Synnytystoivelista eli synnytyssuunnitelma

Musta taas tuntui, että ihan varmana repeän ja olin tosi yllättynyt, kun kätilö kurkkasi ettei tarvi paikata. Se välilihan venyttäminen tuntui aika ilkeeltä. Ja pään ulostulo. Mä sain epiduraalin, mutta sen vaikutus ei kai ihan riittänyt ponnistusvaiheeseen. Ainakin mua sattui. Sain myös sen häpyhermon puudutteen (pudendus?), mutta ei se kyllä kauheesti tuntoa vienyt. Tiedä sitten kuinka kauheeta olis ollut ilman puudutteita. Mä en tuntenut myöskään ponnistamisen tarvetta, joten se vähän hankaloitti hommaa. Osasin kyllä ponnistaa, mutta se ei helpottanut oloa vaan sattui joka kerta hassusti alavatsaan ja välillä piti ihan oikaista ittensä kun sattui se kippura-asento niin paljon.
 
Joo spinaali! Onks sillä ny kauheasti eroo epiduraaliin? Jättäisin mieluusti epiduraalin pois, kun liikaa haittoja siitä ni spinaali vois olla parempi?
 
Ookei, mulle riitti lukea kertapistokseen asti, en tiiä kestänkö ajatusta monesta pistosta :| Uuuuh täytyy joskus lukea paremmin kun ei kuvota ajatus :D
 
Mä en ponnistusvaiheessa tuntenut yhtään mitään. En minkäänlaista kipua tai painetta. En ees tienny millon ponnistaa :D siksi kai se vaihe oli kaikista helpoin :) kätilö oli ihana ja hyvä mieli jäi koko synnytyksestä :)
 
Hmm, kyllä minä tunsin tokan kohdalla sen pään ulostulon... Auts ja huhhuh! En siis kerenny saada kun kohdunkaulan puudutteen. Ens kerralla jos kerkeän, niin haluan kyllä kokovartalonuijanukutuksen :D no jooooo, esikoista synnyttäessä sain sen spinaalin. Yksi pistos ja mitään putkia ei jätetty selkään... Se oli ihan hyvä ja voisin tarvittaessa ottaa toistekin jos tiedän että synnytys etenee reippaasti :)
 
Nii synnytyshän riippuu niin monesta eri tekijästä ja aina ei voi ite vaikuttaa miten syntyy vaikka haluiskin. Eikä toi vauvan kokokaan sano mitään, esim siskoni synnytti normisti alateitse ilman puudutusta tai mitään 4kg vauvan!
Et sekin riippuu monesta tekijästä, niinhän ne sanoo et joillain on ihan "synnyttäjän lantio" ja sielt tulee minkä tahansa kokonen ulos, ja joillain ei. Ja toisaalta se kyl riippuu myös miten vauva on yhteistyössä ja miten se kiertyy siellä synnytyskanavassa jne.
Mut aina on hyvä olla toiveita synnytystä kohtaa ja sen jälkeen, kunhan ei sit pety jos ei kaikki menekkään niinku toivoi.
Ite haluisin kans ihan naturellina synnyttää . Ja jos mahdollista kokeilla vesisynnytystä.
 
Eleanora sanoi:
Ja joo, ajoitus on tärkeää. Yks sairaanhoitajaystävä ja kahden lapsen äiti neuvoi sitä jo ennen synnytystä, että kunnon pitkiä henkäisyjä ja niin pitkään kun kipu vielä nousee, sitten kun pääsee sen aallonharjan yli voi lopettaa, koska se vaikutushan kestää vielä hetken sen jälkeen kun sitä ei enää hengitä sisään. Osalle kuulemma tosiaan tekee pahan olon, mutta suosittelen sitä kyllä kokeilemaan sellasella syvällä hengitystekniikalla. Jos siitä ei tuu paha olo, niin se voi olla tosi tehokas kivunlievityskeino ja paljon kevyempi keholla kuin vaikka eri puudutukset, jotka voi sotkea .
Click to expand...

Toi oli mielenkiintoista! Kiitos! Mulla ilokaasu on auttanut synnytyksen alussa, mutta ei enää myöhemmin. Mutta pitää nyt tällä kertaa pitää toi ohje mielessä ja kokeilla josko auttaisi kuitenkin. Ja voiko sitä siis säätää ja tehdä tujummaksi?? Sitä en tiennyt, joku tässä ketjussa mainitsi niin.
 
Kytsi, minä mainitsin sen. Mulla oli aluksi 50/50 tai kätilö sanoi kun mentiin saliin ja aloin ilokaasua hengittämään, että se on nyt sellaisella suhdeluvulla, että sano jos tarvii lisätä ilokaasun suhdetta, ja jossain vaiheessa sitten pyysin, että vois kasvattaa sitä suhdelukua ja taas auttoi paremmin. Lopetin ilokaasun vasta sitten kun aloin ponnistamaan enkä ehkä ois sillonkaan lopettanut, jos ei kätilö ois sanonu, että laitetaan se nyt pois, että keskityt ponnistamiseen.
 
Joo pystyy sitä suhdetta muuttamaan. Mies sai kokeilla ilokaasua ja ihmetteli kun ei tunnu oikein mitään...no kätilö kertoi että äideille annetaan "kovempi annostus". Mä olin ensin ammeessa tunnin pari ilokaasun turvin ja tosiaan ihan sekaisin siitä meni. Meinasin mennä pari kertaa veden allekin :) Sit jossain vaiheessa en vaan enää kestänyt niin sain epiduraalin x 2 ja yhä ilokaasua. Juuri kun alkoi epiduraalin vaikutus loppua ja piti saada kolmas kerta niin alkoikin ponnistusvaihe eli ei voitu enää laittaa. Sanoisinko, et oli kyllä jäätävin kipu ja kokemus ikinä...olin varma, etten kestä enää hetkeäkään. Mut niin vaan se vauvan pää tuli kuin tulikin ulos huudon kera ja viimeisen kivuliaan ponnistuksen jälkeen loputkin vauvasta. Olin varma etten enää ikinä halua kokea moista mutta tässä sitä ollaan.
Koko coctail mulle kiitos jos synnytykseen asti päästään!!
 
Itse en ole synnyttänyt, mutta olen tukihenkilönä ollut paikan päällä. Se mikä itselle jäi mieleen, epiduraali annettiin äidille hyvin aikaisessa vaiheessa ja hänellä meni osittain tunto koko alaosasta ja avautuminen keskeytyi moneksi tunniksi. Epiduraalin jälkeen vielä mahassa oleva lapsi laitettiin koneisiin kiinni, jotta lapsen vointia voitiin seurata reaaliajassa, mutta silloin myös äidin liikkuminen estyi lähes kokonaan. Edes vessaan ei meinannut enää päästä (tähän tarvittiin avuksi 3 ihmistä, kaksi taluttajaa ja yksi liikuttamaan konetta). Tämä siis itselleni jäänyt päällimmäisenä mieleen ja ajattelinkin omassa synnytyksessä pysyä ilman kipulääkkeitä niin kauan kun pystyn. Ihan vaan sillä, etten ole sitten kahlittu siihen sänkyyn. Tahdon voida liikkua, etsiä parempaa asentoa ja käydä vessassa.
 
Mitä oon nyt vähän synnytystä mietiskellyt tässä, niin ajatuksina on lähinnä pyörineet;
1. Ei episotomiaa, oon tosi ehdoton tässä ja melkeinpä mieluummin repeän vauvan takia kun leikattuna
2. Mahdollisimman äkkiä kotiin, uskompa että oon pari tuntia synnytyksen jälkeen jo kärkkymässä kotiinlähtöä :grin
3. En tuu suostumaan siihen että mies passitettaisiin keskenkaiken pois!
4. Istukkaa en halua nähä eikä mies leikata napanuoraa, äkkiä vaan pois näkösältä
5. Ilokaasua oon ottamassa ihan mieluusti, mutta noita muita kivunlievitysvaihtoehtoja mietin vielä, en ainakaan alkuvaiheessa halua vahvoja puudutuksia
6. Jos tarvii jotain kursia synnytyksen jälkeen kokoon niin ehottomasti paikallispuudutuksella!

... Tämmösiä. Saa nähä muuttuuko mieli jonkun suhteen vielä ennen synnytystä, varmaankin muuttuu. Oon kuitenkin yrittänyt parhaani olla ihmeemmin miettimättä koko tapahtumaa etukäteen, ainakaan niin että onnistuisin itelleni kauheeta kauhua lietsomaan.
 
Itse en ole edes miettinyt synnytystä.. eikä täten ole mitään toiveita tai odotuksia. Varmaan aika avoin mielin menen. Olisi mukava ilman epiduraalia tai muita isompia kipulääkkeitä pärjätä, mutta voi olla että karjuen vaadin nopeasti kipulääkettä tosipaikan tullen :joyful:
 
Lueskelin tässä eräs päivä kätilön mielenkiintoista artikkelia nimeltä "Varjele välilihaasi!" (http://www.vau.fi/Synnytys/katiloblogi/varjele-valilihaasi/) ja tätäkin ketjua nopeasti selattua tuli sellainen tunne, että episiotomioita on tehty varmuuden vuoksi, ettei vain mitään repeä.

Tuossa ylläolevassa artikkelissa on linkki THL:n 2012-2013 tilastoihin ja minusta ainakin hoitoalan ammattilaisena tuntuu aika älyttömältä, että sairaaloiden erot etenki ensisynnyttäjille tehdyissä leikkauksissa on niin suuret, esim. TYKSissä toimenpide on tehty vain 12,5% ensisynnyttäjistä kun taas Naistenklinikalla se on tehty 47,2%. Ja mikä merkittävintä, pahoja repeämiä (3.-4.asteen) on silti ommeltu molemmissa lähes yhtä paljon, TYKSissä 3,5% ensisynnyttäjistä ja Naistenklinikalla 3,7%, eikä näissä tietystikään näe mitkä ovat itse episiotomian aiheuttamia. Niiden kun on jo vuosikymmeniä tilastoitu tekevän jopa pahempaa jälkeä kuin luonnollinen repeäminen. :bored: Hämmentävää.

Täälläkin hyvä artikkeli aiheesta, ja voi vähän vertailla esim. länsinaapurin lukemiin noita: http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=37

Kuten siis arvata saattaa, mulla on vaan yks ehdoton vaatimus synnärille; väliliha jätetään rauhaan, jollei sitten oo ihan pakko leikata ja silloinkin siihen kysytään lupa.:shifty:
 
No olipas mielenkiintoisia artikkeleja :0
Itekin oon toivonu juurikin nuo:
Kylpy avautumisvaiheessa
Ihan alussa ehkä myös jumppapallon päällä "välilihan pehmennystä"
Kylkiasento ponnistaessa (ellei tunnu ikävälle)
Kätilö tukee välilihaa (no varmaan muutenki tukee...)
Mutta siis oon luullut ettei tuo välilihaleikkaus ois noinkaan haitallinen... ja ei noin rutiini/ sairaalakohtainen. Ja siis kyllähän se repeää lisää, mutta eikö idea ole että se leikataan sivuun, niinkuin tuossa kuvassakin, jotta repeämä tulis sinne päin mieluummin, eikä peräaukkoon päin niin helposti? Sikäli en suoraan haluais torjuakaan välilihaleikkausta (siis saavat toki jokatapauksessa leikata jos vauva saatava nopeasti ulos!), mutta siis tavallaan toivois että tuossa voisin luottaa kätilöön.
Sitäkin mietin että onkohan Naistenklinikalla kumminkin osasyynä paljoon leikkelyyn että sinnehän keskittyy riskisynnytyksiä... Niin ehkä siellä muutenki tehdään toimenpiteitä enempi? Toki e voi tietää voisko kaikki olla perusteltuja vai onko siellä sitten tuota medikalisaation kulttuuriakin sitten turhissakin asioissa enempi... Ehkä juuri siksi kun ovat tottuneet muutenki tekemään toimenpiteitä paljon?
 
Jumppapallo oli muuten oikeesti hyvä! Toimi ainakin minulla. Sen ajan kun synnärillä oltiin niin olin melkein koko ajan sen päällä. Siitä siirryin sitten sänkyyn kun alettiin ponnistaa. Ja väliliha leikattiin, sen takia että lapsi oli saatava ulos mahdollisimman nopeasti sydänäänten laskiessa.
 
Mikäli on selvää, ettei vauva mahdu ulos ilman repeämistä tai leikkausta, niin kyllä se leikkaus on parempi vaihtari kun täysin hallitsematon repeämä. Turhanpäiten tai varmuuden vuoksi leikkaaminen ovat tietysti eri asia. Mulla leikattiin välilihaa vähän, enkä edes tiennyt että sitä leikattiin kun vasta jälkeenpäin kerrottiin. Voi olla että kätilö siinä ponnistuksen aikana asiasta mainitsi, mutta en osannut noteerata asiaa millään tavalla. Siinä ei paljoa ollut muut asiat mielessä kun saada se lapsi ulos, hinnalla millä hyvänsä :) Muutama tikki ja haava parani nopeasti. Antaisin todellakin leikellä uudestaan, jos on tarpeen. Itse siinä synnytyksessä ei näe mitä siellä alakerrassa tapahtuu, joten on aivan turhaa lähteä itse analysoimaan onko leikkaus tarpeen vai ei. Ei siinä hirveesti ole muuta vaihtaria kun luottaa kätilöön.
 
Enemmän ja enemmän koulutetaan että epiä ei tule tehdä varmuuden vuoksi. Eikä sitä tilannetta tietääkseni tehdä myöskään pyydettäessä :) Mutta jos kiire, ei sitä ehdi kysyä lupaa ja vielä odottaa koherenttia vastausta.

Mutta synnytystoiveeni on että ehdin sairaalaan asti ennen synnytystä. En halua synnyttää kotona, autossa, taksissa, kaupassa. Sen jälkeen kaikki muu riippuu tilanteesta.

Mua ei haittaa jos tilannetta seuraa joku opiskelija, hehän voivat olla seuraavalla kerralla vastuussa hommasta. En tainnut viimeksi kysyä mieheni mielipidettä asiasta, tokasin vain joo, saa seurata...
 
Niin siis toki asia erikseen jos hätä tulee, pakkohan se on silloin tilaa tehdä. Enkä sitä tarkoittanutkaan. Nostin esille ns turhat toimenpiteet.

Ja tietystikään tilastot ei koskaan ole täysin vertailukelpoisia, mutta uskoisin että riskisynnyttäjiä on prosentuaalisesti yhtä paljon Naistenklinikalla kuin muissakin yliopistosairaaloissa. Ns. normaaleja riskisynnyttäjiä hoidetaan myös keskussairaaloissa, joissa on leikkaussalivalmius 24/7.

Mutta mitä tuossa ihan googlettelin niin Duodecimissa oli jo vuonna 2000 artikkeli rutiininomaisen episitomian tarpeellisuuden kyseenalaistamisesta. Duodecim tosiaan tekee mm Käypä hoito-ohjeet hoitoalalle, jotka ovat siis valtakunnalliset, tutkittuun tietoon perustuvat ohjeistukset, joita tulisi hoitotyössä noudattaa. Hoitoalalla vaan käytännöt tuntuvat muuttuvan hitaasti, sillä vaikka kouluissa uusi malli opetetaankin niin vanhat "jäärät" tekevät helposti muutosvastarintaa työpaikoilla. :rolleyes: Valitettavan monesti tähän olen henk.kohtaisestikin törmännyt sekä aikoinaan opiskelu- että nykyään työelämässä.

Hankalia juttuja, koska itsekin luotan kuitenkin suomalaiseen terveydenhuoltoon ja hoitotyön ammattilaisiin, mutta joskus siltikin täytyy vähän tietoinen asioista ja omista oikeuksista olla. Ja sillä asian nostinkin tapetille.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top