Suurperhe kuumeilijat

Imetysongelmiin on niin monta syytä, mutta kireät ja tunnistamatta jätetyt jänteet ovat yksi suuri syy sille miksi alun (yleensä ekan 3kk) jälkeen ei imetys onnistu. Niitä on vasta hiljattain ruvettu tunnistamaan ja uusia lääkäreitä koulutetaan koko ajan. Vieläkään monet terveydenalan ammattilaiset eivät usko näillä olevan yhteyttä. Hyvän ystävän ja esikoisen kummitädin vauvalla leikattiin molemmat kieli-ja huulijänne erikoislääkärin toimesta noin 4kk iässä, vaikka neuvolassa sekä terkka että lääkäri sanoivat ettei ne mitkään kireät ole. Kas kummaa, heti kun oli leikattu niin imetyskipu hävisi, imuote parani ja äidin rinnat pääsivät parantumaan kunnolla :Heartred ystävä oli jo valmis luovuttamaan kun hädin tuskin kesti ajatuksen siitä kivusta mitä imetyksen mukana ennen tuli. Toivon todella että jokainen saisi apua mahdollisiin ongelmiin tai sitten jos on päättänyt korvikkeella ruokkia lapsensa niin sitä päätöstä kunnoitettaisiin :Heartred
 
Mites hei teillä, jotka olette alakautta synnyttäneet enemmän kuin kolme lasta. Onko kolmas synnytys ollut jotenkin eri sarjaa muiden kanssa ja sitten palattu "normaaliin"? Vai kaikki erilaisia tai samanlaisia?
 
Metsätähti kyllä lievästi sanottuna v.t.ttaa kun en mennyt erikoistuneelle lääkärille vaan uskoin tk porukkaa, mutta hyvä tietää niin pitää seurata jos tulee puheen kans vaikeuksia o_O on nyt kohta siis 1v3kk ja S ainakin tulee hyvin esim.kissa sanassa, mutta R ei pärisyttele vielä mitenkään L.... lintu sanoo kans, mutta enpä nyt kyllä tiiä sanooko intu vai lintu.. pitääpä aamulla kuunnella kunnolla :grin koira on koiii tai koia ja kala on kyllä kala :angelic:

Elämän ihmeitä :
mulla 3 lasta ja kaikki olleet erilaisia synnytyksiä mutta 1. Ja 2. jälkeen palautuminen ehkä suht samaa ja ihan hyvin kaikki menny (ne oli peräkkäisinä vuosina) toisen ja kolmannen välissä oli 6v ja 3.s synnytys ei poikennut kovasti edellisistä, mutta palautuminen ottaa edelleen koville ja typy on jo 1vkohta 3kk :nailbiting: siis niinkun fyysisesti puhun nyt noista synnytyksistä.. että pientä epparia tehty pari kertaa ja kerran repes ihan vähän.. ei ole ollut mitään karkailu ongelmia, mitä nyt toosa mustana renkaan päällä istuskeltu kahden ekan jälkeen :hilarious: ja kolmannen jälkeen istuin viikon sängyssä ja kuukauden nojatuolissa ihan vaan kun en jaksanut verenhukan ja kohtutulehduksen takia ees mennä keittiöön pöydän ääreen :coldfeet: ja sairaalassa tuotiin sänkyyn ruoka :coldfeet: ja siis oon sata varma, että tuli pahat erkaumat mutten ole raaskinut mennä fys terapeutille joka osais auttaa :sad001 maha oli tosi pitkään kipeä ja kaikki pienikin rasitus kuten vauvan nosto tai sängystä nouseminen sattu tai tuntu inhottavalta, lenkkeily oli perseestä, en osaa edes selittää tuota tunnetta mahassa.. nyt alkaa kävely sujua ilman särkyä ja muutenkin helpompi olla, mutta ei tuo maha silti kunnossa ole ja kaikki missä tarvii vatsalihaksia yhtään enemmän tuntuu oudolle ja väärälle :confused:
Ja silti haaveilen vauvasta :nailbiting:
 
Mulla on kaikki muut paitsi neljäs edennyt samalla kaavalla, alkaa vedenmenolla ja vauhtia piisaa, synnytykset olleet 3,5h, 3,5h, 2h14min, (4,5h) ja 39min. Kahteen ekaan erona kolmanteen oli vain syntyvän vauvan sukupuoli ja se etten ehtinyt saada kivunlievitystä :grin Ja toki oli siis jonkin verran lyhyempi kestoltaan ja viikkojakin oli vähän enemmän.

Komppaan Warheartia imetysasioissa. Meillä on kaikki paitsi Nelonen (infektioherkkä keskonen) olleet aina terveitä, Esikoinen on tainnut syödä yhden tai kaksi antsakuuria ja kerran on koko porukkaan tullut silmätulehdus. Imetykset olleet 10kk, 10kk, 3kk, 1v2kk ja 1v9kk (imetän edelleen kerran-pari vuorokaudessa). Nelonenkaan ei ole antibioottia syönyt, mutta ei tarvi kun jonkun aivastaa Lapissa niin neidillä on järkky räkis. Nyt onneksi on helpottanut kun on täytti 3 vuotta. Vatsatauti ei tule edes joka vuosi *kopkop*koko ryhmään, osaltaan vaikuttaa varmasti se että lapset on kotihoidettu ja meidän elämä on aika kotikeskeistä.
 
elämän ihmeitä sanoi:
Mites hei teillä, jotka olette alakautta synnyttäneet enemmän kuin kolme lasta. Onko kolmas synnytys ollut jotenkin eri sarjaa muiden kanssa ja sitten palattu "normaaliin"? Vai kaikki erilaisia tai samanlaisia?
Click to expand...

Esikoisen jälkeen palautuminen oli kipeetä ja kesti pisimpään... sillon leikattiin epi! Tokasta tuli pari pientä nirhaumaa eikä palautuminen ollut mitenkään kovin kipeetä tai kestänyt kauaa. Siitä etiäppäin (lapset 3-6)palautuminen ollut hyvin nopeaa eikä alakerta ottanut mitään ”osumaa” synnytyksen aikaan :wink
Esikoisen synnytys kesti 14h, tokan 7h ja lapsien 3-6 vaan 5-6h. Synntykset kyllä olleet kipujen puolesta tms aikalailla samoissa joka kerta :wink
Isänpäivä vietetty, sit vaan valmistautumaan jouluun:wink
 
Kolmas synnytys oli nopein ja helpoin, mutta uskon että neljäskin olisi ollut, jos ei olisi tullut pää väärässä asennossa. Ja ponnistusvaihe oli kahdessa viimeisissä varmaankin sen takia helpompi kun epiduraali ei auttanut näissä juurikaan, niin tunsin mihin päin ja milloin piti ponnistaa. Seuraavalla kerralla aionkin yrittää kokonaan ilman puudutteita. :nailbiting: jos siis seuraavaa kertaa vielä tulee. :wink

Muoks.
Niin ja tosta synnytyksen kaavasta piti sanoa, että se on mennyt kaikista samanlailla esim, kalvot on puhkastu kaikissa, kun ei ole itestään vedet menneet millään. Palautumimen synnytyksestä on mulla ollut jokakerta vaikeampaa.

Voiskohan meilläkin olla tuo kireä jänne syynä imetyksen epäonnistumiseen, koska juurikin noissa kirjaimissa, s, r ja l on vaikeuksia kolmosella ja nuorimmalla puhe vähän myöhässä, ainakin näihin muihin omiin verrattuna. Korjaantuuko se iän myötä vai auttaako siihen vain leikkaus? Muistan kun alussa imetys teki aina ihan hullun kipeää ja itku silmässä ja hampaat irvessä imetin. Alussa oli kyllä haavojakin, joiden takia se varmaan sattui vielä enemmän. Myöhemmin taas tuntui että vauva ei ime tarpeeksi tehokkaasti ja maidontulo ehtyi sen takia..? Ote katsottiin usein sairaalassa ja neuvolassakin, mutta siinä ei kuulemma ollut vikaa.. :banghead: neuvolasta sain selityksen että, jos mun maito ei ole tarpeeksi tanakkaa tavaraa, niin vauvan paino ei nouse sentakia. Voikohan näin olla?
 
Muokattu viimeksi:
Nuppunen, aivan varmasti sun maidossa ei ole mitään vikaa, se on aina ykköslaatuista ja muokkautuu imetettävän mukaan. Herumisessa taas voi olla hankaluuksia ja tietysti imuotteessa. Imuote voi päälle päin näyttää normaalilta, mutt aion kuitenkin väärä/tehoton. Jänteet voi venyä itsestään tai sit niitä nipsitään poikki jos tarve tulee :)

Mulla synnytykset samanlaisia, eka oli paska kokemus ikävän kätilön vuoksi ja palautuminen hitaampaa epparin vuoksi, joka edelleen välillä kipuilee ja kiristää :sad001 3.&4. synnytyksissä vauva virheasennossa ja voi jumalauta sitä kipua! Kolmessa ekassa puhkaistiin kalvot, neljännessä puhkesi itsekseen. Eka syntyi 38+1, muut siinä lasketun ajan paikkeilla päivälleen tai lähes päivälleen. Painot 3kg, 3,3kg, 3,6kg ja 3,3kg.
 
Voihan hemppa! Just kaks viikkoa sitten oli arvo 123, nyt taas 115 vaikka syön koko ajan rautaa.. sain lähetteen nyt sitten labraan. Nyt viikkoja siis 37+0, terkka sanoi että ihme on jo jos yliajalle menee. Odotan jo kovasti synnytystä ja vähän jo jännittää. Tänne on keskussairaalaan vihdoin saatu vesisynnytykset ja aion kokeilla sitä:nailbiting: haluaisitteko muut kokeilla synnyttää veteen?
 
Noi imetysasiat voi kyllä olla monimutkaisia..mulla nelosella oli kiree kielijänne ja huomasin heti sairaalassa että imuotteessa jotain ihme häikkkää. no ei osannut kätilöt auttaa vaikka kovasti yrittivät. jänne katkesi itsestään 2 viikon iässä ja ote parani heti!
Täällä synnytykset järjestäen helpottuneet, eka kesti 30++tuntia, oli kaikki puudutteet käytössä ja epätoivo sen mukaista. ponnistus jotain 30min, eppari ja palautuminen kesti aikansa. seuraavassa meni vedet ja eteni vauhdilla, ab 6h kesti vaan. jotenkin shokinomaista oli ja alapää ei ihan kerinnyt mukaan:wacky:. Palautuminen kestikin aikansa taas.
Seuraavat menneet rauhallisemmin, 16h, 10h, 8h ja 4h. Ponnistusvaiheet lyhenneet sinne minuuttiin viimesien kolmen osalta. lähinnä siis saanut jarruttaa sitä ulostuloa. Ilokaasu ja kohdunkaulan puudute olleet ne sopivat jutut mulle. Helpottuneet jokaisen myötä ja palautuminen ollut nopeaa näissä viimeisissä-niin että olisin suoraan salista voinut jo kotiin lähteä. Kipua on toki aina ollut, mutta sen hallinta tai valjastus tullut itsellä kokoajan paremmaksi!
Metsätähti88 sanoi:
Voihan hemppa! Just kaks viikkoa sitten oli arvo 123, nyt taas 115 vaikka syön koko ajan rautaa.. sain lähetteen nyt sitten labraan. Nyt viikkoja siis 37+0, terkka sanoi että ihme on jo jos yliajalle menee. Odotan jo kovasti synnytystä ja vähän jo jännittää. Tänne on keskussairaalaan vihdoin saatu vesisynnytykset ja aion kokeilla sitä:nailbiting: haluaisitteko muut kokeilla synnyttää veteen?
Click to expand...
Ihanaa, toivottavasti pääset kokeilemaan veteen synnyttämistä! Mä oon katsonut miljoona vesisynnytysvideoo, muttei tilaisuutta ole täällä ollut. Enää en siihen lähtisikään, kylpy ei ollut enää mieluisaa mulle synnytyksissä, otan kivun mieluummin seisten ja liikkuen(es suihkussa) kun kuumassa vedessä istuen.
 
Mä en haluaisi synnyttää veteen, jopa suihkussa käyminen synnytyksen aikana on todella ikävää ja en pidä vedestä elementtinä muutenkaan. Synnyttäessä haluan mahdollisimman pitkään pysyä pystyasennossa ja etukenossa, ponnistanut oon aina perinteisesti selällään kun se on tuntunut parhaimmalta, vaikka ei ihan se optimaalisin asento olekaan esimerkiksi painovoima huomioonottaen. Parin viikon päästä paukkuisi puoliväli raskaudesta, joten ei tässä vielä kovin ole tullut synnytystä miettineeksi, ehkä sitten vuodenvaihteen jälkeen alkaa olemaan ajankohtaista :)
 
Jes kohta saadaankin taas vauvoja ketjuun:D onnea synnytykseen metsätähti :) toivottavasti saat hempan taas nousuun!
Veteen en oo synnyttänyt enkä usko että iho sitä kestäis... mulla on atooppinen iho ja pitkään vedessä lilluminen ei tee kovin hyvää mun iholle:/ liikkumista/pystyssä pysymistä suosittelen minäkin:wink ponnistanut oon kyljellään tai selällään, riippuen fiiliksestä:wink
 
Joo synnytys on kaikesta kivusta huolimatta jotain niin taianomaista ja mahtavaa, että sen voisin tehdä vaikka kuinka usein :Heartred
 
Mä en varmaankaan haluaisi synnyttää veteen, en ole sairaalassa halunnut mennä edes suihkuun avautumisvaiheessa. Liikkuminen ja pystyasento on myös jäänyt loppuvaiheessa, on ollut mukavampi ottaa kipu vastaan sängyssä maaten mahdollisimman rentona. Ponnistusvaiheessa, olen kolmessa ekassa ollut selällään ja vikassa kätilö ehdotti kyljellään oloa ja se olikin huomattavasti helpompi asento ponnistaa, kun sai otettua itse kunnolla tukea toisesta jalasta.
 
Minä siirryn kuumeilemaan nyt tänne. Ennestään on kolme lasta t 09, p 16 ja t 17. Jouduin kärsimään keskenmenon nyt pyhäinpäivänä. Siitä kyllä palautunu kroppa ylläri nopeesti. Nyt jo kaikki vuodot loppunu ja eilen näytti testi negaa. Me ei ajateltu mitään kuukautisia odotella vaikka jotkut lääkärit niin suositteleekin jotta laskettu aika ois helpompi määrittää. Ultrat on nykyään sitä varten. Vaavin yritys siis jatkuu.
Kilppareista tsh oli taas vähän koholla, pitänee lääkäriä kysellä.
 
Mulla kaikki neljä synnytystä on olleet suht samanlaisia. Ekassa synnytyksessä leikattiin väliliha ja siintä toipuminen kesti useamman viikon. Muista oon toipnut nopeesti.
Jännitystä mul on vaan tuonnut se et keretään sairaalaan. Pisimmillään oon kerennyt olee sairaalas vähän reilun tunnin ja lyhyimmillään 20min ennen kuin on vauva syntynyt.
 
Mun synnytykset on ollu nopeita ja noudattanu aika samaa kaavaa. Kaikki alkanu vesien menolla, kolmas käynnistettiin kalvojen puhkasulla kun vesiä oli tihkunu monta päivää. Kestoltaan ne on ollu sen 1,5-5,5h kaikki. Kolmas oli pisin, neljäs lyhyin.

Mie täällä painin ajatusteni ja tuntojeni kanssa kun yritän ekaa kertaa ottaa vähän omaa aikaa ja lähteä firman pikkujouluihin perjantaina. Vauvasta en ole ollu erossa edes kahta tuntia ja lyhyemmätkin pätkät on yhden käden sormilla laskettavissa. Neidillä on kutenkin ikää jo kohta 8kk niin aattelin ettei se varmaan pilalle mene jos yhden yön on musta erossa :D
Vähän alkaa kaipaamaan omaa tilaa ettei pää ihan totaalisesti hajoa :wink
 
Ah, mäki haluan jo synnyttämään:Heartred

Mulla esikoista käynnistettiin korkeiden vesien menon takia 5pv, synnytyksen kesto 19h, ponnistus 65min, eppari leikattiin ja oli imukuppiavusteinen. Ei jäänyt mikään hyvä muisto, mutta eipä ollut sektio kun se uhka oli päällä koko ajan. Eppari alkoi kasvaa arpikudosta, mitä poltettiin sitten pari kuukautta synnytyksen jälkeen. Enään se ei vaivaa, palautuminen kesti pari kuukautta. Esikoinen oli 3966g, syntyi 39+0 (vedet alkoi tihkua 38+2).

Kuopuksen aikana käytiin synnärillä 3krt pyörähtämässä, lopulta kesto oli 10h, mutta kroppa petti mut ja epiduraalin saatua omat supistukset lakkas, ja jouduin oksitosiinin voimalla synnyttämään. Ponnistus oli 8min ja ei tullut kun pari naarmua. Painoa oli.vain 3030g, syntyi 37+1. Palautuminen oli todella nopeaa.

Tältä synnytykseltä (jos sinne päästään) toivon luomua, ja veteen menisin jos JKL olisi mahdollista. Tensin ajattelin vuokrata sitten synnytykseen ja yrittää sillä mennä mahdollisimman pitkälle.
 
Takaisin
Top