No nyt sit siitä sokerirasituksesta. Neuvolassa oli täti niin tyytyväinen,
kun olin oma-aloitteisesti varannut ajan labrasta hyvissäajoin. Ja se
oli siis tän viikon maanantaina.
En siis saanut sunnuntai-iltana klo 20 jälkeen laittaa muuta suuhun kuin
vettä silloin illalla ja aamulla yksi lasi vettä. Ihan tajuton nälkä
sen jälkeen kun olin polkenut sinne terppakeskukselle pyörällä! Siellä
piti istua rauhoittumassa noin 15minuuttia, mielellään 20. Olin siihen
varautunut ja olin siis 20 minuuttia ennen määräaikaa siellä istumassa.
Sitten otettiin eka verikoe ja se täti antoi mulle sen litkun. Yöh,
olihan se aika pahaa. Niinku jotain mehutiivistettä tai
limsatiivistettä, eli tosi tosi makeaa. Mut kyllä sen yökkäämättä alas
sai. Noh.. sitten vaan odottamaan odotushuoneeseen tunniksi. Pelailin
siinä kännykällä peliä ja katselin ihmisten kulkua ess sun taas, kun
yhtäkkiä tuli aivan sairaan paha olla, siis huimasi ihan hirveesti. Pää
polviin ja pyysin apua lähimmältä ihmiseltä siitä, että käyp
koputtamassa sen labrahoitajan ovea, et nyt lähtee taju. Onneks sieltä
tuliki sit heti joku hoitsu ja haki pritsin ja sit sitä mentii johonki
tarkkailuhuoneeseen pötköttämään loppuajaksi. Se eka hoitsu haki sit
seuraavat näytteet sieltä. En uskaltanu nousta ylös ennenku viimeisen
verinäytteen jälkeen istumaan ja syömään mukana tuomiani eväitä. Sitten
makoilin viel 10minuuttia, kunnes uskalsin lähteä kotia kohti polkemaan.
Olo koheni siis jokseenkin heti kun sain syödä jotain. Mulla oli eväinä
voileipiä, mehua ja omppu, toimivat hyvin.
Että tällainen pikkuinen sokerirasitustesti. :)
Edellisenä päivänä ei saanut syödä mitään kauheen hirveen sokeripitoisia Makuuni-mättöjä, vaan kehoitettiin pitäytymään perusruuissa. Ei siis ollut aivan ihanteellista viettää edellinen päivä äidin kahvipöydän herkkujen äärellä syöden kurkkua ja tomaattia.
Kehoitan kaikkia varaamaan hyvät eväät syötäväksi testin
jälkeen! Varautukaa sen litkun jälkeen, että tulee huimausta ja saatatte
pyörtyä.