Suurperhe kuumeilijat

Mun kohdalla luomukäynnistymiset ja synnytykset joutuu unohtamaan. Ihana ois kyllä saada se kokea vielä.
Eka käynnistetty korkeiden verenpaineiden takia kesti 12h. Toka sama juttu, käynnistyminen kesti kai 3vrk, ite synnytys 10h. Kolmas oli jotain aivan älytöntä... oli verenpainetta, liian vähän lapsivettä, liikehälyn takia menin käymään ja samantien jäin sinne. Vettä löyty vaan yks pieni lammikko, en ite ainakaan huomannu missään vaiheessa sitä ulos tulevan. Käynnistys kesti 9vrk!!! Kaikenmaailman poppaskonstit käytettiin mut ei. Seuraavana päivänä ois ollu sektio edessä mut unilääke laukaisi synnytyksen käyntiin. Ite synnytys kesti 7h.
Palautuminen on ollut aina mulla nopeaa.
 
Huh huh, mitä synnytyksiä Hilmaliina:wideyed:

Mulla tosiaan esikoinen oli suunniteltu sektio perätilan vuoksi 38+5. En olisi ensisynnyttäjänä uskaltanut synnyttää alakautta. Sektiossa meni se 41min mitä kirjattiin korttiin:) toipuminen oli hidasta ja mun haava ei menny keskeltä kiinni kun oli jätetty yksi niitti liian vähän. Kesti sen melki 7vkoa että haava oli normaali.

Tokan kanssa meni sitten yliaikaiseksi ja käynnistys kesti kaksi päivää. Tyttö syntyi keskiviikkona yöllä imukuppiavusteisena kun ponnistin 1,5h enkä saanut häntä ulos itse. Onneksi tuli ekalla vedolla pois. Sektion uhka oli koko ajan olemassa koska vauvan perussyketaso oli matala (100-120). Hän oli syntyessään vähän vajaa 3,2kg ja 50cm.

Tässä kolmannessa jännitän kyllä sitä saanko vauvan itse ulos, mutta neuvolantäti rauhoitteli, että pitkän käynnistyksen ja tosi kivuliaiden suppareiden vuoksi ei vain omat voimat riittäneet ja tilanne voi olla nyt ihan toinen. Olisin halunnut synnyttää luomusti, mutta eihän siitä tullut mitään kun supistukset olivat niin kovat ja avautuminen kun lähti käyntiin niin meni niin nopsaan. Tens oli hyvä. Ilokaasua en uskaltanut kokeilla kun tulee huono oli niin helposti, silloin olen täysin toimintakyvytön.

Oon niin tyytyväinen kun päivittäin supistelee, sitä ei ollut muissa raskauksissa lopussa vaikka kuinka olisi toivonut. Odottavan aika on vielä niin pitkä:bored:
 
Niin ja jäi vielä sanomatta, että vaikka oli imukuppi, eppari ja alatiesynnytys niin toipuminen oli tosi nopeaa. Tosin kolmisen kuukautta synnytyksestä oli kasvanut epparihaavaan ylimääräistä granuloomakudosta ja se piti rapsutella pois neuvolalääkärin toimesta. Tosi inhaa oli, mutta helpotti kyllä heti:happy:
 
Kaksoset syttyivät 36+1 ja 36+2 spontaanisti A-vauvan vesien mentyä kotona. Synnytys kesti 36,5h ja jouduttiin avustamaan lääkkeellisesti. Toipuminen oli melko helppoa, toki sisäelimet, vatsalihakset jne hakivat monikko-odotuksen jälkeen paikkaansa pitkään.

Kolmas syntyi rv40+6 spontaanisti alateitse. Synnytys kesti 4h ja siitä pari ehdittiin olla salissa. Oli helppo ja miellyttävä synnytys, olisin voinut "lähteä maratonille" seuraavana päivänä, kun mitään kipuja ei ollut missään. Ponnistusvaihe oli todella nopea ja synnytyksen jälkeen tulikin kovia vatsakipuja aika ajoin. Niitä tutkittiin, mutta mitään syytä ei löytynyt. Itselleni jäi tunne, että olisiko joku paikka kuitenkin revähtänyt tai jotain vastaavaa syvemmältä nopean ponnistuksen yhteydessä. Vauva ei ollut kunnolla edes laskeutunut, kun yhtäkkiä olikin jo ulkona. Kivut loppuivat joku 6kk synnytyksestä..
 
Onhan tämä touhua ollut:hilarious:. Mutta sitten kun on käyntiin lähteneet niin ryminällä on loppu tultu. Keskimmäisessä kätilö ei meinannu hanskoja keritä vetää käteensä:grin ponnistukseen taidettiin merkitä 1min.
Niin ja syntyneet ovat 41+0, 3610g, 38+5, 3120g ja 37+6, 2899g.
 
Muokattu viimeksi:
Ensimmäinen meni melkein 1,5 viikkoa yli lasketun ja ronskisti yritettiin kalvoja pyöritellä, että lähtisi käyntiin. Samana päivänä tuli kämmenen kokoinen limatulppa ja yöllä alkoi supistukset. Lähdettiin sairaalaan, siellä jossain välissä supistukset hyytyivät ja vauhditettiin tipalla sekä kalvojen puhkaisulla. Pääsin noin 4cm, kun yllättäen nousi kuume yli 39 ja vauvan sykkeet laskivat. Jouduin kiireelliseen sektioon. Vauvalla oli myös joku tulehdus ja tulehdusarvot päälle 200, minulla päälle 300. Vauva joutui vastasyntyneiden teholle ja oli siellä viikon. Itselle vaihdeltiin eri antibiootteja, että löydettiin sopivat joilla saatiin tulehdus kuriin. Tietysti myös haava tulehtui ja toipuminen oli pitkä. Tässä synnytyksessä oli melkein kaikki kivunlievitykset käytössä.

Toisen olin päättänyt synnyttää alakautta, koska en halunnut sektioiden määräävän lapsilukua. Vedet meni kotona noin viikkoa yli lasketun. Supistukset eivät alkaneet ja minulla strepto positiivinen joten sairaalaan antibioottitippaan. Aloitettiin käynnistys cytoilla joilla saatiin kovat supistukset, mutta ei edistystä. Vauvan pää hakkasi joka supistuksella häpyluuhun. Vihdoin viisi päivää vesien menosta oli sen verran edennyt, että saatiin tipalla vauhdittaa supistuksia. Salissa vauva vaihtoi pään asentoa niin, että yhtäkkiä avauduin loppuun. Ponnistus kesti 8min ja vauva oli ulkona. Tässä synnytyksessä kävin ammeessa, ilokaasu ja kohdunkaulapuudute käytössä. Alakertaan tuli 5 tikkiä ja aika arka oli, mutta istua pystyi heti.

Kolmas lähti samalla tavalla, kun kakkonen. Vajaa viikon yli lasketun ja vedet meni, mutta ei supistuksia. Taas strepto positiivinen ja tippaan sairaalaan. Vielä tosi raaka tilanne eikä avautumista ollut tapahtunut. Kuitenkin omilla epäsäännöllisillä lepsuilla suppareilla avautui reiluun 3 senttiin ja sai tipan vauhdittamaan supistuksia. Tipan laitosta noin 3h syntyi vauva. Täsdä käytössä ilokaasu, kun kohdunkaulapuudute epäonnistui ja epiduraali ei kerennyt. Ponnistus 1min, juuri kerkesin kääntyä kyljeltä selälleen (odottelin epiduraalin pistoa), kun pää oli jo ulkona ja ei keretty edes suojaa laittamaan alle. En muista ponnistaneeni, kun vauva vain tuli. Heti synnytyksen jälkeen tuntui siltä kuin ei mitään olisi tapahtunut ja olo hyvä.

Neljäs lähti myös vesien menolla muutaman päivän yli lasketun ja ei supistuksia. Nyt strepto ei ollut positiivinen ja sain olla kotona aika pitkään, mutta yöksi sairaalaan. Oli todella epäkypsä tilanne eikä edes kalvoihin ylettynyt. Laitettiin kaksois ballongi ja ihmettelin, kun ei mitään venytystä tuntunut. Lääkärin vaihduttua tarkasti ultralla ja oli asennettu väärin niin, että molemmat pallot oli vauvan pään vierellä. Toinen pallo tyhjättiin ja perinteisen ballongin tavoin vedettiin yhdellä pallolla venytys päälle. Tämä edisti hyvin tilannetta ja sain taas tipan jolla supistukset käyntiin. Tipan laitosta lähti taas vauhdikkaasti käyntiin ja syntyi muutaman tunnin päästä laitosta. Tässä ponnistus 1min ja käytössä ilokaasu sekä kohdunkaulanpuudute. Täsdä myös heti synnytyksen jälkeen olo hyvä eikä tuntunut yhtään, että oli juuri synnyttänyt.


Tässä minun synnytykset lapset oli 3585g, 4100g, 3600g ja 3300g.


Nyt toista päivää ovistesti vilkuttaa :), joten o+ lähestyy.
 
Zeni sanoi:
Mä ajattelin jos kesäkuussa voisin synnyttää veteen. Tietty jos taas vauhtia piisaa niin tyydyn siihen että ees sairaalaan ehditään :rolleyes:
Onnea synnytykseen!
Click to expand...
Toivottavasti pääset säkin sen vesisynnytyksen kokemaan!
Tuli näistä vaan mieleen, että mä oon jotenkin kammonnut sitä sairaalassa oloa niin että mieluummin synnyttäisin vaikka sinne matkalle:shy:! Viimesin tosin oli niin hieno kokemus kaikkineen, että kyllä se sairaalassakin menee (koska mun ukko on ehdottomasti NOUP- kotisynnytyksille:sour:). Mä siis pelkään synnytyksissä eniten sitä sairaalaan jumittumista, tulee hulluksi jo ekana yönä.
Tyhmä pelko, tiedän, kun ollaan oikeasti elämän ja kuoleman rajoilla! Mutta minkäs teet..
 
Lambi, mulla vähän sama, että kun kysytään onko jotain pelkoja synnytystä ajatellen, niin vastaan aina, että pelkään joutuvani olemaan useamman kuin yhden yön sairaalassa. Se valvominen on niin saatanan sairasta just synnytyksen päälle!! Omat eväät oltava mukana, että saa mahan täyteen ja maha yleensäkin toimii tai ei ole ihan vesiripulilla... Ihan kamalaa se koko ilmapiiri mikä sairaalassa on ja sitten jos sattuu olemaan ikävää henkilökuntaa vuorossa niin kyllä se itkuksi menee :sad001 Enkä kyllä keksi ainoatakaan syytä miksi haluaisin viettää aikaa erossa omasta miehestä tai lapsista kun ihan hyvin voisin olla kotona perheen kanssa palautumassa synnytyksestä ihan rauhassa.
 
lambi sanoi:
Toivottavasti pääset säkin sen vesisynnytyksen kokemaan!
Tuli näistä vaan mieleen, että mä oon jotenkin kammonnut sitä sairaalassa oloa niin että mieluummin synnyttäisin vaikka sinne matkalle:shy:! Viimesin tosin oli niin hieno kokemus kaikkineen, että kyllä se sairaalassakin menee (koska mun ukko on ehdottomasti NOUP- kotisynnytyksille:sour:). Mä siis pelkään synnytyksissä eniten sitä sairaalaan jumittumista, tulee hulluksi jo ekana yönä.
Tyhmä pelko, tiedän, kun ollaan oikeasti elämän ja kuoleman rajoilla! Mutta minkäs teet..
Click to expand...
Mä kammoan sitä matkalle synnyttämistä, tai sairaalassa muualle kuin saliin. Mielummin synnytän kotona kuin matkalle, vaikka ei sekään varsinaisesti houkuttele.... Viimeisin synnytys olikin ihanne, kun menin sairaalaan vaan ponnistamaan :grin Olisin lähtenyt polikliinisesti kotiin, mutta sainkin yksityishuoneen, ns. taaperohuoneen jonne sai isommat lapset ja iskä tulla vapaasti vierailemaan.

Kävin ostamassa auton äsken :cheers Tai ei se vielä ole pihassa, käydään se hakemassa kunhan pienet tulee harrastuksesta :happy:
 
Mua pelotti kans viimeks, että mitä jos en kerkiä sairaalaan, kun kolmas synnytys oli niin nopea. Mutta onneks neljäs olikin vähän pidempi. :)
Mä taas tykkään siitä kun saa sairaalassa levätä ihan rauhassa ja eikä tarvi ruokaa tehdä itse. :p viimeks sain myös oman huoneen ja se oli ihan luksusta! :)
 
Warheart sanoi:
Enkä kyllä keksi ainoatakaan syytä miksi haluaisin viettää aikaa erossa omasta miehestä tai lapsista kun ihan hyvin voisin olla kotona perheen kanssa palautumassa synnytyksestä ihan rauhassa.
Click to expand...
Ihana kuulla että joku muukin ajattelee samaa rataa:shy:!
Se uskomaton tekemättömyys, tylsyys, vieraat ihmiset, hikiset lakanat, huutavat lapset, kuorsaavat naapurit, hormoonit...äääääh, mä oon muutaman lapsen sairaala-aikana itkenyt niille hoitajille miksei voi mennä kotiin, tuon kyllä lapsen vaikka viis kertaa päivässä näytille (vaikka matkaan meneekin tunti ees-taas), näinä moderneina aikoina toi väkisin makuuttaminen on jotenkin käsittämätöntä - on puhelimet, netit, Skypet ja muut, kyllä se yhteydenpito voi onnistua muutenkin kun siellä makaamalla kyrpä ottassa:angry2.
Viimeksi yritin sitä polikliinistä, mutta eihän se lääkäri iltasella enää ollut tavattavissa.. eli meni käytännössä seuraavaan iltapäivään lähtö. Mutta oli eka kerta kun kaikki tosissaan yritti auttaa mua pääsemään kotiin pian! Pointsit siitä:happy:!!

Mulla on maitokin laskeutunut aina heti kun kotiin pääsee..ei koskaan sairaalassa.
 
Mä pelkäisin synnytyksessä toiseks eniten sitä, että joutuis hätäsektioon. Yhden kiireellisen sektion ja siitä paranemisen kokeneena, ei yhtään houkuta ajatus siitä, että jouduttais pystyyn vetämään viilto ja vauvalla olis hätä.

Eniten pelkäisin luultavasti sitä, että vauva syntyis ennenaikaisena. Vaikka tää yks pikkukeskonen on elävä esimerkki siitä, että nää voi selvitä ilman mitään vaikeuksia, niin se pelko ja huoli ja stressi ja eroahdistus on aika karseeta.

Huomenna onneks pojun ensimmäinen neuvola (ja 3kk rokotukset), niin voin pyytää päästä käymään tota loppuraskautta ja synnytystä ja keskola-aikaa läpi neuvolapsykologilla.

Muuten on kyllä mitä onnellisin olo, mietin tossa äsken vaunulenkillä, että on varmaan laitonta olla näin hyvällä tuulella. Meillä on vihdoin poika kotona, arki on suhteellisen normaalia vauva-arkee ja tänään saatiin nenämahaletkukin pois! Vaikka poika kehittyy lasketun ajan mukaan (kehitysikä), niin on myös asioita mitkä tulee ihan kalenteri-iänkin mukaan. Vaikka kehitysiän mukaan hän olis 2,5vk ikänen, hän juttelee jo paljon, seuraa tarkasti ympäristöö ja hymyilee oikein leveesti takasin ku häntä katsoo hymyillen ite! Käyttäytyy muutenkin pitkälti 3kk vauvan mukaisesti, onhan hän ehtiny jo sen verran täällä kohdun ulkopuolella olemaan. Pitää päätä pystyssä (ei nyt ihan niin, että vois lakata tukemasta niskaa) ja koittaa kovasti mahallaan ollessa lähtee liikkeelle. Kääntyy kyljeltä selälleen ja toiselle kyljelle. Ilmottaa selkein viestein mitä haluaa ja on jo pitkiä aikoja hereillä. Ja nukkuu yöt!

On tää äitys kyllä aivan mahtavaa :Heartred
 
Kukas täällä on muuten seuraavana testailemassa? Oliko lambi? :wink Kiva seurata muita, kun ei vielä itse pääse piinailemaan. :) meidän listakin taitaa olla taas aika kaukana..
 
Mie olin nyt nelosen synnytyksen jälkeen potilashotellissa ja se oli kuulkaa aika luksusta. Sai olla ihan rauhassa ja ruokakin oli hyvää ja sitä oli paljon :)

Synnytksessä pelkäsin/pelkään kyllä sitä että syntyy kotiin tai matkalle. Ollaan onneksi ehditty aina sairaalaan.

Ihanaa Deb!
 
Dep, meillä isommat ovat syntyneet vain 4vko ennenaikaisesti ja painoakin ollut vähän yli 2kg, mutta silti pelkäsin kolmannen kohdalla ihan hirveästi ennenaikaisuutta. Supistelut alkoivat jo rv29 ja paikat pehmenivät hyvin jo ajoissa, joten lääkäritkin olivat vähän varovaisia, jos kuitenkin olisi tullut ennen. Raskaus kesti sitten onneksi 32 päivää edellistä pidempään kuitenkin ja vaikka kolmaskin painoi syntyessään alle 3kg, oli täysiaikaisen vauvan kanssa elo kyllä ihan toiselta planeetalta! Toivon, että sinäkin sen saat vielä joskus kokea, jos lisää lapsia on toiveissa. :)

Olen tainnut siinä mielessä olla vähän erikoinen synnyttäjä näköjään, että minusta on ollut ihanaa olla tavallisella osastolla.. :D Parasta, kun on saanut syödä sängyssä ja maata vain sairaalan kaavussa valuen verta, hikeä ja maitoa. :D Kätilöt ovat tulleet minun luokseni, samoin ruoka on kannettu eteen. Olen tosin ollut molemmilla kerroilla yksin huoneessa. Kaksosten kanssa sain yksityishuoneen, kun molemmat olivat sinivaloissa, eikä kaksi kaappia mahtunut normi huoneeseen. Kolmannen jälkeen oli niin hiljaista sairaalassa, että melkein kaikki äidit saivat oman huoneen ja minäkin sain huonekaverin vasta, kun pakkasin jo omia tavaroitani lähtiessä. :)
 
Nuppunen sanoi:
Kukas täällä on muuten seuraavana testailemassa? Oliko lambi? :wink Kiva seurata muita, kun ei vielä itse pääse piinailemaan. :) meidän listakin taitaa olla taas aika kaukana..
Click to expand...
No joo..alkaa pian testi poltella. Varsin negatiivinen olo vaan tän asian suhteen, en usko plussaan yhtään.:p..eikä se edes haittaa, tulee jos tulee :rolleyes:..toivottavasti kuitenkin ennen kesää jotain tapahtuisi:meh:. kp 24/25-28, ei oloja- ei myöskään pms-oloja:woot:!

elaffy sanoi:
Olen tainnut siinä mielessä olla vähän erikoinen synnyttäjä näköjään, että minusta on ollut ihanaa olla tavallisella osastolla.. :D Parasta, kun on saanut syödä sängyssä ja maata vain sairaalan kaavussa valuen verta, hikeä ja maitoa. :D Kätilöt ovat tulleet minun luokseni, samoin ruoka on kannettu eteen.
Click to expand...
Luulen elaffy että tuo on se ihan normaali tila- siten ainakin lähes kaikki mun tutut on asian kokeneet! Itseä inhottaakin olla se joka valittaa mahtavasta palvelusta ja huippuluokan mahdollisuuksista-siksikin olisin mieluummin synnyttämässä vaikka kotona, kun systeemiä kritisoimassa. Mutta meidän kulttuurissa kotisynnytys on tehty varsin hankalasti järjestettäväksi ja eisuositelluksi - vaikkakin edistystä on tässä paljon tapahtunut ihan viime vuosina:happy:!
 
Mustakin sairaala-aika on ihanaa, kun on saanut torkkua vauvan kanssa, ihmetellä ja ihastella rauhassa ja on valmiit ruoat. Ei ole esikoisen jälkeen yksiäkään päiväunia saanut nukuttua tai mitään palvelua, kun kotiin on päässsyt :D Tosin esikoinen oli aikansa teholla alkuun, niin se oli tietenkin stressaavaa. Mutta seuraavan kanssa jo eri meininki.

Mä pelkään eniten synnytyksessä kivunlievityksen epäonnistumista. Kuulemma on niin vahva lihaksisto panemassa vastaan, niin mulla on alkanut tapahtua vasta, kun oon pystynyt rentoutumaan eli epiduraali on alkanut toimia. Ensimmäisessä se epäonnistui pahasti eikä uskottu millään, kun kivusta oksentaen yritin kertoa, ettei se tai sen lukuisat tehosteet tuntikausien aikana auttaneet mitään. Ja koko synnytys nyt oli yhtä draamaa muutenkin. Mä kävin seuraavalla kierroksella monta kertaa pelkopolilla ja siellä ihan pyydettiin anteeksi monia esikoisen synnytyksessä tapahtuneita juttuja. Onneksi seuraava yritys oli paljon onnistuneempi :) Mutta oli tosi rankka raskausaika, kun pelkäsi sitä synnytystä niin paljon.
 
Meillä nuorin nosti itsensä kyynärnojaan 1kk iässä ja kierähti siitä todella helposti selälleen, koska suhteessa iso pää vei painopisteen sivuun ja loppu vartalo seurasi luonnollisesti perässä. Noin pienellä liike oli hallitsematon ja täysin vanhinko, vaikka toistui usein jopa peräkkäin. Joskus 4kk iässä alkoi olla tarkoituksellista ja kääntyi myös toisinpäin. Sanoisin silti, että riippuu lapsesta.
 
Mulla se valvominen on ehdottomasti se raskain osuus sairaalassa ollessa, siellä kun ei nukutuksi saa muiden vauvojen huutaessa :sad001 Kerran oon saanut olla itsekseni, muuten on aina ollut huonekaveri. Sit meillä kotona on makkarissa noin +19 ja sairaalassa on aivan törkeän kuuma, senkään puolesta ei saa nukutuksi, jos muuten olis mahdollisuudet, vauva iholla tuo myös mukavaa lisälämpöä...

Mulla iso liuta ruokarajoitteita, jotka jätetty kokonaan tai osin huomiotta, jos valvotun yön jälkeen aamupalaksi pitäs riittää luumunektari ja muutama kinkkusiivu, niin jep! On siellä muille kuitenkin puuroa, leipää yms... Eli mä pakkaan aina omat eväät matkaan niin ei tosiaan tarvitse valvomisen lisäksi ripuloida tai olla maha jumissa, sekä riittää voimat alkavaan palautumiseen kun on kunnon ravintoa :) Pysyttelen aina huoneessa vauva iholla/tississä kiinni ja heti soittelen kelloa kun ollut edes hetken ilman rintaa niin saadaan katsottua ettei sokerit tipahda ja täyttyy se kriteeri :D

Että en nyt tiedä valitanko vaan turhasta, mut mukavaa tuo ei mitenkään päin ole, eikä varmasti tule seuraavallakaan kerralla olemaan. Eihän sen kuulu täyshoitola ollakaan, mut olis ihan kiva saada edes jotain mahantäytettä talon puolesta :D
 
Takaisin
Top