatkamaan. Meillä oli muutama päivä varmaan kk sitten kun poika päivällä nukahti yksin. Mutta nykyään tosiaan yleensä pitää keinutella tai muuten rauhoitella ja päiväunilla voi olla väsynyt selvästi ja jopa sulkea silmiä, silti taistellen unta vastaan. Vaan eipä siinä, ei sentään joka tunti herätä yöllä niinkuin joskus!
Unikoulu
- Ketjun aloittaja Syksyinen
- Aloituspäivämäärä
Tuli tällainen mieleen kun jälleen toin pojan alas puolen tunnin päiväunitaiston jälkeen: me ei siis itketetä poikaa yksin, mutta se alkaa usein huutaa kun se laitetaan sänkyyn vaikka on selvästi väsynyt (haukottelee tms). Sitten yritetään melko pitkään rauhoittaa sitä silittämällä, hyssyttämällä, laittamalla unilelua uudelleen käteen ja välillä syliin ottamalla jos ei muuten rauhoitu. Huuto jatkuu yleensä jos yrittää lähteä tai joskus jo kun laittaa pojan takaisin sänkyyn. Joskus poika nukahtaa 10-30min tällaisen show'n jälkeen, mutta melko usein etenkin iltapäivällä ei. Mietinkin mitä muut teette jos lapsi ei meinaa nukahtaa? Otatteko pian pois ja annatte olla vai sinnittelette siihen asti, että nukahtaa? Mietin sitäkin, että oppiiko poika jo nyt sen, että kannattaa huutaa koska silloin voi päästä pois unilta. Eli pitäisikö joko luovuttaa melko nopeasti tai sitten yrittää niin kauan että nukahtaa jokainen kerta.
Kyllä me ollaan nostettu pois jos ihan kunnolla huutaa, koska tuo tyttö ei ainakaan silloin enää rauhotu nukkumaan. Myöhemmin ku on kokkeiltu uuestaan niin menee hyvin silti nukkumaan.
Tosin me ollaan tuosta itkusta päästy ja tilalle on tullut se, että iltamaidon jälkeen ei nukahakkaan enää vaan alkaa naureskelleen. Yrittää riemuissaan kiljua ettei nukahtais. :D
Tosin me ollaan tuosta itkusta päästy ja tilalle on tullut se, että iltamaidon jälkeen ei nukahakkaan enää vaan alkaa naureskelleen. Yrittää riemuissaan kiljua ettei nukahtais. :D
Meillä ei kyllä voi luovuttaa vaikka huutoa olisikin. Yhden kerran menin luovuttamaan päikkäreiden suhteen ja sitten taistelin viikon kahta kauheammin.
Illalla en varsinkaan nosta sängystä kovin helpolla. Mutta toki jos ihan urku auki huutaa niin sylissä rauhoitan ja yritän selvittää mikä ongelmana.
Hoen noista korvista koko ajan, mutta nyt ne kyllä sotkevat meidän elämää ihan kunnolla. Selkeästi korvat vaivaavat edelleen ja päikkärit olleet tosi vaikeita. Muutenkin kiukkuaa ja vaikeroi vähän väliä. Yöllä kyllä nukkunut suht ok, mutta heräillyt pari kertaa tutin kaipuussa.
Illalla en varsinkaan nosta sängystä kovin helpolla. Mutta toki jos ihan urku auki huutaa niin sylissä rauhoitan ja yritän selvittää mikä ongelmana.
Hoen noista korvista koko ajan, mutta nyt ne kyllä sotkevat meidän elämää ihan kunnolla. Selkeästi korvat vaivaavat edelleen ja päikkärit olleet tosi vaikeita. Muutenkin kiukkuaa ja vaikeroi vähän väliä. Yöllä kyllä nukkunut suht ok, mutta heräillyt pari kertaa tutin kaipuussa.
Niin ja siis, meillä huudot nukkumaan käydessä nykyään tosi harvinaisia. En siis tiedä kuinka toimisin jos olisi huutoa joka kerta.
Mutta olen yrittänyt olla melko jäärä näissä jutuissa. Että jos näen pojan olevan väsynyt niin en luovuta ennen kuin nukkuu.
Mutta olen yrittänyt olla melko jäärä näissä jutuissa. Että jos näen pojan olevan väsynyt niin en luovuta ennen kuin nukkuu.
Minä en ole luovuttanut, mutta jos oikein kovasti laittaa hanttiin ja kiljuu (harvoin!), nostan hetkeksi syliin ja laitan takaisin, kun on rauhoittunut. :) Laitan tytön nukkumaan päikkärit ja yöunet aina samoihin aikoihin ja silloin kun hän vastustelee (harvoin kuitenkin), se yleensä on johtunut siitä, että jokin oli muuttunut esim. muutin rutiinissa vahingossa jotain, ruokailusta on enemmän aikaa kuin normaalisti tai kakkaaminen on alkamassa. Joskus hän tosin ei vain ole väsynyt ja silloin en edes laita nukkumaan - tyttö vain on niin säännöllinen, että yleensä on väsynyt samoina aikoina. :)
Tuosta päivärutiinista, minä siis pari päivää ihan kellontarkasti noudatin tiettyä rutiinia, koska halusin testata, että onko sillä vaikutusta vai ei. Ja se oli kyllä haastavaa, mutta oikeasti helpotti elämää.
Ja noista kiinteistä olen huomannut, että jos annan niitä "liikaa", tytölle ei kelpaa maito päiväaikaa, vaan hän sitten korjailee sitä vajetta sitten yöllä. En nyt tarkoita, että nälässä pitäisi pitää, mutta entäs jos kokeilisi muuttaa päivän ruokarytmiä niin, että iltapäivästä antaa vähemmän kiinteää ruokaa, niin että illalla on kunnolla nälkä ja voi tankata yötä vasten? Itse en tällä hetkellä anna kiinteitä lounaan jälkeen kuin vasta illalla ja tämä toimii meillä. :)
Jos vauva on tosi pirteä eikä halua nukkua, esim. kirjan lukeminen väsyttää nopeasti, ihan muutamassa minuutissa. :)
Nämä nyt oli taas näitä meikäläisen huomioita. Saa käyttää muttei oo pakko hei!
Tuosta päivärutiinista, minä siis pari päivää ihan kellontarkasti noudatin tiettyä rutiinia, koska halusin testata, että onko sillä vaikutusta vai ei. Ja se oli kyllä haastavaa, mutta oikeasti helpotti elämää.
Ja noista kiinteistä olen huomannut, että jos annan niitä "liikaa", tytölle ei kelpaa maito päiväaikaa, vaan hän sitten korjailee sitä vajetta sitten yöllä. En nyt tarkoita, että nälässä pitäisi pitää, mutta entäs jos kokeilisi muuttaa päivän ruokarytmiä niin, että iltapäivästä antaa vähemmän kiinteää ruokaa, niin että illalla on kunnolla nälkä ja voi tankata yötä vasten? Itse en tällä hetkellä anna kiinteitä lounaan jälkeen kuin vasta illalla ja tämä toimii meillä. :)
Jos vauva on tosi pirteä eikä halua nukkua, esim. kirjan lukeminen väsyttää nopeasti, ihan muutamassa minuutissa. :)
Nämä nyt oli taas näitä meikäläisen huomioita. Saa käyttää muttei oo pakko hei!
Muokattu viimeksi:
Meillä illalla poika nukahtaa pinnikseen yksikseen natustellen puklurättiään. Todella harvoin on itkuja. Päivällä nukkuminen onkin sitten ihan toinen juttu. Olemme nyt olleet Suomessa melkein kaksi viikkoa ja poikaa on nukutettu usein vaunuissa ulkona. Ihanaa miten helppoa! Tänään yritin sisälle ja ei nukkunut muutoin kuin minun kainaloon fleece-peittoon käärittynä ja itse otin päikyt samalla. Päivällä poika tarvitsee jonkunlaista hytkytystä rentoutuakseen muutoin hän ei nuku. En tiedä mitä kannattaisi kokeilla nyt kun palaamme Englantiin jälleen ja minua jo kauhistuttaa ajatus että täytyy yrittää nukuttaa sisälle kolme kertaa päivässä. Pinnikseen itsestään nukahtamisen poika oppi jo aika kauan aikaa sitten kun hän alkuun nukahti minun viereen ja sitten sivuvaunuun ja nyt viimeeksi pinnikseen. Ehkä täytyy yrittää ensin nukuttaa päikkäreille minun viereen itsenäisesti ja ehkä se sitten onnistuu myös pinnikseen. (peukut pystyyn!!). Onneksi olemme usein ulkona, joten yhdet päikkärit menevät vaunuissa. Yleensä siis en ole luovuttanut kun poika ei ole meinannut nukahtaa päivällä, tarkistan ettei esim. vaippa ole liian täysi ja joskus olen yrittänyt nukkuttaa liian aikaisin. Meillä yöt ovat nyt kiinteiden aloittamisen jälkeen vaihdelleet 2-3 syöttökertaa mikä sekin on jo edistystä siitä neljästä kerrasta.
Hemppuliina
Vauhtiin päässyt keskustelija
Meillä ei oo nukkunu pitkiä päikkyjä kertaakaan sisällä.. En edes tiiä miten se toimisi.. Välillä nukkuu pikku päikkyjä sylissä jumppapallon päällä. Saanpa itse samalla liikuntaa. Muutoin tosiaan pihalla ne pidemmät päikyt.. Ja saa siellä nukkuakin niin kauan kun koppaan mahtuu..
Mietin tuota Heinukan tilannetta, että jos on joku kasvupyrähdys että tarvitsee sitä ruokaa tosiaan enemmän ja sen takia herää yölläkin useammin vaikkei tähän asti olekaan niin tehnyt.. Tiedä sitten.
Todella päättäväisiä kyllä ootte. Täytyy hattua nostaa. Itse en kyllä pystyisi vieressä odottamaan että itkuun nukahtaa.. Meillä jos joskus on sitä yliväsymys itkua niin tosiaan auttaa että nostaa syliin ja sitten laskee takaisin. Tai lisää ruokaa.. Mutta en usko että itkuun nukahtaisikaan, alkaa helposti myös rään määrään haukkomaan henkeä, jonka takia en jätä itkemään makuultaan..
Nyt on ollut yöt aika menestyksekkäitä! Viime yönä nukuttiin 13h! 19-8 Äiti kiittää ja poika on ilopilleri! Yöllä toki söi ne kaksi kertaa, mutta kainaloon kun otin ekan syötön jälkeen niin meni lepposasti loppuyökin :) Lovelove! Nyt taas päikkäreitä jo vedellään..
Mietin tuota Heinukan tilannetta, että jos on joku kasvupyrähdys että tarvitsee sitä ruokaa tosiaan enemmän ja sen takia herää yölläkin useammin vaikkei tähän asti olekaan niin tehnyt.. Tiedä sitten.
Todella päättäväisiä kyllä ootte. Täytyy hattua nostaa. Itse en kyllä pystyisi vieressä odottamaan että itkuun nukahtaa.. Meillä jos joskus on sitä yliväsymys itkua niin tosiaan auttaa että nostaa syliin ja sitten laskee takaisin. Tai lisää ruokaa.. Mutta en usko että itkuun nukahtaisikaan, alkaa helposti myös rään määrään haukkomaan henkeä, jonka takia en jätä itkemään makuultaan..
Nyt on ollut yöt aika menestyksekkäitä! Viime yönä nukuttiin 13h! 19-8 Äiti kiittää ja poika on ilopilleri! Yöllä toki söi ne kaksi kertaa, mutta kainaloon kun otin ekan syötön jälkeen niin meni lepposasti loppuyökin :) Lovelove! Nyt taas päikkäreitä jo vedellään..
Hemppuliina
Vauhtiin päässyt keskustelija
P.s koska mietin vaan vielä sitä että jos vaikka itskin herää joskus yöllä nälkään. Tai ei ehkä herää nälkään, mutta herää ja on nälkä :D no mutta kuitenkin niin eihän meidän ole pakko mennä syömään kun aikuinen kuitenkin sen helpommin kestää, mutta pienelle vauvalle jos miettii sen saman olon yöllä. Ku tuntuu että välillä melkeen oksettaa ku on niin nälän tunne itsellä..
Sekava viesti, ehkä joku ymmärsi mitä meinaan :D
Sekava viesti, ehkä joku ymmärsi mitä meinaan :D
Mäkin mietin kasvupyrähdystä heinukan tilanteessa, mut tosiaan jos sais päivän syömistä lisättyä. Ymmärrän, ettei tee mieli opettaa miltei puolivuotiasta syömään useampaa kertaa yössä.
Meillä ei siis varsinaisesti oo ikinä nukahdettu itkuun, tai siis ihan ihan
pikkuisena juu. Mutta siis useimmiten se itku on kyllä rauhoittunut ennen sitä nukahtamista. Kun on tajunnut, että kaikki onkin ihan hyvin ja voi rauhoittua. Eli nukahtamisprosessiin kuului hirveä väsymyshuuto, rauhoittuminen ja nukahtaminen. Nykyään muistaa että sänky on turvapaikka. Ja huuto lakkaa heti kun laskee sänkyyn. Jos on huutoa ollutkaan siis.
Mä muuten unikoulun ohessa saatoin päivälläkin laskea pojan sänkyynsä hetkeksi oleilemaan kun itse siinä puuhailin vieressä. Siis ihan vaikka viideksi minuutiksi. Meillä nimittäin oli jossain vaiheessa ongelmana, että pelkästään pinnikseen laittaminen sai aikaan raivarin.
Ihanaa Hemppuliina, että teilläkin nukutaan noin hyvin! Mun mieltä lämmittää kaikkien hyvät yökuulumiset kun tiedän miten hirveältä se valvominen ainakin ajoittain tuntuu. Ja niin se on, että jokainen tekee omat hyvältä tuntuvat ratkaisut unien suhteen. Siis jokaisen perheenjäsenen osalta.
Mä luulen että tuo pikku-ukko alkaa jossain vaiheessa sitten omatoimisesti köpöttämään meidän väliin nukkumaan. Ja tervetuloa vaan :) Tällä hetkellä äitiä tärkeämpi unikaveri on kuitenkin nalle :D Ja äiti uinuu isin kainalossa.
Meillä ei siis varsinaisesti oo ikinä nukahdettu itkuun, tai siis ihan ihan
pikkuisena juu. Mutta siis useimmiten se itku on kyllä rauhoittunut ennen sitä nukahtamista. Kun on tajunnut, että kaikki onkin ihan hyvin ja voi rauhoittua. Eli nukahtamisprosessiin kuului hirveä väsymyshuuto, rauhoittuminen ja nukahtaminen. Nykyään muistaa että sänky on turvapaikka. Ja huuto lakkaa heti kun laskee sänkyyn. Jos on huutoa ollutkaan siis.
Mä muuten unikoulun ohessa saatoin päivälläkin laskea pojan sänkyynsä hetkeksi oleilemaan kun itse siinä puuhailin vieressä. Siis ihan vaikka viideksi minuutiksi. Meillä nimittäin oli jossain vaiheessa ongelmana, että pelkästään pinnikseen laittaminen sai aikaan raivarin.
Ihanaa Hemppuliina, että teilläkin nukutaan noin hyvin! Mun mieltä lämmittää kaikkien hyvät yökuulumiset kun tiedän miten hirveältä se valvominen ainakin ajoittain tuntuu. Ja niin se on, että jokainen tekee omat hyvältä tuntuvat ratkaisut unien suhteen. Siis jokaisen perheenjäsenen osalta.
Mä luulen että tuo pikku-ukko alkaa jossain vaiheessa sitten omatoimisesti köpöttämään meidän väliin nukkumaan. Ja tervetuloa vaan :) Tällä hetkellä äitiä tärkeämpi unikaveri on kuitenkin nalle :D Ja äiti uinuu isin kainalossa.
Hyvä aihe tosiaan :) Ja ihan varmasti jakaa porukkaa aika paljon mutta lapset vaan on erilaisia ja toisiin tepsii helpommat keinot kuin toisiin ja toiset on jo luonnostaan parempia nukkujia ja nukahtajia. Ajattelin ensin jakaa vähän unikoulu-kokemuksia esikoisen ajoilta, hänestä kun on vähän pidemmän ajanjakson tuntumaa aiheeseen :)
Esikoisella uniongelmat on aina enemmän kiteytyneet nukahtamiseen, ei nukkumiseen. Sitten, kun on uneen päässyt niin on kyllä nukkunut hyvin mutta nukahtaminen saattoi viedä aikanaan monta tuntia. Ekan kerran "koulutettiin" juurikin puolivuotiaana. Tuolloin nukahti ainoastaan rinnalle ja havahti aina hereille, kun laskettiin omaan sänkyyn ja aloitti huudon ja sama rumba alkoi alusta. Sitten kokeiltiin, että jätettiin rauhoittumaan vaan omaan sänkyyn. Oltiin kuitenkin koko ajan samassa huoneessa läsnä, jos yltyi ihan itkuksi niin rauhallisesti lohduteltiin ns. tassuttamalla. Alle viikossa oppikin ihan hyvin nukahtamaan sinne itsekseen mutta sen jälkeen, noin 6,5 kk:n iässä, oppi seisomaan tukea vasten ja tuo aiempi unikoulu alkoi käytännössä uudestaan..tai sai ainakin uudenlaisen nyanssin, kun palautteli alati seisovaa poikaa takaisin makuuasentoon :)
Noh, tuosta kun päästiin niin seuraavaksi olikin vuorossa yösyötöistä vieroitus noin 8 kk:n iässä kun sai jo riittävästi muutakin ravintoa päivän aikana ja selvästi huomasi, että ne öiset tissittelyt oli ihan pelkkä tapa, kun ei varsinaisesti syönyt juuri mitään. Tähän varattiin viikonloppu ja minä menin vierashuoneeseen ja mies hoiti yön poikaa. Kovasti poika kyllä itki ja itsellä teki oikeasti pahaa olla pois mutta tiesin, että hyvässä hoidossa hän on eikä itke lohduttomasti yksinään vaan oma isä on lohduttamassa. Isä hoiti tuon alun sen vuoksi, että hän ei tuoksu maidolle, eikä häneltä voi siten olla rintaa vaillakaan :) Seuraavana yönä yöllinen itkukohtaus oli jo edellistä lyhyempi ja kahden yön jälkeen minäkin siirryin takaisin samaan makkariin ja pystyin toimimaan lohduttajana. Neljä yötä siihen taisi kaiken kaikkiaan mennä, että hieman enemmän itkeskeltiin mutta sen jälkeen nukuttiin hyvin, välillä toki piti käydä peittoa korjaamassa mutta se riitti palauttamaan rauhan meidän nukkujaan.
Jossain vaiheessa me siirryttiin itse makkarista pois ja jätettiin jo itsekseen rauhoittumaan ja puututtiin vasta, jos alkoi kovasti itkemään tai muuten liikaa mesoamaan. Me ei haluttu enää jatkaa sitä, että nukutetaan ja monet on ihmetelleetkin, että noinko nopeasti se nukutus käy. Että pusuhalit ja hyvää yötä ja sitten ehkä pari kertaa käy palauttamassa sänkyyn :)
Omaan huoneeseen hän siirtyi vasta hieman alle 1,5 vuotiaana ilman mitään mutinoita ja iltasatu otettiin kuvioihin oikeastaan vasta, kun jaksoi kuunnella lyhyitä satuja. Poika täyttää kuukauden päästä 3 vuotta ja nykyisin luetaan pitkiä iltasatuja, noin puoli tuntia. Varmaan kuuntelisi pidempäänkin :) Sitten toivotetaan hyvät yöt, poika saattaa jotain jäädä höpöttelemään, joskus siinä kestää ja joskus se höpötys loppuu hyvinkin aikaisin. Tätä on tehnyt siis lähes aina, me ei puututa ellei se itkuksi ylly vaan ollaan annettu jutella päivän asiat läpi. Nykyisin voi olla, että yrittää pitkittää unta ihan tyhjään, että pitää käydä jo sanomassa, että olisi hiljaa mutta muutoin päästään kyllä tosi helpolla. Yöllä saattaa nykyisin nähdä pahaa unta, peitto tippuu tms. mutta hyvin yleensä nukahtaa uudestaan.
Tämän tuoreemman tapauksen kanssa me päästään jo helpommalla siinä, että on nukahtanut aina hyvin omaan sänkyynsä. Viime yönäkin kävi hereillä ja pyöri siellä itsekseen ja haki asentoa varmaan puoli tuntia. Ei itkenyt kuitenkaan niin en puuttunut mitenkään. Sitten nukahti itse uudestaan, ilman tuttia tai mitään (jes!). MInä tai mies ollaan kuitenkin itse nukahtamisvaiheessa aina makkarissa, en tiedä tarvisiko mutta mä selailen yleensä siinä kännykkää tms. ja odotan, että tuhina alkaa kuulumaan. Yleensä hän nukahtaa tosi nopeasti, ettei siinä tarvi kauaa odotella. Aamun ekat lyhyet päiskyt hän nukkuu sisällä sängyssään ja nukahtaa sinne samoin, kuin illalla. Muutoin nukkuu kahdet pidemmät unet ulkona vaunuissa.
Yösytöistä vieroitus meillä on todennäköisesti edessä jossain vaiheessa. Nyt on taas palannut siihen kahdesti yössä, toissa yönä ei syönyt kuin kerran mutta ei saa vielä varmastikaan tarpeeksi päivällä niin ihan nälkäänsä syö. Niin esikoisella, kuin tällä nuoremmallakin, yöt muuttuu levottomiksi, kun opitaan uusia taitoja, on ollut liian jännä päivä, yliväsymys tai sitten ollaan tulossa kipeäksi. Esim. esikoisesta tietää nykyään, kun heräilee yöllä jatkuvasti niin ihan satavarmaa on, että parin päivän sisään on flunssa tms. koska muuten nukkuu hyvin.
Uni on kuitenkin yksi luonnollisimpa asioita ja mä yritän kyllä tehdä kaikkeni tukeakseni molempia poikia nukahtamaan ihan itsekseen ilman sen kummempia assosioita. Pienkin askelin sinne on päästy ihan hyvin, eikä meidän tapauksessa varsinaista huudattamista ole tarvittu. Itkua siihen on kyllä kuulunut, muttei lohdutonta :)
,
Esikoisella uniongelmat on aina enemmän kiteytyneet nukahtamiseen, ei nukkumiseen. Sitten, kun on uneen päässyt niin on kyllä nukkunut hyvin mutta nukahtaminen saattoi viedä aikanaan monta tuntia. Ekan kerran "koulutettiin" juurikin puolivuotiaana. Tuolloin nukahti ainoastaan rinnalle ja havahti aina hereille, kun laskettiin omaan sänkyyn ja aloitti huudon ja sama rumba alkoi alusta. Sitten kokeiltiin, että jätettiin rauhoittumaan vaan omaan sänkyyn. Oltiin kuitenkin koko ajan samassa huoneessa läsnä, jos yltyi ihan itkuksi niin rauhallisesti lohduteltiin ns. tassuttamalla. Alle viikossa oppikin ihan hyvin nukahtamaan sinne itsekseen mutta sen jälkeen, noin 6,5 kk:n iässä, oppi seisomaan tukea vasten ja tuo aiempi unikoulu alkoi käytännössä uudestaan..tai sai ainakin uudenlaisen nyanssin, kun palautteli alati seisovaa poikaa takaisin makuuasentoon :)
Noh, tuosta kun päästiin niin seuraavaksi olikin vuorossa yösyötöistä vieroitus noin 8 kk:n iässä kun sai jo riittävästi muutakin ravintoa päivän aikana ja selvästi huomasi, että ne öiset tissittelyt oli ihan pelkkä tapa, kun ei varsinaisesti syönyt juuri mitään. Tähän varattiin viikonloppu ja minä menin vierashuoneeseen ja mies hoiti yön poikaa. Kovasti poika kyllä itki ja itsellä teki oikeasti pahaa olla pois mutta tiesin, että hyvässä hoidossa hän on eikä itke lohduttomasti yksinään vaan oma isä on lohduttamassa. Isä hoiti tuon alun sen vuoksi, että hän ei tuoksu maidolle, eikä häneltä voi siten olla rintaa vaillakaan :) Seuraavana yönä yöllinen itkukohtaus oli jo edellistä lyhyempi ja kahden yön jälkeen minäkin siirryin takaisin samaan makkariin ja pystyin toimimaan lohduttajana. Neljä yötä siihen taisi kaiken kaikkiaan mennä, että hieman enemmän itkeskeltiin mutta sen jälkeen nukuttiin hyvin, välillä toki piti käydä peittoa korjaamassa mutta se riitti palauttamaan rauhan meidän nukkujaan.
Jossain vaiheessa me siirryttiin itse makkarista pois ja jätettiin jo itsekseen rauhoittumaan ja puututtiin vasta, jos alkoi kovasti itkemään tai muuten liikaa mesoamaan. Me ei haluttu enää jatkaa sitä, että nukutetaan ja monet on ihmetelleetkin, että noinko nopeasti se nukutus käy. Että pusuhalit ja hyvää yötä ja sitten ehkä pari kertaa käy palauttamassa sänkyyn :)
Omaan huoneeseen hän siirtyi vasta hieman alle 1,5 vuotiaana ilman mitään mutinoita ja iltasatu otettiin kuvioihin oikeastaan vasta, kun jaksoi kuunnella lyhyitä satuja. Poika täyttää kuukauden päästä 3 vuotta ja nykyisin luetaan pitkiä iltasatuja, noin puoli tuntia. Varmaan kuuntelisi pidempäänkin :) Sitten toivotetaan hyvät yöt, poika saattaa jotain jäädä höpöttelemään, joskus siinä kestää ja joskus se höpötys loppuu hyvinkin aikaisin. Tätä on tehnyt siis lähes aina, me ei puututa ellei se itkuksi ylly vaan ollaan annettu jutella päivän asiat läpi. Nykyisin voi olla, että yrittää pitkittää unta ihan tyhjään, että pitää käydä jo sanomassa, että olisi hiljaa mutta muutoin päästään kyllä tosi helpolla. Yöllä saattaa nykyisin nähdä pahaa unta, peitto tippuu tms. mutta hyvin yleensä nukahtaa uudestaan.
Tämän tuoreemman tapauksen kanssa me päästään jo helpommalla siinä, että on nukahtanut aina hyvin omaan sänkyynsä. Viime yönäkin kävi hereillä ja pyöri siellä itsekseen ja haki asentoa varmaan puoli tuntia. Ei itkenyt kuitenkaan niin en puuttunut mitenkään. Sitten nukahti itse uudestaan, ilman tuttia tai mitään (jes!). MInä tai mies ollaan kuitenkin itse nukahtamisvaiheessa aina makkarissa, en tiedä tarvisiko mutta mä selailen yleensä siinä kännykkää tms. ja odotan, että tuhina alkaa kuulumaan. Yleensä hän nukahtaa tosi nopeasti, ettei siinä tarvi kauaa odotella. Aamun ekat lyhyet päiskyt hän nukkuu sisällä sängyssään ja nukahtaa sinne samoin, kuin illalla. Muutoin nukkuu kahdet pidemmät unet ulkona vaunuissa.
Yösytöistä vieroitus meillä on todennäköisesti edessä jossain vaiheessa. Nyt on taas palannut siihen kahdesti yössä, toissa yönä ei syönyt kuin kerran mutta ei saa vielä varmastikaan tarpeeksi päivällä niin ihan nälkäänsä syö. Niin esikoisella, kuin tällä nuoremmallakin, yöt muuttuu levottomiksi, kun opitaan uusia taitoja, on ollut liian jännä päivä, yliväsymys tai sitten ollaan tulossa kipeäksi. Esim. esikoisesta tietää nykyään, kun heräilee yöllä jatkuvasti niin ihan satavarmaa on, että parin päivän sisään on flunssa tms. koska muuten nukkuu hyvin.
Uni on kuitenkin yksi luonnollisimpa asioita ja mä yritän kyllä tehdä kaikkeni tukeakseni molempia poikia nukahtamaan ihan itsekseen ilman sen kummempia assosioita. Pienkin askelin sinne on päästy ihan hyvin, eikä meidän tapauksessa varsinaista huudattamista ole tarvittu. Itkua siihen on kyllä kuulunut, muttei lohdutonta :)
,
Syksyinen
Puuhakas puhuja
Oho, onpas täällä käynyt kuhina! Meillä ei vielä muutosta parempaan ole ollut, joten pienessä koomassa tässä on päivät vedetty. Nyt lisättiin päivään viimeinenkin kiinteä ateria ja illalla annetaan puuroa ihan niin paljon kuin napa vetää, niin katsotaan josko tämä auttaisi.
JaneDoe ja heinukka, ikävää että teilläkin on yöhulinoita..Ehkä me joskus muistelemme tätä aikaa vielä lämmöllä? ööööö :D JaneDoe muuten, , en tiedä missä päin asut, mutta ainakin Espoossa joissakin avoimissa päiväkodeissa käy aina silloin tällöin unikouluasiantuntijoita vierailulla ja heiltä voi kysellä vinkkejä omaan tilanteeseensa tai sitten ilmeisesti jopa tilata heitä kotiinsa! Taksoista en sitten tiedä.. Itse olen menossa ensi viikolla kuuntelemaan, mitä vinkkejä unikouluasiantuntijalla olisi meidän perheelle.
Oon jo vähän mielessäni päättänyt, että meillä ei ole vielä unikoulun aika. Ajatusten vaihtaminen teidän kanssa on auttanut paljon! Tosin yöllä olen kyllä aina sitä mieltä, että aloitetaan heti huomenna ihan klassinen huudatusunikoulu, mutta aamulla ajatukset ovat jo laantuneet :) En tosin ole asiasta vielä uskaltanut miehen kanssa puhua ja voipi olla, että mieli vielä muuttuu. Tilanne elää siis.
Viime yönä poika ei syönyt kertaakaan ja niinä kuutena kertana, kun heräsi iltakasin ja aamukolmen välillä rahoittui pelkällä silittelyllä ja hyssyttelyllä, neljältä ja puoli kuudelta piti sitten ottaa syliin asti, mutta silti rauhoittui siihen suht nopeasti, joten en alkanut väkisin syöttämään. Voihan hänellä olla pieni epämukava orastavan nälän tunne, mutta ei kuitenkaan niin epämukava, että jaksaisi siitä sen enempää numeroa tehdä varsinkin jos palvelu pelaa ja lohdutus saapuu hyvässä aikataulussa :D
Triina, kysyit että itkeekö vauva aina herätesään ja haluaako aina syödä ja syökö tuttia. Herää yöllä lähes poikkeuksetta itkuun kyllä, aamulla saattaa sitten jo herätä jutteluun ja kiljahteluun. Ja ruokaa varmasti söisi, jos sitä hälle antaisin, mutta näyttää nyt pärjäävän myös ilman. Muutamana yönä, jos hän ei ole vartissa rauhoittunut takaisin unten maille ja kello on jo aamuneljän jälkeen, niin lämmitän maitoa ja annan hänelle. Vatsakin raukalla silloin kurnii äänekkäästi. Mutta jos rahoittuu nopeasti, niin sitten en ala syöttämään. Poika itkee siis vain sen aikaa, että saavun paikalle ja sitten yrittää kovasti avustuksellani jatkaa unia. Tuttia hän syö kyllä ja se onkin usein häneltä tippunut. Aina välillä itkee kuitenkin myös tutti suussa.
Libra, sinun vinkkisi ovatkin olleet mielessäni. Onhan meillä päivärytmi, mutta ihan kellontarkka se ei ole. Muistelin, että kerroit joskus, että teit typyn kanssa oikein urakalla töitä tuon päivärytmin vakiinnuttamiseksi ja kävit parikin kertaa päivässä parin tunnin vaunulenkillä, jotta päikkärit tulisi varmasti nukuttua tietyssä aikavälissä. Tämä voisi olla kyllä kokeilemisen arvoista!
Meillä poju ei ole oikein koskaan osannut nukahtaa itsekseen. Tai nyt kun oikein kaivelen mieleni sopukoita, niin vuoden alussa oli kaksi kertaa, kun laitoin hänet sänkyyn unilelu kainalossa ja tutti suussa ja tyyppi simahti sinne itsekseen. Mutta tämä ei useista yrityksistä huolimatta valitettavasti toistunut enää koskaan.
JaneDoe ja heinukka, ikävää että teilläkin on yöhulinoita..Ehkä me joskus muistelemme tätä aikaa vielä lämmöllä? ööööö :D JaneDoe muuten, , en tiedä missä päin asut, mutta ainakin Espoossa joissakin avoimissa päiväkodeissa käy aina silloin tällöin unikouluasiantuntijoita vierailulla ja heiltä voi kysellä vinkkejä omaan tilanteeseensa tai sitten ilmeisesti jopa tilata heitä kotiinsa! Taksoista en sitten tiedä.. Itse olen menossa ensi viikolla kuuntelemaan, mitä vinkkejä unikouluasiantuntijalla olisi meidän perheelle.
Oon jo vähän mielessäni päättänyt, että meillä ei ole vielä unikoulun aika. Ajatusten vaihtaminen teidän kanssa on auttanut paljon! Tosin yöllä olen kyllä aina sitä mieltä, että aloitetaan heti huomenna ihan klassinen huudatusunikoulu, mutta aamulla ajatukset ovat jo laantuneet :) En tosin ole asiasta vielä uskaltanut miehen kanssa puhua ja voipi olla, että mieli vielä muuttuu. Tilanne elää siis.
Viime yönä poika ei syönyt kertaakaan ja niinä kuutena kertana, kun heräsi iltakasin ja aamukolmen välillä rahoittui pelkällä silittelyllä ja hyssyttelyllä, neljältä ja puoli kuudelta piti sitten ottaa syliin asti, mutta silti rauhoittui siihen suht nopeasti, joten en alkanut väkisin syöttämään. Voihan hänellä olla pieni epämukava orastavan nälän tunne, mutta ei kuitenkaan niin epämukava, että jaksaisi siitä sen enempää numeroa tehdä varsinkin jos palvelu pelaa ja lohdutus saapuu hyvässä aikataulussa :D
Triina, kysyit että itkeekö vauva aina herätesään ja haluaako aina syödä ja syökö tuttia. Herää yöllä lähes poikkeuksetta itkuun kyllä, aamulla saattaa sitten jo herätä jutteluun ja kiljahteluun. Ja ruokaa varmasti söisi, jos sitä hälle antaisin, mutta näyttää nyt pärjäävän myös ilman. Muutamana yönä, jos hän ei ole vartissa rauhoittunut takaisin unten maille ja kello on jo aamuneljän jälkeen, niin lämmitän maitoa ja annan hänelle. Vatsakin raukalla silloin kurnii äänekkäästi. Mutta jos rahoittuu nopeasti, niin sitten en ala syöttämään. Poika itkee siis vain sen aikaa, että saavun paikalle ja sitten yrittää kovasti avustuksellani jatkaa unia. Tuttia hän syö kyllä ja se onkin usein häneltä tippunut. Aina välillä itkee kuitenkin myös tutti suussa.
Libra, sinun vinkkisi ovatkin olleet mielessäni. Onhan meillä päivärytmi, mutta ihan kellontarkka se ei ole. Muistelin, että kerroit joskus, että teit typyn kanssa oikein urakalla töitä tuon päivärytmin vakiinnuttamiseksi ja kävit parikin kertaa päivässä parin tunnin vaunulenkillä, jotta päikkärit tulisi varmasti nukuttua tietyssä aikavälissä. Tämä voisi olla kyllä kokeilemisen arvoista!
Meillä poju ei ole oikein koskaan osannut nukahtaa itsekseen. Tai nyt kun oikein kaivelen mieleni sopukoita, niin vuoden alussa oli kaksi kertaa, kun laitoin hänet sänkyyn unilelu kainalossa ja tutti suussa ja tyyppi simahti sinne itsekseen. Mutta tämä ei useista yrityksistä huolimatta valitettavasti toistunut enää koskaan.
Papuliina
Vauhtiin päässyt keskustelija
Voi mikä ihana ketju!Oon saanut paljon hyviä vinkkejä ja niitä noudattaen olenkin nyt aloittanut päikkäreille nukuttsmisen niin että nukahtaisi itse eikä tarvisi hyssytellä sylissä tai lullailla vaunuissa.Hyvin on vaunuihin nukahtanut kun on vaan vienyt pihalle.Kerran on pitänyt käydä tuttia nostamassa.Mikä onnistumisen tunne!
Yöunille poitsu on siis nukahtanut parikuisesta asti itsekseen mutta yleensä olen aina samassa huoneessa siihen asti että nukahtaa.Tämä itsekseen nukahtamisen opettelu siis siksi että oppisi nukahtamaan myös yöllä itse uudestaan.Tähän ei ainakaan oo vielä vaikuttanut.Meillä siis syödään joka yö sen kolme kertaa.Oon tullut siihen tulokseen että ei tarvi rintaa yöllä syödäkseen vaan siihen että nukahtaa uudestaan.Saattaa ottaa vaan muutamin imaisin ja sitten on taas unessa.Tuttia yritän aina ensin ja olen jopa yrittänyt huijata niin että otan rinnalle mutta laitankin tutin suuhun mutta meijän fiksu poikahan tietysti hoksaa tämän :D eli en saa häntä nukahtamaan muuten kuin syöttämällä
Nyt teidän inpiroimana miehen seuraavilla vapailla yritän kaikkeni että saisin yhden syötön pois.Yritän siis niin kauan olla antamatta tissiä kunnes yltyy aivan käsittämättömäksi huudoksi..jos vaikka nukahtais ennen sitä.Oon koittanut tätä vain kerran ja jaksoin puolituntia koska aamuinen herätys siinti silmissä.Pystyn siis yrittämään tätä vain jos tiedän että mies voi herätä aamulla pojan kans ja minä saan jatkaa unia.Muuten oon liian väsynyt jos joudun tunninkin valvomaan yöllä muiden heräämisien lisäksi. Jos tämä ei tepsi niin 8 kuun iässä kokeillaan sitten sitä että menen eri huoneeseen koko yöksi.Katsotaan kuin käy :)
Yöunille poitsu on siis nukahtanut parikuisesta asti itsekseen mutta yleensä olen aina samassa huoneessa siihen asti että nukahtaa.Tämä itsekseen nukahtamisen opettelu siis siksi että oppisi nukahtamaan myös yöllä itse uudestaan.Tähän ei ainakaan oo vielä vaikuttanut.Meillä siis syödään joka yö sen kolme kertaa.Oon tullut siihen tulokseen että ei tarvi rintaa yöllä syödäkseen vaan siihen että nukahtaa uudestaan.Saattaa ottaa vaan muutamin imaisin ja sitten on taas unessa.Tuttia yritän aina ensin ja olen jopa yrittänyt huijata niin että otan rinnalle mutta laitankin tutin suuhun mutta meijän fiksu poikahan tietysti hoksaa tämän :D eli en saa häntä nukahtamaan muuten kuin syöttämällä
Nyt teidän inpiroimana miehen seuraavilla vapailla yritän kaikkeni että saisin yhden syötön pois.Yritän siis niin kauan olla antamatta tissiä kunnes yltyy aivan käsittämättömäksi huudoksi..jos vaikka nukahtais ennen sitä.Oon koittanut tätä vain kerran ja jaksoin puolituntia koska aamuinen herätys siinti silmissä.Pystyn siis yrittämään tätä vain jos tiedän että mies voi herätä aamulla pojan kans ja minä saan jatkaa unia.Muuten oon liian väsynyt jos joudun tunninkin valvomaan yöllä muiden heräämisien lisäksi. Jos tämä ei tepsi niin 8 kuun iässä kokeillaan sitten sitä että menen eri huoneeseen koko yöksi.Katsotaan kuin käy :)
Joo hyvä Papuliina, ihan varmasti tuottaa tulosta. Tavoista on helppo oppia pois. Meilläkin jäi aina samaan aikaan oleva yösyöminen pois kun vaan tarjosin tuttia. Ja tätä rupesin tekemään kun huomasin, ettei oikeastaan edes syönyt kunnolla.
Nykyään muuten poika ei aina illalla syö kunnolla, mutta nukkuu yön silti hyvin. Eli selkeästi on hoksannut ettei yöllä puuhata mitään muuta kuin unihommia. Tuntuu nimittäin kummalta etteikö muka yhtään olisi nälkä jos syö viimeisen kerran kunnolla n. klo 18:30 ja sitten vasta aamulla seiskan pintaan. Maitoa juo kyllä ennen nukkumaan menoa, mutta puuro ei nykyään enää aina maistu.
Nykyään muuten poika ei aina illalla syö kunnolla, mutta nukkuu yön silti hyvin. Eli selkeästi on hoksannut ettei yöllä puuhata mitään muuta kuin unihommia. Tuntuu nimittäin kummalta etteikö muka yhtään olisi nälkä jos syö viimeisen kerran kunnolla n. klo 18:30 ja sitten vasta aamulla seiskan pintaan. Maitoa juo kyllä ennen nukkumaan menoa, mutta puuro ei nykyään enää aina maistu.
Minä taas ihmettelin yöllä, että poika veti illalla 19.00 pilttipurkin luumua, 20.00 puuroannoksen (reilu desi) ja nukkumaan mennessä 160ml maitoa. Silti 24.00 huusi kunnes sai 180ml maitoa lisää. En tiedä. Tosin mietin sitä, että meillä suurin osa päivästä poika on liikkeessä. Huojuu konttausasennossa, pyörii, potkii, yrittää istua kyljen kautta jne. Voisikohan sillä vaan nyt olla noin nälkä? Kunnes oppii syömään tarpeeksi tai liikkumisestaan tulee taloudellisempaa eli ei niin paljon ponnistelua vaativaa. Tuntuu joka tapauksessa, että vaikka heräämiset osuvat melko samoihin aikoihin, että tällä on ihan oikea nälkä.
Triina, Tuo kyllä kuulostaa like music to my sore ears!
JaneDoe, Kuulostaa kyllä nälältä. :) Jos tuo oli ainoa yösyöttö, niin hyvä! Jos ei, niin entäs muuten päivän syönnit? Mitäs jos lisäisit syöttökertoja, kun syötävää määrää tuskin voi määräänsä enempää lisätä? :) En nyt sano, että tein oikein, mutta syötin tyttöä siinä yösyöttöjen vähentämisvaiheessa päivisin tosi usein - oikeasti tuntui, että koko ajan sai olla syöttämässä. :) Tyyliin näin: Aamulla imetys ja n. 30-45 min päästä aamupuuro ja sitten päikkäreille. Päikkäreitten jälkeen imetys ja 45 min päästä hedelmää. Sitten lounaaksi maitoa ja päikkäreille. Päikkäreitten jälkeen imetys, jne. Alkuillasta annoin vihanneksia, juuri ennen nukkumaanmenoa iltapuuron ja imetin. Sitten vain nostelin tuttia suuhun. Näillä mentiin ja mennään edelleen aamuyölle asti ja sitten on nälkä, joten syötän, ja sitten pärjää aamuun asti. Tai sitten tyttö oli vain valmis nukkumaan pidempää pätkää eikä tekemisilläni ollut juuri väliä, sekin on mahdollista. :) Mutta ehkä ruokailukertojen määrän lisäämistä voisi pohtia ja kokeilla pari päivää, jos siltä tuntuu.
JaneDoe, Kuulostaa kyllä nälältä. :) Jos tuo oli ainoa yösyöttö, niin hyvä! Jos ei, niin entäs muuten päivän syönnit? Mitäs jos lisäisit syöttökertoja, kun syötävää määrää tuskin voi määräänsä enempää lisätä? :) En nyt sano, että tein oikein, mutta syötin tyttöä siinä yösyöttöjen vähentämisvaiheessa päivisin tosi usein - oikeasti tuntui, että koko ajan sai olla syöttämässä. :) Tyyliin näin: Aamulla imetys ja n. 30-45 min päästä aamupuuro ja sitten päikkäreille. Päikkäreitten jälkeen imetys ja 45 min päästä hedelmää. Sitten lounaaksi maitoa ja päikkäreille. Päikkäreitten jälkeen imetys, jne. Alkuillasta annoin vihanneksia, juuri ennen nukkumaanmenoa iltapuuron ja imetin. Sitten vain nostelin tuttia suuhun. Näillä mentiin ja mennään edelleen aamuyölle asti ja sitten on nälkä, joten syötän, ja sitten pärjää aamuun asti. Tai sitten tyttö oli vain valmis nukkumaan pidempää pätkää eikä tekemisilläni ollut juuri väliä, sekin on mahdollista. :) Mutta ehkä ruokailukertojen määrän lisäämistä voisi pohtia ja kokeilla pari päivää, jos siltä tuntuu.