Taaperoiden touhuilut, äitien kuulumiset :)

Meillä ei ole vielä koskaan vaippa pitänyt koko yötä ja vaihdan aina yöllä herätessä. Tosin meillä ei nukuta koko öitäkään. Poika on tosi herkkäuninen ja nyt tulee hampata rytinällä sekä ihottuma on kutissut. Nyt on 6 hammasta tullut viikon sisään.

Meillä juostaan ja kovaa sekä hypitään matalalla pöydällä. :nailbiting: Tämä vaihe on kuitenkin tosi ihanaa.

Poika oli päiväkodissa ekaa kertaa perjantaina ja sekin meni hyvin vaikkei ollutkaan syönyt juuri mitään.

Meillä on Suomeen meno pääsiäisenä ja lentokoneessa olo on tuskaa kun ei nukuta tai pysytä paikoillaan. Jouluna oli 1h lento ja mennessä olin yksin niin kyllä oli työlästä joskin onneksi on ihania kanssamatkustajia jotka viihdyttää poikaa.
 
Muokattu viimeksi:
etanainen: olen nyt joitain kertoja lentänyt pienen kanssa yksin Berliiniin ja olen kyllä ihan poikki aina sen jälkeen. Nyt kun pieni osaa liikkua niin ei haluaisi pysyä millään paikallaan. Onneksi saatiin lisää tilaa meidän viereen tai muut kaksi matkustajaa varmasti tajusi että eivät pysty olemaan meidän vieressä kun poika koko ajan tekee tuttavuutta ja pyörii ja hyörii. Sitten käytävän toisella puolella olevat japanilaiset helpotti meidän matkaa vilkuttelemalla pienen kanssa. Pieni on niin sosiaalinen että muiden huomio aina piristää.
Viimeksi minulla oli vielä kauhea yskä koko ajan joka Brysseliin palattua meni niin pahaksi että sain antibioottikuurin. Viimeksi olin hankkinut matkalle pitkäikäisen muovisen värityskirjan jonka voi aina pyyhkiä käytön jälkeen mutta se katosi lennolle. Kynätkin ovat niin hyviä että ne ei sottaa mitään. Ei mitenkään omat silmät riitä vahtimaan koko ajan sitä minne pieni heittää tavaroita. Berliinissä myös pieni sai heitettyä ulos rattaista ostoskeskuksessa huomaamattani tuttipullon sekä lämpöisen ulkokypärän. Harmittaa aina kun jotain tarpeellista tällä lailla katoaa.

Nyt ollaan taas terveinä ja on kiva käydä eri aktiviteeteissa yhdessä pienen kanssa. Tällä viikolla olimme jo Brysselin merimieskirkon perhekerhossa, muskarissa ja pari kertaa Belgialaisessa Baboesissa leikkimässä. Yksi uusi Baboes avattiin sopivasti meidän yhden bussilinjan varrelle niin sinne pääsee 10 minuutissa. Olimme siellä eilen ekaa kertaa ja siellä oli todella mukavat tilat. Pieni löysi heti rumpukapulan kaikkien lelujen joukosta vaikka ei ole koskaan ennen ollut koko paikassa. Yleensä Baboesilla menee aina heti rumpujen luo ensiksi mutta oli ihme että ns vieraassa paikassa löysi soittopelit myös heti.

Minulle on tosi hyvä juttu tavata Baboesilla muita äitejä. Heidän kanssa jutellessa saa hyvää motivaatiota omiin juttuihin joissa on vielä epävarma. Juttelin tänä aamuna miehen kanssa toisesta lapsesta ja järkevältä tuntuu se vaihtoehto että lasten välillä olisi noin 3 vuotta ikäeroa. Eli seuraavaa lasta ei yritetä vasta kuin aikaisintaan seuraavana syksynä. Nyt kun tämä asia on selkeämpi niin minun motivaatio mennä töihin kasvoi huomattavasti. Haluaisin osaksi Belgian järjestelmää ja töihin meno on ainut keino. Voi olla siltikin että emme saa heti tarhapaikkaa mutta mies voi olla silloin vara-apuna ja jäädä kotiin pienen kanssa jos hoitoa ei muuten järjesty. Se olisi hänellekin mukava uusi juttu. Nyt koitan 100% tarmolla saada töitä. Wish me luck. Aiemmin on tuntunut toivottomalta tehdä mitään kun kaikkialta saa kuulla että tarhapaikkaa ei voi saada ellei ole jo raskaana ollessa sitä varannut. Nyt sain kuulla muilta äideiltä että omalla aktiivisuudella voi silti saada tarhapaikan. Pitää vaan soitella ahkerasti eri paikkoihin eikä antaa periksi. Siihen voi mennä tietty vuosi ennen kuin tarhapaikan saa mutta prosessi kannattaa aloittaa heti.


“Inaction breeds doubt and fear. Action breeds confidence and courage. If you want to conquer fear, do not sit home and think about it. Go out and get busy.”
-Dale Garnegie
 
Heippa pitkästä aikaa! Mulla olisi kysymys teille jotka ootte lentäneet lasten kanssa. Kyseessä on ihan vaan kotimaan sisäinen lento, mutta oisko neuvoja miten vaunujen yms kans toimitaan. Pitääkö netissä etukäteen ilmoittaa, että vaunut on mukana, vai voinko marssia lentokentän tiskille ja sanoa, että nämä menisi ruumaan. Muutkin vinkit lasten kanssa matkusteluun otetaan vastaan. :)

Meillä on taapero jo 1v3kk. Meillä juostaan hippulat vinkuen, sanotaan äiti ja anna ja nirsoillaan ruuan suhteen. Välillä nukutaan kokonaisia öitä ja välillä heräillään muutamaankin kertaan. Päikkäreitä nukutaan yhdet 1-2,5h pituiset. Tyttö on aivan hullun suloinen ja arki on helppoa kun lapsi ymmärtää niin paljon, on helppo tulla toimeen :wink
 
Hei kaikille pitkästä aikaa :) Ihan nolottaa, kun on jäänyt foorumi vähemmälle huomiolle mutta edelleen muistan, kuinka tärkeä tämä oli itselle ns. vauva-aikaan. Olette siis ajatuksissa, vaikkei mua täällä juuri näykään :) Ja paljon onnea kaikille uuden vauvan kanssa, teitäkin lienee jo useampi :)

Hieman meidän kuulumisia.. Palasin töihin syyskuun puolessa välissä, heti alkuun muutaman päivän työreissu ja samalla loppui siis osittainenkin imetys, kun kuukausia pojalla täynnä 11. Vieroitus meni hienosti ja joi korviketta sen hetken, kunnes siirtyi oikeaan maitoon. Ruokahalu on pojalla valtava, eikä nirsoile juuri mitään. Isommat kokkareetkaan ei haittaa, päinvastoin, täysin sörssätty ruoka meinaa tulla ulos. Hampaitakin on jo komea rivi, muutama kulmahammas ja taimmaiset poskihampaat vielä puuttuu.

Poika on nyt ollut pari viikkoa jo hoidossa ja hoidon aloitus on sujunut mutkattomasti, ei jää itkemään tai mitään ja onhan siellä isovelikin turvana. Ovat ryhmiksessä, joten saavat olla keskenään samassa ryhmässä, mikä on ihan ykkösjuttu :) Nyt pidän sairastupaa pojille kotona, nuhaflunssalta vaikuttaa ja sitä täällä on liikkeellä paljon. Onpahan aikaa tänne kirjoittaa.. Muutoin arki rullaa aika kiireisellä aikataululla, työt, harrastukset ja pojat vie kyllä kaiken liikenevän ajan..ja pitäähän sitä miestäkin välillä muistaa :wink

Kävelemään meillä lähdettiin varsinaisesti 13 kk:n iässä, olisi varmaan lähtenyt aikaisemminkin, mutta taaperokärryn kanssa pääsi lujempaa ja sen kanssa vetikin jatkuvasti isoveljen perässä menemään. Meinasin koko taaperokärryn jo piilottaa, että kävelisi itsekseen mutta siitä hän vain sitten lähti kuin lähtikin ja heti melko sujuvasti. Nyt jo käytännössä juostaan ja meno yltyy välillä hurjaksi. Veljekset ovat todella kiinni toisissaan..joskin pienempi veljeksistä saa useimmiten ihan kamalat raivarit kun isoveli tulee syliin tms. Meillä tämä mustasukkaisuus menee siis näin päin :) Muutoinkin tämä pienempi on kyllä niin tempperamenttinen ja pitää kyllä puolensa, mikä tietty on hyvä juttu mutta välillä tuntuu, että vähempikin riittäisi. Yleisesti ottaen on vallan aurinkoinen ja huumorintajuinen lapsi..

Jatkuvasti on äänessa mutta varsinaisia sanoja ei tule vielä kunnolla, äiti tietenkin tulee ja muutama muu. Kovasti tapailee sanoja, joita me hälle kerrotaan, kun osoittelee jotain tms. Ymmärtää tosin paljon jo puhetta ja tottelee yksinkertaisia käskyjä, esim. laita ovi kiinni tai vie roskiin tai anna äidille jne.

Joka paikkaan kiipeillään, mikä mulle on ihan uus juttu kun isompi veljistä ei ikään ollut mikään kova kiipeilijä.. tarkkana pitää vielä olla hänen kanssaan ettei alastulo ole turhan vauhdikas.. Pieni piruilijä hänessä myös asuu.. esim. nokkamuki pitää edelleen aina heittää lattialle vaikka torutaan.. välillä on vahingossa laskenut ihan pöydälle, hoksannut sen ja viskannut lattialle. Ja tämä on siis ihan joka ruokailukerta..rasittavaa. Sitten vielä katsoo silleen pirullisesti perään et tietää tehneensä väärin. Paha tapa mut eiköhän se siitä joskus mene ohi.

Muutoin on terveenä ollut, eikä ruuista tms. ole mitään tullut. Iho on hieman kuiva mutta ihan perusrasvalla helpottaa. Meillä siis kaikki hyvin, toivottavasti teillä kaikilla muillakin. Hieman yritin tuossa lueskella, mitä teidän arkeen kuuluu ja luen tänään varmaan lisää. Palataan taas joskus asiaan :)
 
Kyllä on elo haipakkaa... kiva kuulla muistakin mammoista.

Olinkin just kysymässä, onko muilla nirsoilua... mut emmiellä ainakin on. Meillä on lähemmäs kuukausi mennyt todella raivostuttavasti, poika ei syö kunnolla kuin aamu- ja iltapalan. Päivällä menee tosi niukalti ruokaa ja oonkin miettinyt, et mistä moinen... liittyy taas jotenkin ikään? Pakko raahautua avoneuvolaan, sillä omaan silmään poika on hoikistunut paljon ja myös silmän aluset on tummat, et jos vaikka hb:nkin mittais. Kakkaa ja pissaa kyllä tulee, ja sitäkin ihmettelen, et kuinka tyyppi tuottaa kakkaa vaikka syö kuin hiiri.

Meillä on kanssa tuo ymmärrys ihan loistavaa (käskyjä ei tietty tottele) mut jos esim pyydän jonkun lelun tai pallon, niin poika tuo. Sanoja ei ole tullut liiemmin lisää... mut selkeästi ymmärtää, ei vaan osaa sanoa :D kovasti on kuitenkin äänessä, eli kokoajan höpöttää tota babytalkia...

Ai niin, meillä on opittu vetämään vessa :D ja hyvin istuu pöntöllä (sen istuimen kanssa) nyt kun vielä ehtis sinne vessaan ku toinen ilmottaa :D argh... on tää kyllä ihanaa kaaosta välillä.
 
Aamutähti! Hauska kuulla susta pitkästä aikaa! Myös kiva ajatella mitä itsellä on edessä näiden poikien kanssa.

Mä oon nyt täysin rakastunut imetykseen kun se sujuu niin äärettömän hyvin. Nyt vaan tuntuu, että toinen rinta meinaa pakkaantua ja paakkuntua. Täytyy poitsujen päikkäriaikaan pumpata vaikka imetyksen päätteeksi kerran.

Ccix, meillä nirsoillaan! Alkoi kuukauden takaisen vatsataudin jälkeen. Makaronilaatikkoa söisi aina vaan, muu ruoka tuntuu tökkivän. Haluaa syödä kyllä itse nykyään, joten innostuksissaan meneekin jotain vatsaan saakka. Joinain päivinä el syö mitään ja toisina enemmän. Neuvola sanoi että hyvin normaalia on.
 
Meillä kans halutaan syödä itse ja aika hyvin lusikkaa heilutteleekin jopa suuhun saakka. Me ollaan tehty siten, että ollaan varsinaiselta lautaselta siirretty hänen ns. omalle lautaselle jonkin verran ruokaa, mitä saa sitten itse harjoitella syömään ja toisesta lautasesta itse lapettu ruokaa ääntä kohti. Ilman omaa lautasta syöminen on pelkkää taistelua kun pitäisi kaikki saada, mitä pöydässä on :) Ja se ruoka..se pitää olla heti tällä sekunnilla lämmintä ja heti tällä sekunnilla lautasella ja vielä nopeampaa suussa. Muuten tulee huutoa. Ja kovaa :D

Olen tuon esikoisenkin kanssa huomannut, että välillä tulee kausia, että ruoka maistuu huonommin. Välillä voi olla kummankin pojan kanssa, että jokatoinen päivän ruuista vain maistuu ja muita menee vain lusikallinen tai kaksi, varsinkin tämän liki 4 vuotiaan kanssa on välillä semmoista takkuamista..varsinkin kun jälkkärille on kuulemma ihan oma maha, joka ei ole täynnä :wink Tasaisesti on silti kasvanut näihin päiviin asti pituudessa, paino on aina ollut hieman miinuskäyrällä mutta kasvanut silti tasaisesti.. tulee isäänsä tässä asiassa. Pienempi on vähän tanakampi.. Tässä vuoden iässä muutenkin mukelot vähän hoikistuu kun liikkuvat ihan älyttömästi. Uskon, että lapset itse tasaavat hieman energiansaantiaan juuri tuolla syömisellä.. kyllä sitten jonain päivänä taas vedetään ihan kunnolla sapuskaa. Tietenkin, jos arveluttaa, on hyvä käydä mittauttamassa niin saa ainakin mielenrauhan :)
 
Neuvolassa käyty ja kuten te mammat jo osasittekin kertoa, niin tätä taaperoiden touhuilua tää nirsoilu :) voi kuulemma kestää useitakin kuukausia... Huoh. Tärkeää kuulemma pitää kiinni ruokailuista eikä sortua herkkujen antamiseen, asenteella kunhan syö edes jotain. No onneksi oon niin jäärä, että oon pitänyt kiinni ruokailuista vaikka välillä ovatkin niin turhauttavia.

No mutta kasvettu ollaan silti.. Painoa tullut maltillisesti 200g ja pituutta 3 cm ehkäpä juuri siksi poika näyttää selvästi hoikemmalta. Nykyiset mitat 13,8 kg ja 86cm. Nätisti menee omilla käyrillään :D oli aika haastavaa ottaa nuo mitat kun ei poika halunnut pysyä vaa'alla eikä meinannut sopia pituuspöydälle.
 
Meidän prinsessa syntyi pari viikkoa sitten ja meidän taapero tuntui kasvavan samalla kertaheitolla isoksi pojaksi. Oon touhunnut yleensä hänen kans lattialla paljon ja kun tultiin vauvan kans kotiin niin poitsu alkoi heti yksin leikkimään dubloillansa.Aivan kuin olisi ymmärtänyt että äitillä ei ole enää niin paljon aikaa leikkiä. Välillä meinaa olla huono omatunto kun ei ehdi antamaan enää niin paljoa aikaa toiselle mutta sitten kun vaavi nukkuu alkaa meidän laatuaika :Heartred Arki on muuten alkanut rullaamaan hyvin.Vatsavaivat meinas vähän pientä vaivata. Mies lähtee to taas töihin niin saa nähä rullaako enää sen jälkeen :D
 
Papuliina: Oikein paljon onnea pienen prinsessan äidille :Heartred Hyvä kun kaikki on mennyt hyvin. Uskomatonta että jotkut teistä ovat jo kahden lapsen äitejä. Se on upea saavutus. Usein kyllä itsekin jo mietin toista lasta. Meillä on vaan ollut niin paljon muutosta elämässä, maan vaihto ja uudet kuviot Brysselissä. Vauvat on kyllä ihania. Nyt alkaa jo olla ikävä vauva-aikaa kun pienestä on tullut jo taapero.
 
Mites menee mammat? Joko sultti on tullut reissusta?

Meillä pieniä edistysaskeleita, tutti ollaan saatu lähes pois (yöllä tarpeen mukaan vielä käytössä, ja back uppina neuvolassa, kaupoilla tms) ja poika siirtyi nyt sitten omaan huoneeseen, tosin vielä pinniksessä (sivuvaununa isojen poikien sänkyyn). Pönttötreenit on edelleen vähän jäänyt, kun tässä näitä muita muutoksia tehdään :) mut sitäkin ollaan tehty nyt tutuksi. Käsien pesu tehdään itse. Nyt osataan jo vähän pukea, eli sukkia, kenkiä ja housuja... vaihtelevalla menestyksellä, mut tärkeintä on, et idea on tajuttu (:

Puhetta on paljon, ja siis kaksi "sanaisia" lauseita... äiti ei vaan aina ymmärrä kuin toisen sanan, mut siis hakee kyllä paljon tätä kommunikaation taitoa. Pienihän tää mies vielä on, et eipä tuon puheen suhteen nyt mikään kiire ole.

Ollaan oltu terveinä, paitsi minä... Kokoajan jotain, selkäsärystä hammaslääkäriin jne... Oikeesti tuntuu, et on 24/7 jokin vaiva. Ja sit kun ei saa levättyä missään vaiheessa, huoh, mut ei saa valittaa... kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu mullakin.

Tyttö on alkanut nukkumaan kokonaisia öitä, eli nukkua posottaa 20-06. Oikein mukavaa. Pääsääntöisesti varsin rattoisaa tää elo, kunhan saisi nää lihasjumit yms jutut iteltään pois. Nyt siis menee kaksi antibioottia, kun oli vanhan paikan alle päässy suussa bakteeri ja koko naama turpos...ja nää antibiootit saa aivan järkyn olon aikaseksi.

Ensviikolla tulee 30 mittariin, mut jääpi niiden juhlinta :) ehtiihän sitä... vaikka sit nelikymppiset :D
 
Reissu jatkuu vielä... 31.1. lähettiin ja 1.3. paluu kotiin. :) Kirjottelen sit kokemuksista taaperon kanssa matkaamisesta!
 
Että menee hermo... Siis kuinka kauan tää jätkä tekee hampaita. Kitinää, kätinää... Jyystää aivan kaikkea (myös siskon jalka joutu kohteeksi) ja tohon kuolaan vois hukkua. Nyt kun se tuttikin on poissa... Äh, pitäisköhän ottaa se tutti takas? :/
 
Vai onkohan meillä nyt uhma... Hitto, ku ei ota selvää. Ihan järkkyy huutoa ja raivoa milloin mistäkin. Lisäksi pari yötä ollu levotonta... Nyt nukkuu päikkäreitä kerta yöllä hilluttiin. Kellään muulla tällaista?
 
Meillä on ainakin semmoisia päiviä että koko ajan pelkkää kitinää ja itkua. Ihan selvää uhman alkua näkyy välillä ja ihan tosissaan saa pelisääntöjä sanella.

Mutta myös alakulmahampaat tekevät tuloaan. Ikenet ihan turvoksissa ja vuotavat välillä. Yläkulmureita teki viikkotolkulla loppuvuodesta ja nyt ne vasta kunnolla kasvaneet!
 
Pitäis varmaan kaivaa esiin joku kasvatusopus.. tai siis lähinnä, koska tää herra karpo on kyllä suht tempperamenttinen ja hyvin omapäinen (vai onkohan kaikki). Mitään kieltoja ei edelleenkään uskota ja tosiaan hyvin vaikeata tulkita milloin mikäkin on kiukun aiheuttaja ja ja ja... jotenkin niin paska mutsi fiilis taas, kun kommunikointi pojan kaa on vain kieltoja ja käskemistä. Ja siis kai sitä jollain tapaa pitäis lehmä olla, ettei alkais tää meno ärsyttämään... vinkkejä, kuinka toimia uhmakkaan kanssa? Mulla itselläni on suht pitkä pinna, muttei mitään verrattuna lehmän hermoihin :D ja kuitenkin tyttökin kaipaa ja vaatii huomiota, niin en joutais koko aikaa olemaan napit vastakkain ton taaperon kanssa.

Hampaat toki varmaan vähän kiukuttaa, mut meillä tosiaan on noita hampaita... en nyt tiedä, mitä sieltä muka vielä puuttuu :D varmaankin vaan ne ihan taaimmat. Maanantaina viimein hammastarkastus (se 1-vuotis), lykkääntynyt pariin kertaan...

Hoh hoijaa.. taas on ne fysiikan lait väärin...(ovi ei väistä)
 
Voi ccix, kuulostaa tutulta! Täytyis olla melkoinen zen jos ei taaperovaiheen uhmat ja törttöilyt ollenkaan kävis hermoille. Välillä mua oikeen harmittaa kun tulee korotettua ääntä ja jatkuvasti kiellettyä jotain. Oon sitten myös halaillut ja suukotellut extrapaljon poikaa. Ja mikä ihanampaa kuin pieni tomera taapero, joka vähän väliä kapsahtaa kaulaan halimaan.

Mutta vinkkejä. Ei taida olla. Johdonmukaisuus ja pienien kitinöiden huomiotta jättäminen ovat mun apukeinot.
 
Jeps. Kovasti koitetaan miehen kaa pitää samaa linjaa kasvatuksessa ja varsinkin nyt tän uhman kanssa... meillä siis testataan ihan huolella, raivotaan ja huudetaan, poljetaan jalkaa. Jotenkin odotin tätä uhmaa siinä 2 vuotiaana... mut kai nää uhmatkin tulee ihan yhtä yksilöllisesti ku kaikki muutkin asiat lapsen kehityksessä. Ja eiköhän tässä hengissä selvitä.

Meillä oli se hammastarkastuskin. 16/20 on nyt tilanne, eli vaan taaimmat puuttuu enää. Hampaat voi kuitenkin lisää tätä kiukkua, mut joo... ihanaa sanon minä. Varsinkin ku tytölläkin on nyt hulinaa... oppi siis kääntymään joku aika sitten ja kovapäisenä haluu kokoajan kääntyä ja päästä eteenpäin, raivoahan sieltäkin kumpuaa :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top