Hei kaikille pitkästä aikaa :) Ihan nolottaa, kun on jäänyt foorumi vähemmälle huomiolle mutta edelleen muistan, kuinka tärkeä tämä oli itselle ns. vauva-aikaan. Olette siis ajatuksissa, vaikkei mua täällä juuri näykään :) Ja paljon onnea kaikille uuden vauvan kanssa, teitäkin lienee jo useampi :)
Hieman meidän kuulumisia.. Palasin töihin syyskuun puolessa välissä, heti alkuun muutaman päivän työreissu ja samalla loppui siis osittainenkin imetys, kun kuukausia pojalla täynnä 11. Vieroitus meni hienosti ja joi korviketta sen hetken, kunnes siirtyi oikeaan maitoon. Ruokahalu on pojalla valtava, eikä nirsoile juuri mitään. Isommat kokkareetkaan ei haittaa, päinvastoin, täysin sörssätty ruoka meinaa tulla ulos. Hampaitakin on jo komea rivi, muutama kulmahammas ja taimmaiset poskihampaat vielä puuttuu.
Poika on nyt ollut pari viikkoa jo hoidossa ja hoidon aloitus on sujunut mutkattomasti, ei jää itkemään tai mitään ja onhan siellä isovelikin turvana. Ovat ryhmiksessä, joten saavat olla keskenään samassa ryhmässä, mikä on ihan ykkösjuttu :) Nyt pidän sairastupaa pojille kotona, nuhaflunssalta vaikuttaa ja sitä täällä on liikkeellä paljon. Onpahan aikaa tänne kirjoittaa.. Muutoin arki rullaa aika kiireisellä aikataululla, työt, harrastukset ja pojat vie kyllä kaiken liikenevän ajan..ja pitäähän sitä miestäkin välillä muistaa
Kävelemään meillä lähdettiin varsinaisesti 13 kk:n iässä, olisi varmaan lähtenyt aikaisemminkin, mutta taaperokärryn kanssa pääsi lujempaa ja sen kanssa vetikin jatkuvasti isoveljen perässä menemään. Meinasin koko taaperokärryn jo piilottaa, että kävelisi itsekseen mutta siitä hän vain sitten lähti kuin lähtikin ja heti melko sujuvasti. Nyt jo käytännössä juostaan ja meno yltyy välillä hurjaksi. Veljekset ovat todella kiinni toisissaan..joskin pienempi veljeksistä saa useimmiten ihan kamalat raivarit kun isoveli tulee syliin tms. Meillä tämä mustasukkaisuus menee siis näin päin :) Muutoinkin tämä pienempi on kyllä niin tempperamenttinen ja pitää kyllä puolensa, mikä tietty on hyvä juttu mutta välillä tuntuu, että vähempikin riittäisi. Yleisesti ottaen on vallan aurinkoinen ja huumorintajuinen lapsi..
Jatkuvasti on äänessa mutta varsinaisia sanoja ei tule vielä kunnolla, äiti tietenkin tulee ja muutama muu. Kovasti tapailee sanoja, joita me hälle kerrotaan, kun osoittelee jotain tms. Ymmärtää tosin paljon jo puhetta ja tottelee yksinkertaisia käskyjä, esim. laita ovi kiinni tai vie roskiin tai anna äidille jne.
Joka paikkaan kiipeillään, mikä mulle on ihan uus juttu kun isompi veljistä ei ikään ollut mikään kova kiipeilijä.. tarkkana pitää vielä olla hänen kanssaan ettei alastulo ole turhan vauhdikas.. Pieni piruilijä hänessä myös asuu.. esim. nokkamuki pitää edelleen aina heittää lattialle vaikka torutaan.. välillä on vahingossa laskenut ihan pöydälle, hoksannut sen ja viskannut lattialle. Ja tämä on siis ihan joka ruokailukerta..rasittavaa. Sitten vielä katsoo silleen pirullisesti perään et tietää tehneensä väärin. Paha tapa mut eiköhän se siitä joskus mene ohi.
Muutoin on terveenä ollut, eikä ruuista tms. ole mitään tullut. Iho on hieman kuiva mutta ihan perusrasvalla helpottaa. Meillä siis kaikki hyvin, toivottavasti teillä kaikilla muillakin. Hieman yritin tuossa lueskella, mitä teidän arkeen kuuluu ja luen tänään varmaan lisää. Palataan taas joskus asiaan :)