Vihdoin suru ei enää paina imetyksen lopetuksessa eniten, vaan oon alkanut löytää myös positiivisia puolia asiaan. Kuinka oon kaivannut omaa kehoa! Ihana et ei oo koko ajan kuivaa kuin Saharassa, if you know what I mean
ja libido on kyllä noussu entisestään!
Tottakai kun pieni kaatuessaan itkee mammaa niin tulee olo että tekis mieli antaa, mutta syli on jo aika hyvä korvike
ja suukot :)
Kuinkahan Zeni jaksaa? Tuli mieleen 2011 kesä kun ootin esikoista ja isä kuoli traagisesti hukkumalla. Muistan miten sumussa elin yli puoli vuotta enkä muistan esikon syntymän jälkeisestä ajasta juuri mitään. Se vaan vie niin kauan aikaa kun oma vanhempi kuolee.
ja kun oma isä on kuollut niin sitä välillä miettii että entä sitten kun oman äitin menettää.. Vaikeita, todella vaikeita asioita. Kauheesti Zenille voimia, itkut täytyy itkeä ja antaa surulle kaikki aika
Jos täällä käyt lukee, niin lohdutuksena haluan sanoa että Raamatussa sanotaan, että älä huoli niistä jotka on taivaassa, älä itke tai sure niiden vuoksi. Niillä on kaikki siellä hyvin, niistä pitää huolen taivaan Isä. Pitää huolehtia niistä jotka on vielä maan päällä, rakastetaan lähimmäisiä ja muistetaan heitä