"Tyhmät" kysymykset?!

En mä kään jaksa lupailla mitään kun en osaa siitä kummiskaan pitää kiinni.. Jokavuotinen lupais "lopetan/vähennän tupakanpolton" josta seuraukset se että poltan entistä enemmän..
 
Mä oon kanssa huomannut ettei se mun kohdalla toimi silleen. Sitä päättää kun on päätöstä vaille ja päivästä viis :)
 
Koittakaapa tosissaan ja oikeesti pitää kiinni päätöksestä minkä teette jos teette. Ei oo kuulkaas palkitsevampaa, voimaannuttavampaa ja itsetuntoa kohottavampaa kokemusta kun on saavuttanut jotain, voittanut itsensä! Kyllä minä tykkään haastaa itseäni jatkuvasti. Eihän sen nyt tarvii suurta olla. Jokaisella on varmaan joku pikku piirre mikä hankaloittaa arkee tai toisten kans toimeentulemista. Voihan sitä alkaa muutoksen vaikka muuttamalla omaa käytöstä :-) Eikä sitä tarvii kertoo kellekään. Minä ainakin inhoon sitä kun sitten ihmiset vahtii ettei se vaan lipsu lupauksistaan. Minun tekemien pienten ja suurten lupausten eli päätösten ja muutosten takana ainakin on tavoite tulla paremmaks ja onnellisemmaks ihmiseks eli lyhyesti sanoen kasvaa. Siks minä niitä teen ja pien niistä kiinni.
 
Lapsillehan pitää opettaa, miten hallita tunteita. Pitää puhua tunteet auki, "nyt sinua harmittaa, kun et saanutkaan ottaa siskon lelua", "nyt sinua väsyttää", "nyt sinulla on nälkä, ja siksi olet ärtyisä". Tuon mäkin osaan jollain tapaa. Mutta sitten pitäisi myös opettaa kanavoimaan sitä turhautumisesta syntyvää "raivoa" johonkin muuhun kuin pikkusiskon tuuppimiseen. Miten se tehdään? Mitä sen taaperon on tarkoitus sillä raivolla tehdä, mihin se pitäisi purkaa?

Itse olen aina ennen käynyt purkamassa turhautumat zumba-tunnilla, mutta nyt kun ei ruuhkavuosina ole salille ehtinyt, olen ruvennut päästämään tarzan-maisia karjahduksia silloin kun tekisi oikeasti mieli kurittaa taaperoa jostain kolttosesta oikein kunnolla. (lähinnä jos tyyppi ei anna helmikuisen olla rauhassa, vaan jollain tapaa saa pikkusiskonsa itkemään) Ja olo helpottaa. Mutta tuo meidän taapero on alkanut matkimaan äitiään, ja päästää myös tarzan-karjaisuja. Ihan julkisilla paikoilla. Vaikka sisko säästyykin, niin eihän tilanne ole hyvä... Mitä mun pitäisi tehdä, mihin toimintoihin taaperoa kehottaa? Mitä te teette kun puratte raivoanne/turhautumistanne, tai mitä lapsenne tekevät? Pää ihan tyhjä, auttakaa tyhmää!
 
Hmm en nyt tiedä mut voisko tyynyn takominen tai paperin repiminen tai ihan vaan paikallaan pomppiminen olla sopivia raivonpurkukanavia..
 
Voi apua, tommosiakin pitää opetella... Mut joko te nyt osaatte tehä näiden pienten kanssa silleen? Mä en tiedä, mitä silloin pitäisi tehdä, kun toinen hermostuu liian kauan kestävästä askareesta kuten uunin pesu tai kokkaus. Sit mä hermostun myös ja tiuskin tolle ymmärtämättömälle, että tää on nopeemmin ohi, kun menet tohon lattialle istumaan etkä yritä kiivetä siihen uuninluukulle!

Ja kun ihan oikeesti voisin jättää uunin siihen ja leikkiä lapsen tyytyväiseksi ja jatkaa myöhemmin. Ruoka-aika kyllä venyy sillä metodilla.
 
Heh, ja tosta karjahduksesta: mä nostan naaman kattoon, puren hampaita ja ärisen, aarrrrh!

Tämähän toki osaa saman. Toivottavasti se osaa myös yhdistää sen "ärsyttää, ärsyttää, är-är-ärrr-sytt-ääää, laa laa laa, ärr ärr ärr" -laulun tohon samaan. Tota lauleskelen sillon, kun tekis mieli karjahtaa, esim. tiskikonetetriksessä. Kun se(kin)hän on saatava tehtyä vaikka kuin tekis mieli viskoa vääränmuotoiset kupit seinään sen sijaan, että tekisin kymmenen kertaa kyykkyyn-ylös höyryjä päästelläkseni ja jatkaisin vasta sitten :D
Tytär tulee kurkistamaan naama virneessä ja ärisemään: kiva leikki jeejee.
 
Mä lahjon ruoalla pois jaloista. ;-) maissinaksut, rusinat, kurkkua, porkkanaa...niillä saa kivasti ostettua itselleen muutaman minuutin tehokasta työaikaa ;-)
 
Meillä oli yhdellä työlapsella nippu lehtiä mitä sai repiä raivossaan ettei vahingoita muita tai ympäristöä. Aku Ankat sai kyytiä useammankin kerran :D
 
Kyllä on pitkään jo selitetty pojalle harmitus- ja väsyitkuja. Eihän se muuten opi, mikä sitä "vaivaa". Ja jos nauretaan, niin kerrotaan silloinkin, mille iskä ja äiti nauraa. Poika naureskelee kyllä itekin tosi paljon ja oikeassa kohdassa, erityisesti vahingoniloisesti :wink

Oisko taaperolle hyviä raivonpurkukohteita tyyny, nyrkkeilysäkki tai sit joku kovaääninen soitin, jota vois paukuttaa?
 
Hei näkyykö teillä vielä se lineaviiva vai mikä se nyt oli? Mulla näkyy vielä aika selvästi tossa napan alla.. Ja ei onko kellään jääny mitään kovaa "rustottumaa" napan kohdalla?
 
Mulla näkyy kans se viiva vielä. On kyllä haalennut, mutta erottuu selvästi. Rinnat, tai nännit ovat kyllä pitkään olleet normaalin väriset vaikka imetänkin vielä.
Navassa en mitään rustoumaa oo huomannut.
 
Mulla on kans viiva koko matkalla. Haalea mutta selvä. Mullakaan ei olemitään rustoumia. Voisko olla joku isompi raskausarpi jostain syysyä?
 
En kyllä yhään tiedä.. Ulkosesti näkyviä arpia ei tullu. Vois kysyy neuolasta kun ens kerralla sinne meen.
 
Eihän sulla muuten ole mitään vatsalihasten erkaumaa? Siinähän sisuskalut pullistelee, kun on pelkät kalvot sisuksien ja nahan välissä.
 
...ja nyt kun kokeilin, on mulla navan vieressä kovat kummallakin puolen, mut ne on mun tiukat vatsalihakset erkauman ympärillä :wink
Jossain asennossa kun jännittää mahaa, napa ikäänkuin putoo sinne lihasten väliin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top