Synnytys lähenee ja jännitys tiivistyy..
- Ketjun aloittaja Gemini
- Aloituspäivämäärä
Mun käsittääkseni vauvan pää on suippo, jos on ollut kauan puristuksissa lantiolla. Siis ihan raskausaikana laskeutunut aikaisin. Ja eikö Se siinä synnytyksessäkin anna periksi, niin että suipponee? Mulla tosiaan kokemus vain tuosta pyöreäpäisest pt lapsesta. :)
Mun tytöllä oli aika suippo pää, että tuli vähän alieni fiilis :D
Pää on aika pehmeä vauvalla, jotta se antaa periksi ja mahtuu syntymään.
Mun äitini on keskonen 60-luvulta ja esim. hänen päätään tunnustelemalla huomaa, että on viikkoja vauvana joutunut makaamaan sairaalassa selälleen, jonka takia pää on vähän tasainen takaa
Pää on aika pehmeä vauvalla, jotta se antaa periksi ja mahtuu syntymään.
Mun äitini on keskonen 60-luvulta ja esim. hänen päätään tunnustelemalla huomaa, että on viikkoja vauvana joutunut makaamaan sairaalassa selälleen, jonka takia pää on vähän tasainen takaa
aktiivinen synnytys rystä vai mikä onkaan saa vuokrattua :)
Mulla esikoinen oli puolesta välistä asti rt, laskeutui ja kiinnittyi varhain ja ihan sillä oli pyöree pää syntyessään :) tosin pipo oli vaan 32cm
Täältä voi siis vuokrata http://www.aktiivinensynnytys.fi/index.php/vuokrauspalvelut/77-vuokrauspalvelut
Mulla esikoinen oli puolesta välistä asti rt, laskeutui ja kiinnittyi varhain ja ihan sillä oli pyöree pää syntyessään :) tosin pipo oli vaan 32cm
Täältä voi siis vuokrata http://www.aktiivinensynnytys.fi/index.php/vuokrauspalvelut/77-vuokrauspalvelut
Muokattu viimeksi:
Ihme tuo kävelykielto. Mua taas pyydettiin pysymään liikkeessä, että vauva laskeutuis kunnolla, eihän se sieltä meinaan itekseen romahda :D ja en oo noista aquarakkuloista kyllä oikein kuullut keltään hyvää, kuulemma laittaminen on niin epämukavaa.
Enpäs ole aikoihin tänne kirjotellut, mutta synnytys on niin mielenkiintonen aihe et kerronpa omasta ekasta kerrasta kesällä 2012.
Mulla synnytys käynnisty supistuksilla viikolla 41+2 illalla kun katottiin elokuvaa. Aloin kellottaa niitä ja oli heti 8 min välein. Muutaman tunnin olin kotona, istuin kuumassa suihkussa ja sit alko olla niin kipeetä touhua et lähettiin sairaalaan.
Sairaalaan tullessa olin 4cm auki ja menin sielläkin heti suihkuun (kuuma vesi mulla paras kivunlievitys). Sit saliin ja supistukset vaan ylty ja pyysin epiduraalia. Kätilö sanoi et pistetään tilaukseen, mutta tuli vähän ajan päästä sanomaan et anestesialääkäri on jumissa teholla ja ei pääse epiduraalia laittamaan. Kätilö ehdotti sitten aquarakkuloita ja hyi hitto niiden laittaminen oli ihan hirveetä eikä mitää apuja mulla kipuihin, toisilla kuulema auttaa. Mies ravas lämmittämässä kauratyynyä mikrossa ja sanoin joka kerralla et lämmitä kuumemmaks. (Suosittelen pakkaamaan sairaalakassiin kauratyynyn jos kokee et lämpö auttaa). No sitten olin jo 8-9cm aukia ja sain spinaalin. Torkahdin saman tien kun kipu hellitti. Spinaalia ei voi uusia ja vaikutus kestää noin 1,5h, sen jälkeen oli taas ihan kaameet kivut mutta sain alkaa jakkaralla ponnistelemaan. Sit jossain vaiheessa kätilö sanoi et vauva on tulossa vähän hankalassa asennossa ja mulle laitetaan pudendaalipuudute jos joudutaan leikkaamaan väliliha. Ponnistelin ikuisuudelta tuntuvan ajan ja jalkopäässä oli kätilö ja lääkäri ja lopussa myös toinen lääkäri ja joku opiskelija valmiina ottamaan vauvan ilmeisesti elvytykseen. Joka ponnistuksella lääkäri sano et seuraavalla tulee, mutta ei tullu ja olin jo lähes tajuton. Sain sitten happimaskin ja olo oli vähän parempi. Sitten lääkäri sanoi kätilölle että valmistellaan sektioon ja että imukuppi ja episiotomia..ja mies sanoi, että kun kuulin sanan sektio aloin kuulema vaan ihan hulluna karjuen ponnistamaan (en muista ite mitään). Ja sieltä se poika sitten tuli vihdoin, ponnistusvaihe kesti 1h 12min ja olin kun uitettu koira. Kokonaisuudessaan synnytyksen kesto oli 12h ja poika 3840g. 8 tikkiä sain siitä epparista.
Mutta se tunne kun lapsen saa syliin ja kaikki on ohi!!Elämäni hienoin kokemus, naisen kroppa pystyy uskomattomiin suorituksiin ja tunsin suurta ylpeyttä synnytyksestä.
Tulevassa synnytyksessä pelkään hieman että jos tämäkin tulee otsa edellä ja ponnistusvaihe venyy, mutta muuten odotan vaan sitä kokemusta. Haluaisin mennä ilman suurempia kivunlievityksiä, mutta jos siltä tuntuu niin otan kyllä epiduraalin. Synnytyksen kulkua kun ei voi ennustaa näin toisella kertaakaan. :)
Mulla synnytys käynnisty supistuksilla viikolla 41+2 illalla kun katottiin elokuvaa. Aloin kellottaa niitä ja oli heti 8 min välein. Muutaman tunnin olin kotona, istuin kuumassa suihkussa ja sit alko olla niin kipeetä touhua et lähettiin sairaalaan.
Sairaalaan tullessa olin 4cm auki ja menin sielläkin heti suihkuun (kuuma vesi mulla paras kivunlievitys). Sit saliin ja supistukset vaan ylty ja pyysin epiduraalia. Kätilö sanoi et pistetään tilaukseen, mutta tuli vähän ajan päästä sanomaan et anestesialääkäri on jumissa teholla ja ei pääse epiduraalia laittamaan. Kätilö ehdotti sitten aquarakkuloita ja hyi hitto niiden laittaminen oli ihan hirveetä eikä mitää apuja mulla kipuihin, toisilla kuulema auttaa. Mies ravas lämmittämässä kauratyynyä mikrossa ja sanoin joka kerralla et lämmitä kuumemmaks. (Suosittelen pakkaamaan sairaalakassiin kauratyynyn jos kokee et lämpö auttaa). No sitten olin jo 8-9cm aukia ja sain spinaalin. Torkahdin saman tien kun kipu hellitti. Spinaalia ei voi uusia ja vaikutus kestää noin 1,5h, sen jälkeen oli taas ihan kaameet kivut mutta sain alkaa jakkaralla ponnistelemaan. Sit jossain vaiheessa kätilö sanoi et vauva on tulossa vähän hankalassa asennossa ja mulle laitetaan pudendaalipuudute jos joudutaan leikkaamaan väliliha. Ponnistelin ikuisuudelta tuntuvan ajan ja jalkopäässä oli kätilö ja lääkäri ja lopussa myös toinen lääkäri ja joku opiskelija valmiina ottamaan vauvan ilmeisesti elvytykseen. Joka ponnistuksella lääkäri sano et seuraavalla tulee, mutta ei tullu ja olin jo lähes tajuton. Sain sitten happimaskin ja olo oli vähän parempi. Sitten lääkäri sanoi kätilölle että valmistellaan sektioon ja että imukuppi ja episiotomia..ja mies sanoi, että kun kuulin sanan sektio aloin kuulema vaan ihan hulluna karjuen ponnistamaan (en muista ite mitään). Ja sieltä se poika sitten tuli vihdoin, ponnistusvaihe kesti 1h 12min ja olin kun uitettu koira. Kokonaisuudessaan synnytyksen kesto oli 12h ja poika 3840g. 8 tikkiä sain siitä epparista.
Mutta se tunne kun lapsen saa syliin ja kaikki on ohi!!Elämäni hienoin kokemus, naisen kroppa pystyy uskomattomiin suorituksiin ja tunsin suurta ylpeyttä synnytyksestä.
Tulevassa synnytyksessä pelkään hieman että jos tämäkin tulee otsa edellä ja ponnistusvaihe venyy, mutta muuten odotan vaan sitä kokemusta. Haluaisin mennä ilman suurempia kivunlievityksiä, mutta jos siltä tuntuu niin otan kyllä epiduraalin. Synnytyksen kulkua kun ei voi ennustaa näin toisella kertaakaan. :)
darkminttu
Puuhakas puhuja
Mää olin valmiiksi sairaalassa ku synnys alko (oli tihkunu lapsivettä ja piti alottaa ab-tippa). Supisukset alko klo 23, klo 2 jälkeen kätilö tutki ja kysy haluanko kipupiikin. Vastasin myöntävästi ja soitin miehen paikalle. Joskus 3.30-4 mies tuli ja pääsin saliin. Lääkäri tuli ja kaks kätilöä totesi et aukeen nii nopeesti et laitetaan spinaali epin sijaan. Kalvot puhkastiin jossain välissä ja vauva piti ponnistella laskeutumaan ku meinas sydänäänet kadota. Ja oksitosiinisaki sain. 5.44 Sain pojan syliin kivuttoman puolentunnin ponnistelun jälkeen. Painoa oli 3200g (viikkoja 38+4). Mulle kätilö tosi hienosti neuvo miten ponnistaa, mies piti mun leukaa rinnassa ja oisin vetäny selkää kaarelle eli just päinvastoin ku piti. Ponnistin lähes istuvassa asennossa sängyllä, tai siitä sai jalkopään pois nii mikä lie oli nimeltään.
Tämmönen samanlainen synnytys uusiksi kelpais
Muutaman tikin sain 1-asteen repeämään. Kivunlievitystä ei ollu muutaku spinaali ja ei ois kerennykkää, ennen saliin pääsyä käveleskelin ja pyörittelin lantiota nojaamalla käsillä sänkyyn tms. Suihkua/ammetta ois ollu kiva testata avautumisvaiheessa, nyt haluaisin, ja voisin veteen synnyttääkki (synnytän ehkä suomen ainoossa sairaalassa jossa voi synnyttää veteen) jos koen sen riittäväksi kivunlievitykseksi.
Tämmönen samanlainen synnytys uusiksi kelpais
Muutaman tikin sain 1-asteen repeämään. Kivunlievitystä ei ollu muutaku spinaali ja ei ois kerennykkää, ennen saliin pääsyä käveleskelin ja pyörittelin lantiota nojaamalla käsillä sänkyyn tms. Suihkua/ammetta ois ollu kiva testata avautumisvaiheessa, nyt haluaisin, ja voisin veteen synnyttääkki (synnytän ehkä suomen ainoossa sairaalassa jossa voi synnyttää veteen) jos koen sen riittäväksi kivunlievitykseksi.Päivän itkut itketty tämän jutun ansiosta:
http://www.ksml.fi/uutiset/keski-su...aanantaina-isa-on-nyt-palkittu-katilo/1811922
"Vähän" alkaa herkistää tuo lähenevä synnytys...
http://www.ksml.fi/uutiset/keski-su...aanantaina-isa-on-nyt-palkittu-katilo/1811922
"Vähän" alkaa herkistää tuo lähenevä synnytys...
Mä kyllä uskon että jokainen olisi toimelias jos oma lapsi syntyisi vessaan sinisenä!
Sen verta noita karitsoita nyt saattanut maailmaan, että kyllä se elämän ja kuoleman kamppailu joissain tapauksissa saa kehon toimimaan- sitä lätkii, roikottaa, tyhjää nielua jne että hengitys lähtee käyntiin, ihan automaattisesti, eihän siinä muuta voi.. eikä siinä kyllä käsihygieniaa ensimmäisenä mieti- sitä jäin tuossa artikkelissa ihmettelemään, jos lapsi ei hengitä, eikö ne sormet mene HETI tyhjäämään nielua..? isä oli siis ensin pessyt kädet? onneksi lopputulos oli hyvä!
Ja kyllä alkaa täälläkin hieman oma synnytys mietityttää..vaikka itsestä kaukaiselta tuntuukin-muut vaan tuntuvat pitävän sitä jo niin lähellä olevana,
se kipu taas mietityttää..
Sen verta noita karitsoita nyt saattanut maailmaan, että kyllä se elämän ja kuoleman kamppailu joissain tapauksissa saa kehon toimimaan- sitä lätkii, roikottaa, tyhjää nielua jne että hengitys lähtee käyntiin, ihan automaattisesti, eihän siinä muuta voi.. eikä siinä kyllä käsihygieniaa ensimmäisenä mieti- sitä jäin tuossa artikkelissa ihmettelemään, jos lapsi ei hengitä, eikö ne sormet mene HETI tyhjäämään nielua..? isä oli siis ensin pessyt kädet
? onneksi lopputulos oli hyvä!Ja kyllä alkaa täälläkin hieman oma synnytys mietityttää..vaikka itsestä kaukaiselta tuntuukin-muut vaan tuntuvat pitävän sitä jo niin lähellä olevana
,se kipu taas mietityttää..
Mä olisin jo ihan valmis synnyttämään, vaikka onhan tässä vielä laskettuun aikaan aikaa.. Kipu tosiaan täälläkin mietityttää, että millasta se on ja kuinka hyvin sitä sietää.
Ja tosiaan se, että kuinka osaa lähteä sairaalan oikeeseen aikaan?! Ideaali tilanne olis mulle se, että pystyis sinnittelemään kotona niin kauan kun mahdollista. Toisaalta jos liian kauan ihmettelee ni eikös siinä voi sitte käydä niin että jää mahollinen puudutus saamatta? :)
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Ja tosiaan se, että kuinka osaa lähteä sairaalan oikeeseen aikaan?! Ideaali tilanne olis mulle se, että pystyis sinnittelemään kotona niin kauan kun mahdollista. Toisaalta jos liian kauan ihmettelee ni eikös siinä voi sitte käydä niin että jää mahollinen puudutus saamatta? :)
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Mulla ainakin puudutettiin ja ihan leikattiin se eppari. Ja tosiaan ponnistaminen oli kyllä se väsyttävin vaikkakin lyhin vaihe. Noi supistukset ja muutkin kivut tuntuu olevan niin henkilökohtaisia tuntemuksia, että niitä ei kannata turhaan etukäteen miettiä.
Mulla taas oli ensisynnytyksessä ponnistusvaihe se paras vaihe, vaikka leikkasivatkin jotain(ei nyt muista..aikaa on kulunut?)-se oli kuitenkin aktiivista ja eteenpäinvievää.
täällä se pitkä avautuminen jännittää, kuinka kauan jaksaa luovuttamatta (mulle se kivunlievityksen vastaanottaminen tuntuu luovuttamiselta kivun suhteen). kerran tosiaan päässyt jonkinsortin synnytysregressioon ja se oli ihan omaa luokkaansa-jäi erittäin hyvä maku siitä synnytyksestä. sitä taas niin toivoisi, mutta eipä sitä etukäteen tiedä- harmikseen ja onneksi!
täällä se pitkä avautuminen jännittää, kuinka kauan jaksaa luovuttamatta (mulle se kivunlievityksen vastaanottaminen tuntuu luovuttamiselta kivun suhteen
). kerran tosiaan päässyt jonkinsortin synnytysregressioon ja se oli ihan omaa luokkaansa-jäi erittäin hyvä maku siitä synnytyksestä. sitä taas niin toivoisi, mutta eipä sitä etukäteen tiedä- harmikseen ja onneksi!