Titti, minkä ikäinen olet ? En mäkään haluaisi strelisaatio, kun tuntuisi kanssa liian lopulliselta. Mulla ei sinänsä ole toista lasta vastaan mitään, mutta en haluaisi enää kokea sektiotakaan. On tämä ihmisen elämä joskus vaikeaa. Olen kyllä nyt saanut mitä olen toivonut eli biologisen lapsen ja oman talon maaseudulta. Sitten on tietty mies ja vakituinen työpaikka. Siinä mielessä yksikin lapsi riittäisi. Lapsen kannalta vaan voisi mukavaa olla sisko tai veli. Itselläkin on yksi sisko.
Synnyttäneet --40+++
- Ketjun aloittaja maria75
- Aloituspäivämäärä
Heippa! Mäkin ilmoittaudun tänne synnyttäneiden puolelle, kun viikko sitten tuo meidän poika syntyi rv38+6 eli äitienpäivänä 8.5 päätti tulla. Ja ryminällä tulikin. Kokoa oli 3952g ja 52 cm. Oma ikäni 41v. Kolmas lapsi.
Olin kyllä ikäänkuin varautunut nopeaan ja kivuliaaseen synnytykseen, kun kuopus, tai siis nyk.keskimmäinen lapsihan tuli aika nopeaan ja en mitään kivunlievitystä saanut. No en kuitenkaan osannut varautua tähänkään muutoin kuin tajusinhan sitten lähteä sairaalaan. Synnytys oli tosi kivulias, eikä kivunlievitystä tälläkään kertaa sitten saanut. Olin sairaaalaan tullessa auki jo 8. Tunnin verran siinä meni ja ponnistusvaihe kesti n.20min. Tuntui kyllä ikuisuudelta. Poika sen verran iso ja pää oudosti, ettei ihan vähällä sieltä tullut. Tuntui vaikealta ponnistaa kätilön ohjeistamia pitkiä ponnistuksia, kun tuntu, että taju lähtee mut ymmärsin kyllä miksi piti. Muutenhan tuo lapsi hilaa vain edestakas siellä, vetäytyy takas, jos jään liian pitkään hengähtämään välillä.
No sairaalassa oltiin kaksi yötä ja oikeastaan kolme päivää. Vauvan tulehdusarvoja seurailtiin, kun mulla streptokokkinäytteestä positiivinen muttei tuosta nopeasta synnytyksestä johtuen ehditty antamaan antibioottia. Olin kyllä aika heikossa kunnossakin synnytyksen jäljiltä, menetin verta litran verran. Oli siis ihan hyvä olla sairaalassa lepäilemässä.
Imetys lähti kyllä heti aika mukavasti käyntiin. Poika löysi jo synnytyssalissa hyvän imuotteen ja maito nousi kunnolla jo sairaalassa. Nyt ollaa opeteltu vauva-arkea pitkästä aikaa. Olen ihan vauvakuplassa. Poika on niin suloinen. Isoveljetkin ovat täysin ihastuneita.
Olin kyllä ikäänkuin varautunut nopeaan ja kivuliaaseen synnytykseen, kun kuopus, tai siis nyk.keskimmäinen lapsihan tuli aika nopeaan ja en mitään kivunlievitystä saanut. No en kuitenkaan osannut varautua tähänkään muutoin kuin tajusinhan sitten lähteä sairaalaan. Synnytys oli tosi kivulias, eikä kivunlievitystä tälläkään kertaa sitten saanut. Olin sairaaalaan tullessa auki jo 8. Tunnin verran siinä meni ja ponnistusvaihe kesti n.20min. Tuntui kyllä ikuisuudelta. Poika sen verran iso ja pää oudosti, ettei ihan vähällä sieltä tullut. Tuntui vaikealta ponnistaa kätilön ohjeistamia pitkiä ponnistuksia, kun tuntu, että taju lähtee mut ymmärsin kyllä miksi piti. Muutenhan tuo lapsi hilaa vain edestakas siellä, vetäytyy takas, jos jään liian pitkään hengähtämään välillä.
No sairaalassa oltiin kaksi yötä ja oikeastaan kolme päivää. Vauvan tulehdusarvoja seurailtiin, kun mulla streptokokkinäytteestä positiivinen muttei tuosta nopeasta synnytyksestä johtuen ehditty antamaan antibioottia. Olin kyllä aika heikossa kunnossakin synnytyksen jäljiltä, menetin verta litran verran. Oli siis ihan hyvä olla sairaalassa lepäilemässä.
Imetys lähti kyllä heti aika mukavasti käyntiin. Poika löysi jo synnytyssalissa hyvän imuotteen ja maito nousi kunnolla jo sairaalassa. Nyt ollaa opeteltu vauva-arkea pitkästä aikaa. Olen ihan vauvakuplassa. Poika on niin suloinen. Isoveljetkin ovat täysin ihastuneita.
Marituuli
Näppärä viestien naputtelija
Kuukautisvuoto pahentaa endoa, laittaa sen kasvamaan. Siksi mulle aikoinaan laitettiin kolmeksi kuukaudeksi ihon alle hormonikapseli joka pysäytti kehon toiminnan eli aiheutti vaihdevuodet. Eli on nekin jo koettu hetken aikaa.
Tämä ennen hedelmöityshoitoja ja endoleikkauksen jälkeen ettei endo olisi alkanut taas rehottaa. Esikoinen siis tehtiin hedelmöityshoidolla. Olen koko ikäni kärsinyt kovista kuukautiskivuista ja vuodoista joten no thanks anymore.. Ja sterilisaatio tosiaan on niin lopullinen etten halunnut. Mies muuten haluaisi kai vielä yhden.. mutta mun mielestä mulla tulee ikä vastaan nyt ja raskaus sekä vauvan elämänalku oli niin vaikeat että en uskalla enää..Catlin, kiitos tiedosta. Marituuli, mäkin pidän 42 vuotta takarajana lapsen saannille. Sen jälkeen en enää haluaisi lasta saada riskien kasvamisen takia. Muuten musta tuntuu, että lapsen saanti nuorentaa ihmistä. Multa lähti 7 kg painoakin, että sen takia on energisempi olo. Lapsen myötä myös tärkeysjärjestys elämässä muuttuu. Työ ei tunnu enää niin tärkeältä ja on mukava olla vapaalla töistä. Lapseton ihminen voi keskittyä vain itseensä. Lapsen myötä on vastuussa toisesta ihmisestä eikä voi enää olla samalla itsekäs kuin ennen. Pitääkö äidillä olla omaa vapaa-aikaa vai mitä mieltä olette ? Mä olen niin keskittynyt pojan hoitamiseen, että en ole kerennyt kaipaamaan omaa aikaa.
Sikuriini
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mun mielestä vapaa-aikaa tarvii jos vähänkin on halua pitää sitä. Mun mielestä aika yksinkertainen mittari. Väkisin on turha lähtee "vapaa-aikaa" viettämään mutta hyvä olis antaa tavalla tai toisella kaksinkeskistä aikaa isälle ja vauvalle. Jos se sit vaatii sen että pitää lähtee kauemmas kuin viereiseen huoneeseen niin sit on hyvä syy lähtee johonkin vähäksi aikaa. Vaikka kampaajalle tai johonkin.
Mä tykkään olla kotona mut mä haluaisin joskus olla myös yksin kotona. Laittaa jalat ylös ja syödä suklaata ja katsoa jotain omaa mielekästä sarjaa telkkarista.
Mä tykkään olla kotona mut mä haluaisin joskus olla myös yksin kotona. Laittaa jalat ylös ja syödä suklaata ja katsoa jotain omaa mielekästä sarjaa telkkarista.
Sikuriini, mul on se käsitys, että hormonikierukka on just yksi niistä ehkäisymenetelmistä, joita voi käyttää, jos imettää.
Toi on muuten hyvä mittari, et jos itse kaipaa omaa aikaa, ni sitä ois syytä järkätä. Mut voi kyllä käydä niinkin, ettei sitä huomaa. Tai sit kokee, että on oltava se jatkuvasti läsnäoleva vanhempi ja siitä on vaikea irrottautua. Itellä isompien lasten kanssa on ollut opettelemista siinä, että vois joskus järkkää ittensä muualle ja antaa miehen hoitaa.
Toi on muuten hyvä mittari, et jos itse kaipaa omaa aikaa, ni sitä ois syytä järkätä. Mut voi kyllä käydä niinkin, ettei sitä huomaa. Tai sit kokee, että on oltava se jatkuvasti läsnäoleva vanhempi ja siitä on vaikea irrottautua. Itellä isompien lasten kanssa on ollut opettelemista siinä, että vois joskus järkkää ittensä muualle ja antaa miehen hoitaa.
Sikuriini
Vauhtiin päässyt keskustelija
Ok. Mul meni vähän ohi kun en kerran imetä.
Mun on kans vaikeeta välillä järkätä omaa aikaa ku esikoinen on erityislapsi ja must vähä tuntuu et mieskin on vähän erityinen.. Eli tarkkaavaisuuteen liittyviä juttuja. Itse kun pystyy keskittymään 10 asiaan siinä kun toinen yhteen niin vaatii se lähteminen eri tavalla valmisteluja.
Täytin just 42 vuotta. Vauvan syntyessä olin vielä 41. Mulla ei sinänsä ollut mitään "ikätakarajaa" vauvan saamiselle. Oli vaan, että jos luomusti tulee, niin tulkoon. Hoitoihin en olisi lähtenyt, kun meillä kuitenkin oli jo ennestään yksi lapsi. Miehelle olisi kyllä yksikin riittänyt, mutta suostui lopulta toiseen, kun tiesi sen olevan mulle tärkeää. Ajatteli myös, että lapselle olisi sisarus mukava, kun meillä on sukua muutenkin vähän ja ei me vanhemmatkaan sitten ikuisesti eletä... Ja helpostihan tämä toinenkin tärppäsi, raskaus sujui ongelmitta ja synnytyskin suht hyvin. Että ikä on kuitenkin vaan numero ja samassa iässäkin olevat ihmiset yksilöllisiä. Siksi ei mielestäni sitä ikää niinkään pitäisi tuijottaa, vaan terveyttä ja kokonaistilannetta. Mulla ei ainakaan mitenkään huomioitu ikää neuvolassa/odotuksessa (paitsi sokerirasitukseen passitettiin kun olin yli 40v, mutta ei ollut radia), enkä sitä kyllä odottanutkaan. Sitä paitsi saihan balettitanssija Minna Tervamäkikin esikoisensa vasta 45-vuotiaana. :)
Ei kannata Maria sen takia kuitenkaan jättää toista lasta yrittämättä, että sektiota pelkää. Mä kans edellisessä synnytyksessä jouduin kiireelliseen sektioon ja mietin että meneeköhän nyt tässä toisessakin niin. Mutta alateitse kuitenkin syntyi toinen ja sama oli mun äidillä ja yhdellä kaverilla.
Muokattu viimeksi:
Vapaa-ajasta... Mä en oo ihan omaa vauvatonta vapaa-aikaa vielä hirveesti kaivannut. Mulle vapaa-ajalta tuntuu jo se, kun esikoinen on päiväkodissa tai mummolassa ja kotona on huolehdittavana vain vauva. Kun vauva kuitenkin myös nukkuu aika paljon ja siinä jää sit sitä omaa aikaa. Tai samalla kun imetän vauvaa, niin kattelen jotain tv-sarjaa, sekin on mulle sitä omaa aikaa. Oon ollut vauvasta tän reilun kolmen kuukauden aikana erossa vasta pari kertaa, tunnin kauppareissu ja sitten kerran kampaajalla. Vauvan kanssa oon kyllä liikkunut paljon, kun se on niin helppo ottaa mukaan. Kaverin kanssa esim. kävin syömässä ja vauva oli mukana ja nukkui koko ajan.
Esikoisen vauva-aikana häntä hoitivat paljon myös mummit. Sillon jotenkin kaipasin enemmän omaa aikaa. Tai oikeastaan kahdenkeskistä parisuhdeaikaa miehen kanssa, kun meillä oli vielä niin tuore suhde. Oltiin siis vuosi vasta oltu yhdessä kun esikoinen syntyi. Toisaalta esikoista oli helppo myös muiden hoitaa, kun hän oli suurimmaksi osaksi korvikkeella (tätä toista taas imetän).
Ja jotenkin haluan nyt nauttia tästä vauva-ajasta, kun tiedän miten lyhyt se on, en millään raaskisi jättää vauvaa hoitoon. Ja kun tää on mitä suurimmalla todennäköisyydellä meidän viimeinen vauva.
No elokuussa alotan sit taas jumpissa käymisen ja niistä tulee vähän omaa aikaa. Mies saa hoitaa vauvaa sen aikaa. Kuntosalilla olisi myös lapsiparkki, mutta en viitsi vielä puolivuotiaana sinne jättää. Ehkä sitten kun kävelee. Esikoinen käy kyllä mielellään tuolla lapsiparkissa.
Esikoisen vauva-aikana häntä hoitivat paljon myös mummit. Sillon jotenkin kaipasin enemmän omaa aikaa. Tai oikeastaan kahdenkeskistä parisuhdeaikaa miehen kanssa, kun meillä oli vielä niin tuore suhde. Oltiin siis vuosi vasta oltu yhdessä kun esikoinen syntyi. Toisaalta esikoista oli helppo myös muiden hoitaa, kun hän oli suurimmaksi osaksi korvikkeella (tätä toista taas imetän).
Ja jotenkin haluan nyt nauttia tästä vauva-ajasta, kun tiedän miten lyhyt se on, en millään raaskisi jättää vauvaa hoitoon. Ja kun tää on mitä suurimmalla todennäköisyydellä meidän viimeinen vauva.
No elokuussa alotan sit taas jumpissa käymisen ja niistä tulee vähän omaa aikaa. Mies saa hoitaa vauvaa sen aikaa. Kuntosalilla olisi myös lapsiparkki, mutta en viitsi vielä puolivuotiaana sinne jättää. Ehkä sitten kun kävelee. Esikoinen käy kyllä mielellään tuolla lapsiparkissa.
Muokattu viimeksi:
Meillä mies on kaksi kertaa hoitanut vauvaa koko illan ja lisäksi olen tehnyt jotain kauppareissuja yksin. En ole yksin vauvan kanssa käynyt vielä missään reissuissa. Kuntosalilla haluaisin alkaa käymään syksyllä. Titti, toi kuulostaa positiiviselta, että olet sektion jälkeen saanut uuden vauvan alateitse.
Marituuli
Näppärä viestien naputtelija
Mä sain jälkitarkastuksessa nyt pillerit. Kehotti ottamaan yhteyttä ehkäisyneuvolaan hormonikierukasta. Lääkäri oli sitä mieltä sekin että 6 kk että sen voi laittaa. :banghead: Tämän kaupungin ohjeistuksia kuulemma. Mutta voin vielä kysyä ehkäisyneuvolasta asiaa ja siellä myös miettivät saanko sen taas sairauden hoitoon eli ilmaiseksi.
Poika oli tänään kaksikuukautistarkastuksessa 5320 g ja 56,5 cm. :) Yksi ystävä kommentoi että heidän poika oli suurinpiirtein samankokoinen jo syntyessään.
No oli mullakin esikoinen 55 cm mutta paino vain 3970 g.
Mulla oli hemppa nyt 130 eli hyvä. Verenpaine vähän koholla joten itseseurantaa nyt. Sokerirasituksessa en ole vielä käynyt koska on ollut flunssaa ja se saattaa nostaa arvoja.
Nimiäiset meillä on ensi lauantaina. Tosin joudutaan pitämään vielä toisetkin mun sukulaisille kun kenellekään ei tuntunut käyvän mikään päivä.
Pidetään ne sitten lähempänä kotiseutuani mun isäni luona että mun isoäitikin pääsee koska ei voi tulla tänne hissittömään taloon ja kivuta kolmanteen kerrokseen. Nämä nimiäiset on sitten vain ystäville.
Poika oli tänään kaksikuukautistarkastuksessa 5320 g ja 56,5 cm. :) Yksi ystävä kommentoi että heidän poika oli suurinpiirtein samankokoinen jo syntyessään.
No oli mullakin esikoinen 55 cm mutta paino vain 3970 g.Mulla oli hemppa nyt 130 eli hyvä. Verenpaine vähän koholla joten itseseurantaa nyt. Sokerirasituksessa en ole vielä käynyt koska on ollut flunssaa ja se saattaa nostaa arvoja.
Nimiäiset meillä on ensi lauantaina. Tosin joudutaan pitämään vielä toisetkin mun sukulaisille kun kenellekään ei tuntunut käyvän mikään päivä.
Pidetään ne sitten lähempänä kotiseutuani mun isäni luona että mun isoäitikin pääsee koska ei voi tulla tänne hissittömään taloon ja kivuta kolmanteen kerrokseen. Nämä nimiäiset on sitten vain ystäville.
Marituuli
Näppärä viestien naputtelija
Pulloruokintaa harrastavat: hoidatteko itse yösyötöt vai auttaako mies? Mä vähän olen saanut kavereilta pyykkiä siitä että miehenkin pitäisi hoidella välillä yösyöttöjä että mä saisin välillä vaan nukkua.. Mutta kun olen sitä mieltä että en kuitenkaan sitten nuku vaan herään myös. Hyvin meillä mies muuten kyllä auttelee ja hoitaa vauvaa. :) Nukun sen ansiosta sitten päikkäreitä ja pääsen asioille ilman vauvaa. :)
Sikuriini
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mä hoidan yösyötöt. Mä oonkin joskus kertonut että aikasempien vauvojen kohdalla kokeiltiin ja mun piti aina töniä isäntä hereille ja sit tuntui kestävän ikuisuuden että sai vauvalle ruuan. Mun oli sykekin jo siinä vaiheessa niin korkeella että meni pitkään että sain unen päästä kiinni. Turha sanoakaan että mies sit jo kuorsasi siinä vaiheessa.. Ite ku tekee nii tulee kunnon tehtyy :-)
Mä olen hoitanut yösyötöt, kun mies nukkuu niin sikeästi ettei kuitenkaan herää. Mä herään aina vauvan ininöihin. Välillä olen aamulla mennyt itse nukkumaan ja herättänyt miehen hoitamaan poikaa. Yhden ainoan kerran mies berännyt ennen mua ja käynyt vaihtamassa vaipan. Yleensä menen aiemmin nukkumaan kuin mies.
Meillä eka lapsi oli pulloruokinnalla ja kyllä se minä olin, joka heräs yöllä syötteleen. Se oli mulle ihan ok, kun olin kotona ja pystyin sit taas päivällä lepäilemään. Miehen piti kuitenkin herätä aikaisin aamulla töihin. Tää toinenkin vauva on pääasiassa mun vastuulla joka asiassa (imetys, vaipat, pukeminen yms). Mies puolestaan sit esikoista hoitaa samaan aikaan (esim. iltatoimet, vie ulos palaamaan jalkapalloa jne.).
Muokattu viimeksi: