Synnytystoivelista eli synnytyssuunnitelma

Mulla varmasti kirkas auttaisi kipuun, joskus tyhmänä tullut otettua lävistystä yms alkoholin vaikutuksen alaisena ja ei missään tuntunut :D Nyt kun yritän korvista laittaa vähän umpeutuneesta reijästä ni ai saakeli :eek:
 
Minulla oli eka synnytys suunniteltu sektio niin en tiedä mitään siitä perinteisestä..en ehtinyt edes isompia supistuksia saamaan. Eli enpä osaa mitään toivoa ... Täytyy kyllä alkaa ottaa selvää asioista kuitenkin mieli tekisi sitä ihan normaalia synnytystä kokeilla.
 
Mulla kans toimi se ilokaasu hemmetin hyvin. Se oli ihan mun best friend! :) Olin kyllä vähän nosteessa kun flirttailin anestesialääkärin kanssa...:wink
 
mulla autto kaasu aika pitkäänkin sit kun vaan oppi sen oikean rytmin mut kyl siit tulis ihan "humalainen" olo
 
Mulla auttoi kaasu myös terävimpään kipuun. Ei tullu ees pöhnää eikä huonoa oloa. Pitkillä syvillä vedoilla sitä imin, en millään muulla tapaa tosin ois voinu supparin aikana hengittääkkään..
 
Mä toivon että pystyn olemaan mahdollisimman pitkään ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Esikoisen aikana otin epiduraalin ja otan seuraavankin kerran jos olo käy sietämättömäks.. Olin alkuun ihan vaan kuumassa suihkussa ja sen jälkeen vetelin ilokaasua ja sit sain sen epiduraalin ja paikallis puudutteenkin kai jossain vaiheessa. Pitäis lukasta se synnytyskertomus joskus uudelleen...
 
Ja ilokaasusta tuli sellanen känni päälle et huhheijjaa! Flirttailin kätilölle ja mies sano mua "pubi ruusuks" kun olin sellanen vikittelijä :;D kyllä otan sitäkin ens kerralla ;D ei tuntunut supistukset missään :wink
 
Mun pitäis jo nyt osata kirjoittaa "toiveita synnytyssairaalalle" äitipolin esitietolomakkeeseen... Ensisynnyttäjänä en keksiny muuta toivetta kuin että perhehuone jos sellaisia vapaana!

Oisin toki voinu kirjoittaa että haluan vauvan pian ensi-imetykseen, jos vauvan vointi sallii...(mutta Hämeenlinnassa se kai on muutenki käytäntö) .Ja voisin kirjoittaa haluavani peräruiskeen tms ettei tarvi kakkia pöydälle :D Ja että kätilön pitää tukea välilihaa ettei repeä ja ehkä haluan synnyttää kyljellään just sen välilihan vuoksi! Ja että avautumisvaiheessa amme vois olla kiva.... Mutta siis tuntuu hölmöltä kirjoittaa jo nyt tommosia :0 Kai ne sittenki ehtii toivoa ku menee synnyttämään?
 
Mun on kauheen vaikeeta miettiä mitään synnytystoiveita ku koko aihe on mulle vielä jotenki vielä tosi kaukainen. Ehkä seki muuttuu vielä täs kuukausien aikana:D
 
Minä en varmaankaan toivo muuta kuin: 1. Kaikkea saa ehdottaa, mutta minä päätän 2. Jos oon hyvissä ajoin salissa, haluan ammeeseen 3.Perhehuone!!!! 4. Mahdollisuuksien mukaan pian kotiin! (max. pari yötä voin olla jos vauva vaan voi hyvin) :)
 
Eiköhän kätilö ilman toiveitakin huolehdi välilihan tukemisesta. Itse toivoin hatusta heitettynä mutu-tuntumalla kylkiasentoa, mutta kätilö ohjasi puoli-istuvaan asentoon. Hyvin meni ja väliliha säilyi ehjänä. Peräruisketta kyselin, mutta koska en ollut kärsinyt ummetuksesta, ei mulle katsottu tarpeelliseksi sellaista antaa. Enkä kuulemma kakannut pöydälle. :D Itse olin K-Hks:aan tosi tyytyväinen kokonaisuudessaan.
 
Muokattu viimeksi:
Hyvä kuulla Pihla että hyviä kokemuksia K-HKS:sta :) Jännä toi peräruiskejuttu... Mutta olivat siis vissiin oikeassa. Toi väliliha juttu on joo toki sellaisia, ettei sitä kehtais kirjoittaa mihinkään, ku tuntuis että kyseenalaistaa kätilön ammattitaitoa. Mutta jotenki pelkään että jos saakin itselle tärkeissä asioissa "väärän koulukunnan kätilön"! Kylkiasennosta oon kuullu että siinä häntäluu ym pääsin paremmin liikkumaan kun ei oo sänkyä vasten, niin avautuminen tapahtuis jotenki luonnollisempaan suuntaan, niin ei tulis nii helposti repeämiä. Joku hoitoalan ihminen sitä puhu, mut en muista enää pohjautuko johonki tutkimukseen vai mihin toi väite. Tiiätkö onko siellä muuten kuin hyvin perhehuoneita saatavilla?
 
Kyllähän kokemuksiin vaikuttaa tietysti tosi paljon sekin, minkälainen kätilö sattuu olemaan vuorossa. Mun synnytyksen aikana ehti olla kolme kätilöä, joista vain yhteen luotin. Ensimmäinen oli sellainen lässyttävä nuori likka, joka ei herättänyt kovin suurta luottamusta. Toinen oli ihme tiukkis, jolla ei kauheasti empatiakykyä vaikuttanut löytyvän. Kolmas, joka onneksi oli mukana ponnistusvaiheessa, oli tosi mukava ja rohkaiseva, mutta kuitenkin tarpeeksi jämäkkä. Kyllä mä aika hyvin tulen toimeen eri ihmisten kanssa, mutta synnytyksessä on jotenkin niin avuton olo, että mulle ei ainakaan ole ihan sama kuka sen vauvan pihalle avustaa.

Mutta noi asennot ja riski revetä on tosi yksilöllisiä asioita ja ihan kudostyypistäkin kiinni. Myös vauvan asento vaikuttaa. Mulla poika tuli vähän pää kenossa ja kesti tosi kauan, että hän laskeutui ja sain ponnistettua pihalle. Oli ehkä kuitenkin onni, että ponnistusvaihe oli pitkähkö (41min), sillä kätilön mukaan se ainakin edesauttoi sitä, että paikat ehti rauhassa venyä eikä paikattavaa tullut. (vaikka kyllä se vaan tuntui siltä, kun pää tuli ulos...)

Perhehuonetta ei oikein voi varata etukäteen, toki toiveen voi esittää, mutta asian kanssa täytyy olla aktiivinen sitten kun on menossa osastolle / on jo siellä. Mekin puhuttiin sitä monta kertaa, mutta niin vaan meidän ohi yksi juuri synnyttänyt pariskunta nappasi vapautuneen huoneen, vaikka me oltiin ehkä vuorokausi jo oltu osastolla. Riippuu ihan siitä, kuinka täyttä osastolla on, että miten saavat perhehuoneita järkättyä. Mulla kävi tuuri, kun toisena päivänä huonekaveri pääsi kotiin, niin mies pääsi hänen tilalleen ja oltiin vielä pari yötä koko perhe sairaalassa.
 
En ite pelkää enää tota välilihan repeämistä vaan ylipäänsä et repeäis vaikka takamukseen asti ja menis sulkijalihakset yms :/ Mulla ei ekasta revennyt väliliha mutta häpyhuulet :D Se oli nannaa. Poika tuli käsi nyrkissä poskella.
 
Huiii vaikee kuvitella miltä tuntuu häpyhuulten repeäminen :0 Siis on mulleki pieni repeeminen ok vaik kipu pelottaaki, mutta noi laajemmat siis hirvittää. Jotenki sellainen "tylppä kipu" ei pelota niin kuin tollainen repäisevä kipu :S Näistä ehkä pitäis kyllä puhuu "ei herkkähermoisille" osiossa.
 
Nojoo :D Ei sitä onneksi tunne kun päätä ponnistaa ulos yms, se on pientä siinä vaiheessa :) Ja mua enempi särki ne tikit, kun ne ei niin jousta ja alakerta kuitenkin liikkuu jatkuvasti. Parantuminenkin tapahtui 100% vaikka sitä epäilinkin kovasti :D Ei oo mitää jälkiä enää!
 
En tiiä onko hyvä vai huono juttu ettei repeämistä tunne muun kivun keskeltä :'D
 
Mulla oli epiduraalit niin kohdillaan, etten koko ponnistusvaiheessa tuntenu muuta kun paineen tunnetta. Mullakin paikat vähän repes, mutten sitäkään kyllä huomannu.

Kolme kätilöä mullakin ennätti olemaan, eka tosi vähän aikaa (ja hyvä niin, koska ei oltu yhtään samalla aaltopituudella), mut keskimmäinen oli ihan loistava. Vika autto sit vaan suihkuun yms kun vauva oli jo maailmassa.

Tokalla kierroksella aion kyllä ottaa sen epiduraalin nopeemmalla aikataululla. Ihan turhaan kärsin niistä supistuksista niinkin pitkään, kun en mä valita kivusta ja sit se eka kätilö oli vaan sitä mieltä et oon niin rauhallinen, ettei vielä oo mikään kiire kivunlievityksen kanssa. Pitää olla dramaattisempi ens kerralla :grin
 
Hei mitäs se toinen puudute on, ei epiduraali mut vastaava? Oon lueskellu et sitä uudelleensynnyttäjille paljon annettu, en nyt muista nimeä :D Kai kestää lyhyemmän aikaa vaikutus?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top