Synnytys

Kyllä mä toisesta tunsin ponnistamisen tarpeen epiduraalista huolimatta. Mulla se auttoi siihen, että poika ei syntynyt niin nopeasti kuin meinasi. Uskon se siis hidastaneen mutta siinä kohtaa se oli vain hyvä asia mutta ponnistamisen tarvetta se ei poistanut.

Esikoinen käynnistettiin ja silloin ponnistamisen tarve oli huomattavasti pienempi. En tiedä johtuiko se epiduraalista vai käynnistyksestä että kroppa ei ollut luonnollisesti valmis synnyttämään. Monitorista katsottiin supistuksia ja kun ne tuli niin yritin vaan ponnistaa vauvaa pihalle.
 
Mangusti spinaali vaikutti mulla synnytystä hidastavasti! En tuntenut mitään, siis oikeasti yhtään mitään... spinaali loppu just kun piti alkaa ponnistaa joten siitä en osaa sanoa että miten se olis sujunut kun mitään tuntenut... synnytys venähti kyl ihan kivasti tai oikeastaan pysähtyi täysin muutamaksi tunniksi:/
Epiduraali ei ole aiheuttanut mitään muuta kuin taittanut sen kivun hallittavampaan muotoon... supistukset(tuntui paineena eikä varsinaisesti kipuna) ja ponnistamisen tarve kyllä tuntuneet ihan kivasti:wink
 
Onko kukaan ajatellut doulan palveluiden hankintaa synnytykseen tai onko jollain ollut synnytyksessä mukana doula? Itseäni ajatus houkuttaisi tosi paljon, mutta toisaalta taas ajatus myös vierastuttaa. Nyt on vaan silmiin osunut paljon ihan huikeita synnytyskertomuksia ja isossa osassa noita synnytystarinoisya synnyttäjällä on puolison lisäksi ollut doula.
 
Mä tunsin supistuskivun selässä epiduraalista huolimatta ja pystyin siis ponnistamaan supistusten mukana, mutta tosiaan se ponnistamisen tarve... mikä se on? En vieläkään tiedä. Mietin sitäkin, että kun mulla synnytyssairaala vaihtuu niin nehän ei ilmeisesti näe mistään miten eka synnytys on edistynyt ja mitä siellä on tehty. Kiinnostaakohan niitä edes sellanen?
 
Mä tunsin supistuskivun selässä epiduraalista huolimatta ja pystyin siis ponnistamaan supistusten mukana, mutta tosiaan se ponnistamisen tarve... mikä se on? En vieläkään tiedä. Mietin sitäkin, että kun mulla synnytyssairaala vaihtuu niin nehän ei ilmeisesti näe mistään miten eka synnytys on edistynyt ja mitä siellä on tehty. Kiinnostaakohan niitä edes sellanen?

Tilaakohan ne niitä tietoja tollasessa tapauksessa? Tai siis jos tietäävät jo hyvissä ajoin että oot menossa toiseen sairaalaan synnyttämään. Meillä rakenneultrassa kätilö vaan kysyi missä mun edellinen sektio tehtiin ja jotain vaan sopersi papereista sitten. Ei toki sitten vaikuttanut mitenkään heihin, kun menen samaan sairaalaan synnyttämään.
 
Imme, olisikin ihan kohtuullista jos on sektio tehty, että tulevassa sairaalassa tietävät miten leikkaus on mennyt. Mä vähän epäilen ettei nää ns. normisynnytykset niin kiinnosta. Meillä ei tieto kulje sähköisesti edes neuvolan ja synnytyssairaalan välillä. Mutta täytyy ihan kysäistä kun on seuraava radi tapaaminen synnärillä, että miten on, tilaavatko tiedot vai tulenko kansio kainalossa synnyttämään :rolleyes:
 
Mulla vaihtui synnytyssairaala, käytiin rakenne ultrassa jossa juteltiin edellisestä synnytyksestä ja silloin lääkäri sanoi että eivät tilaa papereita, heille riittää se mitä olen kertonut.

Ja toisaalta eipä ne taida niitä papereita muutenkaan paljoa lueskella vaikka ne siellä olisi
 
Mä en esikoisesta kokenut ponnistamisen tarvetta, mutta tokasta kyllä. Uskoisin että epiduraalilla ei ollut asiaan merkitystä, vaan vauvan tarjonnalla ja sitä kautta sillä pääseekö vauva riittävästi laskeutumaan. Esikoinen siis syntyi avosuisessa tarjonnassa ja jouduttiin loppujen lopuksi ottaa imukupilla ulos. Toka oli optimaalisessa tarjonnassa ja kun olin 10 cm auki, niin odotettiin vielä sitä ponnistamisen tarvetta. Musta se tuntui siltä kuin olisi iso kakka yrittänyt tulla :grin Toka syntyikin sitten parissa minuutissa, muistaakseni kolmannella ponnistuksella :)
 
Löysin juuri ilmoituksen elokuussa järjestettävästä kahden päivän "Soiva synnytys" -kurssista. Sekä perus synnytyskoulutusta että synnytyslaulutekniikkaa. Rupesin vakavasti miettimään että kannattaisiko maksaa itsensä kipeäksi ja ajaa 45min suuntaansa tuota varten. Haaveena kuitenkin olisi luonnolliset kivunlievityskeinot ja olen pienestä pitäen muutenkin aina laulanut kipua ja pahaa oloa pois.

Onko kellään kokemusta mistään tuonkaltaisesta?
 
Löysin juuri ilmoituksen elokuussa järjestettävästä kahden päivän "Soiva synnytys" -kurssista. Sekä perus synnytyskoulutusta että synnytyslaulutekniikkaa. Rupesin vakavasti miettimään että kannattaisiko maksaa itsensä kipeäksi ja ajaa 45min suuntaansa tuota varten. Haaveena kuitenkin olisi luonnolliset kivunlievityskeinot ja olen pienestä pitäen muutenkin aina laulanut kipua ja pahaa oloa pois.

Onko kellään kokemusta mistään tuonkaltaisesta?

Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta tiedän synnyttäjiä, jotka on saanut apua synnytyslaulusta. Uskon, ettei siitä ainakaan haittaa ole!
 
En muista oonko kirjoitellut tästä jo tänne, mutta... Mä oon ollu aika cool synnytyksen suhteen enkä oo osannut sitä pelätä tai mitään. Nyt oon alkanut miettiä noita kivunlivityksiä ihan eri tavalla. Mulla on nimittäin pienoinen lääkekammo, jos niin voi sanoa. Syön lääkkeitä yleensä vain pakon edessä. Kammo koskee lähinnä vahvempia kipulääkkeitä ja lihasrelaksantteja. En tykkää yhtään siitä tunteesta, kun ei "hallitse" omaa kroppaansa ja pää jumittaa. Lueskelin semikauhuissani synnytyksessä käytettävien lääkkeiden aiheuttamista tuntemuksista. Pelkään et menen siinä jotenkin paniikkiin tms. Toisaalta, uskon niiden kipujen olevan jotain sellaista, mitä ei oo aiemmin kokenut, että kaikki apukeinot on tervetulleita.
 
Mä pelkään ihan hulluna neuloja. Verikokeet yms "perusjutut" vielä menee kun näen koska pistetään yms muuten nappaan käden pois tms. Mutta mulle ajatuskin epiduraalista on jotain ihan järkyttävän pelottavaa... Mutta toisaalta luotan siihen että synnytyksessä ne kivut on sitä luokkaa että ei paljoa kiinnosta enää se pistäminen tai mikään muukaan. Tai sitten vaan mennään ilman noita puudutuksia[emoji23]
 
Mä en myöskään pidä lääkkeistä vaikka en niitä pelkääkään. Ekassa synnytyksessä tavoitteena olo lääkkeetön synnytys. No, homma venyi 2 vrk ja kroppa väsyi, ei jaksanut liikkua eikä avautumista tapahtunut. Hiljalleen otin yhtä lääkettä, sitten toista. Pää ei mennyt sekaisin, mutta kivut helpotti vähän. Lopulta kun laitettiin oksitosiinitippa ja supistukset voimistui sietämättömiksi pyysin jo epiduraalia, jota olin viimeiseen asti halunnut välttää. Sen jälkeen nukuin pari tuntia ja herättyäni ponnistin tytön 10 minuutissa ulos. Oli sen arvoista. En nähnyt neuloja missään vaiheessa kun kärvistelin kivuissa ja lääkkeiden sivuvaikutuksia en huomannut (vaikka olin niitä etukäteen opiskellut).

Nyt on taas kiikarissa lääkkeetön synnytys, mutta olen avoimempi eri vaihtoehdoille. Lääkkeet yleensä auttaa ja niille on paikkansa. Itselleni ideaalia olisi pärjätä ilman ja se voikin onnistua jos tämä toinen kerta on nopeampi, mutta kannattaa tosiaan perehtyä eri kivunlievitysmenetelmiin ja olla niille avoin uudessa tilanteessa :)
 
Onkohan kellään muuten kokemusta TENS-laitteesta synnytyksessä? Hiljalleen olen alkanut miettiä että olisiko se hankkimisen arvoinen tuote...
 
Mä pelkään ihan hulluna neuloja. Verikokeet yms "perusjutut" vielä menee kun näen koska pistetään yms muuten nappaan käden pois tms. Mutta mulle ajatuskin epiduraalista on jotain ihan järkyttävän pelottavaa... Mutta toisaalta luotan siihen että synnytyksessä ne kivut on sitä luokkaa että ei paljoa kiinnosta enää se pistäminen tai mikään muukaan. Tai sitten vaan mennään ilman noita puudutuksia[emoji23]

Sama täällä. (Lisäksi pelkään myös verta, mikä varmaan sekin on mahtava juttu synnytyksessä.) Kun käytiin tutustumassa synnärille ja kätilö esitteli just mm. puudutuspiikkejä, niin mua rupesi pyörryttämään niin, että oli pakko istua alas. Verikokeet kestän kohtuudella, kun pääsen maate, hengittelen syvään ja katselen muualle. Mutta esimerkiksi tipan laitto on yhtä tuskaa, ja ajatus epiduraalista tosiaan kammoksuttaa.

Itsekin yritän luottaa siihen, että siinä tilanteessa millään pikku piikeillä ei ole mitään väliä. Pystyn kuitenkin kuvittelemaan itkeväni hysteerisesti siinä vaiheessa, kun jotain tippaa tai epiduraalia laitetaan.
 
Mulle laitettiin esikoisesta epiduraalin ajaksi pintapuudute, eli epin laittaminen oli oikeastaan kivutonta. Sellainen inha paineen tunne siinä kyllä on ku se pitää ujuttaa oikeaan kohtaan ja mulle tuli automaattisena reaktionta vetää selkä kaarelle pois paineen alta jonka takia jouduttiin ottamaan uusiksi.

Eli ei siis tarvi pelätä ainakaan kivun suhteen se ei sattunut, epämiellyttävä paine kyllä ihan kuin joku painaisi tylpällä kepillä kovaa selkärankaa kohden. Kunhan vaan muistaa pitää selän köyryssä niin hyvin menee :D

Mulle laitettiin kylkiasennossa se niin huomasin että kannattaa jonkin ajan kuluttua vaihtaa kylkeä että puudute leviää tasasesti.
Tämä oma kokemus epin laitosta :)
 
Juurikin niinku riina tossa kuvaa epi kokemusta, sama täällä:wink meillä ne kyllä sano kun pitää kylkee vaihtaa, ei siitä jorvissa tarvinnut ite huolehtia:wink
 
Mulle laitettiin esikoisesta epiduraalin ajaksi pintapuudute, eli epin laittaminen oli oikeastaan kivutonta. Sellainen inha paineen tunne siinä kyllä on ku se pitää ujuttaa oikeaan kohtaan ja mulle tuli automaattisena reaktionta vetää selkä kaarelle pois paineen alta jonka takia jouduttiin ottamaan uusiksi.

Eli ei siis tarvi pelätä ainakaan kivun suhteen se ei sattunut, epämiellyttävä paine kyllä ihan kuin joku painaisi tylpällä kepillä kovaa selkärankaa kohden. Kunhan vaan muistaa pitää selän köyryssä niin hyvin menee :D

Mulle laitettiin kylkiasennossa se niin huomasin että kannattaa jonkin ajan kuluttua vaihtaa kylkeä että puudute leviää tasasesti.
Tämä oma kokemus epin laitosta :)

Mä en varsinaisesti ees sitä kipua pelkää mikä pistämisestä tulee ja se ei haittaa vaan se kun joku tökkää neulalla. Mun pitää tosi paljon keskittyä siihen että pysyn paikallani. Muuten nyppään esim verikoetta ottaessa käden pois...
 
Takaisin
Top