Unikoulu

Woohoo! Viime yönä poika nukkui noin kahteen asti heräillen puolen tunnin-tunnin välein, mut sit veti kuule 3,5 tuntia yhteen putkeen. Taisi vissiin huomata, että äiti ei kohta enää jaksa :) Ja nyt taisi olla jo kolmas yö putkeen, kun ei syönyt koko yönä. Meillä nälkään selvästi auttanut viidennen kiinteän aterian lisääminen päivään. Ja muutenkin syödään päivällä ihan törkeitä määriä, ehkä teilläkin JaneDoe voisi tosiaan se auttaa, Komppaan siis muita!

Taas höpisin omaa napaa, mutta oikeasti tulin lisäämään eiliseen viestiini tärkeän asian, joka silloin unohtui eli KIITOS teille rakkaat vertaistukiryhmä hyvistä vinkeistä, empatiasta, omien kokemuksien jakamisesta ja ihan vaan siitä, että ootte olemassa. Jo tänne purkautuminen helpottaa omaa oloa ja sitten kun vielä saa eteenpäin vieviä vinkkejä ja kannustusta. .

Ohi aiheen täytyy sanoa, että musta on tullut viimeisen puolen vuoden aikana todella itsekeskeinen. Tai siis unohtuu välillä just, että muillakin on oma elämänsä ja omat juttunsa ja että vaikka mun elämä pyörii mun vauvan ja oman jaksamisen ympärillä ni muiden ei. Eli just perus käytöstavat unohtuu välillä. Ei pitäisi olla niin vaikea sanoa kiitos ja anteeksi.. ennen olin myös tosi hyvä kuuntelija, nykyisin sekin taito vähän holdissa :)
 
Syksyinen: älä välitä vaikka välillä itsestä tuntuu, että käytöstavat vähän unohtuu yms. Täällä moni muukin kokee varmasti ihan samoin omalla kohdallaan. Tämä eka vauvavuosi vaan menee enemmän tai vähemmän kuplassa, kyllä se siitä vielä normalisoituu :) Ja jokainen äiti-ihminen ja isäkin varmasti tietää, mitä käyt nyt läpi.

Semmoinen unohtui eilen mainita tässä unikouluasiassa, että minä olen ottanut niin esikoisen kuin tämän nuoremmankin pinniksestä syliin, jos oikein kovasti itkee ja laskenut rauhoittumisen jälkeen takaisin. Meidän tapauksessa se on rauhoittanut tilanteen ja uni on sen jälkeen tullut helpommin, ainakin omasta mielestä. En ole huomannut sen juurikaan lisäävän itkuisuutta tai lapsen luulevan, että itkun kanssa täältä pääsee pois vaan juuri päinvastoin auttavan siinä unen saamisessa, kun rauhoittuu nopeampaa. Eikä sitä nostelua ainakaan esikoisen kohdalla tarvinnut ikuisuuksia jatkaa vaan alkoi rauhoittumaan sitten ilman nosteluakin :) Mutta tämä toimi meillä, voin uskoa, että joillakin tuo nostelu voi vain virkistaa lasta ja unen saaminen pitkittyy tai alkaa tosiaan itkun kautta haluamaan pois sängystä. En muista kuka tätä nostelu-juttua kysyi mutta kannattaa varmaan kokeilla, mikä on se oma juttu ja omaan lapseen tepsii :)
 
Syksyinen sama täällä. Oon ihan maailman huonoin nyt puhumaan juuri mistään muusta kuin vauvasta. Siksi ehkä ihan hyvä
Poistua puoleksi vuorokaudeksi kotiympyröistä kylpylöimään.

Meilläkin ihan älyttömän huudon kohdalla sängystä pois nostaminen ja sitten takaisin laskeminen auttaa, mutta se huuto on sitten jo aivan hysteeristä kirkumista.

Meillä ehkä pääpointti on ihan hamasta alusta saakka ollut mun täysin jääräpäinen ja ehdoton nounou kaikenlaiselle hytkytykselle, suhinalle ja kuljeskelulle yöaikaan. Edes pahimpina aikoina en ryhtynyt vauva sylissä heilutellen kulkemaan ympäriinsä. En myöskään vauvan kanssa poistunut makkarista (mies nukkui välillä toisessa huoneessa, jotta jaksoi mennä töihin). Osittain olin yksinkertaisesti liian väsynyt edes hyssyttelemään, mutta toisaalta halusin tehdä alusta saakka äärimmäisen selväksi, että turvaa ja syliä on yölläkin tarjolla, mutta hyvin eleettömästi. Oli rankkaa, mutta poika ei ole näin oppinut mitään assosisaatioita siihen nukahtamiseen.

Päivisin toki on nukahtanut ja nukkunut heiluvassa riippukeinussa ja liikkuvissa vaunuissa jne. Mutta yöllä vain "pysähtyneessä" kainalossa tai sängyssä. Toivon jaksavani seuraavan kanssa saman rumban.
 
Meille tää unikoulu on hieman turha, tai siis kun täällä nukutaan hyvin. Mutta piti sanomani, et siloin ihan ekoina viikkoina, kun oli levottomia ja itkuisia iltoja, niin hyvin vähän reagoin niihin... en nostanut esim syliin, vaan paijasin tai otin kädestä ja juttelin hiljaisella äänellä. Ehkä juuri siksi, ettei oppis siihen, et huutamalla pääsee hytkymään :D myös noit white noise jutut auttoi meillä nukahtamiseen ja imurointi kymmenen aikaan illalla :)

Täällä siis nukahdetaan itsenäisesti paikasta riippumatta, sitten kun väsy iskee. Ja varmaan osittain tähän meillä on auttanut se, et oon niin hemputin tarkka noist kellonajoista ja rutiineist... eli hyvin järjestelmällisesti toiminut ihan alusta alkaen. Ekan kahen kuukauden aikana esim klo 18 jälkeen ei saanu olla vieraita, vaan aloiteltiin iltahommia hissukseen, rauhoituttiin. En siis minuutilleen enää rytmitä päivää, mutta poika pitää itse kiinni rytmistä...

Toivottavasti pian kaikilla nukutaan hyvin ja yösyötöt jää vähemmälle. Voihan tuo olla, et meillä alkaa levottomat yöt sitten reilun vuoden iässä, kun uusi tulokas saapuu, siihen asti täytyy nauttia näistä levollisista hetkistä.

edit. Ja olihan meillä noi karpoilut aina aamuöisin... mut niin, en tavallaan koe niit ihan kauheina asioina, vaik välist vähän rasitti 2 tunnin maraton unihöpötys :D
 
Kiva kuulla, etten ole ainoa itsekeskeiseksi päätynyt :) Peukut pystyyn, että joskus vielä käy niin kuin Aamutähti sanoit ja alkaa oma persoona taas normalisoitumaan. Muutenhan en kestä itseäni edes itse :)

Täytyy rehellisesti myöntää, että mulle ei tullu mieleenkään olla hytkymytkyhyssyttelemättä silloin alussa.Mähän hytkyin ja loruttelin tuntikausia. . Ei ihme, että kaveri vaatii palvelua nytkin, onneksi nykyään pääsee edes vähän vähemmällä. Meillä kanssa syliinotto rauhoittaa ja vie joka kerta lähemmäksi unta. Mutta näin Triinan ja Ccix:n kokemuksia lueskella tulee kyllä vahvasti semmonen fiilis, että toisella kierroksella, jos sellainen toivottavasti joskus vielä tulee, aion kyllä heikentää yöpalvelun tasoa minäkin!
 
Mun heikko kohta on juurikin noi rutiinit. Siis niitä ei ole :D sen jälkeen kun pojan pahimmat itkut loppuivat, alkoi ihan uusi elämä enkä ihan älyttömän tarkkaa rutiinia ole osannut luoda. Käytössä on "suunnilleen" -systeemi. Eli suunnilleen samoihin aikoihin sitä ja tätä. Ja ollaan oltu tosi myöhäänkin illalla kyläilemässä ja meillä on ollut esim. miehen kavereita saunomassa puolille öin saakka.

Toki siis kaikki tehdään aina samalla tavalla; nukkumaan käymiset, syömiset jne. Mutta kellonajat heittelevät. Nyt ollaan pääsiäinen ja sitäkin ennen eletty "kuin pellossa" edes rutiineja muistuttavan elon suhteen, mutta nukkumisten kanssa ei ole ollut ongelmaa päivällä eikä yöllä. Nyt jopa on nukkunut taas yli kahden tunnin päikkäreitä eilen ja tänään.

Olen itse _todella_ suurpiirteinen persoona ja täysin ahdistun liian tarkasta struktuurista. Luulen että poika on tämän hepsankeikka-asenteen perinyt. Ei haittaa. Vaikka uskonkin että myöhemmin on ihan pakko vakiinnuttaa joku yksi tietty päikkäriaika. Uskon sen kyllä helpottavankin. Mutta siihen saakka nukutaan kun nukuttaa ja syödään kun on nälkä.

PAITSI, mulla on yksi tarkka kellonaika! Kello 18:30 on viimeistään herättävä viimeisiltä päikkäreiltä.
 
Juu, kyllä minäkin olen ylimääräistä hyssyttelyheiluttelua vältellyt alusta asti. Syliä, silittelyä ja rauhallista puhetta tarvittaessa..tiukassa tilanteessa jopa laulua :D Meillä yleensä aika nopeaa rauhoittunu molemmat pojat sylittelyyn niin se ei ole liian rankaksi käynyt itselle :)
 
Triina, älä huoli. Kyllä se lapsi tottuu siihen suurpiirteisyyteenkin :) Voin kertoo, että meillä tuli selkeä päivärytmi esikoisen kanssa oikeastaan vasta niihin aikoihin kun meni hoitoon, eli noin vuoden ikäisenä. Tämä nuorempi tulee luonnollisesti noudattamaan sitä samaa kaavaa sitten joskus ja hieman ehkä jo nyt, eli nukkumaan mennään kasilta jne. Jotenkin toinen lapsi on helpompi istuttaa jo tiettyyn päivärytmiin, joka on jo olemassa esikoisen ajoilta.

Sitä siis vain tarkoitan, että jos teille se rutiinittomuus ei ole ongelma niin jatkakaa samaan malliin, jos homma toimii. Ja jos semmoinen sopii jatkossakin paremmin teidän arkeen niin parempihan se vain on jatkaa sillä mallilla. Jokainen perhe tavallaan. Ei meilläkään ole nämä päivärytmit ihan kiveenhakattuja ja joustoa on aina ollut tunti puoleensa. Lomalla joustetaan vielä enemmän, eikä poika ole ollut siitä moksiskaan vaan helposti on palattu myös normaaliin arkeen. Eli ota ihan rennosti ja nauti tästä vauvavuodesta (kuin myös seuraavasta :wink ). Kyllä semmoiset asiat kuin rutiini vielä asemoituu kohdalleen :)
 
Ah, ihana synninpäästö Aamutähti! Oon tästä rennosta meiningistä ollut vähän huolissani kun itsekin työssäni rutiinien tärkeydestä olen hokenut. Mutta tosiaan, jos homma kerran toimii ja nukkuminen onnistuu niin miksipä tässä stressaamaan :)
 
Rutiinit...? Mitkä rutiinit, meillä eletään kans vähän niinku pellossa :D me eletään pikemminkin vähän vauvan mukaan, se nukkuu sillo ku sitä nukuttaa, me ei nukuteta lasta oikeastaan ollenkaan. Syödään myös sillon ku on nälkä. Poika on itse muodostanut nukkumis ajat ja syönti jutut :D nää tapahtuu oikeestaa joka päivä samoihin aikoihin, olisko ne niitä rutiineja :D
 
Jos vähän vielä täsmennän... siis meillä toi mun tiukka aikataulutus ekan ööö... 3kk ajalta johti siihen, et poika on luonut oman rutiinin. Eli kyllä mekin hyvin lapsen tahtisesti mennään. Tietty on päiviä, jolloin päikyt ei onnistu siihen tiettyyn ajankohtaan, mut se ei onneksi sekoita mitenkään sitä jo vakiintunutta rytmiä.

Mun on ite pakko pitää jotain rutiinia, ku muuten oltais ku siat pellossa täällä. Oon vähän semmonen boheemiuden perikuva ja kävelevä kaaos, et tartten itse tätä järjestelmällisyyttä, et joku roti pysyis talossa. Ja hyvin tää on toiminut niin mun kuin hra Karponkin kohdalla :)

Niin ja sit vielä tohon hyssyttelyyn... jos poika ois ollut tosi vaativa ja itkuinen, oisin varmaan lopulta sortunut kanniskeluun, mutta kun rauhoittui näillä pienillä eleillä niin säästyttiin nyt siltäkin. On nää vauvat vaan niin erilaisia persoonia.
 
Lueskelin vähän enkunkielisiltä foorumeilta ja niinpä se näyttää olevan, että monilla koliikkitaustaisilla lapsilla on koliikin loputtua uniongelmien kanssa painimista. Kun niitähän ei tosiaan ole voinut opettaa siihen, ettei niitä hyssytellä, keinutella jne. Harmi kun mitään kovin ihmeellisiä ratkaisuja tähän ongelmaan ei oikein näkynyt.
 
Komppaan ccixiä.. Eli meilläkin alusta asti ollut rytmi tosi tärkees roolis. En oo myöskään päästäny vieraita enää illasta, 18.00 ollaan aina alettu jo rauhottumaan. Melkeen aina tasan pintaa 19.00 kylpy ja sit ruokaa ja huopaamista makkarissa vähän riipuen päivästä..

Meil alussa oli sitä itkusuutta ja oon kyllä hyssytelly ja heivannu ja hyppiny ku aasi asuntoa ympäri. Sitten sain neuvon kokeilla jumppapalloa! Ja HALLELUJAH! No, onhan sekin vähän sellasta hyssyttelyä tavallaan ku pomppii siinä vauva sylissä. Mutta koen jotenkin silti nukkumis kokonaisuudet helpoksi. Tai että jos vaikka aamupäikyt ja iltapäivät nukkuu mun sylissä pallolla, tai rinnalla, niin en oo jotenkaan hirveen moksis siinä vähän pomppia.. Ehkä mä joudun "maksamaan" :D tästä myöhemmin et meen "liian lapsen tahtisesti" mutta ainakaan vielä en koe siitä koittaneen ongelmia.

Alusta asti kumminkin nukkunut niin pinniksessä ku minunki vieressä, melkeinpä nukkuu mihin hänet jättää nukkumaan. Nyt ehkä vähän alkaa korostumaan oman pinniksen tärkeys.

Ja vielä tosta rauhottumisesta niin melkeinpä aina jossei oo hätänä tuttipullo, ympäri kanniskelu( tai makkaris on sellane ikean taulu jolle on aina ihan pakko päästä juttelee ennenku aletaan nukkuu) tai röyhtäytys niin sitten haluaa rinnalle, mihin sitten rauhottuu, aikansa imee ja vaatii siirtoa takaisin omaan sänkyynsä.. :P

Voisinpa vaikka väittää että jos joku tän menon näkis niin vois olla muutama valittamisen sana, niinku oon sanonutki tääl jo et anoppi yms valittelee et riennän hätiin aina, mutta kuitenkin musta itsestä tuntuu että en mä nyt ehkä ihan niin helposti miltä näyttää. Iltasinki kumminki saatan vaikka lakasta samalla lattioita makkaris ku jäbä siel hoilaa ja pyörii.. Sit saatta vähän valitella ja kitistä. Enkä oo heti siellä juttelemassa..

Hankala tosiaan selittää ku on rutiini mutta lapsen tahtisesti ja kuitenkin kaikki päivät on yksilöitä ja koskaan ei tiiä millä tuulella ollaan.. Mutta nyt on yksi nukutus taas saatu päätökseen ja nyt voisi itsekin mennä nukkuu :)


Jäätävän sekava teksti.
 
Tuosta hytkyttelystä pakko sanoa, että minä myös päätin, etten hytkyttele vauvaa öisin - mutta ei sitä kyllä tyttö ole vaatinutkaan. Tiedä sitten mitä meni "vikaan", kun tyttö huutaa kurkku suorana, ellei häntä laske ajoissa sänkyyn. :D
 
Kasvupyrähdys saattoi olla osasyyllinen levottomiin öihin ja siihen et haluu syödä öisin useemmin. Sit poika tuli myös kipeeks edellispäivänä. Tiedä sitte oliko kipeys syy vai seuraus tohon valvoskeluun. Mut viime yö oli niin hyvä! Nukkui hiiskumatta 21-06, söi ja jatkoi vielä kasiin asti unia :) Toivotaan et on taas nää hyvät yöt tullu jäädäkseen. Eilen ja tänään on ainaki saanu enemmän iltapuuroo ko aiemmin.

Sit tosta hyssyttelystä, uskon kyllä, että päättäväisyydellä ja sinnikkyydellä saa totutettuu lapsen siihen ettei hytkytystä tuu vaik huutais, mut sit taas uskon myös siihen, et lapset on tässäki suhteessa erilaisia. Esim. esikoinen ei hyssyttelyjä ikinä kaivannut eikä siihen rauhottunukaa, jos sitä yritti. Kukin tyylillään :)
 
Mä en käsitä, meillä ei nukuta enää kunnon päiväunia! :sad001 Kaks kertaa päivässä 30-45min. kerrallaan. En vaan ymmärrä, missä vika on..oon kokeillut pinnasänkyä, rattaita parvekkeella, meidän sänkyä, kahden tunnin vaunulenkkiä (nukkui 30min.).. Nukahtaminen ei ole ongelma, osaa kyllä nukahtaa itse, kun on väsynyt ja hänet laittaa nukkumaan. Ei varsinaisesti tuu kuitenkaan mitään väsymyskiukkujakaan päivän mittaan, illalla saattaa olla sitten tosi väsynyt niin, että juuri saa puuron syötyä ennen väsymyskiukkua.
 
Mahtavaa heinukka, että tilanne korjaantui! Täällä vaan haaveillaan että joskus saisi nukkua taas yli 4h putkeen. Viimeksi kätilöopistolla....

Vastavirrassa meille neuvola sanoi kun valitin eilen puhelimessa unista, että kun oppi paljon juttuja ja alkaa liikkua niin ei ehkä malta nukkua. En sitten tiedä onko siinä perää.
 
vastavirrassa, Meillä oli täällä eilen sama homma. Aamulla tyttö nukkui 20 min, lounaan jälkeen 30 min ja iltapäivällä 20 min. Mutta meni tosi kiltisti nukkumaan ja nukkui koko yön, kerran syötin ja sitten aamulla kitisi 4-6. Nyt taas nukkuu. Meillä luulen, että tämä johtuu siitä, kun tyttö oppi kääntymään sujuvasti ja harjoittelee sitä myös sängyssään. Ja vaunuissa. Ja kaikkialla.
 
Vastavirrassa meillä oli sama homma päikkäreiden kans pitkään!Nyt muutamana päivänä nukkunut jopa pari tunnin mittaista päikkäriä. Oli joku vaihe vain joka ehkä just liitty tuohon taitojen oppimiseen.Ei päikkärit vieläkään oo entisellään mutta kokoajan parempaan päin :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top