Tammikuiset 2019

Toki mutta miten sitten kuukautisten poisjäänti? Rintojen muutokset? Mahan kasvu? Kyllähän se raskaus näille viikoille mennessä näkyy ja tuntuu monellakin tavalla.
Samaa mieltä, mutta toisaalta tiedän itsekin erään henkilön jolla raskaus ei näkynyt oikeastaan millään lailla.. vasta joskus rv31 näkyi kunnolla kumpuakaa, vaikka hoikka olikin.
Hänellä kyllä ne muut oireet siis kyllä olivat selvät ja tiesi raskaudesta ;D

Nää on jänniä juttuja :D
 
Imottautuisin mukaan tammikuun odottajiin laskettuaika 13.1.2019 ja tää on mun kuudes raskaus... tää tuli niin puuntakaa ku olla ja voi oon vast viime lauantaista tiennyt et oon raskaana ja tiistaina sitten raskaudenkeston määritysultrassa selvis viikot. Mitään oireita ei ole ollut mutta liekkö tuo 4v , 3v ja 1v pitää niin kiireisenä että ei kerkee miettimään omia voimiaan

Hui, onpa hurja tilanne ettet oo tienny! Onnea kuitenkin ja tervetuloa:happy:
 
Tervetuloa uusille. :happy:
Mulla on ollut viimeiset 10 viikkoa ainaki nyt aivan erinomainen olo. Välillä aloin epäilemään koko raskauttakin kun ei sitä olisi mistään muusta kun mahasta arvannut. Nyt onneksi potkut tuntuu jo niin hyvin, ettei vauvan hyvinvoinnista ole sillä tavalla huolta. :happy: yritän nyt täysillä nauttia tästä ku tiiän että kyllä niitä huonompia vaiheita on varmasti tulossa...
 
Toki mutta miten sitten kuukautisten poisjäänti? Rintojen muutokset? Mahan kasvu? Kyllähän se raskaus näille viikoille mennessä näkyy ja tuntuu monellakin tavalla.

Mä imetän viel aikasempaa vauvaa ei oo rinnat aristellut. Eikä viel aikasemmasta synnytyksestä kuukautiset alkannut. Mä ei oo isontunut aikasemmasta ei ollut mitään mistä ois voinut päätellä raskautta ja voinnissa/olotilassa ei oo mitään muutosta mitään paikkaa ei kolota tai särje
 
Hui, onpa hurja tilanne ettet oo tienny! Onnea kuitenkin ja tervetuloa:happy:

Kiitos joo on tää aika hurjaa mut jotenkin tottunnut jo mul on kaikki raskaudet huomattu aika myöhäsillä viikoilla
 
Heipsan pitkästä aikaa...
Täällä menossa rv22+4 sukupuolen paljastuminen potkas jotenkin raskauden tajuntaani. Olen tiennyt siis hyvin varhasilta viikoilta ja kipujen takia ultriakin tehty jo varhain,me yritettiin liki 7v ja onnistumisen sisäistäminen on ollu vaikeeta ja oon joutunu kauheesti pohtia tunne mylläköitä,elämääni,äitiyttäni (odotan siis kauan kaivattua kutosta ja 4erityislasta) ja lähestyvä 40v tekee varmaan myös tehtävänsä.
Täällä on opeteltu elämään kipujen kanssa ja pohdittu elämää niin,et tässä luodaan myös uutta äitiä.
 
Mulla ois kysymys nuista kivuista. Ku koskaan aikaisemmissa raskauksissa en oo kärsinyt vatsan alueen kivuista ja nyt niitä on ollut. Saattaa olla yölläkin, mutta viime päivinä lähinnä liikkuessa. Eli kun astun askeleen ni alamahaan sattuu. Säteilee vähän niinku häpyluuhun. Semmosta pistävää kipua... Onko teillä ollut tämän tyyppistä? Eli onko ihan normaalia?
Supistelua tämä ei oo, eikä vauvan liikkeistä aiheutuvaa vihlailua, jota monesti on lopussa ollut. Oon sairastanut yhden kohtutulehduksen elämäni aikana ja tämä on vähän samantyyppistä tärähdyskipua kuin silloin....
 
^ olisko niitä kuuluisia liitoskipuja? Mulla nämä alkanut nyt ihan viimeaikoina (rv20) ja tuntuu (=pistelyksi/vihlonnaksi voisi kuvailla) juuri siinä häpyluun alueella, yleensä keskellä, missä kaiketi se yksi liitoskohta on. Varmasti ihan normaaleja.

Kaikenlaisia pieniä tuntemuksia on ollut pitkin matkaa mullakin, kovempia kipuja onneksi ei. Ehkä ikävimpiä just nämä liitoskivut olleet.
 
Täällä olo on vaihtunut ihan yhtäkkiä tavallisesta raihnaiseksi :D ihan huomaamatta on vatsa alkanut painaa enemmän, vaatteet kiristää vatsan kohdalta ja kävely on hidastunut.

Kipuja ei onneksi vielä kovin paljoa ole. Viikonloppuna tuli hieman säikähdys kun yhtäkkiä tuli hirmu voimakas kipu, joka aaltoili ylävatsan kohdalla ja piti siis ihan lopettaa muiden asioiden tekeminen aina kun kipu iski. Lääkärissä onneksi katsoivat, että kaikki hyvin. Vaikutti siis liittyvän lopulta vatsan toimintaan ja raskauden vaikutukseen siihen.
 
Mua vähän ärsyttää ku ei oo mitään oireita ja vaivoja vaik raskaus jo pitkällä eikä mahastakaa juurikaan näe että olen raskaana. Saa nähdä sit millaset vaivat ja oireet on siel loppuraskaudessa.
 
Mä olen voinut yllättävän hyvin, kahdessa aiemmassa raskaudessa olin tosi turvonnut ja kipeä joka kohdasta. Nyt lähinnä välillä vaivaa sektio arven kiristelyt ja väsymys mutta siinäpä se oikeastaan :)
 
Täällä olo on vaihtunut ihan yhtäkkiä tavallisesta raihnaiseksi :D ihan huomaamatta on vatsa alkanut painaa enemmän, vaatteet kiristää vatsan kohdalta ja kävely on hidastunut.

Kipuja ei onneksi vielä kovin paljoa ole. Viikonloppuna tuli hieman säikähdys kun yhtäkkiä tuli hirmu voimakas kipu, joka aaltoili ylävatsan kohdalla ja piti siis ihan lopettaa muiden asioiden tekeminen aina kun kipu iski. Lääkärissä onneksi katsoivat, että kaikki hyvin. Vaikutti siis liittyvän lopulta vatsan toimintaan ja raskauden vaikutukseen siihen.

Mulla vähän sama. Toissaviikolla pyöräilin vielä päivittäin ihan kunnolla hengästyen yli 20 km, tein pitkää työpäivää ja puuhailin kotona töiden jälkeen vaikka mitä. Nyt taas tuntuu, etten saa enää edes kenkiä jalkaan kunnolla ja kävelykin on muuttunut ihmeelliseksi lyllertämiseksi :D Supistelee vähänkin suuremmasta rasituksesta esim reissussa käveltiin jotain 10 km/päivä, jonka jälkeen olin aivan poikki.

Saapa nähdä mitä on tielä tulossa..
 
Mulla oli joskus ekoissa raskauksissa noita liitoskipuja-ihan hirveitä:nailbiting:
Nyt kipuja pahempaa on tämä pään sisäinen oleminen,yleensä tässä vaiheessa oon ollu elämäni voimissa ja nauttinu raskaudesta,menny ja touhunnu. Nyt ikään kuin käperryn suojelemaan tätä pikkuista,niinku lintuemo siivillään:sorry:
Mulla on siis kipuja ja supistuksia monesti jo heti herätessä,on tullu jo peti päiväkin,kun ei mitään pystyny tehä,siihen liitty myös tolkuton väsymys joka tuli ihan :dead:puskista.
Ensin jäi pois raput,nostelut ja kantelut,nyt mä taaperran ihan mahaa kuunnellen...on muuten vaikeeta,kun kalenteri on täys ja laumaa ympärillä:banghead: mut oon hyvilläni,oon vakuuttunu,et tämä aika muuttaa mun loppuelämän suhtautumista:rolleyes: maha ilmesty tällä viikolla rv23+ ja oon jotenkin ihan innoissani siitä:love017 samoin liikkeistä joita nyt on paljon,edessä oleva istukka vaimensi niitä,eka kokemus sekin:wink
Teen aamukävelyjä mulle tärkeessä rannassa hitaasti nautiskellen,rakastan syksyä,ni fiilistelen sitä ja kuuntelen oloani,selvittelen ajatuksiani.
Vauvan tarvikkeet ja synnäri kassin laitan kaikki valmiiks marraskuun loppuun mennessä,samoin joulun siltä osin,kun esim.ruuat voi pakkaseen pistää ja lahjat nyt hankin aina pitkin syksyä,kaikki on valmista jos tämä kaiken kipuilun jälkeen päättääkin tulla ennen aikojaan ja luon mahdollisimman stressittömän joulun alusajan(opinnot ja lasten harrastus päättärit yms pitää kyllä huolen et on touhua:hilarious:)
 
Hei!

Lohduttavaa kuulla, että muillakin on meno hidastunut. Hyvin meni ilman isompia kipuja, kunnes innostuin ostamaan uudet parvekekalusteet kevääksi. Niiden kantaminen saikin aikaan parin vuorokauden jäätävät selkäkivut ja issiasvaivan. Joo , oma vika myönnetään. Tsemppiä kaikille, yritetään liikkua sopivasti ja kuunnella omaa kehoa.

Mulla ollut vaikeat kolme viikkoa kun jäätiin kiinni sikiöseuloissa lyhyistä pitkistä luista ja suoliston runsaskaikuisuudesta. Siinä olikin sitten raastavat kaksi viikkoa, kun piti odotella kromosomitestien ym tutkimusten tuloksia ja pelätä, että vauvalla on joku vakava kehityshäiriö/sairaus. Kyselivät halukkuudesta raskauden keskeytykseenkin, jos jotain vakavaa ilmenee. Sehän kuulosti aivan kamalalta. Hän on kuitenkin mulle rakas oma lapsi, vaikka olisikin joiltain osin erityinen.
Testit oli puhtaat, mutta riski on olemassa, ettei vauva ole täysin terve. Edelleen seuranta jatkuu kahden viikon välein, koska kasvu on yli kaksi viikkoa jäljessä plus nuo aiemmin mainitsemani löydökset. Huoli on kova pienestä, mutta ei auta kun toivoa, että jaksaisi kasvaa topakasti vielä masussa.
 
Hei!

Lohduttavaa kuulla, että muillakin on meno hidastunut. Hyvin meni ilman isompia kipuja, kunnes innostuin ostamaan uudet parvekekalusteet kevääksi. Niiden kantaminen saikin aikaan parin vuorokauden jäätävät selkäkivut ja issiasvaivan. Joo , oma vika myönnetään. Tsemppiä kaikille, yritetään liikkua sopivasti ja kuunnella omaa kehoa.

Mulla ollut vaikeat kolme viikkoa kun jäätiin kiinni sikiöseuloissa lyhyistä pitkistä luista ja suoliston runsaskaikuisuudesta. Siinä olikin sitten raastavat kaksi viikkoa, kun piti odotella kromosomitestien ym tutkimusten tuloksia ja pelätä, että vauvalla on joku vakava kehityshäiriö/sairaus. Kyselivät halukkuudesta raskauden keskeytykseenkin, jos jotain vakavaa ilmenee. Sehän kuulosti aivan kamalalta. Hän on kuitenkin mulle rakas oma lapsi, vaikka olisikin joiltain osin erityinen.
Testit oli puhtaat, mutta riski on olemassa, ettei vauva ole täysin terve. Edelleen seuranta jatkuu kahden viikon välein, koska kasvu on yli kaksi viikkoa jäljessä plus nuo aiemmin mainitsemani löydökset. Huoli on kova pienestä, mutta ei auta kun toivoa, että jaksaisi kasvaa topakasti vielä masussa.


Tsemppiä kovasti kävin vähän vastaavan läpi 2014-2015 lopulta syntyi tervepoika joka oli viikkoihin nähden kovin pieni mutta kiri aika äkkiä sitten käyrät kiinni. Hän oli täysaikaisena 48cm pitkä ja painoi 2580g
 
Tänään sit posti toi kirjeen hyvinkään sairaalasta. Mun äippänneuvolan käynnit siirtyy heille 19.11 eteenpäin eli toisin sanottuna käyn heillä ultrissa 2viikonvälein ja seurataan pikkusen kasvua ja suunnitellaan tarvittaessa käynnistystä sitten
 
Tänään sit posti toi kirjeen hyvinkään sairaalasta. Mun äippänneuvolan käynnit siirtyy heille 19.11 eteenpäin eli toisin sanottuna käyn heillä ultrissa 2viikonvälein ja seurataan pikkusen kasvua ja suunnitellaan tarvittaessa käynnistystä sitten

Tosi hyvä että pääset tehoseurantaan :happy: Toivotaan, että kaikki menee lopulta hyvin :)
 
Takaisin
Top