Suurperhe kuumeilijat

:signs001 se kätilö oli ihana ja miehen reaktio oli jotenki hellyyttävä,se ilme ja sit tokas,että onhan meillä vielä ne tuplarattaat?
Olo on rauhallinen,ihan ihmeellisen rauhallinen ja kaikki oireet (myös kauheet hedarit ja jalkakrampit...:wtf:)asettu mielessä paikoilleen,sanoin,et kestän nämä olot hymyillen jos tiedän,et kaikki on hyvin...no,NIILLÄ on kaikki hyvin:happy:
Tiuhti ja viuhti,se tuli heti mieleen,ku ajoin kotiin.
Kesäkuun ekalla viikolla uus ultra,et nähdään,että molemmat on mukana.
En oo vielä ehtiny perehtymään tähän,mut identtiset,eli riski kasvaa jos toinen päättää tulla myöhemmillä viikoilla kesken pois,ni sit tulee molemmat,kun ovat samassa pussissao_O
Mut on tää huikeeta:happy093
Nyt vaan liimaa,liimaa,lisää liimaa..:rolleyes:
 
Mitkäs fiilikset siellä tuplista yön yli nukuttua? :)

Pikkuvarpaaaaaat, miten siellä voidaan? :sad001
 
Onnea tuplauutisista!!! Ihan mieletöntä!

Täällä mennään hetki ja päivä kerrallaan. Ikävä iskää on ihan suunnaton, mutta samalla olo on todella helpottunut tavallaan. Isä oli todella kipeä koko ajan, odotti vain aikaa että laitetaan uudet polvet. Käveli keppien kanssa jos käveli. Oli pahasti masentunut ja alkoholisoitui pahasti tässä kuluneen kahden vuoden aikana. Oon yrittänyt pysyä vahvana äidin ja veljien takia. Tänään on ollut paha päivä oman voinnin kanssa, edes kukaan ystävä ei päässyt mun seuraksi :sad001 Huomenna pitäis viettää iloisena Tokan ja Kolmosen kaverisynttäreitä. Vieraana on vielä yhdet veljekset joiden äiti oli isää elvyttämässä lauantaina....
 
Voimia zeni viikonloppuun..

Toi on kyl raskainta jos jää yksin sillon kun tuntuu ettei yksin oo hyvä..

( itse kamppailen psyykkistä sairautta vastaan ja aikaa vastaan koska romahdan) toki asia aivan eri mut pahan olon tunne on liiankin tuttua..
 
[QUOTE="Twisted, post: 3083052, member: 101564"
Kuinkahan Zeni jaksaa? Tuli mieleen 2011 kesä kun ootin esikoista ja isä kuoli traagisesti hukkumalla. Muistan miten sumussa elin yli puoli vuotta enkä muistan esikon syntymän jälkeisestä ajasta juuri mitään. Se vaan vie niin kauan aikaa kun oma vanhempi kuolee. :sad001 ja kun oma isä on kuollut niin sitä välillä miettii että entä sitten kun oman äitin menettää.. Vaikeita, todella vaikeita asioita. Kauheesti Zenille voimia, itkut täytyy itkeä ja antaa surulle kaikki aika :Heartred

Jos täällä käyt lukee, niin lohdutuksena haluan sanoa että Raamatussa sanotaan, että älä huoli niistä jotka on taivaassa, älä itke tai sure niiden vuoksi. Niillä on kaikki siellä hyvin, niistä pitää huolen taivaan Isä. Pitää huolehtia niistä jotka on vielä maan päällä, rakastetaan lähimmäisiä ja muistetaan heitä :Heartred[/QUOTE]
Meidänkin isä hukkui :sad010 Liukastui jyrkkäreunaisen lammen rannassa eikä päässyt sieltä enää niillä klenkkapolvillaan ylös :sorry: Ja päissäänhän se oli, koko päivän oli taas ryypännyt. Mun 19 vuotias pikkuveli löysi hänet... Äiti oli lähettäny veljen katsomaan josko isä olis sinne rantaan mennyt, kun siinä oli joku kalastustapahtuma tulossa ja isä oli sitä mukana järjestämässä. Mutta iskä oli niin rauhallisen näköinen kun kävin hyvästit jättämässä :Heartblue Ei enää kipuja ja pahaa oloa. Paitsi meillä kaipaamaan jääneillä. Selviääköhän tästä koskaan...
 
Selviää, mä lupaan sulle! Meän isä oli päissään kans, ja kipulääkkeissään. Sillä oli hermovaurio niskassa, entinen trukkikuski satamassa, jäi sairaseläkkeelle 10v ennen aikojaan ja oli pahasti alkoholisoitunut jo ennen sitä. Dokas putkina, mutta välillä pitkään selvinpäin. Mut kipulääkkeitä veti kun ei selvinnyt muuten. Oon saanut itselleni rauhan asian suhteen, oon hyväksynyt sen ja asia kulkee mukana elämässä. Pitkään meni. Ensimmäinen vuosi on vaikein. Vuosipäivät ja joulut on hankalia. Mutta anna aikaa itsellesi. Armoa ja anna kyynelten tulla. Nyt jos koskaan toivoisin olevani siellä lähellä, tulisin avuksi. Tulisin viereen ja auttaisin. Kuuntelisin ja lohduttaisin. Itselleni ei ollut silloin ketään. Ja esikoinen oli syntymässä. Ex vain joka reissasi paljon ja lohdutti kun jaksoi. Meinasin muuttaa takaisin pohjoiseen mun vanhemmille, äidille ja isäpuolelle. Harmittaa etten mennyt koska silloin apua olisin tarvinnut. Sinnittelin. Sitten kun tuli toinen lapsi niin sairastuin kaikesta paniikkihäiriöön. Siksi pyydän Zeni, juttele, kenelle tahansa. Vaikka mulle privana, tai varaa neuvolapsykologille aika. Vaikka kohta tuntuu että helpottaa niin äidit sairastuvat todella herkästi, varsinkin pienten lasten äidit kun elämään tulee tragedia tai iso mullistus tai käänne. Jos vaan haluat jutella niin mä kuuntelen ja autan kaikkeni mukaan! En halua et joudut samaan helvettiin kun itse jouduin sen sairauden kanssa :Heartred
 
Zeni, kyllä sä tästä selviät! Anna vaan aikaa... minäkin täällä toivon että olisin hiukan lähempänä että voisin edes jotenkin sua tukea:Heartred koita jaksaa ja ota vaan hetki kerrallaan! Kyllä se suru helpottaa, ennemmin tai myöhemmin...
Voima hali:Heartred
 
Voi Zeni, kuulostaa niin samanlaiselta kuin minun isäni tarina. Sairasteli pidempään ja alkoholisoitui, sitten eräs ilta kaatui kännissä kotiovensa edessä (asui yksin) ja kuolinsyy: kallonmurtuma :sad001

Siis vaikka sanotaan että tapaturmaisesti on kuoltu niin kyllä minä näen että alkoholismi on se taaimmainen syy ollut meidän isällä. Siitä asti kun alkoi ryypätä holtittomasti oli hän laina-ajalla.... Ja me läheiset löysässä hirressä että milloin tapahtuu.

Silti vaikka sen saattoi aavistaa niin se musersi sillä hetkellä koska kuolema on niin lopullista; ei tule toista mahdollisuutta :sad001

Mutta kyllä Zeni selviät tästä, aikaa se ottaa mutta päivä kerrallaan :Heartred
 
Onnea OnEmOrElle kaksosista, ihan huisia!!! Toivottavasti kaikki sujuu hyvin :Heartred

ON: Huomenna paukkuu rv7+0 ja intopiukeena odotan ensiviikon varhaisultraa. Niin kiirettä tämä toukokuu koululaisten kanssa että ei oikein ole ehtinyt perinteisiä "onkohan tuolla mahassa ketään!?" stressejä aatella :D

Mutta suht oireetonta on kyl ollu, mut koitan vaan olla kiitollinen siitä :)
 
Mamaminion kyllä siellä sun masussa on jotain aivan ihanaa:) tuuhan kertoo mitä siellä näky kun oot käynyt ultrassa:wink
 
Sitten kysymys, huomenna olis esikon synttäri juhlat ja kertokaas mulle mikä musa on tällä hetkellä pop?!?!?
Mä itse kun tykkään 70-90 luvun rokista (muutamaa nykyaikaista bändiä lukuun ottamatta) niin en tiiä mitä streamata you tubesta/ Spotifysta... tuskin 7v likat nyt johnny cashin tai ac/dcn tahtiin haluu jorata:D vinkkejä? Anybody?
 
Helpoimmalla pääset kun kysyt niiltä:D meillä pojilla on Ronin ja Antti tuisku :sad001 ja kumpikaan ei kyl kuulu meidän musiikki makuumme miehen kans
 
No kun yritin ja esikko alko hyräilee jotain biisii ja mä olin että häh? Ne laulaa kuulemma englanniks... vieläkö n’sync, back street boys ja Take that on iskussa esiesiteinien keskuudessa?:D
 
Takaisin
Top