Synnytystoivelista eli synnytyssuunnitelma

En miettinyt ensimmäistä synnytystä etukäteen yhtään ja onneksi näin. Sektioon mentiin, ja tämä vaihtoehto ei ollut käynyt mielessä edes ajatuksen tasolla.

Toiseen lähden samalla asenteella, menee miten menee. Ei sitä tilannetta voi etukäteen suunnitella. Luonto hoitaa homman parhaaksi katsomallaan tavalla.
 
Mä valmistauduin synnytykseen vaan lukemalla kaikenmaailman mahdollisia tapahtumia että osaa sitten vähän varautua, ja miehellekin sanoin et jos sattuu joku hätätilanne tulemaan ni ei välttämättä pääse mukaan leikkaukseen tms. Ja monta kuukautta ennen painotin että alapäähän EI sitten vilkuilla :D Raukka joutu olee apuna jalkaa tukemassa ponnistusvaiheessa, eikä uskaltanut kattella mihinkään päi :D
 
Mä menen small kuin viimeksi ei muita toiveita kun kaikki mahdolliset lääkkeet kehiin heti ja EMME halua nähdä istukkaa, eikä mieheni halua leikata napanuoraa. Kertomuksia on miljoona ja synnytyksessä voi tapahtua mitä vaan. Minä luotan ammattilaisiin ja ainakin viimeksi olen pikemmin matkustajan kun kuskin paikalla ja hyvin meni. Toivotaan nyt että päästään tuon 12 vk ohi ja sitten että syntyy terve yksilö.
 
Olen aina vihannut mennä lääkäriin, koska usein siellä vaan käsketään mennä kotii ja syörä buranaa. No kun synnytys oli käynnissä ja olin sairaalassa ajattelin että en valita turhaan supistui kivuista että tuskin oon viä avautunukkaa montaa senttiä.. no sitten tuli kätilöt iltakierrolle ja kysy ettettä onko kovat kivut ku näyttää niin siltä. Kätilöt teki sisätutkimuksen ja silloin tuli kiire synnytyssaliin tyttö oli jo kovaa vauhtia tulossa maailmaan ja ite olin varma että ei tässä nyt vielä synnytetä! Onneks viereisessä salissa oli lääkäri joka kerkesi mulle spinaalin laittamaan☺
Mutta synnytys oli helppo ja kivuton joten toivoisin seuraavassa synnytyksessäkin pärjääväni pelkällä ponnistus spinaalilla
 
Meistä oli mielenkiintoista nähä se istukka! Meillä toiveena oli että isä olisi saanut napanuoran leikata mutta, koska tyttö syntyi elottomana kätilö leikkasi napanuoran että tyttö saatiin nopeasti vilvoitteluun ja itse hengittämään
 
Hassua :D tai siis mä varmaa oksentaisin siinä viimesen kerran ku näkisin sen :'D mun mielestä se kikkarekki mikä jää napaan on nii kamala.
 
Ei se istukka yms niin kamala oo :) Se navan musta möykky on kyl ällö :eek: Pelotti et sen repii vahingos irti tai tulehtuu, sai sit äiti tulla joka päivä sitä putsaa siihen asti et irtos :D
 
Näin istukasta kuvan tollases raskauskirjas minkä sain neuvolasta ja meinas laatta lentää :'D
 
Itse näin istukan ihan vahingossa kun kätilö käytti sen puntarilla (800g :grin) ja ei se nyt mikään niin kamala ollut kuin olisi voinut kuvitella :)

Nyt kun asiaa olen jonkin aikaa funtsinut niin yksi synnytystoive on kyllä tullut mieleen. Viimeksi jouduin synnytyksen jälkeen synnytyssalista leikkaussalin puolelle tikattavaksi kun "eppari vuoteli niin helakasti" (kirjoitti lääkäri..) ja sen jälkeen jouduin makaamaan heräämössä pari-kolme tuntia kaameassa lääkepöllyssä. En siis ollut kunnolla edes nähnyt koko vauvaa ja siellä vaan makasin liikuntakyvyttömänä (en tuntenut jalkojani siis ollenkaan) samaan aikaan kun mies ja vauva odottelivat minua lapsivuodeosastolla. Voitte ehkä kuvitella miten raastavaa se oli :mad: Nytpä aion siis toivoa että mahdollisesti tarvittavat äidin toimenpiteet tehtäisiin synnytyssalissa vaikka sitten paikallispuudutuksella.
 
Mä toivoisin että mahdolliset tikkaukset tehtäis kunnon puudutteessa, viimeksi muutamat tikit tuli ja tunsin KAIKEN, neulanpistot ja langan kulkemisen yms :sad001 Vaikka piti olla puudutettuna kunnolla ja vedin kaasuakin niin et olin ihan pöhnässä :D Voisin sanoa et en tiedä mikä näistä kolmesta oli kamalinta: jumalattoman kipeät supistukset, itse ponnistus vai se tikkaus. Noh nyt pitäis olla löysemmät paikat et tämä seuraava tulis helpommin niin jos sais lievemmät supparit ja olis repeämättä niin jees :)
 
Kenellä muuten se kaasu on oikeesti auttanu? Mulla ja kaikilla joilta oon kysyny se on tehny vaan huonon olon.
 
Mulla se kaasu ei auttanut kyllä yhtään! En tykännyt ollenkaan siitä miten se meni päähän, alkoi lähinnä vaan pelottaa se :eek:
 
Mun siskolla kuulemma kaasu autto :eek: Mulla tuli vaan pöhnä, kun olis aineissa tai humalassa :D
 
Gnome, mulla autto kaasu!! Jossain vaiheessa pyysin sitä isommalla prosentilla kun ei enää auttanut niin hyvin ja sitten taas auttoi. Ite koin, että sitä piti vetää koko supistuksen ajan, tai ainaski sen pahimman terän yli ja HYVIN pitkällä ja tehokkaalla hengityksellä. Kaasun tulo katkes helposti jos hengitti sitä liian kevyesti.
 
Eleanora eikö sulla noussut päähän se kaasu yhtään? Muistelen että kunnon hengittelyt vaan pahens sitä päähän nousua :D Siinähän myös se ajoitus taitaa olla tärkeää, en osannu yhtään arvioida milloin hengitellä :sad001
 
Tokihan se vähän nousee, mutta kun se myös katoaa samantien kun sen lopettaa. Mutta ei mulla tullut mitenkään huono olo siitä. Ja joo, ajoitus on tärkeää. Yks sairaanhoitajaystävä ja kahden lapsen äiti neuvoi sitä jo ennen synnytystä, että kunnon pitkiä henkäisyjä ja niin pitkään kun kipu vielä nousee, sitten kun pääsee sen aallonharjan yli voi lopettaa, koska se vaikutushan kestää vielä hetken sen jälkeen kun sitä ei enää hengitä sisään. Osalle kuulemma tosiaan tekee pahan olon, mutta suosittelen sitä kyllä kokeilemaan sellasella syvällä hengitystekniikalla. Jos siitä ei tuu paha olo, niin se voi olla tosi tehokas kivunlievityskeino ja paljon kevyempi keholla kuin vaikka eri puudutukset, jotka voi sotkea synnytyksen kulkua paljon enemmän ja joilla on paljo pitempikestoiset jälkivaikutuksetkin.
 
Mä taas osasin kyllä ajottaa sen oikein, ja hengittelin kyllä syvään, mut silti tuli vaan epätodellinen olo. Eikä auttanu kyllä pätkääkään siihen kipuun. Tosin mulla alkoholi tekee saman, tuntuu vaan häiritsevältä. Ehkä mun kroppa ei vaan osaa handlata tollasia :P
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top