Toukokuun höpinät

Mulla meni näistä jo pää pyörälle, kun yksi ilta aloin lukea kaikista vaihtoehdoista :) Tällä hetkellä ajatus, että mahdollisimman luomuna ja apua sitten lääkkeistä, jos näyttää siltä etten jaksa tai pitää vauhtia saada synnytykseen :) Luotan, että kätilö osaa ohjata oikeaan suuntaan. Oma kipukynnys on hieman arvoitus, joten en osaa kipua sinällään vielä pelätä, vaikka tiedostan, että kipeää tulee ottamaan.
 
Esikoiselta mä emmin 7 sentin kohdalla että otanko kivunlievitystä. Päädyin sitten epiin, joka vei kivut. Supistukset oli kyllä ihan siedettäviä mutta jännitin ponnistusvaiheen kipuja niin en uskaltanut sitten mennä luomuna. Mä en myöskään tuntenut supistuksia sitten epin saatuani joten ponnistusvaihe pitkittyi. Viimoset ponnistukset tuli kyllä kouristuksenomaisesti itsestään ja kipu loppui kuin seinään kun poika oli ulkona. Munkaan mielestä itse kipua ei kannata ennalta pelätä. Se on usein saatavilla hallintaan lääkkein tai muilla keinoin. Mutta kipuja on anyway. Toki ymmärrän niitä joilla kivunlievitys ei ehdi tai toimi tai tulee jotain komplikaatioita. Silloin on tottakai eri asia. Mutta jos saa yleistää niin useimmiten esikoiselta ehtii kokeilla eri kivunlievityskeinoja. Mun aktiivinen synnytys kesti 7 h ja silti keho ohjasi kyllä sellaisiin asentoihin mitkä itsellä toimi. Mä seisoin aina Eeva-telineessä kun supistus tuli ja olin ihan hiljaa. Lämpöpussi oli selässä ja vatsalla ja niistä oli apua. Itseäkin huvitti tuo mun seisoskelu supistusten aikana mutta niin se keho vaan ohjasi. En edes harkinnut ilokaasua, tenssiä yms vaikka niistä olin lukenut. Ja on ihan normaalia olla pää pyörällä vaihtoehdoista. Mäkin kirjoitin jonkin listan mutta en ikinä antanut sitä kätilölle. Toiveina oli että mulle selitetään mitä tapahtuu ja pidetään ajan tasalla sekä kerrotaan ajoissa eri kivunlievitysvaihtoehdoista. Ja näin toimittiin. Kannattaa aina vaan puhua kätilöille suoraan.
 
Mä en ois halunnut epiduraalia, koska pelkäsin sitä laittoa ja inhoan puutuneisuuden tunnetta(sitä pistelyä). Lopulta kätilö suostutteli mut siihen, kun sanoi,että ei laita pisteleen/puuduta sillain. No, lopputulos oli, et kipu lähti ja kaulasta alaspäin syyhysin ja pisteli ihan jumalattomasti. Ilmeisesti sen epiduraalin takia(?)myös ponnistusvaihe pitkitty ja supistukset loppu 1,5h kuluttua oksitosiinista huolimatta ja vauva revittiin lopulta imukupilla ulos. Siinä sitten repes kohdun suu(ei sattunu kyl yhtään)ja lopulta meinasin kuolla verenhukkaan.

Että ens kerralla jotain muuta kiitos. Ja juu, supistukset sattu melko paljon,mut aion käyttää kyl jotain muuta kivunlievitystä, esim niitä aquarakkuloita, tens laitetta ja panadolia(mitä mulle ei edes ekalla kerralla kerrottu et vois ottaa!!).

Ja se spinaalipuudutus. Sen ne löi mulle leikkaussalissa synnytyksen jälkeen kertomatta asiasta(luulivat kai et en ollu enää tajuissani?)ja mä luulin kuolevani, kun yhtäkkiä lähti loputkin tuntoaistit ja se lamas koko kropan, ei ees sormenpäitä pystyny liikuttaan. Et sitä ei ainakaan, ei ikinä ikinä ikinä!!
 
Kaikkien kohdalla ollut oksitooni apuna kun synnytys tökännyt johonkin vaiheeseen. Eivät silti superpitkiä synnytyksiä olleet. Kaikkien kolmen kohdalla käyttänyt kohdunkaulanpuudutetta ja ollut toimiva. Supistuksen tullessa hihkaissut lekuria odottamaan ja hyvin kuunnellut. Ilokaasua kokeillut ekan kohdalla.. ei minulle sopiva.
Saapa nähdä kuin nelonen. :)
 
Sinnittelin ekat 8h kotona suppareiden alkamisesta ja siitä synnärille käyrille ja tutkimuksiin ja 6cm auki, siihen asti siis meni nätisti ilman kivun lievityksiä. Kotona suihku + kuumapussit käytössä... sekä miehen käsivarsi minkä rutistin mustelmille asti :D

Saliin mentiin suoraan ilokaasua tarjottiin ja parin supparin verran sillä menin mutta ei auttanut yhtään ja pyysin epin.. Kivut katosi, mutta supistuksen tunne jäi, joskin supistusten väli oli koko loppusynnytyksen myös ponnistuksen ajan harvahko. Yrittivät oksitosiinia ehdottaa kun ponnistus venyi mutta en suostunut(kaverilla kauhukokemukset oksitosiinitipasta). Imukuppi valmisteltiin, mutta lääkäri totes että vauva tulee nyt ilman apuja ja niinhän se tuli.. tosin ponnistus aika oli 1h 50min ja aikamoiset tikkaukset tehtiin + eppari.

Ei siltikään jääny mitään kauhukokemuksia ja hyvin toivun epparista vaikka ekat päivät kävely ja istuminen oli kinkkistä. Veikkaan että otan kyllä puudutteet tälläkin kertaa käyttöön, niiden avulla sai lepotauton ennen ponnistusta kun yöllä ei nukuttu yhtään.
 
Tiitanen sanoi:
Mulla meni näistä jo pää pyörälle, kun yksi ilta aloin lukea kaikista vaihtoehdoista :) Tällä hetkellä ajatus, että mahdollisimman luomuna ja apua sitten lääkkeistä, jos näyttää siltä etten jaksa tai pitää vauhtia saada synnytykseen :) Luotan, että kätilö osaa ohjata oikeaan suuntaan. Oma kipukynnys on hieman arvoitus, joten en osaa kipua sinällään vielä pelätä, vaikka tiedostan, että kipeää tulee ottamaan.
Click to expand...

Toi on varmaan se paras tapa lähteä ainakin ekaa synnyttää. Eli avoin mieli mutta silti tietoisuus eri vaihtoehdoista. Kyllä kätilöt neuvoo ja kyllä se kipu sitten saa vahvempaa lääkitystä pyytämään jos on tarpeen. Valmistautua kun voi mutta suunnitella ei niinkään :)
 
Tästä selvästi on havaittavissa se miten eri tavalla epiduraali vaikuttaa. Joillekin toimii parhaalla mahdollisella tavalla ja toisilla liiaksi että synnytys pitkittyy/imukuppi/repeytymiä. Mutta selvitty on :)

Haluaisin keskustella henkilökohtaisesti kätilön kanssa kivunlievityksistä ja mieluiten ennen synnytystä. mutta sellaista tapaamista tuskin saa.

Pääsispä jo synnyttää :D
 
Tiitanen sanoi:
Mulla meni näistä jo pää pyörälle, kun yksi ilta aloin lukea kaikista vaihtoehdoista :) Tällä hetkellä ajatus, että mahdollisimman luomuna ja apua sitten lääkkeistä, jos näyttää siltä etten jaksa tai pitää vauhtia saada synnytykseen :) Luotan, että kätilö osaa ohjata oikeaan suuntaan. Oma kipukynnys on hieman arvoitus, joten en osaa kipua sinällään vielä pelätä, vaikka tiedostan, että kipeää tulee ottamaan.
Click to expand...

Just näin minäkin olen ajatellut :) Kiinnostaa tietää, miten hyvin sen kivun kanssa pärjää. Pelkään kyllä kamalasti piikkejä ja varsinkin ajatus epiduraalista kauhistuttaa sen takia, mutta voihan olla, että siinä kivussa on ihan sama.
 
Olin lapsen kanssa yksi päivä Suomalaisessa kirjakaupassa. Muksu sähelsi ja papatti koko kauppakäynnin ajan ja kun vihdoin päästiin kassalle ja kassamyyjä kysyi jotain multa, vastasin myyjälle ajatuksissani "mitä kulta?" :grin hämmennyttiin varmasti molemmat yhtä paljon :hilarious:
 
Imme sanoi:
Olin lapsen kanssa yksi päivä Suomalaisessa kirjakaupassa. Muksu sähelsi ja papatti koko kauppakäynnin ajan ja kun vihdoin päästiin kassalle ja kassamyyjä kysyi jotain multa, vastasin myyjälle ajatuksissani "mitä kulta?" :grin hämmennyttiin varmasti molemmat yhtä paljon :hilarious:
Click to expand...

:D
 
Ei hitto! Katselin tossa ultrakuvia, kun olin laittamas huomista kontrollia varten äitiyskorttia käsilaukkuun, niin viimeisimmissä kuvissa oli väärän henkilön tiedot!!! Millähän ne ton onnistu tekemään?! Pitääpä huomenna käskeä selvittää onko rakenneultrasta mun tiedot menny edes oikeeseen paikkaan :mad:
 
Liisi82 sanoi:
Ei hitto! Katselin tossa ultrakuvia, kun olin laittamas huomista kontrollia varten äitiyskorttia käsilaukkuun, niin viimeisimmissä kuvissa oli väärän henkilön tiedot!!! Millähän ne ton onnistu tekemään?! Pitääpä huomenna käskeä selvittää onko rakenneultrasta mun tiedot menny edes oikeeseen paikkaan :mad:
Click to expand...

Oho, aikamoista! Onko sulla nyt siis jonku toisen kuin oman vauvan ultrakuvia?
 
Meillä ultrassa oli vähän ongelmaa laitteiden kans ja se lääkäri haki mun tiedot ruudulle moneen kertaan kun siihen meinas aina pompata edellisen henkilötiedot. Voisko olla sellasesta kyse? Eli ois oikee kuva ym mut edellisen tiedot jääny ruudulle? Tai sitten voihan se olla jpnkun muun kuvakin..
 
En oo enää yhtää varma. Toivottavasti on oman kuvia, mutta sielä yläkulmassa ei oo mun nimi, vaan jonkun toisen tulevan äidin :arghh:
 
Onpa Liisi harmillinen juttu. Tuosta synnytyksestä vielä että jos epiduraalia tai spinaalia halajaa niin niitä kannattaa sitten ajoissa pyytää tai muuten jää saamatta. Itse otin spinaalin kun olin 7cm auki.
 
Joo, oman lapsen kuvia ovat, mutta näytölle oli jäänyt edellisen asiakkaan tiedot, niin tulostuvat kuviin eikä niitä saa pois :sad001
 
Leikkaat kuvan yläreunsta vaan tiedot pois. Ei häiritse jatkossa. Pitäisi omatkin kuvat kopioida ennen kun aika tekee niille tepposet. Aitoja on kylläkin kivempi katsoa. Niissä on se tuoksu. :)
 
Kävin tänään kontrolliultrassa äippäpolilla, kun eivät rakenneultrassa saaneet mieleistään vatsanympärysmittaa. Jäi sellaset epävarmat fiilikset itelle, että minkälainen jättiläinen täältä oikein tulee, kun saatiin painoarvioksi 730g rv 23+4. Mennään siis kuulemma kaikissa mittauksissa keskikäyrän yläpuolella. Tuumas kylläkin, kun tulevan isän näki, että pojalla nyt vaan sattuu olemaan sellaset geenit, että ei ihan pieni oo tulossa. Mitähän toi lukema pitäis normaalisti olla ja tasottuuko kasvu jossain vaiheessa?
 
Liisi82 sanoi:
Kävin tänään kontrolliultrassa äippäpolilla, kun eivät rakenneultrassa saaneet mieleistään vatsanympärysmittaa. Jäi sellaset epävarmat fiilikset itelle, että minkälainen jättiläinen täältä oikein tulee, kun saatiin painoarvioksi 730g rv 23+4. Mennään siis kuulemma kaikissa mittauksissa keskikäyrän yläpuolella. Tuumas kylläkin, kun tulevan isän näki, että pojalla nyt vaan sattuu olemaan sellaset geenit, että ei ihan pieni oo tulossa. Mitähän toi lukema pitäis normaalisti olla ja tasottuuko kasvu jossain vaiheessa?
Click to expand...

Aika erikoista (taas). Meidän vauvan painoarvioihin oli noilla viikoilla enemmän ja mentiin keskikäyrällä äippäpolin mukaan :D
En siis olisi huolissani. Ja toiseksi olen hieman skeptinen noiden arvioiden mukaan. Esikoisen piti olla reilusti yli nelikiloinen, noh painoi 3,5kg ja serkku lähti synnyttää helmikuussa arviolta 4,5kilosta vauvaa... Se sitten painoi vähän päälle 3 kiloa :D
 
Tiutsi sanoi:
Aika erikoista (taas). Meidän vauvan painoarvioihin oli noilla viikoilla enemmän ja mentiin keskikäyrällä äippäpolin mukaan :D
En siis olisi huolissani. Ja toiseksi olen hieman skeptinen noiden arvioiden mukaan. Esikoisen piti olla reilusti yli nelikiloinen, noh painoi 3,5kg ja serkku lähti synnyttää helmikuussa arviolta 4,5kilosta vauvaa... Se sitten painoi vähän päälle 3 kiloa :D
Click to expand...

Kiitos, tää lohduttaa jo aika paljon mun mieltä :shy:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top