Synnytys

Tieto on valtaa:wink esikkoa mentiin synnyttämään ns takki auki... en mä mitään lukenut tai ollut kuullukaan kun oltiin kaveriporukan ekat ketkä oltiin ”pölkyllä”, synnytys valmennuksessa kyllä käytiin mut oli vaan semmosta jonniin joutavaa lätinää... enemmän ois siis voinut perehtyä :wink
 
Ei sitä epparin leikkuuta ainakaan tarvi pelätä, ei sitä ees tunne. Paraneminen oli aika kivuliasta ja kutittavaa kun jälkivuoto koko ajan valuu haavan päälle. Mut sitä tuskaa kesti alle kaksi viikkoa ja ne ompeli nätiksi alakerran:grin
 
Kyllähän se niin on, että tieto lisää tuskaa joillekin, mutta mä en ikinä olisi uskaltanut mennä synnyttämään, jos en olisi lukenut asioista etukäteen. Itselle ainakin suurin apu oli yksityinen synnytysvalmennus, jossa käytiin läpi kivunlievitystä, ponnistusasentoja ja oikeasti ihan sitä hengittämistä. Lopulta en tosiaan päässyt koskaan ponnistamaan, kun vauva jouduttiin leikkaamaan, mutta kyllä niistä muista harjoituksista oli hyötyä. Itse kuitenkin ehdin olla synnyttämässä 48 tuntia, niin siinä oli aikaa kokeilla eri tekniikoita mm. lääkkeettömään kivunlievitykseen :)
Nytkin haluan käydä valmennuksessa. Mielellään vielä saman järjestäjän järjestämässä valmennuksessa. Eihän se takaa hyvää ja eheyttävää synnytyskokemusta (tämän tiedän jo kokemuksesta :grin) mutta ainakin antaa eväitä tulevaan maratooniin :)
 
Mä oon jotenkin saanut kehitettyä itselleni totaalikammon tuosta epparista. Se on yksi asia mitä pelkään synnytyksessä tosi paljon. Kahdessa edellisessä synnytyksessä ei ole leikattu, Ekassa repesin jonkin verran ja se kyllä TUNTUI. Tokassa ei mitään tikkejä. Puuduttaako ne ennen kuin leikkaavat epparista vai mennäänkö ihan viidakko meininkiä?:nailbiting:
 
Nonnuska sanoi:
Mä oon jotenkin saanut kehitettyä itselleni totaalikammon tuosta epparista. Se on yksi asia mitä pelkään synnytyksessä tosi paljon. Kahdessa edellisessä synnytyksessä ei ole leikattu, Ekassa repesin jonkin verran ja se kyllä TUNTUI. Tokassa ei mitään tikkejä. Puuduttaako ne ennen kuin leikkaavat epparista vai mennäänkö ihan viidakko meininkiä?:nailbiting:
Click to expand...

Juu puuduteliuos ennen kuin leikkaavat.

Tuo repeäminen on aina kivuliaampi parantuakin jos eivät tikkaa hyvin..
 
Mulla tikattiin hyvä tovi kun repesin, vessakäynnit oli mielenkiintoisia seuraavan viikon ajan mutta sitten ei oikeastaan enää kipuja. Pari päivää istuin pehmeän tyynyn päällä. Hyvä että puuduttavat!
 
Nonnuska sanoi:
Mä oon jotenkin saanut kehitettyä itselleni totaalikammon tuosta epparista. Se on yksi asia mitä pelkään synnytyksessä tosi paljon. Kahdessa edellisessä synnytyksessä ei ole leikattu, Ekassa repesin jonkin verran ja se kyllä TUNTUI. Tokassa ei mitään tikkejä. Puuduttaako ne ennen kuin leikkaavat epparista vai mennäänkö ihan viidakko meininkiä?:nailbiting:
Click to expand...
Puuduttavat kyllä. Mä tajusin siitä kun kätilö sanoi toiselle kätilölle että "seuraavalla leikataan". Olisi siis revennyt muuten päätä synnyttäessä. Eli tiedostin että nyt se tapahtuu ja mitään ei tuntunut. Synnytyksen jälkeen testasivat onko tunto palautunut ja puuduttivat lisää kun tunsin "piston". Joten jälkiompelukaan ei sitten sattunut mulla yhtään. Ensi kerralla yritän kyllä ponnistella kyljellään niin paine välilihaan on vähäisempi ja repeämät/leikkaamiset epätodennäköisempiä.
 
Mulla leikattiin eppari myös, ei tuntunut missään eikä asiasta mulle edes ilmoitettu, että leikkaavat. Se nyt ei todellakaan mun synnytykses ollut se ongelmallisin asia, joten eipä siinä ollut nokan koputtamista. Parantuminen oli toki kivuliasta, en tosin tiedä mikä johtui epparista, mikä muista repeämistä ja mikä imukupista. Aika pöhnässä sitä ekan kuukauden synnytyksestä oli muutenki(hb oli nii matala,univelka,hormoonit jne), että ei niitä kipuja sillai ees huomannu :)
 
Mulla tehtiin esikoisesta eppari, josta sain tietää vasta sitten kun alkoi tikkaamaan sitä kiinni. Joten ei se tosiaan satu, mutta en kyllä sitä toistakertaa halua kokea. Minulla ainakin tehtiin ja tikattiin todella huonosti, tunto ei laikkaus kohtaan ole palannut vieläkään eikä varmaan palaakaan.
 
Mun ei tarvinnut viimeks valmistautua, kun olin vaatinut päästä ultraan, kun epäilin, että sikiö on poikittain. Niin se olikin ja koitettiin kääntää. Magneetin mukaan olis mahtunut tuleen alakautta, mutta en uskaltanut ryhtyä moiseen, vaikka likka painoi sen 2,6kg. Suunniteltu sektio vaihtui kiireelliseen vesien mentyä 38+2. Nyt pelottaa eniten alakautta se, että tuhero repee tuhannen päreeks ja on tosi kipee.
 
Pahoittelen etukäteen kaikkia satakuntalaisia :D :wink oma laskettu aika 14.9 -> pitkään kantavaa sorttia eli vähintään 10päivää yli lasketun -> 24.9 jälkeen tai tienoilla sais vauvaa ponnistella ulos. Tämän ryhmän lasketun ajan listalta löytyy useampi satakuntalainen odottaja joilla la loppukuusta ja minä murehdin nyt jo että tuun käynnistettyyn synnytykseen kesken synnytysruuhkaa... että pitääkö tämmössiä ees pohtia :cool:
 
Näin ensikertalaisena en osaa kans pelätä mitään muuta kuin sitä repeämistä. Vielä en paniikkia ole asiasta saanut, koitan vain ajatella et ihan muutama muukin nainen siitä koitoksesta on selvinnyt. Mun kaveri läks synnyttämään ihan täysin ilman valmennuksia ja eihän se ihan putkeen mennyt. Eli itse haluan kyllä tietää miten homma etenee :joyful:
 
Tuo on hyvä ajattelutapa että muutkin siitä on selvinnyt. Riippuu varmasti persoonasta että lisääkö se tieto tuskaa vai ei. Mä otin asioista selvää, mutta menin fiiliksen mukaan ja koska kätilöön oli luottavainen olo niin oli hyvä olla.
 
Mun pitäis alkaa päättää synnäriä, oisko kenelläkään hyviä kokemuksia naistenklinikalla synnyttämisestä?
 
Ahven sanoi:
Mun pitäis alkaa päättää synnäriä, oisko kenelläkään hyviä kokemuksia naistenklinikalla synnyttämisestä?
Click to expand...

Mulla on ihan hyvä kokemus. :) voidaan puhua siitä joskus lisää :wink
Anteeksi että tunkeilen...taas!
 
Hena82 sanoi:
Mulla on ihan hyvä kokemus. :) voidaan puhua siitä joskus lisää :wink
Anteeksi että tunkeilen...taas!
Click to expand...
Pitäis alkaa päättämään mihkä menis synnyttelee..tuntuu että naistenklinikalta kuulee vain huonoja juttuja:rolleyes:​
 
Itse olisin esikoisen kohdalla toivonut puhuttavan muutamasta asiasta etukäteen, asioista joita en ollut tajunnut edes ajatella etukäteen. Toisen kohdalla osasi jo onneksi huomioida.

Kolmannessa synnytyksessä mua ei jännitä kuin tapahtumat sen jälkeen. Ekan jälkeen 8h synnytyksestä mulle meinasi käydä huonosti, kun kohtu heitti kaikki veret pihalle ja hb tippu alimmilleen 24. Ensi kertalaisena se lääkärimäärä sängyn ympärillä säikäytti sen verran paljon, että luulin kuolevani. Ja sen jälkeen todettiinkin, että mun veri ei hyydy normaalisti. Toisen kohdalla se otettiin huomioon ja sain tarvittavat lääkkeet jo synnytyssalissa ja osastolla olin tarkkailtava ekan vuorokauden. Nyt jännittää siis se, että otetaanko asia varmasti huomioon myös tällä kertaa. Olisin toivonut myös pikaista kotiutumista, mutta se taitaa jäädä haaveeksi verenvuodon takia sekä nyt radin.
 
Ahven sanoi:
No sitä aluks meinasin mut eiks täältä oo sinne joku 40km..en tunne espoota yhtään. Oiski hyvä mennä samaan aikaan aamulla ja illalla pois, eiksje:grin
Click to expand...

Jorvi tulee aikalailla heti kehä 3 kupeeseen joten motaria melkein koko matka:wink jotain 40 min tästä sinne ajaa, joskus kattelin että sama aika on naikkarille vaikka lähempänä onkin:p
Mä tuskin saman päivän nimissä pois pääsen, tänään tullu 2 veren sokerin ylitystä... mut mennään vaan samaan aikaan jos vaan jaksat hilloo vauvaa 2 viikkoo pidempään niin mä voin tulla 2 viikkoo vastaan:D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top