Pelkkää omaa napailua tulossa... 
Mä olen tällä hetkellä ihan loppu tähän "arjen pyörittämiseen" (ois ollu helpompaa olla töissä vielä). Mies aloitti joululoman jälkeen jonkun fucking "mittaankaikenmitäsyönettäsaanriittävästiravintoaineitakoskakäynpunttiksellakoskatarvitsenvähintäänkolmekertaaviikossaomaaaikaatöidenjälkeen" (Hei, mä sain tänään piiiiitkästä aikaa omaa aikaa KÄYDÄ RUOKAKAUPASSA YKSIN ja samalla ostin kiukuspäissäni uudet ihanat saapikkaat Sokokselta). No tuohon miehen ruoka-aineiden mittaamiseen tuhrautuu mielestäni kauheesti aikaa (kattelee jotain taulukkoa ja punnitsee ja laskee). Ei helpota meidän yhteistä arkea yhtään, jos mies miettii ruokaa vaan tuolta kannalta eikä siten, mikä on helppoa arkiruokaa ja mitä esikoisenkin sais syömään (menee makarooni ja kasvikset, muttei millään kastikkeet...edes perusjauheliha välillä). Eikä myös sitten auta yhtään, kun mies selittää ruokapöydässä jostain raejuuston proteiineista, et kyl lapsi voi sitäkin syödä makaroonin ja kasvisten kanssa, kun saa siitä proteiinia. Musta tollaset ruoka-aine-paskan-jauhamiset ei kuulu 3-vuotiaan kanssa samaan ruokapöytään. Ihme kun ei ala laskemaan kilokaloreita ja niistä selittämään. Ihan hyväähän miehen laittama nyhtökaurakastike oli, mutta ei lapsi sitä syönyt. Samoin ihan kiva tulla jonkun salaattilautasen kanssa pöytään, kun mä yritän saada lasta syömään jotain riisiä ja kanakastiketta tms. Mietin tässä miksi helvatissa mä sitten teen jotain kotiruokaa, kun voisin hyvin näköjään laittaa vaan vaikka hyvän salaatin ja pihvit...ei se lapsi kuitenkaan syö. Ja näköjään meillä vaan kannustetaan olemaan ronkeli. Mä niin menen kyllä kohta eineshyllylle ja ostan koko viikon ruoat sieltä...meillä ei siis syödä normaalisti eineksiä (korkeintaan valmiit karjalanpiirakat tulee joskus ostettua ja nakkejakin ostin vast kesällä ekaan kertaan, kun tiesin hoidossa lapsen niitä muuten syövän viikottain).
Ja nyt kyllä sapettaa moni muukin asia, kuten se, ettei mies ole leikannut koirien kynsiä (mä en oo pystynyt tekemään sitä erään hutileikkaamisen jälkeen) eikä sahannut yhtä hyllyjuttua valmiiksi, että saisin vauvan vaatteet korihyllyihin kodinhoitohuoneeseen. Pienet asiat ärsyttää, mut pitäis vaan koittaa niellä kiukku. Harmittaa vaan, kun sanoin tänäänkin koirien kynsistä ja heti tuli sellanen olo, että anteeksi että ylipäänsä pyydän mitään, kun teetsentäänarkisintöitäjamävaanolentäälläesikoisenkanssakotona... Plääääääh! Sori avautuminen...
Mä olen tällä hetkellä ihan loppu tähän "arjen pyörittämiseen" (ois ollu helpompaa olla töissä vielä). Mies aloitti joululoman jälkeen jonkun fucking "mittaankaikenmitäsyönettäsaanriittävästiravintoaineitakoskakäynpunttiksellakoskatarvitsenvähintäänkolmekertaaviikossaomaaaikaatöidenjälkeen" (Hei, mä sain tänään piiiiitkästä aikaa omaa aikaa KÄYDÄ RUOKAKAUPASSA YKSIN ja samalla ostin kiukuspäissäni uudet ihanat saapikkaat Sokokselta). No tuohon miehen ruoka-aineiden mittaamiseen tuhrautuu mielestäni kauheesti aikaa (kattelee jotain taulukkoa ja punnitsee ja laskee). Ei helpota meidän yhteistä arkea yhtään, jos mies miettii ruokaa vaan tuolta kannalta eikä siten, mikä on helppoa arkiruokaa ja mitä esikoisenkin sais syömään (menee makarooni ja kasvikset, muttei millään kastikkeet...edes perusjauheliha välillä). Eikä myös sitten auta yhtään, kun mies selittää ruokapöydässä jostain raejuuston proteiineista, et kyl lapsi voi sitäkin syödä makaroonin ja kasvisten kanssa, kun saa siitä proteiinia. Musta tollaset ruoka-aine-paskan-jauhamiset ei kuulu 3-vuotiaan kanssa samaan ruokapöytään. Ihme kun ei ala laskemaan kilokaloreita ja niistä selittämään. Ihan hyväähän miehen laittama nyhtökaurakastike oli, mutta ei lapsi sitä syönyt. Samoin ihan kiva tulla jonkun salaattilautasen kanssa pöytään, kun mä yritän saada lasta syömään jotain riisiä ja kanakastiketta tms. Mietin tässä miksi helvatissa mä sitten teen jotain kotiruokaa, kun voisin hyvin näköjään laittaa vaan vaikka hyvän salaatin ja pihvit...ei se lapsi kuitenkaan syö. Ja näköjään meillä vaan kannustetaan olemaan ronkeli. Mä niin menen kyllä kohta eineshyllylle ja ostan koko viikon ruoat sieltä...meillä ei siis syödä normaalisti eineksiä (korkeintaan valmiit karjalanpiirakat tulee joskus ostettua ja nakkejakin ostin vast kesällä ekaan kertaan, kun tiesin hoidossa lapsen niitä muuten syövän viikottain).Ja nyt kyllä sapettaa moni muukin asia, kuten se, ettei mies ole leikannut koirien kynsiä (mä en oo pystynyt tekemään sitä erään hutileikkaamisen jälkeen) eikä sahannut yhtä hyllyjuttua valmiiksi, että saisin vauvan vaatteet korihyllyihin kodinhoitohuoneeseen. Pienet asiat ärsyttää, mut pitäis vaan koittaa niellä kiukku. Harmittaa vaan, kun sanoin tänäänkin koirien kynsistä ja heti tuli sellanen olo, että anteeksi että ylipäänsä pyydän mitään, kun teetsentäänarkisintöitäjamävaanolentäälläesikoisenkanssakotona... Plääääääh! Sori avautuminen...
Kävin tänään vielä ostoksilla ja mukaan tarttui läpikuultavat verhot jotka laitan sit kehdon ripustimista roikkumaan niin et ympäröivät kehdon, saa suojattua niillä sängyn kissoilta ja ne näyttää söpöiltä. 
Kisuista pieni varoituksen sana...ei ole kiva löytää naapurin kissaa meidän terassilta nukkumasta oman vauvan vaunukopan päältä (luojan kiitos ei ollut ängennyt sisälle vauvan päälle...olisin tehnyt rukkaset kisusta alta aikayksikön). Meidän pienet koiratkin tuppaavat hakeutumaan lämpimään paikkaan eli pikkasen joutuu komentelemaan varmaan alas sängyltä ja sohvalta, jos on vauvan kanssa siellä.
on ajattelematonta toimia noin, miten miehesi touhuaa. Miten toiset hurahtavat noin täysin erilaisiin laihdutus/lihasten kasvattamis/ruokavaliojuttuihin? Pitäisihän kaikkien sen ymmärtää, että kohtuus kaikessa ja terveellisesti pitää syödä; liha, kasvikset, rasva, hedelmät, maitotuotteet kuuluvat terveelliseen ja monipuoliseen ruokavalioon. Ja niitä sopivasti nauttimalla ihminen laihtuu, kasvattaa lihaksia ym. 
oon jo kattonu boxilta kaikki vanhat ohjelmat pois, lukenu kirjoi, virkannu vauvan peittoo niin että on hartiat ja kaikki ihan kipeinä, siivonnu kämppää, nukkunu päikkärei, odottanu että mies tulee töistä kotiin.. ja aika vaaaaan matelee 
haluisin tehä jotain kivaa tai mennä johonki, edes lenkille mut heti ko liikkuu kovemmin niin alkaa supistaa ja vauva painaa tonne alas niin kovin ja sit tulee pissahätä jajajaja.. emmä jaksa oottaa enää et se vauva tulis, sais tämäkin mama vähän sisältöö elämään 
Sama aamulla vaikkei olisi nukkunut ni nouseminen on kivaa tekemistä verrattuna sängyssä pyörimiseen. Kuulostaapa kurjalta elämältä! 